Permuuda Kuppi

Bermuda Cup, tuo jännittävä ravintoloiden välinen jalkapallotapahtuma, oli vuorossa viime lauantaina. Kentällä ja kentän laidalla vietimme aikaamme klo 10:30-20:30. Ensimmäinen olutkierros tarjoiltiin vasta klo 11:30. Siihen asti eli myös ensimmäisen pelinsä ajan joukkueemme AC Mandragoran pelaajat olivat selvinpäin. Saavutus sekin. Tässä kohtaa selvinpäin oleviin laskettakoon myös krapulassa paikalle saapuneet.

Bayer Levekusenillakin on suomalaisvahvistuksensa... Hyypiä. Niin on sitten oltava meilläkin vahvistuksena joku viileän vaalea pohjoismaalainen... hyypiö. Miska oli ikänsä puolesta jo joukkueen nestoreita, joten ehkäpä hänet myydään ensi kaudeksi FC Mandragoraan. Kyseinen joukkue koostuu kuulemani mukaan yli 40-vuotiaista - näkemäni mukaan tosin yli 60-vuotiaista.

Mandragoran joukkueet sijoittuivat tässä 12 joukkueen turnauksessa upeasti viimeiseksi ja toiseksi viimeiseksi. AC:n maalisaldo oli hienosti pyöreä nolla!

Turnausmieliala pysyi kuitenkin hyvänä - kiitos sponsorimme, joka piti huolen siitä, että kaljat pelin aikana ja kaikki juomat pelin jälkeen Mandrassa olivat ilmaisia joukkueemme pelaajille, managereille ja huoltojoukoille, joista viimeksimainittuun allekirjoittanutkin kuului tehtävänkuvanaan peliasujen pyykkäys, laastarivaraston ylläpitäminen, kakkosmanagerin ja suomalaisen tähtipelaajan autonkuljettajana toimiminen sekä valokuvaus:

Humulus lupulus

III-osainen näytelmä

Tapahtumapaikka: Fiege-panimo, Bochum, Saksa
Tapahtuma-aika: Syyskuun 7. 2010, klo 18:30->

Rooleissa: Miska H. on herra johtaja ja Virpi H. on sihteeri
Ohjaus (lähinnä paikasta toiseen): Virpi H.
Käsikirjoitus (tositapahtumiin perustuen): Virpi H.

(Musikaaliversion koreografia: Miska H.)


Tilanne:

Herra johtaja on kutsuttu firmansa edustajana erään yhdistyksen kesäjuhliin. Syyskuussa. Sihteeri pääsee mukaan. Kesäjuhliin. Syyskuussa. Sihteeri juo kyllä paljon ja usein, mutta ei olutta. Kesäjuhlilla (syyskuussa!) tutustutaan paikalliseen panimoon ja maistellaan oluita. Sihteeri epäröi lähteäkö lainkaan mukaan, mutta lupautuu koska herra johtaja niin ystävällisesti hänet seurakseen kutsui ja kulutetut tunnithan voi aina merkitä ylitöiksi. Näytelmä alkaa:


1. näytös

Herra johtaja ja sihteeri seisovat panimon museohuoneessa. Joku vihreäpaitainen mies selittää jotakin panimon historiasta. Sihteeri havahtuu kun ensimmäiset oluet tuodaan tarjolle. Fiege Leichter Moritz eli kevytolut (2,6 %) ei maistu kylmänä ja 0,2 litran lasista lainkaan hassummalta, toteavat herra johtaja ja sihteeri. He juovat lasinsa tyhjiksi (melko nopeasti) ja lähtevät muun joukon mukana panimokierrokselle. Tiedossa on tunnin kiertue ja yli kolmesataa porrasta ylös ja alas. Pahimpaan suun kuivumiseen tarjotaan puolessa matkassa käymässä olevaa olutta.

(Näytelmän musikaaliversiossa tässä kohtaa lauletaan: "Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan")

Viiden minuutin rauhoittuminen panimon hiljaisessa huoneessa. Hiivaa ja humalaa haistetaan. Vettä ja maltaita maistetaan. Hiivan haju tuo sihteerin mieleen muistoja lapsuudesta ja hän herkistyy ajattelemaan isovanhempiaan - kuinka mummo pani ja vaari joi. Kotikaljaa.

(Musikaaliversiossa, samalla kun mummo ja vaari taustalla tanssivat polkkaa, näyttävän sivuroolin saanut, panimokierroksellakin mukana ollut tehdastyöläinen laulaa: "On mulla kotikalja tuolla, peräkammarissa, siellä olen juonut viikon tai kaksi, siksi varmaan mulla nenä punoittaa" - sävel "On kotiseutu mulla tuolla Peräpohjolassa")


Väliaika:

Teatterin lämpiössä kahvia ja pullaa. Vaihtoehtoisesti panimon ravintolassa olutta ja makkaraa.

(Musikaalin väliajalla mahdollisesti yhteislaulua tai humppaa)


2. puoliaika

Herra johtaja, sihteeri ja muu joukko on noussut hissillä korkeuksiin. Oluita maistellaan. Herra johtaja tilaa Fiege Weizenbier'n eli vehnäoluen (0,5 litraa ja 5,4 %), sihteeri Schwarzbier'n eli mustan oluen (0,3 l ja 4,9 %). Herra johtaja myhäilee tyytyväisenä. Olihan hän ovela ja osasi heti tilata isoimman ja vahvimman oluen. Sihteeri maistaa vehnäolutta, irvistää, miettii kuinka noloa olisi antaa nyt jo ylen, yrittää huuhtoa pahan maun suustaan omalla oluellaan, selvittää puoli lasillista ja siirtää loput herra johtajan eteen.

(Musikaaliversiossa lasien kilistelyä säestää johtajan ja sihteerin duetto "Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku")

Tässä välissä pöytään kannetaan myös peribochumilainen/saksalainen ruoka Currywurst. Sihteeri päättää allergiastaan (curry-, ei olut-) huolimatta maistaa aivan pienesti tätä herkkua tunteakseen olevansa aito bochumilainen. Kahden pienen makkarapalasen jälkeen sihteeri siirtää annoksensa herra johtajan eteen.

Seuraavaksi herra johtaja tilaa toisen makkara-annoksensa kyytipojaksi Altbier'n (0,3 l ja 4,8 %) eli vanhan oluen (viittaa oluen panotapaan, ei ikään) ja sihteeri päättää kokeilla normaalia Fiege Pils -olutta (0,3 l ja 4,9 %) kruunatakseen näin bochumilaisuutensa. Ensin sihteeri maistaa tietenkin herra johtajan olutta, juo sitten omastaan kolmasosan ja siirtää loput herra johtajan eteen.

(Musikaaliversiossa lavalle on saapunut vieraileva supertähti, Bochumin oma poika, Herbert Grönemeyer, joka laulaa hittibiisinsä 'Bochum')

Herra johtaja on onnistunut tyhjentämään kaikki lasit, sekä omansa, että sihteerinsä, ja tilaa vielä Fiege Gründer'n (0,3 l ja 5,1 %). Sihteeri päättää kokeilla tervetuliaisjuomaksi tarjottua kevytolutta uudemman kerran, mutta 0,3 litran lasillinen on sittenkin liikaa ja sihteeri siirtää muutaman siemauksen jälkeen oluensa herra johtajan eteen.

Puolentoista tunnin rupeama on ohitse ja väki siirtyy pikkuhiljaa pihalle päin eli hissiin, alas ja ulos.

(Musikaaliversiossa yllättäen hississä seisovat teekkarit virittävät vielä näytöksen loppulauluksi: "Oluessa, ihan oluessa, oluessa koko popula" - lauletaan ranskalaista Alouette-lastenlaulua mukaillen)


3. erä

Herra johtaja on huonovointinen. Sihteeri ehdottaa poikkeamista Fiege's Stammhaus -ravintolassa, mutta herra johtaja ei innostu ajatuksesta.

(Musikaaliversiossa herra johtaja puhkeaa laulamaan "Mä oksennan ylen annan" - sävel "Mä oksalla ylimmällä" ja loikkii lavan poikki poispäin taustalla loistavasta kuppilan kyltistä)

Matkalla ohitetaan myös Bratwursthaus ja sihteeri ehdottaa herra johtajalle vielä yöpalaksi currywurstia. Herra johtaja hoippuu yllättävän vauhdikkaasti eteenpäin.

(Musikaaliversiossa herra johtaja pyörähtelee tanssien pois lavalta ja todennäköisesti oksentaa, koska ei kestä sellaista pyörähtelyä, Bratwursthausen kulmalla Herbert Grönemeyer aloittaa laulunsa 'Currywurst')

Sihteeri onnistuu kuitenkin pysäyttämään herra johtajan seuraavassa kadunkulmassa ja hienovaraisesti ohjaa hänet Mandragora-ravintolaan.

(Musikaaliversiossa mennään jenkan askelin)

Sihteerin takaraivossa takoo vain yksi viimeinen ajatus: Tämä oluen maku on huuhdottava pois. Ja pian. Siideri tuo helpotuksen ja tyytyväisin mielin sihteeri luo vielä silmäyksen herra johtajaan, joka notkuu viereisellä baarijakkaralla ja juo... Fiege Pilsiä!!!

Humala tuli tutuksi. Yksille kasvi. Toisille olotila.