perjantai 30. lokakuuta 2020

Shoppailua

Koska a) korona ja b) polvi paskana, niin joululahjaostokset hoidetaan tänä vuonna internet-verkossa. Helppoa, nopeaa ja kätevää. Paitsi ettei joskus ole.

Sähköpostiin on tullut ilmoitus paketin saapumisesta kuluvan päivän aikana. Eipähän tässä nyt mihinkään ole menoa, niin ollaan sitten kotona pakettia vastaanottamassa. Ja kas, niinpä ovisummeri kilahtaa iltapäivästä. Könkätään (ilmeisesti liian hitaasti) nojatuolista ovelle ja huhuillaan ovipuhelimen luuriin. Puheyhteyttä ei saada avatuksi, vastausta ei kuulu. Rappukäytävästä kyllä kuuluu ääniä. Ja ulko-oven kolahdus. Seuraavaksi kolahtaa e-mailiin viesti. Paketti on toimitettu naapurille. Kenelle niistä neljästätoista - sitä ei viesti kerro.

Könkätään soittelemassa ovikelloja niiden muutaman naapurin osalta, joiden arvellaan olevan kotosalla näin päiväseltään. Vain yksi arvelluista avaa oven, mutta hänellä pakettia ei ole.

Päätetään ottaa yhteyttä asiakaspalveluun. Firman sivulta löytyy linkki, jonka kautta voi chatata, soittaa tai sähköpostittaa. Tulikiven katkuinen e-mail kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta. Paitsi että sitä mahdollisuutta ei sitten olekaan käytössä. Se oli vain mainos. Kyllä chattailukin onnistuu. Paitsi ettei onnistu kun alkuun päästäkseen pitää robotin kanssa valita sopiva aihe eikä tätä kyseistä aihetta nyt yllättäen satu tarjotuista vaihtoehdoista löytymään. Luuri kouraan ja soittamaan. Paitsi, että pitääkin lähettää puhelinnumero, niin ne soittavat.

Ensi yrityksellä tulee tieto, että puhelu on päättynyt. Puhelun alkaminen jäi nyt kyllä huomaamatta. Toinen yritys ja jo vain Mahmoud soittaa. Ja jos mahdollista, puhuu vielä huonompaa saksaa kuin hermoromahduksen liepeillä roikkuva asiakas. Selitetään tilanne ja yritetään pysyä rauhallisena siinä täysin onnistumatta. Mahmoud löytää kyseisen tilauksen tietokoneeltaan ja kertoo mitä paketissa on sisällä. Paketin sisältöhän on tiedossa kyllä, lähinnä olisi nyt kiva tietää missä se sisältö tällä hetkellä sijaitsee.

Mahmoud naputtelee tietokonettaan ja löytää kaivatun tiedon: Numerossa 43. Kyllä, se on tämän talon numero. Lähellä ollaan. Mahmoud naputtelee lisää ja löytää nimen: Saladin. Tässä vaiheessa hermojen kiristyminen vaihtuu epäuskoiseen naurukohtaukseen. Kyllä, tämä katu on SALADIN-Schmitt...

Mahmoud pahoittelee ja sanoo selvittävänsä asian ensi tiistaihin mennessä. Lähettää vahvistukseksi vielä sähköpostia, jossa lupaa soittaa sovitusti maanantaina 5. marraskuuta... Seuraavan kerran marraskuun viides osuu maanantaille vuonna 2029.

Ei kai tässä sitten muuta. Voi olla, että joku jää nyt ilman joululahjojaan.


torstai 15. lokakuuta 2020

Pelti kiinni

Tämä tarina ei liity edelliseen, elokuiseen postaukseen, vaikka tässäkin on saatettu ottaa muutama olut. Ja pari napanteria. Eli terassilla on käyty toistamiseen. Syyskuussa. Yhdeksäs päivä. Että ihanhan tässä jatkuvasti rampataan ravitsemusliikkeissä. Tällä(kin) kertaa miäs on lähtenyt hoippumaan kohti kotia siinä vaiheessa kun rouva katsoo tarpeelliseksi tilata vielä sen yhden siiderin. Näinpä ollen miäs on sikeässä unessa rouvan kotiutuessa.

Kurkkaus makuuhuoneeseen, miäs reagoi rouvan saapumiseen solkottamalla jotain saksaksi. Rouvan vastattua, että ei nyt millään jaksa kuunnella eikä ymmärtää, suorittaa miäs kokovartalokerien siirtymisen rouvan sängynpuoliskolle ja siitä jalkeille. Rouva poistuu kylpyhuoneeseen hampaitaan pesemään.

Miäs seisoo yhtäkkiä kylpyhuoneen ovella. Tyyny kainalossa. Miäs pyytää: "Pystytkö kattoon, toi luukku tuolla sängyn vieressä on kiinni."

Rouva yrittää olla tukehtumatta hammastahnaan. Miäs poistuu palatakseen minuutin kuluttua. Tyyny kainalossa. Toteaa: "Ei tartte, se olikin joku hallusinaatio."

Miäs menee sänkyyn. Rouva perässä. Miäs pyytää: "Älä naura." Rouvan on aivan pakko tähän väliin todeta: "Pitäiskö vähän rajottaa tota alkoholin käyttöä?" Miähen vastaus on ponteva: "Älä, amerikkalaisilla sitä vasta alkoholia onkin!"

Miäs jatkaa uniaan, mutta päästää vielä suustaan yön viimeisen merkittävän lauseen. Rouva päättää kirjoittaa sen muistiin, koska pelkää unohtavansa sen aamuun mennessä. Koska juuri nyt ei ole kynää ja paperia käden ulottuvilla, niin näpäillään se kännykän muistiinpanoihin. Sormi hieman hapuilee näin yön pikkutunneilla, mutta eiköhän tästä joku tolkku saada.

Aamulla kerrotaan miähelle yön tapahtumat ja lopuksi lausutaan ääneen kännykän näytöltä: "Onko virallisesti näun kyl Ämä!"

Eli mitä?!