The world's best sis-in-law

Normally one would stroll through the Christmas market this time of year and find herself gazing at all the gorgeous Christmas decorations in the Käthe Wohlfahrt shop. One would allow herself one ornament as every year. But no... not this year. Luckily there's the catalogue, which arrived already in September. This fact lead to a conversation with the sister-in-law. The one in England.

"I got my catalogue today..."

"Oooo, is it amazing?"

"It is!!! I found something you could do yourself... I'll order these (felt animals) from you then." *WINK*

"There's a challenge! Leave it with me."

"I love the reindeer with the Christmas lights." *WINK*

Poro by Käthe Wohlfart

Time goes by. One forgets the catalogue. The felt animals. The reindeer. The conversation.

.........

Then. 78 days later. A parcel!

A speechless moment of happiness. Gratefulness. Unbelief. Shame. Tears of joy. Declaration of love.

"OMG!!! I LOVE YOU!!! THANK YOU!!!

"Oh I'm glad he's finally arrived! Thank you, I learned a new craft and really enjoyed making it!"

"Always happy to help." *WINK*

Poro by Rachel

She was not supposed to thank me. But she did. Because... I helped her bring joy to someone (aka me). I helped her learn something new. I helped her enjoy. And that kind of makes me the world's best sister-in-law, doesn't it?

*WINK*

Joulukoriste

Vuoden 2020 asiallisin joulukoriste tuli (kuin) tilattuna postitse. Valitettavasti hieman rikkinäisenä. Siitäpä sitten myyjään yhteydenottoa. Vastaus saapuikin nopeasti. Käväisi vaan mielessä, että kyseinen myyjä saattoi olla olematta täysin saksankielinen tai sitten oli käännösohjelman parametrit vähän viturallaan. Tässä suomennos ensimmäisestä vastausviestistä:

"Rakas ystävä. Olemme kovin pahoillamme tästä tilanteesta. Voisitteko lähettää kuvia tästä ongelmasta? Ja me ratkaisemme sen teille. Olkaa hyvä, älkää huolehtiko. Jos joku toinen tilanne, älkää epäröikö sanoa siitä minulle. Toivon kuulevani sinusta pian. Toivon kaikki on sinulle hyvin."

Lähetetään kuva tästä ongelmasta. Muuta tilannetta ei nyt juuri ole päällä. Mutta hyvä tietää, että voi ottaa yhteyttä, jos jotain tulee. 

"Hyvät naiset ja herrat. Kiitos suurenmoisesta tuestasi. Minkä suuren virheen olemmekaan tehneet! Sorry, mutta haluatko tuotteen siitä huolimatta? Jos haluat, lähetämme sen välittömästi takaisin, muussa tapauksessa korvaamme hyvityksen. Odottakaa vastaustanne ja toivokaa ymmärrystänne. Etsin viestiäsi."

Niinpä myyjän ohjeiden mukaan odottelin vastaustani ja toivoin ymmärrystäni. Löysin vastauksen, sain ymmärryksen. Ja jotta myyjän ei tarvitse turhan kauaa etsiä viestiäni, kirjoitin hänelle  m-a-h-d-o-l-l-i-s-i-m-m-a-n  s-e-l-k-e-ä-s-t-i  halukkuuteni pitää rikkonainen esine ja saada hyvityksestä korvaus... korvauksesta hyvitys... rahat takaisin ilman, että kenenkään tarvitsee lähetellä mitään minnekään tai takaisin.

Ja koska miäs löysi liimapuikon, ei se koristekaan enää ole niin rikkinäinen. Myyjä lupasi viimeisessä viestissään (käsittääkseni) palauttaa rahat, tosin niin kummallisella lauseella, että sen kääntäminen suomeksi on mahdotonta, lauserakenteet loppuvat kesken.

Hehkuviiviä - osa II

Ja niin voi uusi päivä alkaa vuotta vanhempana. Sitä on mahtavaa herätä 52-vuotiaana, kun edellisiltana on kuvitellut tänään täyttävänsä 53. Miäs nääs jaksaa aina vouhkata siitä, että rouvahan on häntä kaksi vuotta vanhempi ja näin ollen toukokuusta asti rouva on itsekin ollut siinä uskossa, että ikää on jo vuosi enemmän kuin ei olekaan. Näin näppärästi sitä nuorentuu yön aikana vuodella! Tätähän täytyy juhlia!

Aloitetaan aamiaisella. Kuohuva kuuluu asiaan. Ja vanhoja jalkoja lämmittää ihanasti Maiju-murmelin neulomat villasukat. Mahtwaa!

 

Tärkeää hetkeä varten säästellyt herkut voi nauttia välipalaksi ennen lääkäriin lähtöä. Syntymäpäivää voi juhlistaa myös allergiaterapiassa. Toivottavasti veressä ei ole liikaa kuplivaa (limunaadia).

Veriterapiasession jälkeen hemmotellaan kehoa perinteisesti latte macchiatolla ja erityispäivän kunniaksi tilataan kahviseuralaisen kanssa Mimosat. Henkilökunnan edustaja sattuu kuulemaan maininnan syntymäpäivästä ja iloisena yllätyksenä kuohuvaiset appelsiinijuomat menevätkin kuulemma talon piikkiin. Kiitämme.

Tucholsky

Ennakkoon suunniteltu kolmen kapakin terassikierros jatkuu kohti roseeviinilasillista. Tarjoiluhenkilökunnalla tuntuu olevan vähän hitaampi päivä ja tehokasta peliaikaa tuhraantuu mukillisia odotellessa. Parempi siirtyä yksien jälkeen kohti seuraavaa tankkauspistettä.

Café Konkret

Seuraavalla pysähdyspaikalla miäskin ehtii liittyä seuroihin ja vihdoinkin saadaan juotua pois lahjakortit, joilla tuettiin tätä(kin) koronan kurimuksessa keväällä kamppaillutta kuppilaa. Hyvään tarkoitukseen meni. Paikan omistaja pyörähtää myös pöydässä onnittelemassa. Arvostan.

Jago

On aika kääriä kapakkikierros pakettiin ja siirtyä varsinaiseen juhlapaikkaan. Joka sattuu myös olemaan kapakki. Koronasäännöksiä noudattaen tähän retkueeseen ja pöytäseurueeseen saadaan liitettyä enää yksi lisäjuhlija. Tosin naapuripöytään on ilmestynyt ihan kutsumatta muitakin tuttuja. Onnitteluja, laulua ja lahjoja - sopivan etäisyyden päästä. 

Biercafe

Normaalit ruokajuomat nautitaan. Tosin ruoka puuttuu. Ja onneksi tällä kertaa on todellakin poistuttava klo 23. Enempään ei olisi kyennyt. Tällä iällä.

Kotona voi sitten vielä ihailla lahjoja, joita on tullut ovista, ikkunoista ja postiluukusta.

Lahjat Liidsistä

Lahjat Kouvvolasta

Lahjat naapuripöydän kuokkavierailta

Lahja miäheltä

Lahjakassakin karttui mukavasti 90 eurolla, josta kyllä juotiin pelkästään viimeisessä paikassa 140 euroa - kiitos paikallisen tavan "synttärisankari tarjoaa" ja Käpylän moton "rahat meiltä viimeks loppuu".

No onneksi Moomin-shopin 50 euron lahjakorttia ei saanut kumottua kurkusta alas.

Jos ei tänä vuonna joulumarkkinoilla viinit hehkukaan, niin kyllä tällä menolla yksi viivi saadaan hehkumaan.  Elämä on ihan parasta. Ja ikääkin 52 vuotta vasta!

PS. Lahjojen joukossa näkyvä Lumenen silmänympärysvoide kirvoitti miäheltä kommentin:"No nyt se äitis alkaa v***uilla takasin kun sille aina niitä ryppyvoiteita lähettelet." Kyseessä ei kuitenkaan ollut kosto vaan lahjatoiveen toteuttaminen. Kiitos äiti. (Äitiä pitää kiittää aina kun siihen on tilaisuus.)

Hehkuviiviä - osa I

Siellä toisessa todellisuudessa, jossa miähen viisikymppisiäkin keväällä vietettiin, olisi tänään juhlistettu joulukauden virallisia avajaisia joulumarkkinoilla. Päässä pipo ja hehkuviiniä. Asioiden laitojen kuitenkin ollessa vinksin vonksin jää joulumarkkinaraportti tällä kertaa kirjoittamatta ja läiskäisemme sen sijaan mukavat muistelut kuukauden takaa, allekirjoittaneen viidennennenkymmennennenkahdennennen syntymäpäivän tiloissa ja tunnelmissa.

Syntymäpäivän aattoa juhlistetaan Schreiner's -ravitsemusliikkeessä. Asiaankuuluvasti ilta alkaa talon tarjoamalla onnittelumaljalla. 

Kun on juotu Prosecco, tilataan aperitiiviksi Flosecco. Hiukopalaksi keittiön tervehdyksenä pöytään tuodaan marinoitua herkkusientä. Ja näyttääpä tähän kuvaan ehtineen jo roseeviinikin. 

Alkuruuaksi valikoituu villiyrttisalaatti Grauburgunder-vinaigrettella sekä tryffelihunajalla marinoitu vuohenjuusto. 

Wildkräutersalat und Ziegenkäse

Pääruokana pecorinolla ja viikunalla täytetyt taikinataskut, pinjansiemenvoita, kuullotettua babypinaattia, paahdettuja saksanpähkinöitä ja villiyrttejä.

Gefüllte Teigtaschen 

Jälkiruoan saapuessa pöytään, seuralaiset hieman ehtivät jo huolestua mikä synttärisankarilla nyt on hätänä, mutta suklaamousse se vain kirvoittaa onnenkyyneleet. Ja katoaa suuhun nopeammin kuin kamera ehtii sanoa klik. Mutta miähen kaunis jälkiruoka-annos ehtii tallentua "filmille".

Vanillecreme mit Zwergorange

Tämän todellisuuden säännökset määräävät ravintoloita sulkemaan ovensa viimeistään kello 23. Tämä taitaa kyllä näin sunnuntaisin sulketua muutenkin jo kello 22. Alkoholia ei myöskään saa enää kello 23 jälkeen mistään. Että turha tässä on nyt mihinkään huoltoasemallekaan kipaista kaljoja hakemaan ennen aamukuutta, jolloin alkoholin myynti on taas sallittu. Positiivistahan tässä on se, että kerrankin pääsee ajoissa kotiin. Paitsi ettei pääse. Ravitsemusliikkeen henkilökunnan jäsenen kiikuttaessa ruokailun päätteeksi talon tarjoamia digestiivejä pöytään, naapuripöydässä sattumalta illastamassa ollut pomo vinkkaa, että aikoo poiketa vielä työmaalla (joka kyllä näin syksysunnuntaisin on kiinni), että jos siitä joku sattuu ohi kävelemään, niin sisään vaan. Ja niinpäs satummekin ja juomme ilmaista siideriä ja olutta. Alkoholin myyntihän on kiellettyä tälle aikaa yöstä! Kotiparvekkeella pidetään vielä jatkojen jatkot, mutta vain kello yhteen asti, että jaksetaan se varsinainen juhlapäivä. Kippis ja kiitos tästä illasta! Kauneusunien jälkeen jatketaan.

Timanttinen (?) tarina

Tästä kirjoituksesta voimme heti ensi alkuun kiittää (tai syyttää) ainakin välillisesti veljeäni. Tarkoitus oli nimittäin kertoa tämä muistelu vain hänelle. Toiseksi voimme kiittää (tai syyttää) kotikaupunkini Kouvolan sanomalehteä, joka artikkelillaan aiheutti tämän muistelun. Ja lopuksi voimme vielä kiittää äitiäni (äitiä ei saa koskaan syyttää), joka kyseisen artikkelin minulle postitti. Siitä, että päätin nyt kuitenkin avautua koko kansalle, voin syyttää vain itseäni.

Kouvolan vilkasta yöelämää hallitsi 80-luvun lopulla kaksi ravintola-disco-yökerhoa. Safiiri ja Rubiini. Tällä kertaa muistelemme Rubiinia, joka tämän tarinan tapahtuma-aikaan tunnettiin vielä viimeisiä hetkiään nimellä Green Apple. 

Vuosi on 1986. Ikää allekirjoittaneella on yksi kuukausi ja yksi päivä vajaa 18 vuotta. Lukiossa juhlitaan abien "100 päivää rikki" -juhlaa. Kouluun pukeudutaan (silloisen päiväkirjamerkinnän perusteella) seuraavasti: Aamutakki, solmio, aurinkolasit ja matkalaukku. Illalla jatketaan Vihreään Omenaan, jonne ikäraja on luonnollisesti 18 v. Paperit on väärennetty hyvissä ajoin ja asiallisesti käyttäytymällä sisäänpääsy onnistuukin. Vanhemmat ja viksummat ovat evästäneet, että ravintolan tiloissakin (jos sinne asti pääsee) kannattaa jatkaa sivistynyttä käytöstä eikä tehdä turhaa numeroa siellä olostaan.

Näin ollen (päiväkirjan välistä löytyneiden ja vielä luettavissa olevien (!) kuittien perusteella) tilataan asiaankuuluvasti Sininen Enkeli. On myös tilattu ilmeisesti kossuvissy tai vastaava ja tässä on huomioitava, että jäiden hinta on ollut 1,50 markkaa. Cocktailin hinta 21,35 markkaa sis. jäät.

Suunnitelma asiallisesta käytöksestä karahtaa kun illan tähtiesiintyjä Markku Aro kävelee pöytämme ohi ja tilanne vaatii laulajan perään (kiljuen)  juoksemista ja nimikirjoituksen pyytämistä. Sen jälkeen voikin hermoja rauhoittaakseen hakea baaritiskiltä San Francisco -juomasekoituksen (29,45 markkaa).

Muista illan tapahtumista on päiväkirjaan merkitty seuraavaa: "Ilta sujuikin sitten vauhdikkaasti... siitä toisella paperilla viereisellä sivulla." Viereisellä sivulla on vain pääsylippu, juomakuitit ja Markku Aron nimmari. Kyseistä paperia ei löydy muualtakaan päiväkirjan välistä.

Päiväkirjamerkintä seuraavalta päivältä valaisee ehkä hieman. Kouluun on menty myöhässä ja koulun kioskista on haettu jaffaa krapulajuomaksi. Illalla on tavattu silloinen poikaystävä seuraavin miettein: "Halusin kertoa J***lle eilisillan tapahtumista, mut en oikein uskaltanu."

Enempää en voi tässä kohtaa paljastaa. Koska en muista.

PS. Sen kyllä muistan, että kun vihdoinkin ikää oli se vaaditut 18 vuotta ja pyrin omalla henkilötodistuksellani Safiiriin, käännytti portsari minut ovelta pois todeten: "On tainnut tulla isosiskon paperit nyt mukaan, että hyvä yritys, mutta jos ei  nyt tällä kertaa." Pois on hyvä.

Shoppailua

Koska a) korona ja b) polvi paskana, niin joululahjaostokset hoidetaan tänä vuonna internet-verkossa. Helppoa, nopeaa ja kätevää. Paitsi ettei joskus ole.

Sähköpostiin on tullut ilmoitus paketin saapumisesta kuluvan päivän aikana. Eipähän tässä nyt mihinkään ole menoa, niin ollaan sitten kotona pakettia vastaanottamassa. Ja kas, niinpä ovisummeri kilahtaa iltapäivästä. Könkätään (ilmeisesti liian hitaasti) nojatuolista ovelle ja huhuillaan ovipuhelimen luuriin. Puheyhteyttä ei saada avatuksi, vastausta ei kuulu. Rappukäytävästä kyllä kuuluu ääniä. Ja ulko-oven kolahdus. Seuraavaksi kolahtaa e-mailiin viesti. Paketti on toimitettu naapurille. Kenelle niistä neljästätoista - sitä ei viesti kerro.

Könkätään soittelemassa ovikelloja niiden muutaman naapurin osalta, joiden arvellaan olevan kotosalla näin päiväseltään. Vain yksi arvelluista avaa oven, mutta hänellä pakettia ei ole.

Päätetään ottaa yhteyttä asiakaspalveluun. Firman sivulta löytyy linkki, jonka kautta voi chatata, soittaa tai sähköpostittaa. Tulikiven katkuinen e-mail kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta. Paitsi että sitä mahdollisuutta ei sitten olekaan käytössä. Se oli vain mainos. Kyllä chattailukin onnistuu. Paitsi ettei onnistu kun alkuun päästäkseen pitää robotin kanssa valita sopiva aihe eikä tätä kyseistä aihetta nyt yllättäen satu tarjotuista vaihtoehdoista löytymään. Luuri kouraan ja soittamaan. Paitsi, että pitääkin lähettää puhelinnumero, niin ne soittavat.

Ensi yrityksellä tulee tieto, että puhelu on päättynyt. Puhelun alkaminen jäi nyt kyllä huomaamatta. Toinen yritys ja jo vain Mahmoud soittaa. Ja jos mahdollista, puhuu vielä huonompaa saksaa kuin hermoromahduksen liepeillä roikkuva asiakas. Selitetään tilanne ja yritetään pysyä rauhallisena siinä täysin onnistumatta. Mahmoud löytää kyseisen tilauksen tietokoneeltaan ja kertoo mitä paketissa on sisällä. Paketin sisältöhän on tiedossa kyllä, lähinnä olisi nyt kiva tietää missä se sisältö tällä hetkellä sijaitsee.

Mahmoud naputtelee tietokonettaan ja löytää kaivatun tiedon: Numerossa 43. Kyllä, se on tämän talon numero. Lähellä ollaan. Mahmoud naputtelee lisää ja löytää nimen: Saladin. Tässä vaiheessa hermojen kiristyminen vaihtuu epäuskoiseen naurukohtaukseen. Kyllä, tämä katu on SALADIN-Schmitt...

Mahmoud pahoittelee ja sanoo selvittävänsä asian ensi tiistaihin mennessä. Lähettää vahvistukseksi vielä sähköpostia, jossa lupaa soittaa sovitusti maanantaina 5. marraskuuta... Seuraavan kerran marraskuun viides osuu maanantaille vuonna 2029.

Ei kai tässä sitten muuta. Voi olla, että joku jää nyt ilman joululahjojaan.

Pelti kiinni

Tämä tarina ei liity edelliseen, elokuiseen postaukseen, vaikka tässäkin on saatettu ottaa muutama olut. Ja pari napanteria. Eli terassilla on käyty toistamiseen. Syyskuussa. Yhdeksäs päivä. Että ihanhan tässä jatkuvasti rampataan ravitsemusliikkeissä. Tällä(kin) kertaa miäs on lähtenyt hoippumaan kohti kotia siinä vaiheessa kun rouva katsoo tarpeelliseksi tilata vielä sen yhden siiderin. Näinpä ollen miäs on sikeässä unessa rouvan kotiutuessa.

Kurkkaus makuuhuoneeseen, miäs reagoi rouvan saapumiseen solkottamalla jotain saksaksi. Rouvan vastattua, että ei nyt millään jaksa kuunnella eikä ymmärtää, suorittaa miäs kokovartalokerien siirtymisen rouvan sängynpuoliskolle ja siitä jalkeille. Rouva poistuu kylpyhuoneeseen hampaitaan pesemään.

Miäs seisoo yhtäkkiä kylpyhuoneen ovella. Tyyny kainalossa. Miäs pyytää: "Pystytkö kattoon, toi luukku tuolla sängyn vieressä on kiinni."

Rouva yrittää olla tukehtumatta hammastahnaan. Miäs poistuu palatakseen minuutin kuluttua. Tyyny kainalossa. Toteaa: "Ei tartte, se olikin joku hallusinaatio."

Miäs menee sänkyyn. Rouva perässä. Miäs pyytää: "Älä naura." Rouvan on aivan pakko tähän väliin todeta: "Pitäiskö vähän rajottaa tota alkoholin käyttöä?" Miähen vastaus on ponteva: "Älä, amerikkalaisilla sitä vasta alkoholia onkin!"

Miäs jatkaa uniaan, mutta päästää vielä suustaan yön viimeisen merkittävän lauseen. Rouva päättää kirjoittaa sen muistiin, koska pelkää unohtavansa sen aamuun mennessä. Koska juuri nyt ei ole kynää ja paperia käden ulottuvilla, niin näpäillään se kännykän muistiinpanoihin. Sormi hieman hapuilee näin yön pikkutunneilla, mutta eiköhän tästä joku tolkku saada.

Aamulla kerrotaan miähelle yön tapahtumat ja lopuksi lausutaan ääneen kännykän näytöltä: "Onko virallisesti näun kyl Ämä!"

Eli mitä?!

Kukako keksi rakkauden?

Eletään hetkeä, jolloin on saatettu ottaa muutama olut. Ehkäpä pari napanteria. Terassin pöydässä saksalaiskaverit miettivät päissään jonkun jo edesmenneen kabaretistin nimeä:

- Sch... Schei... Schein...Schein...?? (lausutaan kutakuinkin shain)

Miäs havahtuu.

- Hei, sehän on se Duran Duranin laulu. Shine, shine... shine, shine... (hyräillen melodiaa)

Rouva:

- Taidat tarkoittaa "You're too shy, shy"?

Miäs:

- Joo, Duran Duran Shy Shy!

Rouva:

- Paitsi että se on kyllä Kajagoogoo (lausuttuna kouvvolalaisittain Kajakookoo)

Miäs:

- No niinpäs onkin. Kaija Koo Koo!!!!

😂 😂 😂 😂 😂

PS. Saksalaiskabaretistin nimi jäi nyt kyllä epäselväksi.

Tiistain maanantaikappale

Maanantai klo 16. Työvuoro alkaa. Ulkolämpötila +36 astetta. Terassi on laitettu valmiiksi. Maski vedetty naamalle. Ensimmäinen asiakas saapuu. Ja toinen. Kovin on rauhallista. Ehtii juoda kahvin ja vaihtaa kuulumiset baarimikon kanssa. Muutama asiakas tulee ja menee. Pari tuntia kuluu. Missä kaikki kantiksetkin? Onko liian kuuma? Tässähän ehtisi vaikka haukata evässämpylä...stä ensimmäisen palasen asiakkaita alkaa tulla pöydät täyttyvät yksi pöytä näyttää olevan vapaana mutta missä tuolit, ai ne on siirretty toiseen pöytään ja siinä istuu nyt kyllä liikaa porukkaa kun seurueessa saa olla maksimissaan kymmenen henkilöä. Siirrellään asiakkaita toisiin paikkoihin ja ihmetellään onko täällä nyt muka lähes kaikki 70 asiakaspaikkaa täynnä, ainakin 60 ja toinen tarjoilija tähän vuoroon olisi kiva yllätys, mutta nyt on liian myöhäistä hälyttää ketään paikalle. Pitää vähän kuivata pyyhkeellä naamaa, ja niskaa jonka oireileva välilevy meinaa äityä kipuilemaan, mutta kyllä tämä työvuoro nyt sinnitellään ilman särkylääkkeitä. Jos tupakin mittaisen tauon tähän välii... no puolikaskin savuke riittää. Puhelin soi, varausta pukkaa, merkitään kirjaan. Nesteytys täytyy kuitenkin muistaa, myös oma ei vain asiakkaiden. Jos nyt kuitenkin vesilinjalla tänään. Parasta hikoilla kaikki pihalle kun vessaanhan tässä ei ehdi. Kaljalle tulleiden kavereiden kanssakaan ei nyt jouda justiinsa jutella, pitää käydä desinfioimassa nuo tyhjentyneet pöydät vaikkei meinaa ehtiä kun siinä jo tönöttää uudet asiakkaat, joiden kädetkin pitää desinfioida ennenkuin pääsevät istumaan ja nyt on taas unohtunut tuolta yksi kalja anteeksi tulee ihan justiinsa ja kuka halusikaan maksaa ja nyt on kyllä pakko istahtaa alas edes kahdeksi minuutik... sitähän ehtii myöhemminkin sitten lepuuttaa jalkojaan, nyt on tärkeämpää käydä kertomassa asiakkaalle mikä on kuukauden viski. Hiki valuu silmiin. Paljonko kello on?

Kymmenen tuntia myöhemmin. Asiakkaat ovat poistuneet. Maski on riisuttu. Kassa laskettu. Myynti on lähes kaksinkertainen normaaliin maanantaihin verrattuna. Sitä juhlistetaan yhdellä siiderillä. Jalkoja kolottaa, askelmittari näyttää kymmentä kilometriä. Kello kaksi yöllä ulkolämpötila on laskenut +25 asteeseen. Kotona WC-pytyn istuin liimautuu kiinni nihkeään takamukseen. Kylmän suihkun kautta suoritetaan sänkyyn kaatuminen tuulettimen ja miähen väliin.

Tiistai klo 10:30. Sängyssä loikoilua kaikessa rauhassa. Tänään ei ole mitään kiirettä. Tästä tulee hyvä päivä. Leikkauksessa ollut ystävä soittaa sairaalasta pääsevänsä jo kotiin, poikkeaa parvekkeella juomassa kahvit. Iloitaan yhdessä, että kaikki meni sittenkin hyvin. Oma omalääkäriaika on seuraavana vuorossa. Laboratoriossa ovat tällä kertaa saaneet sekä potilasta että lääkäriä ilahduttavia tuloksia paperille, joten päivä jatkuu edelleen hyvänä. Miäs on lähtenyt mukaan kylille ja saa kantaa kauppakassit kotiin kevyessä kesäsateessa. Uumoiltu ukkonenkin jyrähtelee vain jossain kauempana. Hyvinhän tämäkin meni. Sateen lakattua miäs lähtee vielä lenkille ennenkuin laitetaan lihapullat ja ranskalaiset uuniin ja vietetään leppoisa loppuilta sohvalla TV:tä tölläten. Tämä on oikein hyvä tiistai. Tässähän voisi nyt napostella vaikka muutaman palan suklaata. Ja jos vaikka istahtaisi tuohon ruokapöydän ääreen ja lukaisisi vähän tuota Kodin Kuvaleh....

Haluatko kulta kellon?

Miähellä tuli viisi vuotta täyteen nykyisessä firmassa. Ei sillä nyt vielä ihan kultakelloa saa, mutta jotain kuitenkin. Firma lahjoitti palkintopisteitä, joita voi rahan omaisesti käyttää firman lahjatavarakaupassa ja valita sieltä jotain mieluisaa.

Rouvallahan oli jo muutamaa kuukautta aiemmin tullut sama vuosimäärä täyteen oman työnantajansa palveluksessa, joten tähän vedoten päädyttiin hyvässä yhteisymmärryksessä kompromissiin, jossa miähen ansaitsemilla palkintopisteillä toteutettiin rouvan toiveet.

Rouva valitsi kattilan. Koska on käytännön ihmisiä. Ja kultaiset korvarenkaat. Koska.

PS. Kiitos Miska! 😊

... Niin se meni (Miäs 50v. - osa II)

Näin se sitten viruksen valtaamassa maailmassa meni:

Vaikka siellä toisessa todellisuudessa tänään olisi mölkytetty lämpimässä ja aurinkoisessa säässä, niin   tämä oikea maailma on kylmä ja vihmoo vettä niskaan. Tunnelma tutun keittiömestarin hoivissa ravintola Schreiner'sissa on kuitenkin lämmin (ja sopivan kostea) kun romantillisesti juhlistetaan syntymä- ja hääpäivän aattoiltaa.


Tarjolle kiikutetaan ensin ilmaiset kuohujuomat ja sen oheen keittiön tervehdys, joka tällä kertaa on parsaa ja viiriäisen munaa.

Amuse-Gueule

Ruokaa odotellessa ehtii toki ottaa vielä vähän kurkun kostuketta. Yhdelle Limoncelloa tonicilla ja toiselle kuohuvaa karpalolla.

Limonic & Flosecco

Synttäripoika valitsee lautaselleen kalaa - tarkemmin katsottuna nieriää eli rautua - kera trüffelimuusin, porkkanoitten ja sienten.

Seesaibling

Seuralaiselle ajankohtaista parsaa, tykö kahdenlaista kinkkua, voisulaa ja keitinperunat.

Spargel

Tarjoilijalta pyydetään valkoviinisuositusta edellä mainittujen annosten kyytipojaksi kun ihan varmaksi ei osaa sanoa mitä mieli tekisi, mikä maistuisi, ja maistattelujen päätteeksi päädytään raikkaaseen Rieslingiin.

Sen verran vielä mahaan mahtuu ja vatsa vetää, että katsastetaan jälkiruokatarjonta. Yksi tykkää omenasta ja toinen suklaasta. 

Apfeltarte & Schokotörtchen

Lopuksi kulautetaan vielä vadelmasnapsit. Tarjotaan henkilökunnalle juomakierros. Maksetaan lasku (n. 120 euroa), jätetään juomaraha (n. 30 euroa, koska korona) ja poistutaan valtavan onnellisina. Kotona availlaan vielä kuohupulloa ja taidetaanpa vähän olohuoneessa pyörähdelläkin romantillisten laulujen tahtiin.

Varsinainen juhlapäivä aukeaa aurinkoisena. Toisessa todellisuudessa edellisen yön juhlista väsähtänyt väki vetäisi vielä peittoa korville ja Sutinen (nimi muutettu) kääntäisi kylkeä patjalla pianon vieressä, mutta corona-maailmassa juhlat jatkuvat.

Miähen vaimo (jo 24 vuoden ajan) loihtii jonkinlaista pöperöä kotikeittiössä ja tarjoaa oheen edellisyönä aloiteltua Cavaa.

Ja sitten. Bileet alkakoot! Paikka sama, päivä eri kuin toisessa todellisuudessa. Vieraiden lukumäärä huomattavasti vähäisempi. Mölkkyä, jääkiekkoa ja discoa vain mielikuvituksissa. Ei ruokatarjoilua, mutta normaalit ruokajuomat. Etäisyyksillä ja viereisiin sekä vähän vieraisiinkin pöytiin huudellessa nautitaan olutta, viiniä, siideriä, viskiä, salmaria ym. ym. 

   

Terassin olisi kai tarkoitus sulkeutua puoliltaöin, mutta saamme sinniteltyä kello yhteen. Valokuvista voidaan myöhemmin todeta, että juhlakalu on poistunut klo 23:14 - 00:40 välisenä aikana, ja viimeisessä otoksessa klo 01:04 näiden(kin) juhlien viimeinen vieras (ks. ja vrt. toinen todellisuus!) nu(o)kkuu vielä pöydässä.

Laskunmaksu suoritetaan lasinalusiin kirjautuneiden merkintöjen perusteella. Kaksi ensimmäistä pääsi jopa valokuvaan asti. Kolmaskin kuvattiin, mutta otos oli kuten kuvaaja - ei kovin selvä. Mukana ollut satasen seteli ojennettiin maksuksi, mutta se ei ihan riittänyt. Seuraavan päivän työvuorossa odotti velkakirja: 169,80 euroa. (Juomarahoja jaeltu n. 65 euroa, koska korona.)

Hyvät bileet nämäkin. Erään vieraan mukaan parhaat koko keväänä. Kiitämme.

Niin sen täytyi mennä... (Miäs 50v. - osa I)

Jossain siellä koronattomassa toisessa todellisuudessa sen piti mennä näin:

Sunnuntai-iltapäivän sää on mitä mainioin mölkkyturnaukselle, joten sillä aloitetaan. Ensin toki kohotetaan alkumaljat ja toivotetaan vierasjoukko tervetulleeksi. Mölkyttämisen jälkeen voitonmaljat kohotetaan Manulle, joka (kuten niin monesti ennenkin tällä nurmella) vie ykkössijan, siitä huolimatta, että paikalla on kaksinkerroin mölkyn maailmanmestari, joka näyttää tänään keskittyvän enemmänkin erilaisten oluiden maisteluun (ja siinä sivussa pyytää kotiinviemisiksi pari kivaa oluttuoppia). Pusikoiden takaa kurkkii kanta-asiakkaiden närkästyneitä naamoja, sillä heiltä on tänään pääsy evätty Olutkahvilaan, joka on varattu vain ja ainostaan miähen viisikymppisvipvieraille. Asiaankuuluvasti mölkkyvoittaja tarjoaa snapsikierroksen ja sen jälkeen on aika siirtyä sisätiloihin TV:n ääreen. Muistetaan ottaa riittävästi olutta ja siideriä siihen asti kunnes päästään kohottamaan maljat Saksan (odotetusti) voittaessa Ruotsin jääkiekon MM-kisojen pronssiottelussa.

Tähän väliin on syytä ruveta järjestäytymään buffet-pöydän äärelle, josta löytyy herkkuja saksalaiseen makuun, mm. savusärkeä ja tilliperunoita sekä ruissipsejä. Suomalaisille on varattu ikisuosikki Currywurst ja siihen oheen sopii ottaa jotain salaattivalikoimasta. Eikä pidä unohtaa leedsiläisrouvan erityisesti toivomaa Stammhaus Abelin kuuluisaa Spätzleä, joka varmasti maistuu muillekin. Oheen luonnollisesti normaalit ruokajuomat. Juustolautasen viereen sopii etsiä baarin valikoimista jokin hyvä viini. Ja Sutinen (nimi muutettu) siellä näyttääkin jo selailevan viskilistaa. Maistuuko vielä Fazerin konvehti tähän väliin?

Ruokailun jälkeen on hyvä hieman haukkailla pihalla happea ja kumota vaikka jälkiruokanapanteri. Ruuan vatsassa laskeuduttua ja alkoholin päähän noustua asetutaan toistamiseen kisakatsomoon ja vuorossa onkin jännittävä MM-kiekkofinaali, jonka Suomi voittaa (odotetusti) Kanadaa vastaan. Leijonien neljännelle maailmanmestaruudelle on syytä kohottaa maljat. Ja oheen snapsut.

Suomi-paidat riisutaan ja mölkkytennarit vaihdetaan tanssikenkiin. Kisastudio on muutettu diskoksi ja siellähän jo tanssilattialla erään lahtelaisrouvan leopardimekko vilahtaakin. Päivänsankari esittelee discopallon alla kuuluisia muuvejaan ja YMCA-biisin aikana myös Sutinen (nimi muutettu) malttaa päästää hetkeksi käsistään Guinneksensa ja vetää viisikymppisen varmuudella käsimerkit kohilleen. Bochum-hymni houkuttelee lattialle lähinnä oman kylän väkeä, mutta rinkiin änkeävät luonnollisesti myös mukaan (en nyt sano mistä, mutta) Seinäjoelta kotoisin oleva herra sekä tämän viehättävä vaimo ja kolme kappaletta tyttäriä. Joku on hokannut asiaankuuluvasti tilata schnappsi-kierroksen ja se kumotaan.

Baarin takanurkassa käydään iloista englanninkielistä keskustelua australialaisrouvan lyöttäydyttyä liidsiläisten seuraan. Nämä kolme saarelaista pitää nyt kuitenkin hiljentää hetkeksi, sillä baarin pääjehu Bolle on pölähtänyt paikalle tarkistamaan ettei Salmiakkikossu lopu kesken ja hänet houkutellaan tarttumaan kitaraan. Salmari on tässä(kin) kohtaa hyvä ajatus ja Joa tarjoaakin näin ollen tähän väliin menneiden kuusikymppistensä kunniaksi kierroksen samalla kun nautitaan live-musiikista.

Kellon kalahtaessa puoltayötä ja sunnuntain muututtua maanantaiksi, nautitaan viralliset viisikymppismaljat. Tanssikenkiä ja levylautasta kulutetaan läpi yön (nesteytys muistaen) ja viisarien värähtäessä kohti aamua Sutinen (nimi muutettu) ystävällisesti lupaa saatella itsensä ja päivänsankarin juhlapaikalta pois. Tuollahan nuo melkein identtiset melkein kaksos melkein veljekset toisiaan kaulaillen hoippuvatkin kohti kotia. Sanomalehden kolahtaessa kuppilan tuulikaappiin on aika poistaa viimeinenkin juhlija, joka tällä(kin) kertaa näyttää olevan Casi. Baarimikot ja juhlakalun baarimuija tyhjentävät vielä tiskikoneen ja yön viimeiset drinksulasilliset.

KIITOS KAIKILLE JUHLIJOILLE - ketä teitä nyt vielä olikaan (tarinassa esiintyneiden lisäksi) Toijalasta ja ehkä Tohlopista, serkkupoika Lahest, ihana hammaslääkärimme, Rakettimies sekä muut bochumilaiset ja pitkänmatkalaiset Dortmundista. Ja Yrjö. Teitte näistä aivan mahtavat bileet!!!!

Miska kiittää

Go to Goutu!

Tätä paikkaa ovat kehuneet niin kouvvolalaiset, pääkaupunkiseutulaiset kuin liidsiläisetkin. Tänne on pakko mennä. Tila on tuttu, täällä on joskus kahviteltu ja siiderilöity melko huonon palvelun saattelemana. Aiempaa kuppilaa yritti Sukulakin käydä kunnostamassa, mutta ilmeisesti jäi yrityksen asteelle. Uusi kuppila ja uudet kujeet.

Ensin kuitenkin tunnustelukäynti, ihan vain kahvin merkeissä. Tervehdys on arka (tarjoilijan puolelta), mutta kuitenkin hymyn saattelema. Erikoiskahvien saatavuutta tiedustellessa tarjoilijatar vetäytyy mitään sanomatta, kuitenkin katsekontaktin ja hymyn säilyttäen, muutaman askeleen takaoikealle kohti keittiön ovea. Kummastusta, mutta myös mielenkiinnon, herättävää. Keittiöstä paikalle pölähtää pikavauhtia erittäin reipas ja iloinen henkilökunnan edustaja, joka selvittää kahvitarjonnan koostuvan tavallisesta kahvista ja tarjoaa samaan hengenvetoon juuri päättymässä olevalta lounaalta ylijäänyttä hedelmäsalaattia. Ilmaiseksi. Tästä saadaan ensinnäkin mieli iloiseksi ja toisekseen sopivasti keskusteluyhteys auki allergioiden suhteen koskien mahdollista tulevaa iltaruokailua.

Henkilökunnan edustaja silmäilee allergialistan läpi, toteaa, että à la carte -ruokailu ei tule olemaan ongelma, mutta hedelmäsalaattia hän ei nyt sitten voikaan antaa omena-allergikolle. Aika näpäkkää toimintaa. Mites se kahvi? Maidolla kiitos, otetaanko tästä mukaan vai oliko pöytiintarjoilu? "Voin miä sen pöytäänkin tuua." Kahvi tuodaan ja Marianne-karamelli siihen tykö. Paikka alkaa kerätä tärkeitä Virpi-tähtiä jo heti tutustumiskäynnillä. Pöytä varaukseen perjantai-illaksi ja kiva, kiitti, moi!

- - -

Kouvolan teatterilla on nautittu komediaa ja kuohuviiniä. Nyt tarvitaan apetta. Jännittää - voiko tämä bistro täyttää ennakko-odotukset? Tunnelma on alkuillasta lähes tyhjässä salissa leppoisa. Vastaanotto on ystävällinen, joskin tälläkin kertaa ehkä hieman arka. Toisaalta, ei sitä joka tarjoilijan tarvi aina suuna päänä ollakaan meuhkaamassa. Hyvä on antaa asiakkaan olla välillä rauhassa näissä maailman meluissa. Pöytään opastus, ruokalistat, juomatilaus, allergialappu ja homma käyntiin.

Alkuun jaetaan seuralaisen kanssa piccolo-pullollinen proseccoa. Kyllä maistuu. Alkupalaksi valikoituu paahdettua punajuurta, porkkanaa, tummia rypäleitä, raikasta salaattia, vuohenjuustomoussea, balsamicoa ja paahdettuja siemeniä. Miten voi olla hyvää. Ja kaunista.

Punajuurisalaatti

Pääruokalautaselle saadaan smetanassa haudutettua naudan maksaa. Siihen oheen puolukkahilloa, marinoitua punasipulia sekä kauden kasviksia. Lisukkeeksi bataattiranskalaiset, jotka ovat niin herkullisia, että niistä osa uppoaa (normaalisti melko pieniruokaisen) seuralaisen suuhun sitruunaisen lohi-pinaattipastan lisäksi.

Smetanamaksaa

Maksa huuhdotaan italialaisella punaviinillä; Canaletto Zinfandel on "keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, marjainen, mustaherukkainen" ja myös erittäin hyvän makuinen. Seuralaiselle oluistamitääntietämätönviininlipittelijä tulee suositelleeksi Kaski kylmäsavulageria, jossa "savupuina on käytetty tervaleppää ja katajaa". Kuulemma maistuu. No sekin meni sitten kohilleen. Miten täällä ny kaikki tällälailla menee, että tuosta vaan? Palvelu pelaa, keittiö toimii eikä itsekään ole tullut vielä tehtyä virhearviointeja.

Lohipasta ja seuralainen

Kylmäsavujuoma

Palvelu on huomaamatonta, ettei vähän liiankin. Vai onko sitä vain tottunut toisenlaiseen kulttuuriin. Voihan sitä nyt joskus syödä rauhassa ilman, että henkilökunnan edustaja on koko ajan selittämässä sitä ja kysymässä tätä. Ruuasta ja juomasta sekä keskustelusta seuralaisen kanssa ja mukana hyräiltävästä Suomipoppi-iskelmästäkin saa nauttia paremmin kun ei jatkuvasti tarvitse olla jutulla henkilökunnan kanssa. Ehkä se oletettu ja toivottu allergioitten tarkistusvarmistus olisi rauhoittanut mieltä, mutta kaitpa ne olisivat jotain sanoneet, jos tilanne olisi sitä vaatinut. Että jos nyt ihminen vaan hengittelisi hetken ja nauttisi. Kun on niin jotenkin yksinkertaisen nätti tämä sisustuskin.

Ravintolasali

Jälkiruokaa ei melkein enää jaksaisi, mutta täytyyhän sitä nyt paikallista ja karamellisoitua Polven Juustolan leipäjuustoa hilloineen maistaa. Tarjoilijan tuodessa jälkiruokia pöytään tulee vahingossa melkein jo omittua seuralaisenkin annos, sen verran hyvältä kuulostaa ja näyttää myös suklaafondant kera vadelmakastikeeen ja vaniljajäätelön, mutta menköön nyt sitten sen suihin, joka sen tilasi. Näin kauniita jälkiruoka-annoksia en muista nähneeni sitten... niin no, en muista.

Jälkkärit

Enkä kyllä muista milloin viimeksi on tullut poistuttua ravintolasta näin täydellisen kolmen ruokalajin syöneenä. Pari korttelin väliä siinä menee muikistellessa ja sitten se iskee. Outo tunne. Epäilys. Että kaikki ei sittenkään täsmää. Käsilaukusta kaivetaan paniikissa lompakko ja lompakosta ravintolan kuitti. Ei, kyllä tässä sittenkin on kaikki ihan oikein laitettu ja laskutettu. Tämä upea elämys todellakin alle 80€ - yllättävän edullista! Elämä on. Toisinaan.

Bistro Goutulle kiitos ja täydet viisi Virpi-tähteä!!!  *****

Ja tietenkin äitille kiitos! (Äitiä pitää kiittää aina kun siihen on mahdollisuus.)

(13.3.2020)

Vrouwendag

Voi sitä riemun päivää ja niitä kateellisten huokailuja kun sitä saa yllättäen kutsun naistenpäiväbrunssille. Ja vielä kuuluisaan helsinkiläiseen kahvilaan*, jossa vaalitaan perinteitä jo vuodesta 1852!! 

Kun ei niistä kaikista perinteistä ihan varmaksi tiedä, on allergikon taas aiheellista jo ennakkoon ottaa yhteyttä kahvilan henkilökuntaan. Tiedustellaan sähköpostitse kuinka on syytä toimia, jotta olisi mahdollisimman vähän vaivaksi paikan päällä, ja saisi kuitenkin jotain vatsan täytettä. Oheen liitetään varmuuden vuoksi myös lista allergioista. Vastaus saapuu: "Meillä ei ole mahdollista valmistaa brunssilla erillisiä erityisruokavalio-annoksia." Hyvä tietää, vaikka juuri tätä ei kukaan ollut ehdottanutkaan....  Viestin loppu kuulostaa jo hieman paremmalta: "Henkilökunta on tietoinen erityisruokavaliostanne ja auttaa mielellään."

(* Nimi jätetty mainitsematta kahvilan suojelemiseksi asiakaskadolta myöhemmin - tämän hetkinen asiakaskato ja kahvilan sulkeutuminen ei ole tästä blogikirjoituksesta johtuvaa!)

- - -

"Aito ja lämminhenkinen asiakaspalvelu, laadukkaat raaka-aineet sekä ammattiylpeys ovat aina olleet perusarvojamme. Tavoitteemme on tarjota sinulle ikimuistoinen herkkuhetki."


Kuuden hengen pöytäseurueen kaksi ensimmäistä saapuvat paikalle. Tarjoilija opastaa pöytään, ojentaa ruokalistat ja selvittää brunssit ja muut vaihtoehdot sekä päivän (naisten sellaisen) erikoistarjoukset. Jaahas, puhe onkin sen verran nopeaa ja ilmeisen ulkoa opeteltua, että puolet menee ohi ymmärryksen, mutta pöytäseuralaisen korvaan tarttuu onneksi se tärkein tieto: Kuohuviinipullollinen tänään vain 29 euroa. Sille tiedolle saattaa olla myöhemmin vielä tarvetta.

Muun retkueen saavuttua paikalle onkin aika siirtyä jonottamaan brunssia buffetpöydän ympärille. Jonon hännille vaan. Se - jonon häntä siis - onkin aivan muualla kuin sen olisi järkevää olla. Pieni vinkki: "Aloita tästä" -kyltti ei vielä koskaan ole haitannut epätietoisen asiakkaan toimintaa buffettitilanteessa. Näinpä ollen tässä nyt seisotaan ahtaasti kahden pöydän välissä ja häiritään niissä istuvia ruokailijoita kun samalla estetään buffetin toiselta puolelta kurvaavien pääsy juustojen ja leikkeleiden luo.

Noin joka toinen jonottaja tiedustelee henkilökunnalta tai kanssajonottajaltaan lautasten sijaintia. Täysin yllättäen ne ovat siellä pöydän päässä, jossa tämän jononkin olisi tarkoitus olla. Lautasten kohdalle päästyä tulee jo melkein "tappelua" siitä kuka saa viimeisen ison lautasen ja kenen on tyydyttävä pienempiin. Pieni riittää, kiitos. Tai oikeastaan kaksi. Toiselle lautaselle leivät ja päällysteet, toiselle munakokkeli, sienet ja pekoni.

Munakokkeliastiaa lähestyttäessä nälkäinen jonottaja riemuitsee, sillä siinä on juuri sopivasti yhden annoksen verran jäljellä. Ahnaan käden jo ojentuessa kohti ottimia ripeä tarjoilija takavasemmalta nappaa astian pois. Tämähän tarkoittaa sitä, että uusi annos kokkelia on varmasti jo matkalla keittiöstä kohti pitopöytää. Askel sivuun ja odotus. Tästä ei liikuta, ennenkuin kokkelit on lautasella, siinä jo köllöttelevien pekonisiivujen ja sienien kaverina. Kupillisen kahvia olisi tietysti voinut tässä jonotellessa ja odotellessa ottaa, paitsi että huhu kertoo kahvin olevan juuri tällä hetkellä loppu. Odotusaika venähtää ja nälkä kasvaa. Mutta eipä kysyvä tieltä (tai buffetpöydästä) eksy.

Ruokailija rohkaisee mielensä heti ensimmäisen ohikiitävän tarjoilijan kohdalla ja esittää (omasta mielestään) selkeähkön kysymyksen: "Anteeksi, osaatteko sanoa kauanko kestää, että munakokkelia tulee lisää?" Vastaus ei ole ihan yhtä selkeä: "Keittiö on kyllä tietoinen."  Uusi yritys seuraavan ripeän tarjoilijan kohdalla: "Anteeksi, osaatteko sanoa kauanko munakokkelin tulemisessa vielä menee aikaa?" Vastaus on selkeä, mutta ei täysin vastaa kysymykseen: "Se on uunissa". Tarjoilijan vastaukseen lisäämä mulkaisu ei sekään tuo lisäselvyyttä.

Nälkäisen on luovutettava,  napattava leivänpäälliset mukaan ja siirryttävä syömään sitä mitä lautasille on kertynyt. Kun tie on taisteltu väärässä paikassa kiemurtelevan jonon läpi buffetpöydän vastakkaiselle puolelle, munakokkeli saapuu. Pikaisesti kiikutetaan muut antimet pöytään ja ängetään ja tungetaan anteeksipyydellen kokkelin luo. Siinä samalla voisi kuvitella ottavansa matkaan lasillisen mehua, mutta kuvitelmaksi se jää, sillä lasit ovat loppu. Entäs jos kahvia? Eipä oteta sitäkään, sillä pannu huutaa tyhjyyttään. Eipä sillä, että tässä kahvia olisi vielä kaivannutkaan. PAITSI ETTÄ KYLLÄ OLISI!!

Suunnitelma muotoutuu munakokkelia suuhun kauhoessa: Katsekontakti tarjoilijaan ja juomatilaus.
Paitsi että ripeät tarjoilijat keskittyvät lähinnä keräilemään pöydistä käytettyjä astioita -  sellaisella vauhdilla, että vielä tarpeeseen olevat aterimetkin katoavat kesken ruokailun ja uusia haarukoita ja veitsiä on lähdettävä jonottamaan uudemman kerran. Ja jonohan on edelleen siellä missä sen ei pitäisi olla ja aterimien luo pääseminen vaatii melkoista taistelutahtoa.

Vihdoinkin keskusteluyhteys erään tarjoilijan kanssa saadaan auki ja tilataan latte macchiato ja jos vaikka Mimosa siihen tykö. Tai yritetään tilata - tarjoilijan on luonnollisesti ensin toimitettava kädessään oleva tyhjä tarjotin pois, vasta sitten keskustelu voi varsinaisesti jatkua. Mikäpä tarjoilija sitä pystyy tarjotin kädessään tilausta vastaanottamaan... Lopulta pöytäseurueeseen tilataan kaksi erikoiskahvia ja aiottu Mimosa vaihtuu pullolliseen kuohuviiniä (pöytäseurueen kesken jaettavaksi), joka on siis tänään naistenpäivätarjouksessa 29 euroa kuten aiemmin on tiettäväksi tehty.

Juomat saapuvat pöytään. Ihan jos ohimennen saa vähän kahvilan väkeä tässäkin opastaa, niin se lausutaan makkiaatto, ei matsiaatto. Macchiato lasin reunassa näyttää olevan jokin pieni roska, jonka voi hyvin tässä kahvinhimossa muka huomaamattomasti siitä sipaista sivuun, mutta tarjoilijan silmä on tässä kohtaa vilkas ja paniikki iskee. Siis tarjoilijalle. Hän lupaa tuoda uuden kahvin. Ei tarvitse. Kyllä hän toisi. Ei tarvitse, roska on nyt poissa ja tämä kahvi tulee tarpeeseen eikä hyvää kahvia ole syytä kaataa viemäriin vaan mieluummin brunssaajan kurkkuun ja mieluusti NYT heti. Tarjoilija lupaa jättää kahvin laskuttamatta. Kuohuviinit kaadetaan laseihin ja hetken aikaa kaikki on hyvin.

Tässä kohtaa, kun kaikki juomat on saatu pöytään, - myös mehu, jota on haettu tyhjentyneeseen vesilasiin - ja kokkelistakin on enää rippeet lautasella, paikalle ilmestynyt tarjoilija ottaa tilanteen haltuun: "Tässä pöytäseurueessa oli joku erikoisruokavalioinen??" Kyllä. "Oletteko saanut opastusta ruokien suhteen?" En. (Ei sillä, että täällä kysyvä olisi enää pahemmin voinut tieltä eksyä, mutta ei nyt kehdannut olla vaivaksi kun näyttää olevan muutenkin hässäkkää.) Tarjoilija harmittelee tilannetta ja lupaa ilmaisen leivoksen, jonka voi käydä valitsemassa vitriinistä nyt heti tai myöhemmin. Paras kai mennä samantien, myöhemmästä tilanteesta kun ei taas tiedä. Valinta osuu suklaaleivokseen ja se onkin tämän brunssin parasta antia.

Kokkelit on syöty ja kuoharit juotu. Tilataan laskuja. Kuohuviinille on laitettu hintaa 47 euroa. Tästä huomautetaan, tarjoilijat kokoontuvat neuvonpitoon, ja hinta lasketaan 30 euroon tarjoilijan samalla pahoitellessa, ettei hänellä ollut tällaista tietoa. Niin, miksipä henkilökunnalle pitäisi kaikesta kertoa, tieto vain lisää tuskaa.

Kun muihinkin huomautuksiin on brunssin aikana vastattu henkilökunnan taholta tyyliin: "Tämä nyt on joskus tällaista, ainakin viikonloppuisin", en voi suositella tätä kahvilaa. Ainakaan brunssille. Ainakaan viikonloppuisin. Varsinkin kun tällä hinnalla (25,90€) olisi saanut varmastikin monesta hotellista paremman ja monipuolisemman aamiaisen. Ja hyvin todennäköisesti leppoisamman tunnelman ja ehkä jopa - jos ei nyt ystävällistä, niin ainakin - asiallista palvelua.

Brunssin tärkein ja hienoin anti oli mitä mainioin ja viihdyttävin seura. Muun tapahtuneen voi (yrittää) ottaa huumorilla. Virpi-tähtiä annetaan tälle omalla tavallaan (ja kahvilan nettisivujenkin lupaamalle) ikimuistoiselle herkkuhetkelle **. Yksi tähti siitä, että vatsan sai kutakuinkin täyteen ja toinen tähti menköön leivokselle ja kuohuviinille.

