(ravintolan nimi ennallaan ravintolan julkiseksi suosittelemiseksi)
Helsinki - 2.8.2012
Saapuminen ja vastaanotto:
Mattolaiturilla...
... nautittujen kuohujuomien (à 8,60)....
... ja aivan liian monen kilometrin kävelyn jälkeen (kenen idea oli juuri tänään laittaa nämä kengät jalkaan?)....
... erittäin ystävällinen tervehdys ravintolan ovella ja pöytäänohjaus samantien.
"Hiltusen nimellä olis varaus."
"Tervetuloa! Onkos se ihan vallan Virpi itse kun nyt saapui?"
(Jaaha, että tälle linjalle lähdetään, että tuttavalliseksi oikein heittäydytään, että tämä tarjoilijatar ei ole vain kaunis vaan myös mukava, no ammattitaitoa sillä tuskin on, odotetaan vaan.)
Odotellessa aperitiiviksi Proseccoa (7,80).
Tilaus:
"Me ollaan Virpi vähän odoteltu sulta sähköpostiin sitä ruokatilausta niiden sun allergioiden takia."
"No kyllä mä sen lähetin silloin samalla kun tätä henkilömäärääkin varmistelin..."
(Voi helevettiläinen, tää menee ny sit taas pieleen!)
Tarjoilija juoksee keittiöön ja takaisin.
"Hei, oli se sun sähköposti tullu, se löyty tuolta koneelta nyt, ei mitään hätää."
(Ai tässäkö ne nyt spontaanisti muka vaan tekee mulle ne mun tilaamat ruuat ilman selleriächiliäpersiljaahasselpähkinöitä?)
Ruuat tilataan heti kun yhden seuralaisen lukulaseja on kierrätetty kolmen naisen kesken, jotta näkee ruokalistaa lukea. Kun rva K tiedustelee hra K:lta mitä tämä aikoo syödä, kuuluu pöydän toisesta päästä "MITÄ?!" ja hra H suosittelee hra K:lle kuulolaitteen säätämistä.
Alkuruoka:
"Sähän olit alkuun halunnut sen Caprese-salaatin kunhan vaan vaihdetaan se salaatinkastike toiseen. Mutta kokki tuolta huuteli, että hänellä sattuis nyt olemaan tässä Virpillekin sopivaa kanttarellikeittoa."
(Ai jaaha, että oikein listan ulkopuolelta jotain, mikäs paikka se tämmönen on?)
Allergikolle tuodaan soppa (€ 11,80) ja se on taivaallisen hyvää! Se on niin hyvää, ettei allergikko ehdi kiinnittää huomiota seuralaisten ruokiin. Ilmeisesti niillekin kuitenkin maistuu.
Pääruokaa odotellessa tarjoilija nappaa hartioista kiinni:
"Ja Virpikin täällä on vielä elossa, ei ole tullut mitään kohtauksia, mukavaa."
Pääruoka:
(Varmaan kyllä en usko, että saan pääruuaksi sitä savupaistettua maksaa, kun se sähköposti oli mennyt hukkaan.)
"Ja Virpille oli tämä hiiligrillattu maksa." (€ 22,90)
(Eikäkö sehän olikin hiiligrillattua, ei savupaistettua.)
“Me jouduttiin tekemään sulle tollanen kerma-sipuli-kastike, kun se normisoosi ei olis sulle sopinut. Käykö näin?"
(Kiitos käy, voi miten hyvää tämä maksa on, siis taivaallisen hyvää, ja soosi, sanoisinko taivaallisen hyvää, ja maukkaita kesäperunoitakin tykö.)
Allergikko ei edelleenkään ehdi kiinnittää huomiota seuralaisten ruokiin, ja hyvä kun valokuvia muistaa ottaa, kun näin hyvää roseeviiniäkin osasivat suositella, kun allergikko nyt ihan väkisin halusi sen lasillisen (16 cl /10,45) roseeta maksansa kanssa, ja vielä viilensivätkin sen siinä karahvissa erikseen kun eihän näin kesähelteillä liian lämmin rosee oikein maistu.
