Niinpä niin, kyllähän minulle on useinkin sanottu, että olen lapsellinen - ja jotkut ovat joskus kyselleet, koska aion vihdoinkin aikuistua... Sitä odotellessa pari faktaa.
1) Kyllä, minä keräilen nallekarhuja, siis pehmoleluja. Niitä on makuuhuone täynnä: hyllyillä, ikkunalaudalla, sängyllä... Niitä on vierashuoneen kaapin päällä, työpöydälläni ja kirjahyllyssä. Myös äskeisellä Englannin reissullani kokoelmani karttui, kun minua kaupassa anovasti katsonut nalle tarttui mukaani. Kun esittelin sitä innoissani veljeni vaimokkeen kohta 15-vuotiaalle tyttärelle, hän totesi: "You're just a big child, aren't you." Nalle löytyi muuten Haworthin kylästä, jonka kirjoitti maailmankartalle Brontën sisarukset, ja niinpä nalle (selvästikin poika) on nyt nimeltään Branwell eli kirjailijasiskosten veljen kaima.
2) Flunssa, tuo aina silloin tällöin itse kutakin kiusaava vaiva aiheuttaa toisinaan jälkitauteja. Aikuisilla kai melko usein joko keuhkoputken- tai poskiontelotulehduksen. Minä en semmoisista mitään tiedä, koska minulla on tapana sairastaa korvatulehdus, tuo yksi pienten lasten yleisimmistä sairauksista. Tiesittekö muuten, että yli 90% prosenttia kaikista korvatulehduksista ilmenee alle viisivuotiailla?
Niinpä otankin nyt Branwellin kainalooni ja painun pehkuihin potemaan korvatulehdustani. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti