29.11.1999
Muuttokuormamme on lähtenyt aamulla Tampereelta ja itse olemme laskeutuneet Düsseldorfiin klo 21:20. Otamme vuokra-auton ja ajamme Bochumiin. Hotelli Novoteliin. Radiosta tulee uutiset. En ymmärrä sanaakaan vaikka olin kuvitellut, että kahden vuoden peruskoulusaksalla ja kahden vuoden hotelli-ja ravintolakoulusaksalla jotenkuten täällä saattaisi pärjätäkin. No, ehkä uutisten kuunteluun vaaditaan vielä yksi jatkokurssi.
On pimeä ja sataa vettä. Hotellilla puramme matkalaukut. Yksi viinipullo on hajonnut laukussani ja ripustelen alkoholilta löyhkääviä vaatteita tuolin selkänojalle. Väsyttää. Ja jännittää. Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen Miska opettaa minulle mitä tuhkakuppi on saksaksi (der Aschenbecher) ja käytännön kielikurssini on alkanut.
Elämä, siis tavallinen arki, on yhtä seikkailua. Siinä on nimittäin seikkailun tuntua kun ensimmäistä kertaa lihatiskillä yrittää saada puoli kiloa naudan jauhelihaa (ein Pfund Rindgehacktes) tai lääkärin luona yrittää selittää, että sattuu korvaan, taitaa olla välikorvantulehdus (die Mittelohrentzündung). Sanakirja laukussani kuljen päivästä toiseen villeissä seikkailuissani postista pankkiin ja kahvilasta rautatieasemalle. Vielä kun löytäisi kotiin...
29.11.2009
Sitä kielikurssia on nyt kestänyt päivälleen 10 vuotta. Ja opin kuin opinkin saksaa. Tosin kuulemma Wattenscheidin (Bochumin melko itsenäisen kaupunginosan) murteella. Sielläkään eivät oikein osaa puhua kunnolla, näin minulle kerrottiin. Ja sanakirjan olen jättänyt kotiin jo kauan sitten. Ihanaa on ollut, vaikka koko ulkomaille muuttaminen ei sujunut ihan omien suunnitelmieni mukaan. Olin nimittäin sanellut Miskalle omat ehtoni: Minne tahansa läntiseen Eurooppaan, mutta ei missään nimessä saksankieliseen maahan. Eli jotain meni pahasti pieleen. Toisaalta, onhan 50% ehtojen täyttymisestä jo aika hyvä saavutus.
Mikä täällä sitten on hyvää?
Alkoholi - halpaa ja myynnissä joka paikassa. Ja sitä saa vaikka aamuneljältä huoltoasemalta. Ja lähikaupastamme saa nykyään Koskenkorvaa!
Asuminen - edullista. Naapurit yleensä mukavia.
Biletys - baarit avoinna kellon ympäri ja terassit vuoden ympäri. No ei ihan kaikki. Mutta harvoin tarvii aamuneljältä huoltoasemalle lähteä kaljaa hakemaan.
Huumori - naurattaa. Monia hyviä stand up -koomikoita. Kyllä näiltä huumorintajuakin löytyy, vaikka maailmalla muuta väitetään.
Ihmiset - avoimia, mukavia, ystävällisiä ja kohteliaita. Useimmat myös melko pitkiä.
Matkustaminen - helppoa. Koko Eurooppa aivan nurkan takana ja Suomikin yllättävän lähellä.
Multikulti eli monikulttuurisuus - kaikki kielet ja ihonvärit edustettuina. Juuri kun luulit olevasi porukan ainoa ulkomaalainen.
Musiikki - esimerkiksi Udo Lindenberg. Schlageria eli saksalaista iskelmämusiikkia tulee kuitenkin välttää.
Ravintolatarjonta - hyvää ruokaa joka makuun. Myös allergikolle. Ja muutakin kuin makkaraa.
Weihnachtsmarkt eli joulumarkkinat - taas on se aika ja yhä se jaksaa ilahduttaa ja ihastuttaa.
Entä huonoa?
Siideri ja salmiakki - saatavuus heikkoa.
Lumi ja pakkanen - saatavuus heikkoa.
Sauna - saatavuus heikkoa.
Jääkiekko - saatavuus heikkoa.
Viimeksi Suomi-Saksa jalkapallo-ottelua katsoessani (olen altistunut ja alistunut... seuraan silloin tällöin jalkapalloa) kuulin selostajan toteavan: "Kyllä suomalaiset nyt tekevät saksalaisten elämän vaikeaksi." Olen itse yrittänyt olla helppo, ja viime aikoina olen kuullut olevani harvinaisen aito ja yllättävän mukava. Tuo jälkimmäinen kommentti vielä vähän mietityttää: miten niin "yllättävän" mukava...?!?!
Mutta minkälaista Suomi-kuvaa minä sitten oikein olen levittänyt Ruhrin alueelle? Ahkerasti pidän yllä mielikuvaa suomalaisten runsaasta alkoholin käytöstä. Siis biletän. Läpi yön. Ja samalla olen ajanut alas mielikuvan suomalaisten puhumattomuudesta ja totisuudesta. Puhun liikaa, vaikken aina osaisikaan, ja nauran kuulemma paljon. Mikä taas johtuu siitä, että yleensä aina minulla on kivaa.
Minä olen 10-vuotisjuhlani viime yönä juhlinut. Miska ei ollut mukana juhlissa. Hän on Suomessa. Missäpä muuallakaan. Ja Miskan matkustusmäärillä voimme kai sanoa, että ei hän täällä ole asunutkaan kuin vasta kahdeksan vuotta. Mutta minä nostan nokan kohti uusia toilailuja ja seuraavia kymmentä vuotta, edelleen uteliaana ja iloisin mielin!
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
tiistai 17. marraskuuta 2009
Ruokaa amore - Ei kiitos
Tai siis kyllä kiitos. Pari kirjasuositusta kylmien (tai täällä kun on mittarissa ollut viime päivinä +15 astetta niin miksei lämpimienkin) iltojen iloksi.
Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos
"Minä rakastan miehiä, jotka heittäytyvät pelleiksi kaikkien nähden. Erityisesti minua ilahduttavat insinöörit, jotka yhtäkkiä riehaantuvat soittamaan ilmakitaraa."
Anthony Capella - Ruokaa amore
"Anni, amori e bicchieri di vino nun se contano mai."
"Vuosia, rakastajia ja viinilasillisia ei sovi laskea."
Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos
"Minä rakastan miehiä, jotka heittäytyvät pelleiksi kaikkien nähden. Erityisesti minua ilahduttavat insinöörit, jotka yhtäkkiä riehaantuvat soittamaan ilmakitaraa."
Anthony Capella - Ruokaa amore
"Anni, amori e bicchieri di vino nun se contano mai."
"Vuosia, rakastajia ja viinilasillisia ei sovi laskea."
maanantai 9. marraskuuta 2009
FKK
Lokakuun viimeisenä keskiviikkona soitamme ovisummeria vähän vaille kolme iltapäivällä. Ovi avataan, meidät otetaan sisään koska olemme yli 16-vuotiaita, nimemme merkitään kirjaan ja saamme avaimet ranteeseen. Siirrymme pukuhuoneeseen. Minä, Miska ja Joa. Riisuudumme, sujautamme tohvelit jalkoihimme, pukeudumme aamutakkeihimme, otamme pyyhkeet olalle ja seikkailumme alkaa. Hetken kuluttua ripustammekin jo aamutakit naulaan, potkaisemme tohvelit pois jaloistamme ja siirrymme suihkutiloihin. Kuusi, seitsemän, kahdeksan suihkua ja vain yhdestä tulee lämmintä vettä. Jonotamme siihen vuoronperään.
Valo-Sauna
Astumme sisään nauttimaan miedosta 60 asteen löylystä, vaihtuvista värivaloista katossa ja eteerisistä öljyistä, joiden tuoksu nousee kiukaalta. Saunassa on lisäksemme yksi mies ja yksi nainen. Keskustelen Miskan kanssa kiivaasti, kunnes muistan, että näissä saunoissa pitää rentoutua ja rauhoittua, eli olla hiljaa. Niinpä yritän pitää suuni kiinni ja ihailen lauteiden kaiteisiin kaiverrettuja nuottiviivastoja nuottiavaimineen ja nuotteineen. Istumme pyyhkeittemme päällä niin, että pieninkään kohta ihosta ei kosketa laudetta - hiki kun on pahaksi puulle. Ainakin jos saksalaisia saunomisohjeita on uskominen. Pikkuhiljaa eteeriset öljyt alkavat aiheuttaa päässäni epämiellyttävää oloa ja päätän lähteä kastautumaan kylmäaltaaseen, sillä tässä kohtaa en vielä tiedä, että kylmästä vedestä ei tule olemaan pulaa.
Suuri-Sauna
Kävelemme pihan poikki kauimpana olevaan suureen saunaan. Keskellä pihaa on uima-allas, miehet ja naiset kuljeskelevat kuka alasti, kuka aamutakissaan, joku makailee lepotuolissa, joku istuu ravintolan terassilla ja polttelee sikaria. Suuri-Saunassa on alkamassa kello 16 show, mutta sitä ennen ehdimme tilata pullolliset Lapin Kultaa. Lopulta tungemme itsemme lauteille. Ala- ja keskilauteilla on melko täyttä, mutta emmepä me ylälaudetta vähempää haluaisikaan. Saunassa ei ole liian kuuma, mutta ilmanvaihtoa ei ole ja happi tuntuu loppuvan melko pian. Sinnittelemme kuitenkin läpi vihtomisrituaalin. Pyynnöstäni saunatyttö hakkaa meitä kahta suomalaista kovalla kädellä. Muutama saksalainen jättää oksilla kiduttamisen kokonaan väliin. Lopuksi kunnon löylyt ja siinä kohtaa suomitytönkin pitää päästä ulos happea haukkaamaan. Joa on karannut jo hetkeä aiemmin, vain Miska vielä sinnittelee löylyssä. Lapin Kulta -huikat naamaan ja kylmä suihku ulkotiloissa. Ei, ei ole yhtä ainokaista suihkua, josta tulisi lämmintä vettä. Vaihtoehtokin toki löytyy. Suihkun sijaan voi kaataa ämpärillisen vettä päällensä. Kylmää vettä.
Tuli-Sauna
Tässä saunassa on takkamainen tulisija keskellä pyöreää löylyhuonetta. Asetumme pyyhkeillemme makaamaan ja nautimme liekkien lepatuksesta. Yllättävän nopeasti tulee taas hapen puute ja päätämme lähteä uimaan. Ennen uima-altaaseen menoa on käytävä suihkussa. Arvaatteko...? Kyllä, suihkusta tulee vain jääkylmää vettä. Mutta altaan vesi tuntuu yllättävän lämpimältä ja siinä me pulikoimme lokakuun kirkkaansinisen, pilvettömän taivaan alla. Altaasta ei meinaa malttaa nousta pois. Mutta saunakierroksen on jatkuttava.
Maa-Sauna
Lämpötila on jotain 110 ja 120 asteen välillä. Saamme nauttia lämmöstä ja rauhasta omalla porukalla. Nälkä alkaa kuitenkin kurnia ja kurkkuakin kuivaa, joten siirrymme suihkun - kylmän sellaisen - kautta ravintolaan. Ravintolaan on tosin pukeuduttava... aamutakkiin ja tossuihin. Pojat juovat Lapin Kultaa, itse tyydyn cokikseen. Syömme pastaa ja kanaa. Ja nautimme takkatulesta.
Ruusu-Sauna
Tämä ei ollut minun juttuni. Saunassa on kyllä miellyttävä ruusun tuoksu, mutta vaikken nyt ihan allergiakohtausta saanut, niin en oikein pystynyt nauttimaankaan. Joten melko pian houkuttelen pojat mukaani höyrysaunaan.
Dampfbad
Täällä riittää muiden saunojenkin edestä kosteutta ja vihdoin on helppo hengittää. Olemme taas kolmestaan ja juttumme alkavat olla melko alatyylisiä. Nauramme aikamme saunan höyryissä, kunnes päätämme lähteä pihalle etsimään sitä viimeistä saunaa, joka meiltä on vielä kokematta. Mutta ensin uimaan. Kylmän suihkun kautta!!! Ilta on jo pimentynyt ja taivaalla mollottaa kuu muutama tuikkiva tähti seuranaan. Altaan vesi tuntuu jo vähän viileämmältä, mutta tämä lokakuinen naku-uinti kuutamossa on yksi hienoimpia hetkiä, joita olen saanut elää. Joa viihtyy altaassa vähän pidempäänkin, joten poikkean Miskan kanssa suosikikseni nousseessa Maa-Saunassa.
Stuga-Rex-Sauna
Viimeinen sauna. Saunassa on miellyttävän lämmin. Heittäydymme kaikki lauteille makaamaan. Kukaan ei jaksa enää puhua. En edes minä. Olo ei ole aikoihin ollut näin rento. Käymme vielä baarissa ottamassa janojuomat ja sitten Joa lähteekin jo pesulle. Minä houkuttelen vielä Miskan hetkeksi Valo-Saunaan ja sen jälkeen on meidänkin aika hakea shampoot ja siirtyä pesutiloihin. Hurraa, suihkusta tulee lämmintä vettä ja viimeiset koivun lehdet huuhtoutuvat selästä. Vähän vaille yhdeksän maksamme laskun ja reilun puolen tunnin ajomatka kotiin alkaa.
Suomalainen saunakylä, Dülmen
Eihän se nyt ihan 100% suomalaista saunomista ollut - nimim. "Missä kiulu, missä kuuppa, saako heittää löylyä?" - mutta hieno elämys, upea kokemus ja hauska seikkailu. Ja rentouttava. Edellisten kolmen kuukauden hirveä stressi ja ahdistus jäi kyllä näiden seitsemän saunan lauteille. Tänne me mennään uudestaankin! Kiitos vielä saksalaisille ystävillemme Dortmundiin, jotka lahjoittivat meille vapaaliput odotellessamme heidän oman suomalaissaunansa valmistumista. Loma Kurkilinnassa teki siis tehtävänsä ja jatkossa vietämme ilmeisesti lauantait heidän luonaan. Ja ehkä keskiviikotkin. Eivätkös ne ole ne perinteisimmät saunapäivät?
Niin, ja tuo kirjoitukseni otsikko, FKK - Freikörperkultur (engl. free body culture) viittaa tämän suomitytön ensimmäiseen julkiseen saksalaissaunomiseen. Vähän niinkuin Vesivehmaan jenkan tyyliin: "Siinä meni nuoret sekä vanhat saman lailla"... ja miehet ja naiset. Että ei ne meidän kaverisekanakusaunat ole mitenkään kummallisia, varsinkin kun niissähän me ollaan monesti jopa pukeissa - kumisaappaat jalassa tai perkele-pipot päässä. Tai ainakin stringit kiukaalla. Halit kaikille mun saunakavereille Suomeen!
Valo-Sauna
Astumme sisään nauttimaan miedosta 60 asteen löylystä, vaihtuvista värivaloista katossa ja eteerisistä öljyistä, joiden tuoksu nousee kiukaalta. Saunassa on lisäksemme yksi mies ja yksi nainen. Keskustelen Miskan kanssa kiivaasti, kunnes muistan, että näissä saunoissa pitää rentoutua ja rauhoittua, eli olla hiljaa. Niinpä yritän pitää suuni kiinni ja ihailen lauteiden kaiteisiin kaiverrettuja nuottiviivastoja nuottiavaimineen ja nuotteineen. Istumme pyyhkeittemme päällä niin, että pieninkään kohta ihosta ei kosketa laudetta - hiki kun on pahaksi puulle. Ainakin jos saksalaisia saunomisohjeita on uskominen. Pikkuhiljaa eteeriset öljyt alkavat aiheuttaa päässäni epämiellyttävää oloa ja päätän lähteä kastautumaan kylmäaltaaseen, sillä tässä kohtaa en vielä tiedä, että kylmästä vedestä ei tule olemaan pulaa.
Suuri-Sauna
Kävelemme pihan poikki kauimpana olevaan suureen saunaan. Keskellä pihaa on uima-allas, miehet ja naiset kuljeskelevat kuka alasti, kuka aamutakissaan, joku makailee lepotuolissa, joku istuu ravintolan terassilla ja polttelee sikaria. Suuri-Saunassa on alkamassa kello 16 show, mutta sitä ennen ehdimme tilata pullolliset Lapin Kultaa. Lopulta tungemme itsemme lauteille. Ala- ja keskilauteilla on melko täyttä, mutta emmepä me ylälaudetta vähempää haluaisikaan. Saunassa ei ole liian kuuma, mutta ilmanvaihtoa ei ole ja happi tuntuu loppuvan melko pian. Sinnittelemme kuitenkin läpi vihtomisrituaalin. Pyynnöstäni saunatyttö hakkaa meitä kahta suomalaista kovalla kädellä. Muutama saksalainen jättää oksilla kiduttamisen kokonaan väliin. Lopuksi kunnon löylyt ja siinä kohtaa suomitytönkin pitää päästä ulos happea haukkaamaan. Joa on karannut jo hetkeä aiemmin, vain Miska vielä sinnittelee löylyssä. Lapin Kulta -huikat naamaan ja kylmä suihku ulkotiloissa. Ei, ei ole yhtä ainokaista suihkua, josta tulisi lämmintä vettä. Vaihtoehtokin toki löytyy. Suihkun sijaan voi kaataa ämpärillisen vettä päällensä. Kylmää vettä.
