Mattolaiturilla...
... nautittujen kuohujuomien (à 8,60)....
... ja aivan liian monen kilometrin kävelyn jälkeen (kenen idea oli juuri tänään laittaa nämä kengät jalkaan?)....
... erittäin ystävällinen tervehdys ravintolan ovella ja pöytäänohjaus samantien.
"Hiltusen nimellä olis varaus."
"Tervetuloa! Onkos se ihan vallan Virpi itse kun nyt saapui?"
(Jaaha, että tälle linjalle lähdetään, että tuttavalliseksi oikein heittäydytään, että tämä tarjoilijatar ei ole vain kaunis vaan myös mukava, no ammattitaitoa sillä tuskin on, odotetaan vaan.)
Odotellessa aperitiiviksi Proseccoa (7,80).
Tilaus:
"Me ollaan Virpi vähän odoteltu sulta sähköpostiin sitä ruokatilausta niiden sun allergioiden takia."
"No kyllä mä sen lähetin silloin samalla kun tätä henkilömäärääkin varmistelin..."
Ruuat tilataan heti kun yhden seuralaisen lukulaseja on kierrätetty kolmen naisen kesken, jotta näkee ruokalistaa lukea. Kun rva K tiedustelee hra K:lta mitä tämä aikoo syödä, kuuluu pöydän toisesta päästä "MITÄ?!" ja hra H suosittelee hra K:lle kuulolaitteen säätämistä.
Alkuruoka:
Pääruokaa odotellessa tarjoilija nappaa hartioista kiinni:
"Ja Virpikin täällä on vielä elossa, ei ole tullut mitään kohtauksia, mukavaa."
Pääruoka:
"Ja Virpille oli tämä hiiligrillattu maksa." (€ 22,90)
(Eikäkö sehän olikin hiiligrillattua, ei savupaistettua.)
“Me jouduttiin tekemään sulle tollanen kerma-sipuli-kastike, kun se normisoosi ei olis sulle sopinut. Käykö näin?"
Allergikko ei edelleenkään ehdi kiinnittää huomiota seuralaisten ruokiin, ja hyvä kun valokuvia muistaa ottaa, kun näin hyvää roseeviiniäkin osasivat suositella, kun allergikko nyt ihan väkisin halusi sen lasillisen (16 cl /10,45) roseeta maksansa kanssa, ja vielä viilensivätkin sen siinä karahvissa erikseen kun eihän näin kesähelteillä liian lämmin rosee oikein maistu.
Porukan nuoriso eli Miska ja Sonja keskustelevat.... jostain.... nuorisoasioista.... Hra K on ulkona tästä(kin) skenestä. Tarjoilija, joka on osoittautunut myös erittäin ammattitaitoiseksi (sekin vielä!) käy pöydän vieressä ja epäilee, että meillä on kovaäänisestä ja jatkuvasta naurusta päätellen kaikki hyvin.
(No toistaiseksi on, mutta kyllä tämä tästä vielä muuttuu, ei näin täydellistä iltaa ole olemassakaan.)
Jälkiruoka:
Tupakkitauko pihalla ennen jälkiruokaa. Sisälle palattuaan allergikko huomaa tarjoilijan puhuttelevan jo Merviäkin etunimeltä. Kivahan se on, että seurueesta parikin merkittävää henkilöä etunimeltä opetellaan, mutta joku tässä nyt kyllä vielä menee väistämättä pieleen - tällaista palvelua ei nyt vaan yksinkertaisesti voi ravintolassa saada.
"Ja mites kahvia? Minkälaista kahvia Virpi tykkää juoda? No meillä ei ole lattea, mutta cappuccinoa... Ei, ei ole aamiaisaika, mutta ei me siitä välitetä kun meillä on aina cappuccinoaika. Ja sen kanssahan sopii sitten mainiosti lasillinen Baileystä."
Seuralaisillekin varmaan maistuu, vaikkei allergikolla vieläkään ole mitään tietoa mitä ne syö ja juo. Kai ne nyt kuitenkin jotain syö ja juo. Kaikki keskittyminen menee omista herkuista nauttimiseen.
"Niin ja se miesten viinipullo sitten puokk..."
Ja sitten tulee se virhe, tähän se täydellinen ilta nyt sitten kaatuu! Allergikko tarkistaa laskuaan:
Tarjoilija ilmestyy selän taakse.
(Ai jaaha, että tällä lailla tuosta vaan hyvitetään virhe heti samantien ja ilmaisia kaakaoita asiakkaille jaellaan.)
Vielä pannullinen sitruslikööriä (0 euroa) ja pari kipollista Fazerin sinisiä konvehteja (0 euroa) joista suurin osa päätyy allergikon käsilaukkuun.
(Sori vaan, te muut saatte niitä joka päivä lähi-Alepasta ja Siwakin on yllättävän lähellä, menkää sieltä hakemaan).
(Sori vaan, te muut saatte niitä joka päivä lähi-Alepasta ja Siwakin on yllättävän lähellä, menkää sieltä hakemaan).
Moitimme: Emme mitään emmekä ketään.
Kiitämme: Kaikkea ja kaikkia.
Menkää ihmiset tänne syömään!!!
Menkää ihmiset tänne syömään!!!
Tähän paikkaan jättää rahansa mielellään.
RISTORANTE GASTONE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti