Tule joulu kultainen

Aloitetaan joulutunnelmaan virittäytyminen.

Asennetaan jouluvalot parvekkeelle ja keittiöön.

Vietetään ensimmäiset joululahjavalvojaiset.

Siivotaan.

Otetaan vastaan vieraat Englannista.

Käydään Bochumin joulumarkkinoilla.

Käydään Bochumin joulumarkkinoilla.

Käydään Bochumin joulumarkkinoilla.

Käydään Düsseldorfin joulumarkkinoilla.

Hyvästellään vieraat. Ja miäs, joka lähtee Ranskaan.

Käydään Pariisin joulumarkkinoilla.

Vietetään toiset joululahjavalvojaiset.

Muiden rientojen ohessa syödään pakastinta tyhjäksi, jotta n. 20 henkilön syötäväksi tarkoitettu määrä joululaatikoita mahtuu sinne. Ei sillä, että syöjiä niin paljon olisi, mutta aina niillä resepteillä tulee kystää kyllä ja liiankin kanssa!

Kirjoitetaan ja postitetaan ensimmäiset 10 joulukorttia.

Käydään Bochumin joulumarkkinoilla.

Tilataan kinkku. Muistetaan noutaa tiistaina 22.12.!!!

Joulukuusi (muovinen) kannetaan sisään ja koristellaan.

Raahataan säkillinen perunoita kotiin. Tehdään iltapuhteiksi immelletty perunalaatikko. Käytetään eri ohjetta kuin ennen ei ole käytetty. Laitetaan loora yöksi uuniin imeytymään. Aamulla huomataan, että se ei ole imeytynyt. Pakastetaan 8 hengen satsi perunamuusia.

Avataan joulukalenterin luukku nro 13. Luukku on tyhjä. Päivän suklaa on sujahtanut jonkin toisen luukun taakse. Tänään ei nyt oikein suju. Mutta ei itkeä saa, ei meluta saa!

Kirjoitetaan ja postitetaan loput 50 joulukorttia. Miäs ja moderni teknologia otetaan avuksi. Ei sitten niin käsi väsy.

Vietetään kolmannet joululahjavalvojaiset. Kuka näitä lahjoja aina ostaa näin paljon?

Haetaan Ikeasta pipareita. Syödään samalla köttbullar. Ja ostetaan tiskiharjoja 2 kpl.

Käydään Bochumin joulumarkkinoilla.

Raahataan kaupasta säkillinen perunoita kotiin. Tehdään iltapuhteiksi imelletty perunalaatikko. Käytetään samaa reseptiä kuin aina ennenkin on käytetty. Laitetaan yöksi uuniin imeltymään.

Imeltymisen kanssa on tälläkin kertaa ongelmia. Pelastetaan siirapilla mitä pelastettavissa on. Edelleenkään ei itkeä saa, ei meluta saa! Ja kolmatta perunasäkkiä ei kyä enää raahata kotiin.

Lähdetään töihin.

Tullaan väsyneenä töistä aamulla klo 5. Mennään nukkumaan. Paitsi ettei mennä, kun keittiössä odottaa perunalaatikko. Pakastetaan 12 hengen satsi perunalaatikkoa.

Raahataan lanttuja, porkkanoita ja bataatteja säkkikaupalla kotiin. Tehdään iltapuhteiksi niistä laatikoita. Pakastetaan. Pakastin on täynnä. Lähinnä perunavalmisteita.

Merkitään ostoslistalle vielä puuttuvat rosolliainekset. Kalat. Torttutaikina! Miäs saa osallistua joulunlaittoon leipomalla torttuja.

Vietetään neljännet joululahjavalvojaiset.

Käydään Bochumin joulumarkkinoilla.

Siivotaan jossain välissä, jos ehditään.

Käydään Bochumin joulumarkkinoilla.

Vietetään mukava ilta ystävien kanssa viskiluennolla. Maistellaan viskejä. Ja juodaan oheen normaalit ruokajuomat. Jatketaan iltaa Olutkahvilassa.

Yritetään herätä siivoamaan. Ei pysty kykenemään. Vannotaan että ei enää ikinä juoda alkoholia. Tai ainakaan viskiä. Tai ei ainakaan viittä eri laatua.

Pikkuhiljaa selvitään. Ja siivotaan.

Joulu saa tulla. Ja miähen anoppi.

Viivi ja miäs toivottavat

HYVÄÄ JOULUA! FROHE WEIHNACHTEN! 

MERRY CHRISTMAS! JOYEUX NOËL!

Tänään

Sähköposti saapuu otsikolla "Tänään !"
(virheellinen välilyönti ennen huutomerkkiä on suora lainaus sähköpostista, ei allekirjoittaneen)

Hyvät Suomen ystävät, huomenna .... luento klo 19:30 .... Tervetuloa! Terveisin Suomi-Saksa -yhdistys.


Ei sitten tullut mentyä, kun ei tiennyt oliko tänään. Vai huomenna. Mutta siitä tulikin mieleen, että tänään piti olla vapaa ja töihin piti menemän vasta huomenna. Mutta sitten soittivat. Että jos voisikin tulla töihin jo huomenna. Siis tänään. Kun soittivat eilen. Sitä oltiin sitten töissä tänään. Oikeastaan eilen, kun vuorokausi on jo ehtinyt vaihtua. Tänään on jo huominen. Eli mitä?!

Siitä työvuorosta sen verran, että ihan mielenkiintoisia asiakkaitahan meidän baarissa käy toisinaan. Niinkuin nyt tänään. Siis eilen. Ihan tutunnäköinen rouva se oli. Pelmahti sisään noin kaksi minuuttia baarin aukeamisen jälkeen: "Iltaa! Minä tuosta ikkunasta jo näin, että sinä olet tiskin takana, ja ai miten ihanaa, minä ajattelin. Aina kun sinä olet töissä, niin täällä baarissa soi niin hyvä musiikki."

Koska baari on juuri auennut, niin tässä ollaan vielä tietokoneella sitä musiikkiohjelmaa käynnistelemässä, mutta onneksi asiakas toi mielipiteensä julki, niin tietää tässä laittaa Christy Moorea ja Luka Bloomia soimaan, kyllä tässä sen verran muistetaan, että sitä irkkumusiikkia tuo asiakas viimeksikin kehui.

Asiakas tilaa ensimmäisen oluen: "Kun minä aina ajattelin, että sinä olet englantilainen, mutta sitten minä yhtäkkiä taas muistin, että sinähän oletkin irlantilainen!"

Noooo... minä olen kyllä suomalainen, mutta samapa sen väliä.

"Suomalainen! Suomalainen? Tuolla punaisella tukalla. Minä tunnen yhden toisenkin suomalaisen. Minä tässä mietinkin, että sinulla on ihan samanlainen aksentti kuin sillä."

Eikös tällä nyt pitäisi sitten olla englantilainen aksentti?

"Minä niin pidän tuosta sinun aksentistasi... Ai että tämä on ihanaa musiikkia... Kuinkas usein sinä nyt olet täällä töissä... Mitenkäs siellä Suomessa.... Niin, Nokia... Opiskeletko vielä... "

Ei, kyllä tässä on opinnot suoritettu jo neljännesvuosisata sitten.

Asiakas tilaa toisen oluen: "Kaipaatko Suomeen... Hui mikä sää, siellähän tulee räntää... Vanhustenhuollosta sen verran, että... Minä pidän ihmisistä, joilla on hyvin hoidetut kädet. Sinulla on todella kauniit ja hoidetun näköiset kädet... Mutta se leipomo tuolla vähän matkan päässä on vielä parempi... "

Pitääpä käydä keittiössä ottamassa vähän välipalaa.

Asiakas tilaa kolmannen oluen: "Mitäs kansalaisuutta se sinun miehesi edustaa... En minä enää keskustaan viitsi lähteä kenkäostoksille, kun tuo kenkäkauppa tuossa... Bochum Total -festareilla silloin... Sinä olet kyllä mukava... Mitenkäs muuten siellä Englannissa...."

Asiakas pyytää laskun. Jättää 50% tippiä. Olipa hyvä, että oli hyvin hoidetut kädet!

Ja huomenna taas töihin.... Eikäkö tänään!

Saunailta

Suomi-Saksa -yhdistykseltä sähköpostia laittoivatten loppuvuoden tapahtumista. Siinähän jo vallan innostumaan ehti kun yksi tapahtuma oli "Pohjoinen saunailta". Ai että saunomaan? Minne? Milloin?

"Pohjoinen saunailta. Luentoja. Petteri Waris soittaa haitaria. Näytillä myös kuvia oikeasta savusaunasta sekä aidosta vihdasta/vastasta!"

Jaa... Mutta pääseekö siellä saunaan? Ja näppäileekö se Petteri sitä hanuriansa siellä saunassa? Eli mitä?! Että jos ei löylyihin pääse, niin sanonko minä minne ne valokuvat niistä vihdoistanne voitte tunkea? No vaikka saunan uuniin.

Nimim. Närkästynyt

Tabu

Alla olevassa kuvassa rouvan ehkäisypilleri vasemmalla. Eikäkö oikealla!! Vasemmalla??

Samaisessa kuvassa päiväkahviseuralaisen makeutusaine oikealla. Saattaa myös olla vasemmalla. Tai sitten ei saata olla.

Eipäkä tästä aiheesta sitten tämän enempää. Miähelle toitottelemme täältä rattoisaa Ranskan reissua, kotona kaikki reilassa!

Loma - haaveita vain

Se oli sitten loma. Ja se meni. Seuraavasti:

Maanantai

Klo 11 tapaaminen työkaverin kanssa työpaikalla. Kesätyöntekijöiden lähdettyä on vihdoinkin aika ja aikaa siivota, laittaa ja järjestellä.

Aloitellaan siivouspäivä kuitenkin työkaverin tuomilla sämpylöillä. Ja Mimosalla.

Sitten siivotaan, laitetaan ja järjestellään seuraavat viisi tuntia. Miäs tulee oman työpäivänsä päätyttyä rouvan työpaikalle, ottaa oluen, ja oluen jälkeen rouvan mukaansa. Haetaan kaupasta valmisruokaa, kun ei tässä nyt viiden tunnin Mimosa-session jälkeen mitään ruokia enää jaksa ruveta laittamaan. Miäs lämmittää uunin ja siellä lasagnen.



Tiistai

Miäs tekee aamulla aikaisin lähtöä ensin toimistolle ja sieltä sitten Pariisiin. Pitää vaihtaa vielä viimehetken kuulumiset ja rouvan yöunet katkeavat siihen. Kai sitä sinne allergiaterapiahoitoon näin aamullakin voi mennä, jää sitten iltapäivä vapaaksi. Suoritetaan myös flunssarokotteen ottaminen, siinähän se muun piikittelyn ohessa menee. Apteekissa yritetään vielä laittaa lääkitystä kohilleen, kun oli vähän huonoa tuuria edellisellä kerralla määrättyjen aineiden kanssa. Kö sitä yhtä ei voinutkaan allergikko käyttää kö siinä on sitä asetyylisalesyyliä ja sitä toista kö siinä oli soijaa. Vaihdetaan sopivampiin aineisiin.

Pikainen aamukahvi Mandrassa ja kotiin. Ihanaa, nyt voi sitten iltapäivän ottaa rennosti. Ruvetaan pyykkäämään.



Keskiviikko

Se on loma ny. Ei niin mitään ohjelmaa tälle päivälle. Nyt kun on aikaa, niin voisihan tuota suorittaa Qualiteersin kirjanpidon.

Illalla rentoudutaan TV:n ääressä ja saadaan suklaaähky. Nyt on lomafiilis kohillaan!



Torstai

Lomaviikon vapaata aikaa on hyvä hyödyntää hoitamalla rästiin jääneitä tapaamisia. Ajellaan Witteniin pankkiin setvimään setvimistä vaativia asioita. Loppuillan voi sitten taas rentoutua ja suklaaähkyillä. Ja odotella miästä kotiin Pariisista.

Kello 16 soi puhelin. Työkaveri soittaa. Paniikkihätätila työmaalla, kukaan ei pysty kykenemään töihin illan viimeisiksi tunneiksi. Mennään töihin klo 23 - 03. Kotiutuminen tapahtuu kyä vasta viiden kieppiin. Ei muuten, mutta kun se miäskin sitten päätti tulla työreissun jälkeen lasilliselle. Ei ymmärtänyt kotionsa mennä suorinta reittiä.



Perjantai

Aamun labra-aika tuli onneksi eilen peruttua, ihan ei olisi nyt kyllä jaksanut kahdeksalta siellä istua. Käydään kuitenkin allergiaterapiahoidossa puoliltapäivin. Miäs lähtee illaksi kaverin kanssa Kölniin rymyryyppyrälläysreissulle, ja itsehän tässä voi ennen omiin illan rientoihinsa lähtemistä ottaa päikkärit. Paitsi ettei voi. Kun naapurissa huutaa porakone.

Päiväunet siirtyvät myöhemmälle. Nokosten jälkeen lähdetään tyttöjen iltaan. Kuinkahan semmoisessa tapahtumassa käyttäydytään. Sitä kun ruukaa aina vaan poikien illoissa notkua... Pitääköhän siellä avautua? Saako ottaa normaalit ruokajuomat?

Tyttöjen ilta aloitetaan klo 21.



Lauantai

Tyttöjen ilta lopetetaan varovaisten arvioiden ja erinäisten muistikuvien mukaan klo 8. On luultavasti otettu normaalit ruokajuomat ja ehkä pari napanteria siihen päälle.

Lounasajan kieppeillä huomataan, että jääkaapissa ei ole valon lisäksi juurikaan muuta. Raahaudutaan ruokakauppaan. Mieleen juolahtaa ajatus seuraavasta tulevasta juhlapyhästä ja päätetään ostaa Halloween-makeisia. Paitsi että ei osteta. Makeisosaston sesonkihyllystä löytyy joulusuklaata. Ja pääsiäismunia.



Sunnuntai

Käydään reippaalla happihyppelyllä pirtsakassa syyssäässä. Otetaan päiväunet kun kukaan ei poraakaan näin pyhänä. Pyykätään. Kokataan kanankoipia. Jälkiruuaksi jäätelöä. Töllötetään telkkua.

Loma on ohi. Paitsi ettei ihan ole. Kun maanantaille ja tiistaille sattui vapaata. Jos sitä vaikka sitten lepäisi vielä pari päivää...

