Eräänä perjantaina Hiltusilla

Perjantai-illan menot peruuntuvat yllättäen. Jäädäänkin kotiin. Ja sitten ollaan ruokaa vailla. Pasta bolognese on perjantai-illan hyväksi havaittu perinneruoka. Mutta rouva ei ole ostanut jauhelihaa.

Seuraavaa keskustelua varten sijoitetaan asianosaiset henkilöt mahdollisimman kauas toisistaan, miäs keittiöön ja rouva makuuhuoneeseen, jotta sananvaihto saadaan sujuvasti käytyä useamman seinän läpi.

Miäs: Ai että jauhelihaa pitäis kaupasta hakea?
Rouva: Viittikkö? Kiitti.
Miäs: Tarviikohan...inkkua?
Rouva: Niin tosiaan joo, jos haluat pekonia tai kinkkua...
Miäs: Täällä onkin vielä kolme...
Rouva: ... aamiaiselle, niin tuo ihmeessä.
Miäs: ... pulloa.
Rouva: Mitä?!
Miäs: Eiköhän se riitä aamiaiselle.
Rouva: Mikä?!
Miäs: Nää kolme pulloa vinkkua.

Miäs ottaa kassin ja lähtee kauppaan. Palaa takaisin noin 20 sekunnin kuluttua. Yllättävän lähellähän se Siwakin on, mutta ei nyt sentään noin lähellä.

Rouva: Jäikö jotain?
Miäs: Ei kun tää on liian pieni.
Rouva: Mikä?
Miäs: Kassi.
Rouva: Kuinka ison kassin sää oikein tarttet puolen kilon jauhelihapaketille?

Miäs on jo mennyt ja vastaus jää saamatta.

Vartin kuluttua miäs palaa kassissa puoli kiloa jauhelihaa. Ja kolme pulloa punaviiniä. Kun rouva kuulemma oli sanonut, että vinkkua saa tuoda aamiaiselle. Jos haluaa.

Niin se maailma muuttuu

Lahtelaisen yökerhon baaritiski vuonna 1989:

Rouva (silloinen neiti) istuu iltaa yksinään. Baaritiskin toisessa päässä viisikymppinen mies vilkuilee aikansa ja tuppaa lopulta jutulle. Haluaa juomaa tarjota. On messumatkalla tässä vieraassa kaupungissa. Yksinäinen ilta hotellihuoneessa ei kiehtonut, niinpä ajatteli katsastaa paikallista yöelämää. Ihan vaan juttuseuraahan hän on vailla. Jos vielä toinen juoma. Kertoilee elämästään. Työ on rankkaa ja rahaa tulee. Mutta ei raha hänelle mitään merkitse. Maksaa juomat sadan markan setelillä. Onhan hän naimisissakin, mutta hankalaahan se on tällainen reissuelämä. Ei se vaimokaan aina niin jaksa ymmärtää. Kaivaa housun taskusta lompakon ja näyttää valokuvia lapsistaan.


Bochumilaisen ravintolan baaritiski vuonna 2014:

Rouva istuu iltaa yksinään. Baaritiskin toisessa päässä viisikymppinen mies vilkuilee aikansa ja tuppaa lopulta jutulle. Haluaa juomaa tarjota. On messumatkalla tässä vieraassa kaupungissa. Yksinäinen ilta hotellihuoneessa ei kiehtonut, niinpä ajatteli katsastaa paikallista yöelämää. Ihan vaan juttuseuraahan hän on vailla. Jos vielä toinen juoma. Kertoilee elämästään. Työ on rankkaa ja rahaa tulee. Mutta ei raha hänelle mitään merkitse. Maksaa juomat sadan euron setelillä. Onhan hän naimisissakin, mutta hankalaahan se on tällainen reissuelämä.  Ei se vaimokaan aina niin jaksa ymmärtää. Kaivaa housun taskusta älypuhelimen ja näyttää videokuvaa lapsistaan.