Porukan nuoriso eli Miska ja Sonja keskustelevat.... jostain.... nuorisoasioista.... Hra K on ulkona tästä(kin) skenestä. Tarjoilija, joka on osoittautunut myös erittäin ammattitaitoiseksi (sekin vielä!) käy pöydän vieressä ja epäilee, että meillä on kovaäänisestä ja jatkuvasta naurusta päätellen kaikki hyvin.
(No toistaiseksi on, mutta kyllä tämä tästä vielä muuttuu, ei näin täydellistä iltaa ole olemassakaan.)
Jälkiruoka:
Tupakkitauko pihalla ennen jälkiruokaa. Sisälle palattuaan allergikko huomaa tarjoilijan puhuttelevan jo Merviäkin etunimeltä. Kivahan se on, että seurueesta parikin merkittävää henkilöä etunimeltä opetellaan, mutta joku tässä nyt kyllä vielä menee väistämättä pieleen - tällaista palvelua ei nyt vaan yksinkertaisesti voi ravintolassa saada.
(Mitäs minä olinkaan tilannut jälkiruuaksi, ai tässähän se onkin jo pöydässä.)
"Ja Virpille on siinä se raparperipiirakka. Me jouduttiin se marjasoosi jättämään pois, kuten puhe oli, ja koristemansikka, mutta laitettiin sulle mustikoita tilalle. Toivottavasti maistuu."
(Ai niin, taas raparperiä, pirsana kun eilenkin jouduin tätä syömään... Ai mutta tämähän on, no, taivaallisen hyvää. Äänestän keskenäni tämän raparperipiirakan (€ 9,50) maailman parhaimmaksi.)
"Ja mites kahvia? Minkälaista kahvia Virpi tykkää juoda? No meillä ei ole lattea, mutta cappuccinoa... Ei, ei ole aamiaisaika, mutta ei me siitä välitetä kun meillä on aina cappuccinoaika. Ja sen kanssahan sopii sitten mainiosti lasillinen Baileystä."
(Jaaha, että cappuccinon (4,50) tykö vielä kermaliköörit (7,40) tuli tilattua. Ihan huomaamatta.)
Seuralaisillekin varmaan maistuu, vaikkei allergikolla vieläkään ole mitään tietoa mitä ne syö ja juo. Kai ne nyt kuitenkin jotain syö ja juo. Kaikki keskittyminen menee omista herkuista nauttimiseen.
Lasku:
"Ja kuka maksaa kenet? Jaa Virpi ottaa tuon miehen tuosta vastapäätä. Ai mitä, eikö se Mervi kuulunutkaan tuolle toiselle miehelle, ai tässäkö on rouva. No hyvä että saadaan perhesuhteet selviksi."
"Niin ja se miesten viinipullo sitten puokk..."
"Joo, mulla on kaikki tiedossa, se on mun homma."
(Anteeksi, mutta kun yleensä aina pitää sekaantua.)
Ja sitten tulee se virhe, tähän se täydellinen ilta nyt sitten kaatuu! Allergikko tarkistaa laskuaan:
"Kuules hra K, sun tyttäres kaakao on näköjään tässä mun laskulla, jäät auki."
Tarjoilija ilmestyy selän taakse.
"Ai mitä, herranjestas, olenko mä nyt laittanut Sonjan kaakaot väärään laskuun. No se otetaan siitä heti pois. Sitä ei tarvi sitten kenenkään maksaa. Minun virhe."
(Ai jaaha, että tällä lailla tuosta vaan hyvitetään virhe heti samantien ja ilmaisia kaakaoita asiakkaille jaellaan.)
Vielä pannullinen sitruslikööriä (0 euroa) ja pari kipollista Fazerin sinisiä konvehteja (0 euroa) joista suurin osa päätyy allergikon käsilaukkuun.
(Sori vaan, te muut saatte niitä joka päivä lähi-Alepasta ja Siwakin on yllättävän lähellä, menkää sieltä hakemaan).
Moitimme: Emme mitään emmekä ketään.
Kiitämme: Kaikkea ja kaikkia.
Menkää ihmiset tänne syömään!!!
Tähän paikkaan jättää rahansa mielellään.
RISTORANTE GASTONE
