Sitä oli syyskuussa todistajana oikeudessa. Rouva tuomarin kanssa käytiin aluksi seuraavanlainen keskustelu:
"Ja rouva Hiltunen, kuinka vanha te olette?"
Pitkä hiljaisuus...
"Sitä minä en nyt tiedä. Mutta olen syntynyt vuonna 1968."
"No sitten te olette joko 45 tai 46. Onko teillä ollut jo tänä vuonna syntymäpäivä?"
"Ei vielä, vasta lokakuussa."
"No hyvä, sitten te olette 45."
- - -
Sitten tulee se lokakuu ja sitä alkaa miettiä, että järjestäisikö jotain juhlaa vai ei. Mutta sitten on kaikenlaista hässäkkää, ja se reissukin tiedossa siinä heti parin päivän päästä ja ei kai sitä nyt aina tarvitse juhlia, mutta jos sitä nyt sitten kuitenkin lauantai-iltana muutaman kaverin kanssa käväisisi lasillisella. Ja lähtisi sitten ennen puolta yötä kotio, ettei vaan lipsahda syntymäpäivän puolelle...
Varmaa on se, että klo 00:00 sen pubin, jossa istutaan, omistaja tarjoaa pullon kuohuvaa.
Varmaa on myös se, että pari tuntia myöhemmin sen samaisen pubin, jossa edelleen istutaan, omistaja, joka on myös muusikko, ottaa kitaran seinältä ja alkaa esittää irkkumusiikkia.
Varmaa on myös se, että se toinen kuohuviinipullollinen saattoi olla liikaa.
 |
| 19.10 klo 03:00 |
Epävarmaa on se, onko kotiin tultu jo vähän ennen neljää vai vasta viideltä.
Erittäin varmaa on se, että kun puoliltapäivin raottelee silmiään, tietää ettei enää illalla pysty kykenemään. Että kenenkä idea se sitten oli kuitenkin kutsua kavereita baariin sunnuntai-iltaa istumaan.
Kaikkein varminta on kuitenkin se, että ihan ensin miäs pitää ruokkia. Eli viedä se ulos syömään, kun tuli semmoistakin luvattua.
 |
| 19.10. klo 18:00 |
Ruokailun ja normaalien ruokajuomien jälkeen raahaudutaan seuraavaan kuppilaan. Ystäville tarjotaan ranskalaista siideriä ja saksalaista Federroter-juomaa. Kuppilan pomo tarjoaa snapsikierroksen. Miäs tarjoaa leipomansa muffinsit ja keksit.
Varmaa on se, että tästä illasta ei tule pitkä. Onhan tässä jo ikääkin tullut...
Kotiintuloajaksi merkitään klo 04:00.
