Two is company, three is a crowd...

And five is a lots of fun! And remember: There's no place like home. Except maybe Wuppertal!

"Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" -sarjassamme on vaihdettu maata ja osa 3 kertoo meille teemalla 'Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on' suomalais-saksalaisen ryhmä rämän reissusta Wuppertaliin.



10/3/2015 Wuppertal, Germany - Saksa

After navigated up and down the streets of Wupperdale the car finally finds the way to the hotel and our squad can check in. We get our rooms as soon as it has been figured out who is who, who made the reservations, who sleeps with whom and who pays. Very simple: You pay me now, we go my room! And really, a Joachim can live in the Joachim Street. No joking!

Auto navigoi tiensä hotellille pienen ylimääräisen lenkin jälkeen ja sitten eikun avaimet käteen periaatteella huoneisiin. Siinähän ei nyt kauaa mene. Paitsi että menee. Rouva E. selittää tehneensä varauksen nimillä Herra H., Herra S. ja toinen Herra H. Kyllä, rouva E. majoittuu itse myös. Ensiksi mainitun Herran H:n huoneeseen. Rouva H. maksaa jälkimmäisen Herra H:n huoneen, jonne aikoo itsekin majoittua. Rouva E. puolestaan maksaa sekä ensimmäisen Herra H:n nimellä varatun huoneen että puolet Herra S:n huoneesta. Toisen puolen Herra S:n huoneesta maksaa luonnollisesti Rouva H. Vielä jos jälkimmäiselle Herra H:lle saisi oman avaimen, kun siitä ei koskaan tiedä milloin se lähtee omille reissuilleen. Ja kyllä ihan oikeasti Joachim voi asua Joachim-kadulla! Mikä tässä nyt vielä on epäselvää?


Another simple thing: How to get to the Historische Stadthalle (historical town hall)? Left? Probably not. Right? Maybe. Straight on? Yes. And then just past the building site.

Helpostikin löytää perille illan konserttiin. Tästä vaan vasemmalle. Ehkä sittenkin oikealle. Jos kuitenkin suoraan. Suoraan rakennustyömaalle.

There it is! And there's also Jethro Tull's Ian Anderson with the Wuppertal Symphony Orchestra. Singing and playing for us. Thank you.

Vihdoinkin perillä. Historiallisella kaupungintalolla meille esiintyy laulu- ja soitinyhtye Jethro Tull'n Ian Anderson sekä Wuppertalin sinfoniaorkesteri. Kiitos.

Afterwards everyone's more or less thirsty. There should be two or three Irish Pubs in town. We find one of them. Probably not the best one. Anyhow, Red Rooster was an experience. And they had cider. But let us move forward to the bar district. The sooner the better.

Oliko sitä nyt taas pitänyt googlettaa, että kaupungissa on irkkupubeja? Ja pitikö sitä niistä nyt sitten juuri tänne eksyä? Ja että oliko sitä siideriä nyt sitten todellakin ihan pakko saada? Normaalista poikkeavia elämyksiä hakeville voimme toki suositella Red Roosteria. Mutta itsemme siirrämme nyt pikimmiten toisenlaisiin kuppiloihin.





















Dehydrated are we not no more, but maybe, just maybe a light night snack would do no harm. The taxi picks us up from the bar, drives through the Burger Kind drive-in and takes us back to the hotel. Everybody's happy.

Juomapuolesta on huolehdittu, varmaan olisi ihmisen hyvä syödäkin. Tilataan taksi baarin oven eteen ja ajatetaan pirssi Burger Kingin drive-ininin kautta hotellille. Hyvä on ihmisen mieli.

The photos of the after party won't be published - what happens in Mr. ******'s hotel room, stays in Mr. ******''s hotel room!

Valokuvat hotellihuonejatkoilta jätetään julkaisematta henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi ja lisäjuorujen välttämiseksi.

Ojasta allikkoon?

"Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" -sarjamme jatkuu. Osassa 2 sinivalkoisten siipien lennättämät tutustuvat Tikkurilaan ja kokevat Kouvvolan. Ihmeen ihanaa!


6/3/2015 - 20/3/2015

Miä haluun aina lentää Vinnairilla!

Tikkurilan asemalla hengaillaan
kun junaa odotetaan

Suur-Kouvolan suurehkot marengit

Miähen anopin uima-allas

Ravintola Angela ja normaalit ruokajuomat

Erään illan viimeinen muistikuva

Team Eripuraset pähkinää puremassa

Pyhä Patrikki ja mahtava meininki

Mettään meni - Kouvolassakin voi eksyä

Tikkurilan areenalla ollaan vaan ja hengaillaan

Kummitytön kuviot

"Tänään satun olemaan täällä -
huomenna jossakin toisessa paikassa."
(Nuuskamuikkunen - Muumipeikko ja pyrstötähti)

Ken latvaan kurkottaa se juureen kapsahtaa

Sarjassamme "Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" palaamme vielä kuluneen kevään tapahtumiin. Osa 1 lennättää meidät herkuttelemaan Helsinkiin.

13/03/2015 Korkeavuorenkatu, Helsinki, Suomi-Finland


Latvassa on nautittu normaalit alkudrinkit:

Sitten... Nälkä! Minne? Sinne. Juuri sinne!