Lomahaaveita

Se olisi sitten kesäkauden viimeinen työvuoro tiedossa kapakin 20-vuotisjuhlan merkeissä. Sen jälkeen on lupailtu viikon, puolentoista verran lomaa, että jaksaa sitten talvikauteen.

Rouva kysyy miäheltä, että onko sinne Pariisiin nyt pakko joka viikko lentää, että jos rouvan loman ajan ihan vaan päivät toimistolla ja illat kotosalla. Olisi sitten aikaa siivota, laittaa ja järjestellä.

Miäs tuijottaa rouva ja toteaa: "No tässä onkin tosiaan tullut jo mietittyä, että milloinkahan sitä oikein olisi aikaa siivota, laittaa ja järjestellä..." ja poistuu takavasemmalle varmistamaan seuraavan viikon Ranskan reissun.

- Juban Viivi & Wagner -sarjakuva otettu omin luvin käyttöön internetistä. Kiitos ja anteeksi.

Terveydenhuollon (hammas)rattaissa

Aivastusministeriöstä (Gesundheitsministerium - suomennos M.Sallinen) päivää!


Eli saksalaisesta terveydenhuollosta olisi nyt pari painavahkoa sanaa sanottavana kun tuli poikettua tänään hammaslääkärissä. Henkilön hammas lohkesi ja vaikkei se kipunoinutkaan, niin pakkohan sitä on lääkäriin mennä (vaikkei taho). Turha sinne on kuitenkaan soitella, sanovat vaan, että tulkaa kello 8 (ei muuten tulla) tai klo 15 (no silloin ehkä ollaan jo hereillä) ja varatkaa reilusti aikaa odottamiseen. Ihan vallan kun nyt sitten klo 15:01 henkilö siellä ilmoittautuu ja vielä pahoittelevat, että tässä saattaa nyt kestää, niin onhan se lähes sietämätöntä, että klo 16:03 henkilö on pihalla korjattu hammas suussaan. Olisi ollut ehkä jo aikaisemminkin, ellei olisi jäänyt vielä kuulumisia ja baarivinkkejä vaihtamaan lääkärin ja hoitajan kanssa.


Elokuussa tuli myös poikettua paikallisen sairaalan tiloissa...

Fakta 1: Henkilön jalka on leikattu muutama vuosi sitten.
Fakta 2: Henkilön leikattu jalka kipuilee aina silloin tällöin. Ja on oudon tuntuinen.
Fakta 3: Henkilö ottaa vastaan työn, jossa seisotaan/kävellään n. 9 tuntia työvuoron aikana.
Fakta 4: Henkilöllä on edellämainittuja työvuoroja toisinaan useampana peräkkäisenä iltana.

Niinpä sitten erään lähes, ties monennenko peräkkäisen, kymmentuntisen työvuoron aikana jalkaa on alkanut kovasti särkeä. Viiden minuutin matka kotiin kestää jalanlepuutustaukoineen reilun vartin. Kotona huomataan, että jalka on kovasti punainen ja turvonnut. Mutta kaitpa se siitä yön aikana. Paitsi että ei. Seuraavana aamuna jalka on vielä punaisempi ja vielä turvonneempi. Onneksi on vapaapäivä. Sohvalle vaakatasoon jääpussin kera. Kyä se siitä. Paitsi että ei.

Seuraavana iltana olisi tiedossa taas kymmenen tuntia työtä, saattaa olla yksitoistakin kun on lauantai. Voisihan sitä muuten, mutta mikään kenkä ei mene jalkaan. Ei sitä nyt paljasvarpain kai kehtaa kaljaa kantaa... Ensin soitto työkaverille ja sitten terveydenhuollon pyöritykseen. Eihän tässä muuten niin hätä, mutta kun on taipumusta kehittää sitä ruusua ja sen kanssa ei kuulemma pidä odotella ja onhan tämä nyt muutenkin vähän hankalaa kun ei pysty astumaan ja kai se on syytä tarkistuttaa.

Minnekäs sitä näin lauantaina sitten voisipi potilas mennä... Omalääkärin vastaanotto on kiinni, mutta ai niin, niiden puhelinvastaajaviestissähän kerrotaan viikonlopun vaihtoehdot. Pirautetaanpa sinne. Jaaha, että joku uusi hätäapulääkäripuhelinnumero, valitaanpa sitten 116 117 ja jo vain sieltä miellyttävä miesääni vastaa heti kun on näppäilty ohjeiden mukaan potilaan postinumero. Sanoo, että kotiinkin voivat tulla käymään, mutta kun kuvaillaan jalan olemusta, suosittelee miellyttävä miesääni pikimiten ottamaan kyydin lähimpänä päivystävään St. Josef-Hospitaliin, että siellä pääsee lääkärin pakeille.

Mieleen hiipii ne lukemattomat tunnit, joita Suomessa on aikoinaan viettänyt ensiavussa tai päivystyksessä tai mikäsenytonminnemennään kun pikaisesti lääkäriä tarvitaan. Miäs lähtee kuskaamaan, parkkeeraa lähelle sairaalan pääsisäänkäyntiä ja sitten klenkataan infoon. Inforouva nerokkaasti neuvoo jalkapuolelle, että portaat ylös ja apteekin ohi ja siinä heti oikealla on vastaanotto. Potilas kapinoi ja valitsee portaiden sijaan hissin. Hah!

Ilmoittautuminen sujuu sutjakkaasti. Ojennetaan sairausvakuutuskortti, sitten henkilöllisyystodistus, joka nyt tällä kertaa on suomalainen ajokortti. Vastaanoton rouva pyörittelee sitä (ja silmiään) aikansa ja kysyy: "Onko Teillä kuitenkin bochumilainen osoite?" Kyä löytyy, sitten pannaan vähän osoite- ja syntymäaikatietoja paperille. Ja pari allekirjoitusta. Sivusilmällä on tullut vilkaistua, että odotushuone näyttää onneksi melko tyhjältä. Sitten selviää, että odotushuone ei ainoastaan näytä tyhjältä, vaan on sitä myös. Potilas ohjataan samantien tutkimushuoneeseen ja noin puolentoista minuutin odottelun jälkeen lääkäri astuu sisään. Komea on, mutta vähän (jossei nyt elämäänsä, niin) työhönsä kyllästyneen oloinen.

Lääkäritohtorille vilautetaan jalkaa ja kerrotaan mikä mieltä painaa. Vastataan täydentäviin kysymyksiin lääkäritohtorin siirryttyä tietokoneen ääreen:

Kumpi jalka se nyt olikaan? Vasen.
Milloinka pitäisi töihin mennä? Tänään, mutta en mene.
Entä seuraava työvuoro? Ei tiedä kun ensi viikon työvuorolista tulee vasta huomenna.
Kirjoitetaanko sairaslomaa? Ei tartte, riittää kun ilmoitan, että olen muutaman päivän poissaoleva.

Lääkäritohtorin diagnoosi: Jalassa ilmeisesti rasituksesta aiheutunut tulehdus, ei vielä ruusu, pitää tarkkailla. Seuraavan viiden päivän ajan lepoa, kylmää käärettä ja tulehduskipulääkettä. Jos ei maanantaina näytä paranemisen merkkejä, pitää mennä uudestaan lääkäriin.

Mukaan vielä jonkinlainen diagnoosilapuke:

Jalkakipua (helvetinmoista särkyäkö tällä tarkoitetaan?) lievää punoitusta (ai se paloautonpunainen?), ei ylikuumentunut (ai kui, kun kaiken päivää on pitänyt siinä jääpussia?) eikä turvonnut (ai ihan muuten vaan potilas yritti läpsytellä niissä kauhtuneissa varvastossuissa, että ei suinkaan sen vasiten kun mikään muu kenkä ei mahtunut jalkaan?) - dänks!

Apoteekista vielä särkylääkkeet matkaan ja näin sitä on pyöritty terveydenhuollon rattaissa ehkä kymmenen minuuttia ja saatu lähes sinnepäin oikeaan osuneet diagnostiset huomiot. Samasevvälliä. Nyt saa luvan kanssa maata seuraavat päivät. Suloinen toimettomuus! Paitsi ettei ole. Kolmantena päivänä alkaa ahistaa ja on pakko ruveta pyykkäämään. Miäs on vähän vihainen kun se töistä kotiuduttuaan näkee puhtaat pyykit. Että ei olisi saanut klenkata sohvan ja pyykkihuoneen väliä. No ollaan nyt sitten miähelle tämän kerran miäliksi ja maataan sohvalla vielä tämä ilta ja seuraava päivä.

Maitovaahto

Sitä kun on töissä kuppilassa, jonka nimi on Biercafe, niin luonnollisesti oluen lisäksi tarjolla on myös kahvia. No, eikähän siinä mitään, äkkiäkös sitä sumppia pihauttaa, mutta kun sitten pitää olla kaikenlaista erikoiskaffettakin tarjolla, niinkuin nyt vaikkapa kapukkiinoa ja maitokahvia. Ja tilanteen ollessa kyseinen, pitää mukiin saada kahvijuoman tykö maitovaahtoa. Mikä ei sikäli ole mikään ihmeellinen juttu. Paitsi että toisinaan on.

Ja niin koittaa eräskin tiistai. Ensimmäiset kolme asiakasta haluavat jokainen cappuccinon. Ja seurueen rouva haluaisi vielä syödäkin. Toinen herroista kyselee leivonnaisten ja jäätelön perään, mutta ei tämä nyt sentään niin olutkahvila ole. Tässä mitään kaakkuja jouda leipomaan.

Mutta tehdään nyt ne cappuccinot, jotta sitä ehtii pikimmiten keittiön puolelle laittamaan pitaleipää tomaatti-mozzarellatäytteellä. Paitsi ettei ehdi, kun pitää suoriutua ensin siitä kolmesta satsista sitä maitovaahtoa.

On hommattu moderni, hieno, tekninen vekotin, niin että tumpelompikin osaa tehdä maitovaahdon näpsästi ja nopeasti. Paitsi ettei osaa. Tiedä sitten onko vika käytetyssä laitteessa vai laitteen käyttäjässä, mutta se s**t*nan ihmehilavitkutin ei nyt vaan suostu toimimaan. Ihan sama mitä nappia painaa, niin se vaan vilkuttelee iloisesti sinistä valoa ja piipittää. Mutta - eipä hätää - saahan sitä sillä vanhallakin maidonvaahdottimella homman hoidettua. Paitsi että ei saa, kun sillä se ei nyt ainakaan onnistu, ainakaan tänään - ja miksi tänäänkään, kun ei se kahta päivää aikaisemminkaan ollut onnistunut. Ja mikä siinä on, ettei kenellekään enää kelpaa ihan tavallinen kahvi??

Seurueen rouva tulee tiedustelemaan ruokansa perään juuri kun erittäin-vähän-cappuccinoa-muistuttavat kupilliset kuumaa ovat lähdössä kohti terassia. Siinä sitten tehdään selväksi, että sen ruuan valmistumisessa menee nyt ainakin vielä 15 minuuttia, eikähän kenelläkään sellaisia aikoja ole tietenkään odottaa kun leppoisaa kesäpäivää terassille tullaan viettämään.

Seurue saa ilmaiset kahvit (joita ei parhaalla tahdollakaan voi cappuccinoiksi nimittää) pahoittelujen kera. Samalla pudotetaan vielä lusikka tai pari maahan, jotta palvelu olisi kaikilta osin täydellistä ja osaavaa. Lupaavat kuitenkin tulla uudemman kerran ajan kanssa. Ja jättävät vielä tippiäkin!

Sitten saapuu rouvaseuruetta toisensa perään. Ne tahtoo kaikki kivoja kesädrinksuja. Ja oliiveja. Ja pähkinöitä. Ja coca-colaa mielellään light-versiona jäillä tai ei sittenkään, kera sitruunaviipaleen tai jos kuitenkin ilman. Kiirettä pukkaa, kun ei iltavuorolainen ole vielä tullut. Kyllä ne kaljat ja kolat ja kahvitkin (huom! ilman sitä h*lv*t*n maitovaahtoa, kiitos!) joutaa tässä yksinkin laittaa, mutta sitten pahimman hässäkän keskelle ilmestyvät rouvat, jotka tahtovat ruokailla. Keittiön puolelle ehtiminen tekee tässä kohtaa ihan pikkasen tiukkaa, mutta kun asiakas ripeästi tilaa ja henkilökunta ripeästi toimii, niin eiköhän tämä tästä.

Ensimmäinen ruokailija tiedustelee tarjoilijalta pitäisiköhän sitä syödä vai eikö sittenkään, että onkohan tässä nyt nälkä ja mitähän sitä sitten söisi, jos söisi, mites tuo uuniperuna ja minkälaista sen kylkeen tuleva yrttisoosi mahtaa olla, ja ottaisiko sitä alkoholittoman oluen vai maitokahv.... (rouva on hyvä ja ottaa sitä olutta!!!!!)  Eikä se nyt heti kuitenkaan haluakaan syödä, ehkä myöhemmin, mutta parasta kai jo varoittaa, että siinä ruuan saamisessa menee ainakin sitten se vartti ellei parikinkytäkin minuuttia, että jos johonkin tapaamiseen on kiirettä, mutta aikaahan hänellä on kun hän nyt tässä näitä papereita käy läpi ja hän sanoo sitten myöhemmin jos nälkä yllättää. (Tiedoksi kiinnostuneille: ei yllättänyt.)

Väliin heitetään pari pitaleipää erimoisin täyttein, kunnes sitten ties monennenko rouvaseurueen yksi osapuoli alkaa arvuutella keskenään millä täytteellä hän sen pitaleivän mahtaisi ottaa ja joisiko vaikka cappucc... (ei joisi!!) ja toinen osapuoli alkaa tivata perunasalaatin makua ja kokoa ja näköä, ja että jos ihan vaikka pelkkä makkara ilman sitä salaattia sitten kuitenkin (tai mitä jos pantaisiin makkara maitovaahdolla!?) ja otetaan sittenkin olutta.

On niin hikikin ja onneksi ei tänään sentään peukalo palanut pitaleipää grillatessa niinkuin toissapäivänä ja milloin se iltavuoro tulee kun ei tässä kohta enää pysty kykenemään.

Ja sitten pitää vielä mennä auttamaan yhtäkin rouvaa kekä on autonsa kanssa jumissa parkkitalossa kun se parkkitalo ei olekaan auki puoleenyöhön vaan vain kahdeksaan tälle aikaa kesäkautta ja tämä tiedoksi myös sille sunnuntaiselle rouvashenkilölle kekä siellä ikkunan takana ilmoitusluontoisena asiana vääriä aukioloaikoja henkilökunnalle luetteli.

Pieni suvantohetki saa hyökkäämään sen vanhanaikaisemman maidonvaahdottimen kimppuun, että on se nyt p*rk*l* jos ei tässä yhtä kapukkiinoa saa aikaan, että jos harjoittelumielessä itsellensä kupillisen laittaa, vaikka eihän siitä kyllä kuitenkaan mitään tule. Paitsi että tulee. Ensi yrittämällä täydellinen maitovaahto!!?? Ei ole todellista...!?

Iltavuorolainen saapuu ja kukaan ei tietenkään enää halua ruokaa tai maitovaahtoa. Että nyt sitten kahden hengen voimin vaan olutta ja napanteria ja gintonicia ja viskiä toimitetaan terassille. Hyvin sujuu. Paitsi ettei suju. Ihan kuin jotain olisi unohtunut. Jaa tuollahan herra kyseleekin jo toistamiseen Sambucansa perään. Ja tuonne on näköjään toimitettu vääränmallinen olut. Kuka se halusikaan maksaa, ja voi ei meinasiko vaihtorahakin olla väärin, anteeksi nyt vain.

MILLOIN TÄÄLTÄ PÄÄSEE POIS KUN EI TÄÄLLÄ ENÄÄ HALUA OLLA TÖISSÄ, EI PYSTY EIKÄ OSAA EIKÄ KYKENE!!!!!!

Epätoivon syvimmällä hetkellä työvuoro päättyy ja vapaus koittaa. Hurraa! Kouraan palkka ja juomarahat. Lasiin kuoharia jäillä ja tuplana. Hetki itselle... ja eräälle kanta-asiakkaalle, joka istahtaa viereen ja kertoo olevansa ravintola-alalla ja kuiskaa, että jos joku päivä ei enää hotsita tämän kuppilan meininki, niin hänen baarissaan on samantien työpaikka tiedossa tälle tarjoilijalle.

Pitääköhän siellä tehdä maitovaahtoa....????

Normityöpäivä

Miäs on eksynyt juoksulenkkinsä päätteeksi rouvan työpaikalle ottamaan olusen. Oluthan on poikkitieteellisten tutkimusten perusteella todettu oivaksi palautusjuomaksi urheilun jälkeen. Mikä on tietysti mukavaa. Siis miähelle se urheilujuoma ja rouvalle miähen läsnäolo. Tällaisena sateisena sunnuntaina kun terassi huutaa tyhjyyttään ja sitä on saanut ihan keskenään rauhassa kahvitella.

Kas, lähestyykö tuolta päivän ensimmäinen oikea asiakas? (Miästä ei lasketa oikeaksi asiakkaaksi syistä, joita emme tässä nyt sen tarkemmin lähde puimaan). Mieshenkilö kuikuilee aikansa alta kulmiensa ja yli silmälasiensa ja alkaa lopulta jutulle:

- Jaa, että vai niin, mitäs, eikö se sun pomo olekaan laisinkaan täällä?
- Ei ole nyt juuri, saattaa tulla myöhemmin käymään, mutta tarkemmin en osaa san...
- Höh kiitos hei!

Ei myyntiä... Mutta, mutta, tuoltahan saapuu joku pyöräilevä herra, pysäyttääkin tähän. Jos nyt vaikka oluen verran saisi kauppaa käytyä, mutta herra haluaakin vain avautua:

- Minä en nyt muista sen naisen nimeä, että onko se vielä täällä töissä vai eikö ole enää... (epämääräistä mutinaa)... Siitä oli sitten lehdessä juttua, kun minä olin ajatellut.... (lisää epämääräistä mutinaa)... Kun se asui se vanha rouva silloin siellä meillä päin ja sitä ei sitten ollut pitkään aikaan näkynyt ja minä ajattelin, että onkohan sitä enää olemassakaan vai onkohan se kuollut.... (mutinaa)... Lupasi sitten sen lehtileikkeen ottaa talteen, ainakin kopion tehdä, ei kai se sinun pomo sitä poiskaan ole heittänyt, en usko... (kyllä, todella paljon vieläkin epämääräisempää mutinaa)... Ja sitten ajattelin, että on se rouva aika hurja kun se sitten vanhoilla päivillään sellaisen Hugonkin joi, minä ajattelin, että huh, Hugoa.... (välimutinaa)... Mutta jos et osaa auttaa, niin täytyy sitten kysellä... (viimeiset mutinat)... Heippa!

???????!!!!!!!

Sen verran kummallista porukkaa tuntuu kulkevan terassin poikki, että on ehkä parempi hetkeksi siirtyä kuppilan sisätiloihin. Miäskin jää vielä toiselle oluelle kun eihän tuonne sateeseen nyt viitsi lähteä.

Yhtäkkiä avoimen ikkunan takaa vanhempi rouvashenkilö huhuilee:

- Anteeksi, yksi kysymys. Tiedättekö te tuon parkkitalon päivittäisiä aukioloaikoja?
- En valitettavasti niitä ihan tarkkaan muista, mutta tuo viereinen ovi vie parkkihalliin ja siitä ne varmasti selviää. Haluatteko, että käyn katsomassa ne?
- Ai tuossa ovessa, no minäpä menen katsomaan.

... ... ... ... ...

Rouvashenkilö työntää jälleen päänsä avoimesta ikkunasta:

- Se on auki maanantaista perjantaihin klo 06:30-24:00, viikonloppuisin suljettu.

Ja rouvashenkilö poistuu kävelykeppiinsä nojaten.


Miäs lähtee kotiinsa. Tunnit kuluvat. Jokunen asiakas tulee ja jokunen menee. Kohta ollaan oltu yötä päivää ja kellon ympäri töissä, ja ajatus kotiinpääsystä ja nukkumisesta alkaa hiipiä mieleen. Ajatuksen katkaisee sisään hiipivä mieshenkilö:

- Iltaa, onnistuishhiko shemmoinen yksi nopea olut? Bussiin olin menossa, mutta myöhhässtyin minuutin eikä bussi ollut odottanut, en voi käshittää. Seuraava bussi tulee shitten vasta kohta ja tässhä ehtisi ottaa oluen.
- Ja näin ole hyvä, yksi olut, maksatkin varmaan samantien, niin pääset sitten nopeasti sinne pysäkille. Ja muutenkin sen tupakin kanssa pitäisi mennä pihalle.
- Hyvä idea, kiitosh, näin juuri pitää toimia, kun ei ne bussit odota. Mitäpä se olut makshaa?
- 2,70.

Kaivaa taskustaan vitosen, annetaan rahasta takaisin 2,30.

- Mitesh vielä joku napanteri? Paljonko maksaa se entä tämä entä tuo?
- 2,70.
- No tossha...
- Tässä on vain se 2,30 - ei ihan riitä.
- Anna nyt joku ihan pieni schhnapsu tolla rahalla.
- Ei kun ne on kaikki sen 2,70. Ja jos nyt voisit mennä sen tupakkisi kanssa ulos.
- Juu menen menen, mutta joku shnapsi.
- No Ouzo on 2 euroa.
- Joo, shemmonen.

Jättää 2,30 tiskille, ottaa oluen ja Ouzon, menee tupakkinsa kanssa ulos. Jos nyt vähän katsotaan perään kun se tuolla kantiksien kanssa yrittää kontaktia ottaa... Häiritsee sitten kuitenkin mieluummin henkilökuntaa:

- Mutta hei, mikäsh sun nimi on?
- Kiitos mielenkiinnosta, mutta se ei nyt varmaankaan ole kovin tärkeä tieto enää tässä vaiheessa.

Eikähän se olisi kumminkaan ymmärtänyt sitä nimeä ensi kuulemalla ja sitten sitä oltaisiin ruvettu tavaamaan ja ihmettelemään ja sitten se olisi myöhästynyt seuraavastakin bussista.


Sitten sitä vaan keskenänsä pohdiskelee, että minkäköhän hoitolaitoksen ovi oli tänään mahtanut jäädä lukitsematta...

Hyvin menee

Mutta menköön. Onko kaikilla muillakin ollut kiva kesä? Hyvä. Jatkakaa!

Nyt kun kesäkuu vaihtuu heinäkuuksi jopa +38 asteen mittarilukemissa, niin on hyvä muistaa pitää nestetasapaino kohillaan. Janon yllättäessä voi poiketa nauttimaan normaalit ruokajuomat vaikka Biercafessa, sieltä saattaa löytyä tutunnäköinen baarimaija...

Two is company, three is a crowd...

And five is a lots of fun! And remember: There's no place like home. Except maybe Wuppertal!

"Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" -sarjassamme on vaihdettu maata ja osa 3 kertoo meille teemalla 'Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on' suomalais-saksalaisen ryhmä rämän reissusta Wuppertaliin.



10/3/2015 Wuppertal, Germany - Saksa

After navigated up and down the streets of Wupperdale the car finally finds the way to the hotel and our squad can check in. We get our rooms as soon as it has been figured out who is who, who made the reservations, who sleeps with whom and who pays. Very simple: You pay me now, we go my room! And really, a Joachim can live in the Joachim Street. No joking!

Auto navigoi tiensä hotellille pienen ylimääräisen lenkin jälkeen ja sitten eikun avaimet käteen periaatteella huoneisiin. Siinähän ei nyt kauaa mene. Paitsi että menee. Rouva E. selittää tehneensä varauksen nimillä Herra H., Herra S. ja toinen Herra H. Kyllä, rouva E. majoittuu itse myös. Ensiksi mainitun Herran H:n huoneeseen. Rouva H. maksaa jälkimmäisen Herra H:n huoneen, jonne aikoo itsekin majoittua. Rouva E. puolestaan maksaa sekä ensimmäisen Herra H:n nimellä varatun huoneen että puolet Herra S:n huoneesta. Toisen puolen Herra S:n huoneesta maksaa luonnollisesti Rouva H. Vielä jos jälkimmäiselle Herra H:lle saisi oman avaimen, kun siitä ei koskaan tiedä milloin se lähtee omille reissuilleen. Ja kyllä ihan oikeasti Joachim voi asua Joachim-kadulla! Mikä tässä nyt vielä on epäselvää?


Another simple thing: How to get to the Historische Stadthalle (historical town hall)? Left? Probably not. Right? Maybe. Straight on? Yes. And then just past the building site.

Helpostikin löytää perille illan konserttiin. Tästä vaan vasemmalle. Ehkä sittenkin oikealle. Jos kuitenkin suoraan. Suoraan rakennustyömaalle.

There it is! And there's also Jethro Tull's Ian Anderson with the Wuppertal Symphony Orchestra. Singing and playing for us. Thank you.

Vihdoinkin perillä. Historiallisella kaupungintalolla meille esiintyy laulu- ja soitinyhtye Jethro Tull'n Ian Anderson sekä Wuppertalin sinfoniaorkesteri. Kiitos.

Afterwards everyone's more or less thirsty. There should be two or three Irish Pubs in town. We find one of them. Probably not the best one. Anyhow, Red Rooster was an experience. And they had cider. But let us move forward to the bar district. The sooner the better.

Oliko sitä nyt taas pitänyt googlettaa, että kaupungissa on irkkupubeja? Ja pitikö sitä niistä nyt sitten juuri tänne eksyä? Ja että oliko sitä siideriä nyt sitten todellakin ihan pakko saada? Normaalista poikkeavia elämyksiä hakeville voimme toki suositella Red Roosteria. Mutta itsemme siirrämme nyt pikimmiten toisenlaisiin kuppiloihin.





















Dehydrated are we not no more, but maybe, just maybe a light night snack would do no harm. The taxi picks us up from the bar, drives through the Burger Kind drive-in and takes us back to the hotel. Everybody's happy.

Juomapuolesta on huolehdittu, varmaan olisi ihmisen hyvä syödäkin. Tilataan taksi baarin oven eteen ja ajatetaan pirssi Burger Kingin drive-ininin kautta hotellille. Hyvä on ihmisen mieli.

The photos of the after party won't be published - what happens in Mr. ******'s hotel room, stays in Mr. ******''s hotel room!

Valokuvat hotellihuonejatkoilta jätetään julkaisematta henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi ja lisäjuorujen välttämiseksi.

Ojasta allikkoon?

"Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" -sarjamme jatkuu. Osassa 2 sinivalkoisten siipien lennättämät tutustuvat Tikkurilaan ja kokevat Kouvvolan. Ihmeen ihanaa!


6/3/2015 - 20/3/2015

Miä haluun aina lentää Vinnairilla!

Tikkurilan asemalla hengaillaan
kun junaa odotetaan

Suur-Kouvolan suurehkot marengit

Miähen anopin uima-allas

Ravintola Angela ja normaalit ruokajuomat

Erään illan viimeinen muistikuva

Team Eripuraset pähkinää puremassa

Pyhä Patrikki ja mahtava meininki

Mettään meni - Kouvolassakin voi eksyä

Tikkurilan areenalla ollaan vaan ja hengaillaan

Kummitytön kuviot

"Tänään satun olemaan täällä -
huomenna jossakin toisessa paikassa."
(Nuuskamuikkunen - Muumipeikko ja pyrstötähti)

Ken latvaan kurkottaa se juureen kapsahtaa

Sarjassamme "Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" palaamme vielä kuluneen kevään tapahtumiin. Osa 1 lennättää meidät herkuttelemaan Helsinkiin.

13/03/2015 Korkeavuorenkatu, Helsinki, Suomi-Finland


Latvassa on nautittu normaalit alkudrinkit:

Sitten... Nälkä! Minne? Sinne. Juuri sinne!

Epäilys on vahva, että kaikilla muillakin oli kivaa, että niillekin maistui. Ruoka. Ja juoma. Mutta kun katsoo maailmaa enkelin... eikäkö allergikon silmin, niin siitä vinkkelistä illan kulku ollut lienee kutakuinkin seuraavanlainen:


Allergikko ei saa kuulemma valita itse alkuruokiaan. Kiellettyjen aineiden lista on luettu keittiössä tarkkaan ja sitten on sovellettu. Jännityksellä sitä odottaa, että mitähän lienevät tällä kertaa keksineet. Onhan näitä sovellutuksia ollut ennenkin. Pettymystä odotellessa voi ottaa vaikka lisää skumppaa. Kavereille tyrniginiä. (Tarjoilija pahoittelee, että juomien tulo vähän kesti.)

(Tarjoilija pahoittelee, että alkuruokien tulo vähän kesti.) Voi tätä riemua, pettymyksestä ei ole tietoakaan, kyä kaikki maistuu. Allergikon makupalettiin on valikoitunut mm. fenkolia ja palsternakkaa (ks. edelllinen blogikirjoitus toim.huom.). Miäs on valinnut sapasteltavaksi kylmäsavuhaukea, luomunautaa ja hirvipyytä. Viimeksi mainittu ei käsityksemme mukaan millään lailla liity "koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta esiintyvään pieneen metsäkanalintuun tai maan eteläpuoliskolla ja läntisellä rannikkoseudulla esiintyvään edellä mainittua hieman pienempään peltokanalintuun".

Kun sapaskipposet (norm. à 4,90 euroa, allergikon erikoishinta à 4,33 euroa) ovat tyhjentyneet ja välijuomia on nautittu, on aika perehtyä pääruokaan. Sitähän on ehtinyt silmäillä sitä ruokalistaa ja nähnyt sillä poroa. Ulkosuomalainen haluaa tietenkin poroa! Tarjoilija loihee kuitenkin lausumaan, että allergikko ei saa itse valita pääruokaansakaan ja juuri melkein sillä hetkellä kun itku on tulossa, ilmoittaa samainen tarjoilija, että keittiö on valinnut henkilölle syötäväksi poroa! Voi tätä ilon ja onnen iltaa!! (Ilon ja onnen pyrskähdyksen välissä korviin kaikuu tarjoilijan pahoittelu siitä, että ruokien tulo saattaa hieman kestää.)

Poro (€30) on kuin Kismet-suklaata. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Miähellä oli tässä kohtaa lautasella kuitin mukaan 'päivän pää' (€28). Muistikuvien mukaan sekin maistui.

Jälkiruuan saa allergikkokin valita itse. Itse sitten valitsee suklaata ja tyrniä 9 eurolla. Miäs ottaa juustoa ja suolatikkuja ja ruusunmarjaa 9 eurolla. (Jälkiruokien tulo hieman kestää, pahoittelee tarjoilija.) Ja vielä kympillä irlantilainen kahvi (jonka tulo saattaa hieman kestää). Muuten sama.

Loppulaskusta puuttuu drinksua ja teetä ja viintä ja mitä kaikkea. Siitähän pitää tietenkin huomauttaa. Tässä ollaan kuitenkin rehellistä väkeä ja kaikki mitä on syöty ja juotu on maksettava eikösjuu? Paitsi että kun ei nyt tällä kertaa ole. Henkilökunta haluaa hyvitellä jatkuvaa ruokien ja juomien odottelemista, eikä sitä nyt sitten tohdi alkaa vastaankaan kinaamaan, kun kuitenkin hyvinkäyttäytyviä henkilöitä ollaan. Suuta suppuun ja visaa vinkumaan. Kahden hengen ruuat ja kolmen pullon viinit hintaan 265,70.

Mukavastihan tässä nämä pari tuntia menivät kolmen ruokalajin illallisen ääressä, normaalien ruokajuomien parissa ja mukavien ystävien seurassa... Kellot tarkistetaan ja huomataan, että pöydän antimia nautittaessa on vierähtänyt liki neljä tuntia! Kuinkas sitä nyt sillä lailla ajantaju meni ja minne?

Myöhemmin on sitten mennä ihan tavallinenkin taju. Keittiö on kiitettävästi huomioinut allergikon kiellettyjen aineiden ohjeistuslistan, mutta koska tämän yhden allergikon pitää olla niin kertakaikkisen vaikea luonne, niin tällaisena iltana se päättää sitten olla taas kehittänyt niitä uusia ruoka-aine-risti-allergioitaan ja nauttii seuraavassa kuppilassa siiderin tykö allergiantyrmäystippoja.

Kiitos. Ja anteeksi. Ei ole kyllä keittiön syytä tämä.


Ja sitä paitsi, kun ruoka maistuu joululle ja irtokarkeille, niin ei ole syytä huoleen. Maailma, jossa on tällaisia makuja, ei voi olla muuta kuin mallillaan.


Kiitos vielä rakkaiden ystävien (Sutisten - nimi muutettu - sekä käpyläläläisten) ilta oli oikein oiva. Ja mukava.

Vali(s)tusvirsi

Tuoteseloste ja varoitus allergikoille: Sisältää ainakin chiliä, persiljaa ja soijaa. Saattaa myös sisältää hasselpähkinää tai jäämiä muista pähkinöistä.


Päässä soi tunnelmaan sopivasti Lapinlahden Lintujen Vanha kivennapalainen vitutuslaulu: "Niin, niin ja niin, niin taas mua höynäytettiin. Jaa, jaa, jaa, jaa, kylläpä vituttaa." Jaa, että mikäkö?

No se, että henkilön on aina silloin tällöin ollut päästävä nauttimaan normaaleja ruokajuomia ravitsemusliikkeeseen ja toisinaan siinä ohessa on tullut syötyäkin jotain.

Tulevia koitoksia varten seuraavaksi vinkkejä keittiö- ja tarjoiluhenkilökunnalle:

1) Kun annos tilataan ilman chiliä, niin pliis, ei laiteta siihen annokseen edes koristelun omaisesti niitä jalapeñoja!!! Ja kun sitten huomautetaan siitä, niin ei ole suotavaa vastata: "No sellaista sattuu." KUN EI JUMALAUTA SAA SATTUA!

2) Kun asiakas edelleen tilaa annoksen ilman chiliä ja tiedustelee lihan ja/tai kastikkeen marinadia ja/tai mausteita, niin ei vastattaisi: "Mut siinä olla vain ihan vähä chili". KUN EI JUMALAUTA SAA OLLA YHTÄ CHILI!!

3) Kun henkilö vuosikausien kokemustensa perusteella vielä kerran varmistaa, että eihän siinä annokseen kuuluvassa maustevoissa vaan ole persiljaa ja sanoo, että sen maustevoin voi kyllä jättää poiskin, niin jätäpä se laittamatta siihen lautaselle, kun et niitä rehuja näköjään tunnista. Ja sitten kun henkilö on audiovisuaalisen tutkimuksensa jälkeen siirtänyt sen maustevoinapin siitä lihan päältä hevon kuuseen ja ruokailun päätteeksi huomauttanut, että siinä nyt sitten kuitenkin taisi olla sitä persiljaa mukana, niin älä sinä mulle rupee väittään, että se vihreä siinä oli valkosipulia. KUN EI JUMALAUTA MUUTEN OLLUT!!! Ja kuule, yhtään ei helpota, että keittiössä käytyäsi saavut paikalle oikaisemaan tilanteen: "No nyt sitten opin minäkin, että meidän maustevoissa on persiljaa. Paljon anteeksi." NO NIINHÄN MINÄ JUURIKIN KYLLÄKIN SANOINKIN ETTÄ ON!!!!

Terveisin nimim. Paha mieli ja tunnelma pilalla.


Lopuksi edesmennyttä mummoani lainaten "kun ei millekään mitään voi" -teemalla se lopullinen ahdistus ja synti. Sitä onnistuu lopulta löytämään ravitsemusliikkeen, jossa oikein suurella sydämellä varmistetaan sekä etukäteen että vielä paikan päällä, ettei ihmisraadon lautaselle päädy mitään kiellettyä ainetta, niin sitten se ihmisraato on päättänyt juuri sinä maailman ihanimpana iltana, maailman ihanimpien ystäviensä ympäröimänä, maailman ihanimmassa ravintolassa, olla kehittänyt uusia allergioita, joista ei kenelläkään ole siihen asti ollut tietoa.

Katsokaas, sitä kun ei henkilö muuten mitään makuja lautaselleen saa, niin ravitsemusliikkeen keittiö näkee vaivaa ja kehittelee ne ihmeen ihanat maut selleri-chili-persilja-jne. -lajitelman ulkopuolelta. Ja valitsee henkilön lautaselle mm. fenkolia ja palsternakkaa. Henkilön normaaliin ruokavalioon nuo eivät ole juurikaan kuuluneet ja nyt sitten tutkitaan, että kumpiko vaiko molemmat eivät jatkossakaan siihen tule kuulumaan.

Miäs on luvannut auttaa. Aikoo syöttää jonain odottamattomana hetkenä henkilölle jompaa ja toisena odottamattomana hetkenä kumpaa. Elämä on. Jännittävää. Jos  ei henkilöstä jatkossa kuulu, niin miäs on onnistunut testeissään yli odotusten. Jos henkilö kuitenkin selviytyy jatkoon, niin lupaa lopettaa tämän iänikuisen valituksensa ja palata mukavimmissa merkeissä. Kunhan ehtii. Kun elämä on.

Muuten täällä kaikki hyvin. Hyvästi!

PS. Elämä todellakin on... Sitä on julkaisemassa tätä kirjoitusta, kun miäs kulkee ohi ja tarjoaa siivun tuoretta avokadoa. Oli sitten viimeinen avokaadon viipale, joka henkilön suuhun laitettiin. Eikä tässä vielä kaikki. Sitä päättää sitten sen avokaadon siipaleen syötyään avata hengityselintään uudella astmapiipulla. Tulee siinä sitten ohimennen vilkaistua sitä astmapiipun tuoteselostetta: "...kasvialkuperä soija" ja käyttöohjetta: "Tuotetta ei saa käyttää jos on allerginen soijalle". Ei sitten avata hengityselintä.

Tullako vai eikö tulla

Kummallista kyllä, koko talvena sitä ei ollut näkynyt, ei kuulunut. Kaikkien muiden luona se tuntui kyllä olleen tai olevan. Viikko ennen pääsiäistä se sitten lopulta tulee ensimmäisen kerran. Mutta menee pois yhden sängyssä vietetyn vuorokauden jälkeen. Pääsiäisen pyhinä se tulee toistamiseen. Petiin taas, mutta kahden vuorokauden jälkeen se lähtee. Mitä se sillä lailla tulee ja menee? Päättäisi nyt jo! Kolmas kerta toden sanoo. Tulee ja kaataa vällyjen väliin viikoksi.

Flunssa. Jota voi sitten kaikessa rauhassa potea uudet villasukat jalassa! #dänks #pihla

Pääsiäispläjäys

Supermarketissa tuli pohdittua, että olikos se sillälailla niin, että valkoisella kanalla on valkoiset munat ja ruskealla kanalla ruskeat? Että saisiko sitten nähdä sen kaakattajan, jolla on tämmöiset?

 GLAD PÅSK!!!

Voi pyhä Patrikki

St. Patrick's päivän kunniaksi (muisti)kuva joltaiseltakin irkkupubikiertueelta. 

Sláinte!

SEPPO-pystit

Syystä, että helmikuussa on jaettu palkintopatsaita jos toisiakin, haluaa myös yksihenkinen - ja useimmiten melko yksimielinenkin - raatimme kantaa kortensa heinäsuopaan ja jakaa omat, mielivaltaisesti valitut viivimarinoidut SEPPO-palkintopatsaansa jo perinteisesti ensimmäistä kertaa seuraaville helmikuun kuluessa nähdyille ja kuulluille suorituksille:


Paras naislaulaja: Alison Moyet
Paras mieslaulaja: Roger Hodgson
Paras muusikko: Aaron MacDonald


Paras elokuva -kategoriassa jaettiin tämäisen helmikuun gaalassa poikkeuksellisesti neljä palkintoa raadin seuraavanlaisin perusteluin:

"Boyhood"
Erilaisin ja ajatuksia herättänein elokuva. Oliks mius äsken joku ajatus päässä... ai niin... pitää jakaa lisää pystejä.

"The Imitation Game"
Positiivisesti yllättänein ja mielenkiintoisin elokuva. Keira Knightleystä huolimatta.

"Mortdecai"
Hauskin elokuva. Jos nauramiselta pystyttiin pystiä jakamaan, niin se meni Johnny Deppille.

"The Theory of Everything"
Liikuttavin elokuva. Helmikuun viimeinen elokuva-SEPPO saatiin jaettua, kun viimeisetkin silmiin kihonneet kyyneleet oli ensin kuivattu.


Lisäksi jaetaan huhupuheiden ja pelitilastojen perusteella ylimääräisenä pystinä urheilutulokkaiden sarjassa:
Paras jääkiekkoilija: Eetu Elo (Lahden Pelicans A-junnut)


Kiitospuheiltakaan ei vältytty. Joskin tämä tuli nyt niin yllättäen, että eihän tässä ole tullut valmisteltua mitään, mutta kun nyt mahdollisuus on, niin kiitos T.Koivunen, että intohimoisella palopuheellasi sait tilaamaan liput parhaan naislaulajan palkinnon saaneen henkilön konserttiin. Kiitos J.Schulz, että sait aikoinaan käsittämään kuka on parhaan mieslaulajan pystillä palkittu henkilö. Kiitos M.Hiltunen, että jaksat ja viitsit joka viikko kuskata ja lähteä seuraksi eläviin kuviin, ja erityisesti, että toisinaan pakotat... suostuttelet mukaan katsomaan teosta, jota ei olisi ymmärtänyt keskenään edes lähteä katsomaan. Ja kiitos äiti. (Äitiä pitää kiittää aina kun siihen on tilaisuus.)

BREMEN III - SIGHT-SEEING TOUR

Tervetuloa kierroksellemme läpi Bremenin vapaan hansakaupungin!

Welcome to our sight-seeing tour through the Free Hanseatic City of Bremen!

Ja heti alkuun taidepläjäys:

The art part of our tour:

Sögetie - Sögestreet

Naskit - SCHWEINEDENKMAL - Piggies

Öinen kaupunki:

Bremen by night:

Ja oikealla rautatieasema:
To your right - the railway station:

Talokuvaajalle riitti näpsittävää:

The houses of Bremen:

f

Tässä joitain mahdollisia mielenkiinnostuksellisia nähtävyyskohteita:

Some possible places of interest:

Tuulimylly - The windmill

The river WESER -joki 

Vene - A boat

Tori - The market square

Rolandi - The Roland

Ja nyt saavumme Schnooriin:

And now we're entering Schnoor:

Niin ja ne kuuluisat musikantit:

One should not forget the famous musicians:

Kiitos kaikille mukana olleille, toivottavasti viihdyitte.

Thanks to all the participants, hope you enjoyed our little tour.