Two is company, three is a crowd...

And five is a lots of fun! And remember: There's no place like home. Except maybe Wuppertal!

"Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" -sarjassamme on vaihdettu maata ja osa 3 kertoo meille teemalla 'Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on' suomalais-saksalaisen ryhmä rämän reissusta Wuppertaliin.



10/3/2015 Wuppertal, Germany - Saksa

After navigated up and down the streets of Wupperdale the car finally finds the way to the hotel and our squad can check in. We get our rooms as soon as it has been figured out who is who, who made the reservations, who sleeps with whom and who pays. Very simple: You pay me now, we go my room! And really, a Joachim can live in the Joachim Street. No joking!

Auto navigoi tiensä hotellille pienen ylimääräisen lenkin jälkeen ja sitten eikun avaimet käteen periaatteella huoneisiin. Siinähän ei nyt kauaa mene. Paitsi että menee. Rouva E. selittää tehneensä varauksen nimillä Herra H., Herra S. ja toinen Herra H. Kyllä, rouva E. majoittuu itse myös. Ensiksi mainitun Herran H:n huoneeseen. Rouva H. maksaa jälkimmäisen Herra H:n huoneen, jonne aikoo itsekin majoittua. Rouva E. puolestaan maksaa sekä ensimmäisen Herra H:n nimellä varatun huoneen että puolet Herra S:n huoneesta. Toisen puolen Herra S:n huoneesta maksaa luonnollisesti Rouva H. Vielä jos jälkimmäiselle Herra H:lle saisi oman avaimen, kun siitä ei koskaan tiedä milloin se lähtee omille reissuilleen. Ja kyllä ihan oikeasti Joachim voi asua Joachim-kadulla! Mikä tässä nyt vielä on epäselvää?


Another simple thing: How to get to the Historische Stadthalle (historical town hall)? Left? Probably not. Right? Maybe. Straight on? Yes. And then just past the building site.

Helpostikin löytää perille illan konserttiin. Tästä vaan vasemmalle. Ehkä sittenkin oikealle. Jos kuitenkin suoraan. Suoraan rakennustyömaalle.

There it is! And there's also Jethro Tull's Ian Anderson with the Wuppertal Symphony Orchestra. Singing and playing for us. Thank you.

Vihdoinkin perillä. Historiallisella kaupungintalolla meille esiintyy laulu- ja soitinyhtye Jethro Tull'n Ian Anderson sekä Wuppertalin sinfoniaorkesteri. Kiitos.

Afterwards everyone's more or less thirsty. There should be two or three Irish Pubs in town. We find one of them. Probably not the best one. Anyhow, Red Rooster was an experience. And they had cider. But let us move forward to the bar district. The sooner the better.

Oliko sitä nyt taas pitänyt googlettaa, että kaupungissa on irkkupubeja? Ja pitikö sitä niistä nyt sitten juuri tänne eksyä? Ja että oliko sitä siideriä nyt sitten todellakin ihan pakko saada? Normaalista poikkeavia elämyksiä hakeville voimme toki suositella Red Roosteria. Mutta itsemme siirrämme nyt pikimmiten toisenlaisiin kuppiloihin.





















Dehydrated are we not no more, but maybe, just maybe a light night snack would do no harm. The taxi picks us up from the bar, drives through the Burger Kind drive-in and takes us back to the hotel. Everybody's happy.

Juomapuolesta on huolehdittu, varmaan olisi ihmisen hyvä syödäkin. Tilataan taksi baarin oven eteen ja ajatetaan pirssi Burger Kingin drive-ininin kautta hotellille. Hyvä on ihmisen mieli.

The photos of the after party won't be published - what happens in Mr. ******'s hotel room, stays in Mr. ******''s hotel room!

Valokuvat hotellihuonejatkoilta jätetään julkaisematta henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi ja lisäjuorujen välttämiseksi.

Ojasta allikkoon?

"Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" -sarjamme jatkuu. Osassa 2 sinivalkoisten siipien lennättämät tutustuvat Tikkurilaan ja kokevat Kouvvolan. Ihmeen ihanaa!


6/3/2015 - 20/3/2015

Miä haluun aina lentää Vinnairilla!

Tikkurilan asemalla hengaillaan
kun junaa odotetaan

Suur-Kouvolan suurehkot marengit

Miähen anopin uima-allas

Ravintola Angela ja normaalit ruokajuomat

Erään illan viimeinen muistikuva

Team Eripuraset pähkinää puremassa

Pyhä Patrikki ja mahtava meininki

Mettään meni - Kouvolassakin voi eksyä

Tikkurilan areenalla ollaan vaan ja hengaillaan

Kummitytön kuviot

"Tänään satun olemaan täällä -
huomenna jossakin toisessa paikassa."
(Nuuskamuikkunen - Muumipeikko ja pyrstötähti)

Ken latvaan kurkottaa se juureen kapsahtaa

Sarjassamme "Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" palaamme vielä kuluneen kevään tapahtumiin. Osa 1 lennättää meidät herkuttelemaan Helsinkiin.

13/03/2015 Korkeavuorenkatu, Helsinki, Suomi-Finland


Latvassa on nautittu normaalit alkudrinkit:

Sitten... Nälkä! Minne? Sinne. Juuri sinne!

Epäilys on vahva, että kaikilla muillakin oli kivaa, että niillekin maistui. Ruoka. Ja juoma. Mutta kun katsoo maailmaa enkelin... eikäkö allergikon silmin, niin siitä vinkkelistä illan kulku ollut lienee kutakuinkin seuraavanlainen:


Allergikko ei saa kuulemma valita itse alkuruokiaan. Kiellettyjen aineiden lista on luettu keittiössä tarkkaan ja sitten on sovellettu. Jännityksellä sitä odottaa, että mitähän lienevät tällä kertaa keksineet. Onhan näitä sovellutuksia ollut ennenkin. Pettymystä odotellessa voi ottaa vaikka lisää skumppaa. Kavereille tyrniginiä. (Tarjoilija pahoittelee, että juomien tulo vähän kesti.)

(Tarjoilija pahoittelee, että alkuruokien tulo vähän kesti.) Voi tätä riemua, pettymyksestä ei ole tietoakaan, kyä kaikki maistuu. Allergikon makupalettiin on valikoitunut mm. fenkolia ja palsternakkaa (ks. edelllinen blogikirjoitus toim.huom.). Miäs on valinnut sapasteltavaksi kylmäsavuhaukea, luomunautaa ja hirvipyytä. Viimeksi mainittu ei käsityksemme mukaan millään lailla liity "koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta esiintyvään pieneen metsäkanalintuun tai maan eteläpuoliskolla ja läntisellä rannikkoseudulla esiintyvään edellä mainittua hieman pienempään peltokanalintuun".

Kun sapaskipposet (norm. à 4,90 euroa, allergikon erikoishinta à 4,33 euroa) ovat tyhjentyneet ja välijuomia on nautittu, on aika perehtyä pääruokaan. Sitähän on ehtinyt silmäillä sitä ruokalistaa ja nähnyt sillä poroa. Ulkosuomalainen haluaa tietenkin poroa! Tarjoilija loihee kuitenkin lausumaan, että allergikko ei saa itse valita pääruokaansakaan ja juuri melkein sillä hetkellä kun itku on tulossa, ilmoittaa samainen tarjoilija, että keittiö on valinnut henkilölle syötäväksi poroa! Voi tätä ilon ja onnen iltaa!! (Ilon ja onnen pyrskähdyksen välissä korviin kaikuu tarjoilijan pahoittelu siitä, että ruokien tulo saattaa hieman kestää.)

Poro (€30) on kuin Kismet-suklaata. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Miähellä oli tässä kohtaa lautasella kuitin mukaan 'päivän pää' (€28). Muistikuvien mukaan sekin maistui.

Jälkiruuan saa allergikkokin valita itse. Itse sitten valitsee suklaata ja tyrniä 9 eurolla. Miäs ottaa juustoa ja suolatikkuja ja ruusunmarjaa 9 eurolla. (Jälkiruokien tulo hieman kestää, pahoittelee tarjoilija.) Ja vielä kympillä irlantilainen kahvi (jonka tulo saattaa hieman kestää). Muuten sama.

Loppulaskusta puuttuu drinksua ja teetä ja viintä ja mitä kaikkea. Siitähän pitää tietenkin huomauttaa. Tässä ollaan kuitenkin rehellistä väkeä ja kaikki mitä on syöty ja juotu on maksettava eikösjuu? Paitsi että kun ei nyt tällä kertaa ole. Henkilökunta haluaa hyvitellä jatkuvaa ruokien ja juomien odottelemista, eikä sitä nyt sitten tohdi alkaa vastaankaan kinaamaan, kun kuitenkin hyvinkäyttäytyviä henkilöitä ollaan. Suuta suppuun ja visaa vinkumaan. Kahden hengen ruuat ja kolmen pullon viinit hintaan 265,70.

Mukavastihan tässä nämä pari tuntia menivät kolmen ruokalajin illallisen ääressä, normaalien ruokajuomien parissa ja mukavien ystävien seurassa... Kellot tarkistetaan ja huomataan, että pöydän antimia nautittaessa on vierähtänyt liki neljä tuntia! Kuinkas sitä nyt sillä lailla ajantaju meni ja minne?

Myöhemmin on sitten mennä ihan tavallinenkin taju. Keittiö on kiitettävästi huomioinut allergikon kiellettyjen aineiden ohjeistuslistan, mutta koska tämän yhden allergikon pitää olla niin kertakaikkisen vaikea luonne, niin tällaisena iltana se päättää sitten olla taas kehittänyt niitä uusia ruoka-aine-risti-allergioitaan ja nauttii seuraavassa kuppilassa siiderin tykö allergiantyrmäystippoja.

Kiitos. Ja anteeksi. Ei ole kyllä keittiön syytä tämä.


Ja sitä paitsi, kun ruoka maistuu joululle ja irtokarkeille, niin ei ole syytä huoleen. Maailma, jossa on tällaisia makuja, ei voi olla muuta kuin mallillaan.


Kiitos vielä rakkaiden ystävien (Sutisten - nimi muutettu - sekä käpyläläläisten) ilta oli oikein oiva. Ja mukava.

Vali(s)tusvirsi

Tuoteseloste ja varoitus allergikoille: Sisältää ainakin chiliä, persiljaa ja soijaa. Saattaa myös sisältää hasselpähkinää tai jäämiä muista pähkinöistä.


Päässä soi tunnelmaan sopivasti Lapinlahden Lintujen Vanha kivennapalainen vitutuslaulu: "Niin, niin ja niin, niin taas mua höynäytettiin. Jaa, jaa, jaa, jaa, kylläpä vituttaa." Jaa, että mikäkö?

No se, että henkilön on aina silloin tällöin ollut päästävä nauttimaan normaaleja ruokajuomia ravitsemusliikkeeseen ja toisinaan siinä ohessa on tullut syötyäkin jotain.

Tulevia koitoksia varten seuraavaksi vinkkejä keittiö- ja tarjoiluhenkilökunnalle:

1) Kun annos tilataan ilman chiliä, niin pliis, ei laiteta siihen annokseen edes koristelun omaisesti niitä jalapeñoja!!! Ja kun sitten huomautetaan siitä, niin ei ole suotavaa vastata: "No sellaista sattuu." KUN EI JUMALAUTA SAA SATTUA!

2) Kun asiakas edelleen tilaa annoksen ilman chiliä ja tiedustelee lihan ja/tai kastikkeen marinadia ja/tai mausteita, niin ei vastattaisi: "Mut siinä olla vain ihan vähä chili". KUN EI JUMALAUTA SAA OLLA YHTÄ CHILI!!

3) Kun henkilö vuosikausien kokemustensa perusteella vielä kerran varmistaa, että eihän siinä annokseen kuuluvassa maustevoissa vaan ole persiljaa ja sanoo, että sen maustevoin voi kyllä jättää poiskin, niin jätäpä se laittamatta siihen lautaselle, kun et niitä rehuja näköjään tunnista. Ja sitten kun henkilö on audiovisuaalisen tutkimuksensa jälkeen siirtänyt sen maustevoinapin siitä lihan päältä hevon kuuseen ja ruokailun päätteeksi huomauttanut, että siinä nyt sitten kuitenkin taisi olla sitä persiljaa mukana, niin älä sinä mulle rupee väittään, että se vihreä siinä oli valkosipulia. KUN EI JUMALAUTA MUUTEN OLLUT!!! Ja kuule, yhtään ei helpota, että keittiössä käytyäsi saavut paikalle oikaisemaan tilanteen: "No nyt sitten opin minäkin, että meidän maustevoissa on persiljaa. Paljon anteeksi." NO NIINHÄN MINÄ JUURIKIN KYLLÄKIN SANOINKIN ETTÄ ON!!!!

Terveisin nimim. Paha mieli ja tunnelma pilalla.


Lopuksi edesmennyttä mummoani lainaten "kun ei millekään mitään voi" -teemalla se lopullinen ahdistus ja synti. Sitä onnistuu lopulta löytämään ravitsemusliikkeen, jossa oikein suurella sydämellä varmistetaan sekä etukäteen että vielä paikan päällä, ettei ihmisraadon lautaselle päädy mitään kiellettyä ainetta, niin sitten se ihmisraato on päättänyt juuri sinä maailman ihanimpana iltana, maailman ihanimpien ystäviensä ympäröimänä, maailman ihanimmassa ravintolassa, olla kehittänyt uusia allergioita, joista ei kenelläkään ole siihen asti ollut tietoa.

Katsokaas, sitä kun ei henkilö muuten mitään makuja lautaselleen saa, niin ravitsemusliikkeen keittiö näkee vaivaa ja kehittelee ne ihmeen ihanat maut selleri-chili-persilja-jne. -lajitelman ulkopuolelta. Ja valitsee henkilön lautaselle mm. fenkolia ja palsternakkaa. Henkilön normaaliin ruokavalioon nuo eivät ole juurikaan kuuluneet ja nyt sitten tutkitaan, että kumpiko vaiko molemmat eivät jatkossakaan siihen tule kuulumaan.

Miäs on luvannut auttaa. Aikoo syöttää jonain odottamattomana hetkenä henkilölle jompaa ja toisena odottamattomana hetkenä kumpaa. Elämä on. Jännittävää. Jos  ei henkilöstä jatkossa kuulu, niin miäs on onnistunut testeissään yli odotusten. Jos henkilö kuitenkin selviytyy jatkoon, niin lupaa lopettaa tämän iänikuisen valituksensa ja palata mukavimmissa merkeissä. Kunhan ehtii. Kun elämä on.

Muuten täällä kaikki hyvin. Hyvästi!

PS. Elämä todellakin on... Sitä on julkaisemassa tätä kirjoitusta, kun miäs kulkee ohi ja tarjoaa siivun tuoretta avokadoa. Oli sitten viimeinen avokaadon viipale, joka henkilön suuhun laitettiin. Eikä tässä vielä kaikki. Sitä päättää sitten sen avokaadon siipaleen syötyään avata hengityselintään uudella astmapiipulla. Tulee siinä sitten ohimennen vilkaistua sitä astmapiipun tuoteselostetta: "...kasvialkuperä soija" ja käyttöohjetta: "Tuotetta ei saa käyttää jos on allerginen soijalle". Ei sitten avata hengityselintä.

Tullako vai eikö tulla

Kummallista kyllä, koko talvena sitä ei ollut näkynyt, ei kuulunut. Kaikkien muiden luona se tuntui kyllä olleen tai olevan. Viikko ennen pääsiäistä se sitten lopulta tulee ensimmäisen kerran. Mutta menee pois yhden sängyssä vietetyn vuorokauden jälkeen. Pääsiäisen pyhinä se tulee toistamiseen. Petiin taas, mutta kahden vuorokauden jälkeen se lähtee. Mitä se sillä lailla tulee ja menee? Päättäisi nyt jo! Kolmas kerta toden sanoo. Tulee ja kaataa vällyjen väliin viikoksi.

Flunssa. Jota voi sitten kaikessa rauhassa potea uudet villasukat jalassa! #dänks #pihla

Pääsiäispläjäys

Supermarketissa tuli pohdittua, että olikos se sillälailla niin, että valkoisella kanalla on valkoiset munat ja ruskealla kanalla ruskeat? Että saisiko sitten nähdä sen kaakattajan, jolla on tämmöiset?

 GLAD PÅSK!!!

Voi pyhä Patrikki

St. Patrick's päivän kunniaksi (muisti)kuva joltaiseltakin irkkupubikiertueelta. 

Sláinte!