Regenbogen

Kyllä sitä voi myöntää, että kulttuurin saralla ravintolakulttuuri on sitä ominta aluetta, eikä aina ole ensimmäisten joukossa harrastamassa taidetta, mutta sitten ajattelee, että voisihan sitä, ja sitten joskus käy vielä niin, että tuntee erään ihmisen, vaikka ei kyllä välttämättä haluaisi tuntea, ja joka on varmasti ihan hieno ihminen, mutta jonka kanssa ajatusmaailmat eivät vain kohtaa ja tämä ihminen sitten suosittelee taidenäyttelyä, joka oli to-del-la mah-ta-va, ja samalla tyrkkää vielä esitteen käteen, ja vaikka mielessä käy, että olisiko mahdollista, että sitä itse voisi pitää jostain mistä kyseinen henkilökin on pitänyt ja on epäileväinen, niin siitä huolimatta ajattelee olevansa sen verran avarakatseinen ja avoin, tai ainakin haluaisi olla, että sitä menee taidenäyttelyyn.

Joka on huono ja tylsä. Samana iltana luonto onneksi esittelee yhden parhaista taideteoksistaan ja sitä saa ihailla ihan omalta kotiparvekkeelta: