Hehkuviiviä - osa II

Ja niin voi uusi päivä alkaa vuotta vanhempana. Sitä on mahtavaa herätä 52-vuotiaana, kun edellisiltana on kuvitellut tänään täyttävänsä 53. Miäs nääs jaksaa aina vouhkata siitä, että rouvahan on häntä kaksi vuotta vanhempi ja näin ollen toukokuusta asti rouva on itsekin ollut siinä uskossa, että ikää on jo vuosi enemmän kuin ei olekaan. Näin näppärästi sitä nuorentuu yön aikana vuodella! Tätähän täytyy juhlia!

Aloitetaan aamiaisella. Kuohuva kuuluu asiaan. Ja vanhoja jalkoja lämmittää ihanasti Maiju-murmelin neulomat villasukat. Mahtwaa!

 

Tärkeää hetkeä varten säästellyt herkut voi nauttia välipalaksi ennen lääkäriin lähtöä. Syntymäpäivää voi juhlistaa myös allergiaterapiassa. Toivottavasti veressä ei ole liikaa kuplivaa (limunaadia).

Veriterapiasession jälkeen hemmotellaan kehoa perinteisesti latte macchiatolla ja erityispäivän kunniaksi tilataan kahviseuralaisen kanssa Mimosat. Henkilökunnan edustaja sattuu kuulemaan maininnan syntymäpäivästä ja iloisena yllätyksenä kuohuvaiset appelsiinijuomat menevätkin kuulemma talon piikkiin. Kiitämme.

Tucholsky

Ennakkoon suunniteltu kolmen kapakin terassikierros jatkuu kohti roseeviinilasillista. Tarjoiluhenkilökunnalla tuntuu olevan vähän hitaampi päivä ja tehokasta peliaikaa tuhraantuu mukillisia odotellessa. Parempi siirtyä yksien jälkeen kohti seuraavaa tankkauspistettä.

Café Konkret

Seuraavalla pysähdyspaikalla miäskin ehtii liittyä seuroihin ja vihdoinkin saadaan juotua pois lahjakortit, joilla tuettiin tätä(kin) koronan kurimuksessa keväällä kamppaillutta kuppilaa. Hyvään tarkoitukseen meni. Paikan omistaja pyörähtää myös pöydässä onnittelemassa. Arvostan.

Jago

On aika kääriä kapakkikierros pakettiin ja siirtyä varsinaiseen juhlapaikkaan. Joka sattuu myös olemaan kapakki. Koronasäännöksiä noudattaen tähän retkueeseen ja pöytäseurueeseen saadaan liitettyä enää yksi lisäjuhlija. Tosin naapuripöytään on ilmestynyt ihan kutsumatta muitakin tuttuja. Onnitteluja, laulua ja lahjoja - sopivan etäisyyden päästä. 

Biercafe

Normaalit ruokajuomat nautitaan. Tosin ruoka puuttuu. Ja onneksi tällä kertaa on todellakin poistuttava klo 23. Enempään ei olisi kyennyt. Tällä iällä.

Kotona voi sitten vielä ihailla lahjoja, joita on tullut ovista, ikkunoista ja postiluukusta.

Lahjat Liidsistä

Lahjat Kouvvolasta

Lahjat naapuripöydän kuokkavierailta

Lahja miäheltä

Lahjakassakin karttui mukavasti 90 eurolla, josta kyllä juotiin pelkästään viimeisessä paikassa 140 euroa - kiitos paikallisen tavan "synttärisankari tarjoaa" ja Käpylän moton "rahat meiltä viimeks loppuu".

No onneksi Moomin-shopin 50 euron lahjakorttia ei saanut kumottua kurkusta alas.

Jos ei tänä vuonna joulumarkkinoilla viinit hehkukaan, niin kyllä tällä menolla yksi viivi saadaan hehkumaan.  Elämä on ihan parasta. Ja ikääkin 52 vuotta vasta!

PS. Lahjojen joukossa näkyvä Lumenen silmänympärysvoide kirvoitti miäheltä kommentin:"No nyt se äitis alkaa v***uilla takasin kun sille aina niitä ryppyvoiteita lähettelet." Kyseessä ei kuitenkaan ollut kosto vaan lahjatoiveen toteuttaminen. Kiitos äiti. (Äitiä pitää kiittää aina kun siihen on tilaisuus.)

Hehkuviiviä - osa I

Siellä toisessa todellisuudessa, jossa miähen viisikymppisiäkin keväällä vietettiin, olisi tänään juhlistettu joulukauden virallisia avajaisia joulumarkkinoilla. Päässä pipo ja hehkuviiniä. Asioiden laitojen kuitenkin ollessa vinksin vonksin jää joulumarkkinaraportti tällä kertaa kirjoittamatta ja läiskäisemme sen sijaan mukavat muistelut kuukauden takaa, allekirjoittaneen viidennennenkymmennennenkahdennennen syntymäpäivän tiloissa ja tunnelmissa.

Syntymäpäivän aattoa juhlistetaan Schreiner's -ravitsemusliikkeessä. Asiaankuuluvasti ilta alkaa talon tarjoamalla onnittelumaljalla. 

Kun on juotu Prosecco, tilataan aperitiiviksi Flosecco. Hiukopalaksi keittiön tervehdyksenä pöytään tuodaan marinoitua herkkusientä. Ja näyttääpä tähän kuvaan ehtineen jo roseeviinikin. 

Alkuruuaksi valikoituu villiyrttisalaatti Grauburgunder-vinaigrettella sekä tryffelihunajalla marinoitu vuohenjuusto. 

Wildkräutersalat und Ziegenkäse

Pääruokana pecorinolla ja viikunalla täytetyt taikinataskut, pinjansiemenvoita, kuullotettua babypinaattia, paahdettuja saksanpähkinöitä ja villiyrttejä.

Gefüllte Teigtaschen 

Jälkiruoan saapuessa pöytään, seuralaiset hieman ehtivät jo huolestua mikä synttärisankarilla nyt on hätänä, mutta suklaamousse se vain kirvoittaa onnenkyyneleet. Ja katoaa suuhun nopeammin kuin kamera ehtii sanoa klik. Mutta miähen kaunis jälkiruoka-annos ehtii tallentua "filmille".

Vanillecreme mit Zwergorange

Tämän todellisuuden säännökset määräävät ravintoloita sulkemaan ovensa viimeistään kello 23. Tämä taitaa kyllä näin sunnuntaisin sulketua muutenkin jo kello 22. Alkoholia ei myöskään saa enää kello 23 jälkeen mistään. Että turha tässä on nyt mihinkään huoltoasemallekaan kipaista kaljoja hakemaan ennen aamukuutta, jolloin alkoholin myynti on taas sallittu. Positiivistahan tässä on se, että kerrankin pääsee ajoissa kotiin. Paitsi ettei pääse. Ravitsemusliikkeen henkilökunnan jäsenen kiikuttaessa ruokailun päätteeksi talon tarjoamia digestiivejä pöytään, naapuripöydässä sattumalta illastamassa ollut pomo vinkkaa, että aikoo poiketa vielä työmaalla (joka kyllä näin syksysunnuntaisin on kiinni), että jos siitä joku sattuu ohi kävelemään, niin sisään vaan. Ja niinpäs satummekin ja juomme ilmaista siideriä ja olutta. Alkoholin myyntihän on kiellettyä tälle aikaa yöstä! Kotiparvekkeella pidetään vielä jatkojen jatkot, mutta vain kello yhteen asti, että jaksetaan se varsinainen juhlapäivä. Kippis ja kiitos tästä illasta! Kauneusunien jälkeen jatketaan.

Timanttinen (?) tarina

Tästä kirjoituksesta voimme heti ensi alkuun kiittää (tai syyttää) ainakin välillisesti veljeäni. Tarkoitus oli nimittäin kertoa tämä muistelu vain hänelle. Toiseksi voimme kiittää (tai syyttää) kotikaupunkini Kouvolan sanomalehteä, joka artikkelillaan aiheutti tämän muistelun. Ja lopuksi voimme vielä kiittää äitiäni (äitiä ei saa koskaan syyttää), joka kyseisen artikkelin minulle postitti. Siitä, että päätin nyt kuitenkin avautua koko kansalle, voin syyttää vain itseäni.

Kouvolan vilkasta yöelämää hallitsi 80-luvun lopulla kaksi ravintola-disco-yökerhoa. Safiiri ja Rubiini. Tällä kertaa muistelemme Rubiinia, joka tämän tarinan tapahtuma-aikaan tunnettiin vielä viimeisiä hetkiään nimellä Green Apple. 

Vuosi on 1986. Ikää allekirjoittaneella on yksi kuukausi ja yksi päivä vajaa 18 vuotta. Lukiossa juhlitaan abien "100 päivää rikki" -juhlaa. Kouluun pukeudutaan (silloisen päiväkirjamerkinnän perusteella) seuraavasti: Aamutakki, solmio, aurinkolasit ja matkalaukku. Illalla jatketaan Vihreään Omenaan, jonne ikäraja on luonnollisesti 18 v. Paperit on väärennetty hyvissä ajoin ja asiallisesti käyttäytymällä sisäänpääsy onnistuukin. Vanhemmat ja viksummat ovat evästäneet, että ravintolan tiloissakin (jos sinne asti pääsee) kannattaa jatkaa sivistynyttä käytöstä eikä tehdä turhaa numeroa siellä olostaan.

Näin ollen (päiväkirjan välistä löytyneiden ja vielä luettavissa olevien (!) kuittien perusteella) tilataan asiaankuuluvasti Sininen Enkeli. On myös tilattu ilmeisesti kossuvissy tai vastaava ja tässä on huomioitava, että jäiden hinta on ollut 1,50 markkaa. Cocktailin hinta 21,35 markkaa sis. jäät.

Suunnitelma asiallisesta käytöksestä karahtaa kun illan tähtiesiintyjä Markku Aro kävelee pöytämme ohi ja tilanne vaatii laulajan perään (kiljuen)  juoksemista ja nimikirjoituksen pyytämistä. Sen jälkeen voikin hermoja rauhoittaakseen hakea baaritiskiltä San Francisco -juomasekoituksen (29,45 markkaa).

Muista illan tapahtumista on päiväkirjaan merkitty seuraavaa: "Ilta sujuikin sitten vauhdikkaasti... siitä toisella paperilla viereisellä sivulla." Viereisellä sivulla on vain pääsylippu, juomakuitit ja Markku Aron nimmari. Kyseistä paperia ei löydy muualtakaan päiväkirjan välistä.

Päiväkirjamerkintä seuraavalta päivältä valaisee ehkä hieman. Kouluun on menty myöhässä ja koulun kioskista on haettu jaffaa krapulajuomaksi. Illalla on tavattu silloinen poikaystävä seuraavin miettein: "Halusin kertoa J***lle eilisillan tapahtumista, mut en oikein uskaltanu."

Enempää en voi tässä kohtaa paljastaa. Koska en muista.

PS. Sen kyllä muistan, että kun vihdoinkin ikää oli se vaaditut 18 vuotta ja pyrin omalla henkilötodistuksellani Safiiriin, käännytti portsari minut ovelta pois todeten: "On tainnut tulla isosiskon paperit nyt mukaan, että hyvä yritys, mutta jos ei  nyt tällä kertaa." Pois on hyvä.