Kolmen vartin sisään täti-ihminen on siemaissut lasin vaaleanpunaista samppanjaa, jääkylmän Jägermeisterin, makean cocktailin ja kermaista likööriä.Koska kaikki vihreä on hyvää ja terveellistä, niin cocktail oli hyväksi täti-ihmiselle. Cocktailiin lurautettu gini ei onneksi ollut aistittavissa, vaan kyseisen alkoholipitoisen juoman sekä epämiellyttävä maku että puistattava haju peittyivät sokeriliemeen ja basilikaan. Cocktailin neljäs ainesosa ei nyt enää palaudu mieleen. Ehkä syystä, että seuraavien kolmien varttien aikana laseista löytyi myös ainakin konjakkia, samppanjaa (sekä rosee että ei), viintä (sekä rosee että valkoinen), vodkaa ja lisää kermalikööriä.
Viimeksi mainittuun viitaten: Baileyksen voittanutta ei ole, paitsi että on. Coole Swan. Se maistuu erinomaiselta erityisesti silloin, kun varsinaiset kyseisen juoman nauttimiseen tarkoitetut lasit ovat päässeet loppumaan ja sitä kaadetaan isompaan punaviinimukiin.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Jos luoja ja anestesialääkäri suo, niin palataan... Elämä on. Jos ei muuta, niin juhlaa. Kippis!