Epäilys on vahva, että kaikilla muillakin oli kivaa, että niillekin maistui. Ruoka. Ja juoma. Mutta kun katsoo maailmaa enkelin... eikäkö allergikon silmin, niin siitä vinkkelistä illan kulku ollut lienee kutakuinkin seuraavanlainen:


Allergikko ei saa kuulemma valita itse alkuruokiaan. Kiellettyjen aineiden lista on luettu keittiössä tarkkaan ja sitten on sovellettu. Jännityksellä sitä odottaa, että mitähän lienevät tällä kertaa keksineet. Onhan näitä sovellutuksia ollut ennenkin. Pettymystä odotellessa voi ottaa vaikka lisää skumppaa. Kavereille tyrniginiä. (Tarjoilija pahoittelee, että juomien tulo vähän kesti.)

(Tarjoilija pahoittelee, että alkuruokien tulo vähän kesti.) Voi tätä riemua, pettymyksestä ei ole tietoakaan, kyä kaikki maistuu. Allergikon makupalettiin on valikoitunut mm. fenkolia ja palsternakkaa (ks. edelllinen blogikirjoitus toim.huom.). Miäs on valinnut sapasteltavaksi kylmäsavuhaukea, luomunautaa ja hirvipyytä. Viimeksi mainittu ei käsityksemme mukaan millään lailla liity "koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta esiintyvään pieneen metsäkanalintuun tai maan eteläpuoliskolla ja läntisellä rannikkoseudulla esiintyvään edellä mainittua hieman pienempään peltokanalintuun".

Kun sapaskipposet (norm. à 4,90 euroa, allergikon erikoishinta à 4,33 euroa) ovat tyhjentyneet ja välijuomia on nautittu, on aika perehtyä pääruokaan. Sitähän on ehtinyt silmäillä sitä ruokalistaa ja nähnyt sillä poroa. Ulkosuomalainen haluaa tietenkin poroa! Tarjoilija loihee kuitenkin lausumaan, että allergikko ei saa itse valita pääruokaansakaan ja juuri melkein sillä hetkellä kun itku on tulossa, ilmoittaa samainen tarjoilija, että keittiö on valinnut henkilölle syötäväksi poroa! Voi tätä ilon ja onnen iltaa!! (Ilon ja onnen pyrskähdyksen välissä korviin kaikuu tarjoilijan pahoittelu siitä, että ruokien tulo saattaa hieman kestää.)

Poro (€30) on kuin Kismet-suklaata. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Miähellä oli tässä kohtaa lautasella kuitin mukaan 'päivän pää' (€28). Muistikuvien mukaan sekin maistui.

Jälkiruuan saa allergikkokin valita itse. Itse sitten valitsee suklaata ja tyrniä 9 eurolla. Miäs ottaa juustoa ja suolatikkuja ja ruusunmarjaa 9 eurolla. (Jälkiruokien tulo hieman kestää, pahoittelee tarjoilija.) Ja vielä kympillä irlantilainen kahvi (jonka tulo saattaa hieman kestää). Muuten sama.

Loppulaskusta puuttuu drinksua ja teetä ja viintä ja mitä kaikkea. Siitähän pitää tietenkin huomauttaa. Tässä ollaan kuitenkin rehellistä väkeä ja kaikki mitä on syöty ja juotu on maksettava eikösjuu? Paitsi että kun ei nyt tällä kertaa ole. Henkilökunta haluaa hyvitellä jatkuvaa ruokien ja juomien odottelemista, eikä sitä nyt sitten tohdi alkaa vastaankaan kinaamaan, kun kuitenkin hyvinkäyttäytyviä henkilöitä ollaan. Suuta suppuun ja visaa vinkumaan. Kahden hengen ruuat ja kolmen pullon viinit hintaan 265,70.

Mukavastihan tässä nämä pari tuntia menivät kolmen ruokalajin illallisen ääressä, normaalien ruokajuomien parissa ja mukavien ystävien seurassa... Kellot tarkistetaan ja huomataan, että pöydän antimia nautittaessa on vierähtänyt liki neljä tuntia! Kuinkas sitä nyt sillä lailla ajantaju meni ja minne?

Myöhemmin on sitten mennä ihan tavallinenkin taju. Keittiö on kiitettävästi huomioinut allergikon kiellettyjen aineiden ohjeistuslistan, mutta koska tämän yhden allergikon pitää olla niin kertakaikkisen vaikea luonne, niin tällaisena iltana se päättää sitten olla taas kehittänyt niitä uusia ruoka-aine-risti-allergioitaan ja nauttii seuraavassa kuppilassa siiderin tykö allergiantyrmäystippoja.

Kiitos. Ja anteeksi. Ei ole kyllä keittiön syytä tämä.


Ja sitä paitsi, kun ruoka maistuu joululle ja irtokarkeille, niin ei ole syytä huoleen. Maailma, jossa on tällaisia makuja, ei voi olla muuta kuin mallillaan.


Kiitos vielä rakkaiden ystävien (Sutisten - nimi muutettu - sekä käpyläläläisten) ilta oli oikein oiva. Ja mukava.