Tuli-Sauna
Tässä saunassa on takkamainen tulisija keskellä pyöreää löylyhuonetta. Asetumme pyyhkeillemme makaamaan ja nautimme liekkien lepatuksesta. Yllättävän nopeasti tulee taas hapen puute ja päätämme lähteä uimaan. Ennen uima-altaaseen menoa on käytävä suihkussa. Arvaatteko...? Kyllä, suihkusta tulee vain jääkylmää vettä. Mutta altaan vesi tuntuu yllättävän lämpimältä ja siinä me pulikoimme lokakuun kirkkaansinisen, pilvettömän taivaan alla. Altaasta ei meinaa malttaa nousta pois. Mutta saunakierroksen on jatkuttava.
Maa-Sauna
Lämpötila on jotain 110 ja 120 asteen välillä. Saamme nauttia lämmöstä ja rauhasta omalla porukalla. Nälkä alkaa kuitenkin kurnia ja kurkkuakin kuivaa, joten siirrymme suihkun - kylmän sellaisen - kautta ravintolaan. Ravintolaan on tosin pukeuduttava... aamutakkiin ja tossuihin. Pojat juovat Lapin Kultaa, itse tyydyn cokikseen. Syömme pastaa ja kanaa. Ja nautimme takkatulesta.
Ruusu-Sauna
Tämä ei ollut minun juttuni. Saunassa on kyllä miellyttävä ruusun tuoksu, mutta vaikken nyt ihan allergiakohtausta saanut, niin en oikein pystynyt nauttimaankaan. Joten melko pian houkuttelen pojat mukaani höyrysaunaan.
Dampfbad
Täällä riittää muiden saunojenkin edestä kosteutta ja vihdoin on helppo hengittää. Olemme taas kolmestaan ja juttumme alkavat olla melko alatyylisiä. Nauramme aikamme saunan höyryissä, kunnes päätämme lähteä pihalle etsimään sitä viimeistä saunaa, joka meiltä on vielä kokematta. Mutta ensin uimaan. Kylmän suihkun kautta!!! Ilta on jo pimentynyt ja taivaalla mollottaa kuu muutama tuikkiva tähti seuranaan. Altaan vesi tuntuu jo vähän viileämmältä, mutta tämä lokakuinen naku-uinti kuutamossa on yksi hienoimpia hetkiä, joita olen saanut elää. Joa viihtyy altaassa vähän pidempäänkin, joten poikkean Miskan kanssa suosikikseni nousseessa Maa-Saunassa.
Stuga-Rex-Sauna
Viimeinen sauna. Saunassa on miellyttävän lämmin. Heittäydymme kaikki lauteille makaamaan. Kukaan ei jaksa enää puhua. En edes minä. Olo ei ole aikoihin ollut näin rento. Käymme vielä baarissa ottamassa janojuomat ja sitten Joa lähteekin jo pesulle. Minä houkuttelen vielä Miskan hetkeksi Valo-Saunaan ja sen jälkeen on meidänkin aika hakea shampoot ja siirtyä pesutiloihin. Hurraa, suihkusta tulee lämmintä vettä ja viimeiset koivun lehdet huuhtoutuvat selästä. Vähän vaille yhdeksän maksamme laskun ja reilun puolen tunnin ajomatka kotiin alkaa.
Suomalainen saunakylä, Dülmen
Eihän se nyt ihan 100% suomalaista saunomista ollut - nimim. "Missä kiulu, missä kuuppa, saako heittää löylyä?" - mutta hieno elämys, upea kokemus ja hauska seikkailu. Ja rentouttava. Edellisten kolmen kuukauden hirveä stressi ja ahdistus jäi kyllä näiden seitsemän saunan lauteille. Tänne me mennään uudestaankin! Kiitos vielä saksalaisille ystävillemme Dortmundiin, jotka lahjoittivat meille vapaaliput odotellessamme heidän oman suomalaissaunansa valmistumista. Loma Kurkilinnassa teki siis tehtävänsä ja jatkossa vietämme ilmeisesti lauantait heidän luonaan. Ja ehkä keskiviikotkin. Eivätkös ne ole ne perinteisimmät saunapäivät?
Niin, ja tuo kirjoitukseni otsikko, FKK - Freikörperkultur (engl. free body culture) viittaa tämän suomitytön ensimmäiseen julkiseen saksalaissaunomiseen. Vähän niinkuin Vesivehmaan jenkan tyyliin: "Siinä meni nuoret sekä vanhat saman lailla"... ja miehet ja naiset. Että ei ne meidän kaverisekanakusaunat ole mitenkään kummallisia, varsinkin kun niissähän me ollaan monesti jopa pukeissa - kumisaappaat jalassa tai perkele-pipot päässä. Tai ainakin stringit kiukaalla. Halit kaikille mun saunakavereille Suomeen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)