Ikävä ja huoli on jo normaalioloissakin välillä kova. Entäs sitten kun tulee epidemiaa ja pandemiaa ja mitä näitä on. Pärjääkö se siellä nyt yksinään? Sosiaaliset kontaktit on minimoitu. Lukupiiri on peruttu, kirjastokäyntejä rajoitettu, taloyhtiön karaokessa ei laulu raiu eikä elokuviinkaan pääse tai tohdi. Pysyyköhän se nyt siellä järjissään? Sitä on tullut mietittyä keväästä asti. Kun käymäänkään ei pääse. Puhelimen luurin kautta yrittää kuulostella ja iPadin ruudulta katsella, että miten se siellä pärjäilee. Melko normaalilta se kuulostaa ja virkeältä näyttää. Jutellaan kirjoista ja Kaunareista, kokkailuista ja keleistä.
Joulun lähestyessä tulee mieleen, että se tykkää kun sille antaa jotain pikku puuhaa, vaikkapa kirjanmetsästystä kirpparilta, ja kun se vielä toimittaa pukinmuorin virkaakin muiden touhujensa ohella, niin sille esitetään vieno toive, että jos vähän karamelliä saisi. Laitetaan pientä luetteloa mieluisista suklaa- ja lakupatukoista, että jos muutama makupala eksyisi vaikka joululahjapakettiin.
Joulun lähestyessä lähetystä odotetaan jännityksellä ja pohditaan aina välillä, että kuinkakohan se nyt oikeasti jakselee. Onko terveenä. Hyvinvoiva. Ja järjissään.
Lähetys saapuu. Ei ole muutama makupala päätynyt joululahjapakettiin, on päätynyt siihen oheen. Siltä osin omainen tuntuu vielä ajattelevan melko järkevästi, että on ottanut huomioon makeisten aiheuttaman happohyökkäyksen, mutta patukkapussukan sisältöä tutkittaessa iskee vahva tunne, että järkensä se on menettänyt...
2 kommenttia:
Voi ihana äiti ❤️.
Äiti tuntee parhaiten. Muutama makupala EI tarkoita muutamaa makupalaa.
Lähetä kommentti