- - -

Tähän loppuun vielä Wikipedian määritelmä brunssista:

Brunssi on aamupäivällä syötävästä runsaan aamiaisen ja lounaan yhdistelmästä tai välimuodosta käytetty nimitys (engl. brunch = breakfast + lunch). Brunssi nautitaan myöhemmin kuin aamiainen, mutta aikaisemmin kuin lounas. Brunssi aloitetaan yleensä kello 11–12, ja se voi kestää aina kello 15 asti. Brunssin juomiin kuuluvat tavallisesti kahvi ja tee, erilaiset mehut sekä erikoisuutena myös samppanja tai kuohuviini. Brunssissa ruoat ovat aseteltu noutopöytään, josta kukin valitsee mitä haluaa.  ... Brunssin luonteeseen kuuluu vapaamuotoisuus ja mutkattomuus, joten ruokapöydän ympärillä liikkuminen, vapaa seurustelu ja paikkojen vaihtaminen kuuluvat asiaan.

PS. Saksassa brunssi usein kallistuu (ei rahallisesti vaan ruuallisesti) sikälikin lounaan suuntaan, että tarjolla on usein myös esim. keitto tai muu lämmin ruoka. Mutta maassa maan tavalla, emme anna tästä miinustähtiä.

(8.3.2020)

Loiners cooking

Kuinka kirkkaasti loistaa leedsiläinen keittiö? Virpi-tähdet kertokoon!

How bright are shining the kitchens of Leeds? Virpi-stars will tell you!



Perinteinen ja pakollinen tervetuliaisiltapala. Muna-majoneesileivät à la Rachel. Kera samppanjan. Täydet *****.

The traditional and obligatory welcome snack. Egg mayo sandwiches à la Rachel. With champagne. Full *****.

Jälkiruokakakku yllämainitulta kokilta oli hyvä myös. Ja riittoisa. *****.

Cake for dessert. I will name this one "Rachel's Raspberry Rapture" and give nothing less than *****.

Vihdoinkin liha-munuaispiiras ilman selleriä ja muita kiellettyjä aineita. Pubissa nautittavan ruuan kuuluu olla juuri tällaista! Ruuasta neljä tähteä ja iloisesta mielestä vielä yksi eli *****.

Finally a "non-toxic" steak and kidney pie. Oh the joy!!! This is how the pub food should be! For the taste four stars and for the joy and happiness one. That makes *****.

Siirrymme taas kotiruokailuun. Pasta + pesto + pinjansiemenet + parmesan + pavut = *****.

Back to the home kitchen. Pasta +  pesto + pine nuts + parmesan + beans = *****.

Sunnuntaipaisti (BBC:n) tyyliin. Kanaa, Yorkshire puddingia ja muuta lisuketta. Jatkoon! *****!

Sunday roast (BBC style) with chicken, Yorkshire pudding and other trimmings. Yes!!! *****!!!

Myrskyä ja flunssaa uhmaten rouvat päätyivät Queens -hotellin baariin lounaalle. Seura oli erinomaista, siideri (ruotsalaisversionakin) maistui, bataattisipsit olivat ok ja leivät kelvot, mutta eivät pärjää kälyn tekemille, siksi vain ***.

Against all odds, fighting the storm and ignoring the cold (not the weather, the illness) the missuses ended up having lunch at the Queens Hotel bar. The company was excellent, the cider was Swedish, the crisps okay and the sandwiches tasty, but not to compare with the sandwiches à la sis-in-law, can't give more than ***.

Iltapalaksi juustolautanen. Oltermanni puuttui, siksi vain ****. 😜

Cheese anyone? Don't mind if I do. No Oltermanni though, can't give more than ****. 😜

Tiistai-illallinen jo tutuksi käyneessä The Reliance -ravintolassa. Palvelu on kutakuinkin kohdillaan kun paria päivää aiemmin sähköpostittivat vielä viime hetkellä vaihtuneen ruokalistan, johon itse chef oli merkannut allergikolle sopivat ruuat. Niistä lautaselle nro 1 valikoitui paahdetut porkkanat kera fetan ja veriappelsiinin (kuvassa). Lautanen nro 2 oli täytetty agnolotti-pastatyynyillä, jotka oli täytetty yrteillä ja ricottajuustolla. Jälkiruuaksi banoffee ja tämän kaiken oheen karahvillinen oranssia viintä. Paahdetut porkkanat lisukkeineen ansaitsisivat seitsemänkin tähteä, mutta ilmeisesti säännöt kieltävät yli viiden tähden antamisen, joten päädymme ja tyydymme loppuarvosanaan *****.

Tuesday supper. The Reliance. Excellent service and excellent food. Don't expect anything less than the head chef e-mailing you the changed menu considering your allergies! For the plate #1 (in the picture) of roast carrots, feta and blood orange I would like to give seven stars, but as it is not allowed, I have to add to the final review also the plate #2 of herb and ricotta agnolotti, the dessert banoffee and the orange wine and settle for *****.

Keskiviikkoon mennessä miähenkin flunssa helpotti sen verran, että jaksoi kylille. Ennen leffaa nautittiin The New Conservatoryssa leipiä, teetä ja sympatiaa.  Jotain pientä oli tarkoitus haukata, mutta Chicken Club Ciabatta olikin melko runsaahko, tosin myös maukas. Ja ehdottomasti hintansa väärti. Saako söpölle tarjoilijapojalle antaa myös yhden tähden? Jos saa, niin tähtiä kertyy yhteensä ****.

The hubby is finally out of bed and (almost) well. Before going to the cinema the plan was to get a coffee and a snack. This New Conservatory's Chicken Club Ciabatta was a BIG surprise. It was tasty, it was worth the money and the waiter had the cutest smile, which makes it ****.

Elävien kuvien jälkeen ja olutta/siideriä ottaessa alkaa taas nälän tunne hiipiä sisuksiin. Nurkan takaa löytyikin kiva italialainen. Keittiössä on kuitenkin kaikkiin sooseihin laitettu sopimattomia ainesosia, mutta kyllähän kokki nyt aina yhdet makaroonit kattilassa pyöräyttää. Lautaselle vaan, tykö vähän tomaattia ja basilikaa sekä parmesaania. Vatsa täyttyi, hinnastakin päästiin sopuun, vain maku jäi ruuasta puuttumaan. Sitä oli sitten onneksi viinissä, joka nostaa tähtien määrää yhdellä, joten lopputulos näin ollen ***.

After the motion picture and some beers/ciders everyone's hungry again. Around the corner we found a nice little Italian and pasta is always a safe choice. Even if none of the sauces is suitable (for the one with special needs) you can always fill the plate with tagliatelle, tomatoes and basil. Some parmesan and you're good to go. And always look on the bright side, like the fact that they didn't charge too much and you're stomach is full. Still something is missing... the taste... there wasn't much of that. But wine was excellent, that makes it ***.

Lähtöitkukyyneliä jo nieleskellessä saadaan vielä nauttia riisiä Rachelin tapaan. Liikutukselta ei heti meinaa muistaa mitä muuta annokseen sisältyi, mutta granaattiomenan siemeniä näyttäisi olevan. Ja parsaa. Ai niin ja tuossa vasemmalla on paras ikinä syömäni tzatziki. Kiitos. *****.

Fighting against the tears. Not because there's something wrong with the food, but because it's the last supper. Almost too deeply moved to remember what it was. Let me see what's on the plate with Rachel's Rice Delicacy... There's asparagus... pomegranate seeds too.. oh yes and on the left the best ever tzatziki! Thank you. *****.

Tässä kiitos ja kippis kaikille, jotka auttoivat täyttämään vatsani herkuilla ja mieleni ilolla. Vain yksi asia jäi vaivaamaan mieltä. Pitikö sitä mennä tilaamaan 16 punnan drinkki? Piti.

Here's a cheers to everyone who made this experience possible and shared the joy. I am blessed. And asking myself if it was necessary to pay 16 pounds for a drink? It was.

Pink Ballet Fizz