Kaitpa se tuokin metku miäheltä onnistuisi. Miäs kun on korkeakoulutettu. Toisin kuin rouvansa, josta herra diploomi-insinööri tässä taannoin totesi, että hänen vaimonsa onkin surkeakoulutettu.
Se on hyvä, että edes toinen on kunnolla koulutettu ja tekniikan ihminen. Miäs kun oli tuossa matkoilla, niin rouvan piti tarttua imuriin. Helppo homma. Otetaan pyöreä osa 1 ja laitetaan se pyöreän osan 2 sisään. Nämä molemmat pyöreät osat 1 ja 2 laitetaan osaan 3, joka sekin on - yllätys, yllätys - pyöreä! Sitten se pyöreä osa 3 kiinnitetään imuriin. Vielä letku ja suutin. Töpseli pistorasiaan ja eikun vehje surraamaan. Ihan hyvin lähti pölyt. No, miäs sitten taas omalla, perusteellisella imurointivuorollaan (miähellä siis vuodessa ne 51 imurointivuoroa ja rouvalla 1) pääsi hommassa puoliväliin, kun imuri sanoi itsensä irti. Eipä ollut miäs - vaikka viksu onkin - huomannut rouvan touhujen jäljiltä, että imurista puuttui joku tärkeä härpäke (ilmeisesti pyöreä osa 4, joka sijoittunee jonnekin pyöreiden osien 1, 2 ja 3 yhteyteen). Ja niin se imuri sitten ylikuumeni. Hups. No, reilun tunnin tauon ja puuttuneen pyöreän osan 4 paikoilleen asentamisen jälkeen miäs sai homman toimitettua päätökseen. Ja kuulemma ne jostain olisi pitänyt ne pölytkin tyhjentää ja pestä joitain pyöreitä osia. Toisaalta ei se viälä täynnä ollut se pölyosasto sillä rouvan imurointitaktiikalla. Miähellä se kuulemma täyttyy yhdellä imurointisessiolla. Liian tarkkaa työtä tekee miäs. Ja mitä kaikenmaailman pölypussittomia ihmeimureita tänne on ostettu?! Ai niin, rouvahan sen taisi ihan itse ostaa. Kun sai halvalla.
Onnellista 15-vuotishääpäivää rakas miäheni! Kiitos kun aina imuroit. Ja teet paljon muutakin.
