29.11.1999
Muuttokuormamme on lähtenyt aamulla Tampereelta ja itse olemme laskeutuneet Düsseldorfiin klo 21:20. Otamme vuokra-auton ja ajamme Bochumiin. Hotelli Novoteliin. Radiosta tulee uutiset. En ymmärrä sanaakaan vaikka olin kuvitellut, että kahden vuoden peruskoulusaksalla ja kahden vuoden hotelli-ja ravintolakoulusaksalla jotenkuten täällä saattaisi pärjätäkin. No, ehkä uutisten kuunteluun vaaditaan vielä yksi jatkokurssi.
On pimeä ja sataa vettä. Hotellilla puramme matkalaukut. Yksi viinipullo on hajonnut laukussani ja ripustelen alkoholilta löyhkääviä vaatteita tuolin selkänojalle. Väsyttää. Ja jännittää. Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen Miska opettaa minulle mitä tuhkakuppi on saksaksi (der Aschenbecher) ja käytännön kielikurssini on alkanut.
Elämä, siis tavallinen arki, on yhtä seikkailua. Siinä on nimittäin seikkailun tuntua kun ensimmäistä kertaa lihatiskillä yrittää saada puoli kiloa naudan jauhelihaa (ein Pfund Rindgehacktes) tai lääkärin luona yrittää selittää, että sattuu korvaan, taitaa olla välikorvantulehdus (die Mittelohrentzündung). Sanakirja laukussani kuljen päivästä toiseen villeissä seikkailuissani postista pankkiin ja kahvilasta rautatieasemalle. Vielä kun löytäisi kotiin...
29.11.2009
Sitä kielikurssia on nyt kestänyt päivälleen 10 vuotta. Ja opin kuin opinkin saksaa. Tosin kuulemma Wattenscheidin (Bochumin melko itsenäisen kaupunginosan) murteella. Sielläkään eivät oikein osaa puhua kunnolla, näin minulle kerrottiin. Ja sanakirjan olen jättänyt kotiin jo kauan sitten. Ihanaa on ollut, vaikka koko ulkomaille muuttaminen ei sujunut ihan omien suunnitelmieni mukaan. Olin nimittäin sanellut Miskalle omat ehtoni: Minne tahansa läntiseen Eurooppaan, mutta ei missään nimessä saksankieliseen maahan. Eli jotain meni pahasti pieleen. Toisaalta, onhan 50% ehtojen täyttymisestä jo aika hyvä saavutus.
Mikä täällä sitten on hyvää?
Alkoholi - halpaa ja myynnissä joka paikassa. Ja sitä saa vaikka aamuneljältä huoltoasemalta. Ja lähikaupastamme saa nykyään Koskenkorvaa!
Asuminen - edullista. Naapurit yleensä mukavia.
Biletys - baarit avoinna kellon ympäri ja terassit vuoden ympäri. No ei ihan kaikki. Mutta harvoin tarvii aamuneljältä huoltoasemalle lähteä kaljaa hakemaan.
Huumori - naurattaa. Monia hyviä stand up -koomikoita. Kyllä näiltä huumorintajuakin löytyy, vaikka maailmalla muuta väitetään.
Ihmiset - avoimia, mukavia, ystävällisiä ja kohteliaita. Useimmat myös melko pitkiä.
Matkustaminen - helppoa. Koko Eurooppa aivan nurkan takana ja Suomikin yllättävän lähellä.
Multikulti eli monikulttuurisuus - kaikki kielet ja ihonvärit edustettuina. Juuri kun luulit olevasi porukan ainoa ulkomaalainen.
Musiikki - esimerkiksi Udo Lindenberg. Schlageria eli saksalaista iskelmämusiikkia tulee kuitenkin välttää.
Ravintolatarjonta - hyvää ruokaa joka makuun. Myös allergikolle. Ja muutakin kuin makkaraa.
Weihnachtsmarkt eli joulumarkkinat - taas on se aika ja yhä se jaksaa ilahduttaa ja ihastuttaa.
Entä huonoa?
Siideri ja salmiakki - saatavuus heikkoa.
Lumi ja pakkanen - saatavuus heikkoa.
Sauna - saatavuus heikkoa.
Jääkiekko - saatavuus heikkoa.
Viimeksi Suomi-Saksa jalkapallo-ottelua katsoessani (olen altistunut ja alistunut... seuraan silloin tällöin jalkapalloa) kuulin selostajan toteavan: "Kyllä suomalaiset nyt tekevät saksalaisten elämän vaikeaksi." Olen itse yrittänyt olla helppo, ja viime aikoina olen kuullut olevani harvinaisen aito ja yllättävän mukava. Tuo jälkimmäinen kommentti vielä vähän mietityttää: miten niin "yllättävän" mukava...?!?!
Mutta minkälaista Suomi-kuvaa minä sitten oikein olen levittänyt Ruhrin alueelle? Ahkerasti pidän yllä mielikuvaa suomalaisten runsaasta alkoholin käytöstä. Siis biletän. Läpi yön. Ja samalla olen ajanut alas mielikuvan suomalaisten puhumattomuudesta ja totisuudesta. Puhun liikaa, vaikken aina osaisikaan, ja nauran kuulemma paljon. Mikä taas johtuu siitä, että yleensä aina minulla on kivaa.
Minä olen 10-vuotisjuhlani viime yönä juhlinut. Miska ei ollut mukana juhlissa. Hän on Suomessa. Missäpä muuallakaan. Ja Miskan matkustusmäärillä voimme kai sanoa, että ei hän täällä ole asunutkaan kuin vasta kahdeksan vuotta. Mutta minä nostan nokan kohti uusia toilailuja ja seuraavia kymmentä vuotta, edelleen uteliaana ja iloisin mielin!
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
tiistai 17. marraskuuta 2009
Ruokaa amore - Ei kiitos
Tai siis kyllä kiitos. Pari kirjasuositusta kylmien (tai täällä kun on mittarissa ollut viime päivinä +15 astetta niin miksei lämpimienkin) iltojen iloksi.
Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos
"Minä rakastan miehiä, jotka heittäytyvät pelleiksi kaikkien nähden. Erityisesti minua ilahduttavat insinöörit, jotka yhtäkkiä riehaantuvat soittamaan ilmakitaraa."
Anthony Capella - Ruokaa amore
"Anni, amori e bicchieri di vino nun se contano mai."
"Vuosia, rakastajia ja viinilasillisia ei sovi laskea."
Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos
"Minä rakastan miehiä, jotka heittäytyvät pelleiksi kaikkien nähden. Erityisesti minua ilahduttavat insinöörit, jotka yhtäkkiä riehaantuvat soittamaan ilmakitaraa."
Anthony Capella - Ruokaa amore
"Anni, amori e bicchieri di vino nun se contano mai."
"Vuosia, rakastajia ja viinilasillisia ei sovi laskea."
maanantai 9. marraskuuta 2009
FKK
Lokakuun viimeisenä keskiviikkona soitamme ovisummeria vähän vaille kolme iltapäivällä. Ovi avataan, meidät otetaan sisään koska olemme yli 16-vuotiaita, nimemme merkitään kirjaan ja saamme avaimet ranteeseen. Siirrymme pukuhuoneeseen. Minä, Miska ja Joa. Riisuudumme, sujautamme tohvelit jalkoihimme, pukeudumme aamutakkeihimme, otamme pyyhkeet olalle ja seikkailumme alkaa. Hetken kuluttua ripustammekin jo aamutakit naulaan, potkaisemme tohvelit pois jaloistamme ja siirrymme suihkutiloihin. Kuusi, seitsemän, kahdeksan suihkua ja vain yhdestä tulee lämmintä vettä. Jonotamme siihen vuoronperään.
Valo-Sauna
Astumme sisään nauttimaan miedosta 60 asteen löylystä, vaihtuvista värivaloista katossa ja eteerisistä öljyistä, joiden tuoksu nousee kiukaalta. Saunassa on lisäksemme yksi mies ja yksi nainen. Keskustelen Miskan kanssa kiivaasti, kunnes muistan, että näissä saunoissa pitää rentoutua ja rauhoittua, eli olla hiljaa. Niinpä yritän pitää suuni kiinni ja ihailen lauteiden kaiteisiin kaiverrettuja nuottiviivastoja nuottiavaimineen ja nuotteineen. Istumme pyyhkeittemme päällä niin, että pieninkään kohta ihosta ei kosketa laudetta - hiki kun on pahaksi puulle. Ainakin jos saksalaisia saunomisohjeita on uskominen. Pikkuhiljaa eteeriset öljyt alkavat aiheuttaa päässäni epämiellyttävää oloa ja päätän lähteä kastautumaan kylmäaltaaseen, sillä tässä kohtaa en vielä tiedä, että kylmästä vedestä ei tule olemaan pulaa.
Suuri-Sauna
Kävelemme pihan poikki kauimpana olevaan suureen saunaan. Keskellä pihaa on uima-allas, miehet ja naiset kuljeskelevat kuka alasti, kuka aamutakissaan, joku makailee lepotuolissa, joku istuu ravintolan terassilla ja polttelee sikaria. Suuri-Saunassa on alkamassa kello 16 show, mutta sitä ennen ehdimme tilata pullolliset Lapin Kultaa. Lopulta tungemme itsemme lauteille. Ala- ja keskilauteilla on melko täyttä, mutta emmepä me ylälaudetta vähempää haluaisikaan. Saunassa ei ole liian kuuma, mutta ilmanvaihtoa ei ole ja happi tuntuu loppuvan melko pian. Sinnittelemme kuitenkin läpi vihtomisrituaalin. Pyynnöstäni saunatyttö hakkaa meitä kahta suomalaista kovalla kädellä. Muutama saksalainen jättää oksilla kiduttamisen kokonaan väliin. Lopuksi kunnon löylyt ja siinä kohtaa suomitytönkin pitää päästä ulos happea haukkaamaan. Joa on karannut jo hetkeä aiemmin, vain Miska vielä sinnittelee löylyssä. Lapin Kulta -huikat naamaan ja kylmä suihku ulkotiloissa. Ei, ei ole yhtä ainokaista suihkua, josta tulisi lämmintä vettä. Vaihtoehtokin toki löytyy. Suihkun sijaan voi kaataa ämpärillisen vettä päällensä. Kylmää vettä.
Tuli-Sauna
Tässä saunassa on takkamainen tulisija keskellä pyöreää löylyhuonetta. Asetumme pyyhkeillemme makaamaan ja nautimme liekkien lepatuksesta. Yllättävän nopeasti tulee taas hapen puute ja päätämme lähteä uimaan. Ennen uima-altaaseen menoa on käytävä suihkussa. Arvaatteko...? Kyllä, suihkusta tulee vain jääkylmää vettä. Mutta altaan vesi tuntuu yllättävän lämpimältä ja siinä me pulikoimme lokakuun kirkkaansinisen, pilvettömän taivaan alla. Altaasta ei meinaa malttaa nousta pois. Mutta saunakierroksen on jatkuttava.
Maa-Sauna
Lämpötila on jotain 110 ja 120 asteen välillä. Saamme nauttia lämmöstä ja rauhasta omalla porukalla. Nälkä alkaa kuitenkin kurnia ja kurkkuakin kuivaa, joten siirrymme suihkun - kylmän sellaisen - kautta ravintolaan. Ravintolaan on tosin pukeuduttava... aamutakkiin ja tossuihin. Pojat juovat Lapin Kultaa, itse tyydyn cokikseen. Syömme pastaa ja kanaa. Ja nautimme takkatulesta.
Ruusu-Sauna
Tämä ei ollut minun juttuni. Saunassa on kyllä miellyttävä ruusun tuoksu, mutta vaikken nyt ihan allergiakohtausta saanut, niin en oikein pystynyt nauttimaankaan. Joten melko pian houkuttelen pojat mukaani höyrysaunaan.
Dampfbad
Täällä riittää muiden saunojenkin edestä kosteutta ja vihdoin on helppo hengittää. Olemme taas kolmestaan ja juttumme alkavat olla melko alatyylisiä. Nauramme aikamme saunan höyryissä, kunnes päätämme lähteä pihalle etsimään sitä viimeistä saunaa, joka meiltä on vielä kokematta. Mutta ensin uimaan. Kylmän suihkun kautta!!! Ilta on jo pimentynyt ja taivaalla mollottaa kuu muutama tuikkiva tähti seuranaan. Altaan vesi tuntuu jo vähän viileämmältä, mutta tämä lokakuinen naku-uinti kuutamossa on yksi hienoimpia hetkiä, joita olen saanut elää. Joa viihtyy altaassa vähän pidempäänkin, joten poikkean Miskan kanssa suosikikseni nousseessa Maa-Saunassa.
Stuga-Rex-Sauna
Viimeinen sauna. Saunassa on miellyttävän lämmin. Heittäydymme kaikki lauteille makaamaan. Kukaan ei jaksa enää puhua. En edes minä. Olo ei ole aikoihin ollut näin rento. Käymme vielä baarissa ottamassa janojuomat ja sitten Joa lähteekin jo pesulle. Minä houkuttelen vielä Miskan hetkeksi Valo-Saunaan ja sen jälkeen on meidänkin aika hakea shampoot ja siirtyä pesutiloihin. Hurraa, suihkusta tulee lämmintä vettä ja viimeiset koivun lehdet huuhtoutuvat selästä. Vähän vaille yhdeksän maksamme laskun ja reilun puolen tunnin ajomatka kotiin alkaa.
Suomalainen saunakylä, Dülmen
Eihän se nyt ihan 100% suomalaista saunomista ollut - nimim. "Missä kiulu, missä kuuppa, saako heittää löylyä?" - mutta hieno elämys, upea kokemus ja hauska seikkailu. Ja rentouttava. Edellisten kolmen kuukauden hirveä stressi ja ahdistus jäi kyllä näiden seitsemän saunan lauteille. Tänne me mennään uudestaankin! Kiitos vielä saksalaisille ystävillemme Dortmundiin, jotka lahjoittivat meille vapaaliput odotellessamme heidän oman suomalaissaunansa valmistumista. Loma Kurkilinnassa teki siis tehtävänsä ja jatkossa vietämme ilmeisesti lauantait heidän luonaan. Ja ehkä keskiviikotkin. Eivätkös ne ole ne perinteisimmät saunapäivät?
Niin, ja tuo kirjoitukseni otsikko, FKK - Freikörperkultur (engl. free body culture) viittaa tämän suomitytön ensimmäiseen julkiseen saksalaissaunomiseen. Vähän niinkuin Vesivehmaan jenkan tyyliin: "Siinä meni nuoret sekä vanhat saman lailla"... ja miehet ja naiset. Että ei ne meidän kaverisekanakusaunat ole mitenkään kummallisia, varsinkin kun niissähän me ollaan monesti jopa pukeissa - kumisaappaat jalassa tai perkele-pipot päässä. Tai ainakin stringit kiukaalla. Halit kaikille mun saunakavereille Suomeen!
Valo-Sauna
Astumme sisään nauttimaan miedosta 60 asteen löylystä, vaihtuvista värivaloista katossa ja eteerisistä öljyistä, joiden tuoksu nousee kiukaalta. Saunassa on lisäksemme yksi mies ja yksi nainen. Keskustelen Miskan kanssa kiivaasti, kunnes muistan, että näissä saunoissa pitää rentoutua ja rauhoittua, eli olla hiljaa. Niinpä yritän pitää suuni kiinni ja ihailen lauteiden kaiteisiin kaiverrettuja nuottiviivastoja nuottiavaimineen ja nuotteineen. Istumme pyyhkeittemme päällä niin, että pieninkään kohta ihosta ei kosketa laudetta - hiki kun on pahaksi puulle. Ainakin jos saksalaisia saunomisohjeita on uskominen. Pikkuhiljaa eteeriset öljyt alkavat aiheuttaa päässäni epämiellyttävää oloa ja päätän lähteä kastautumaan kylmäaltaaseen, sillä tässä kohtaa en vielä tiedä, että kylmästä vedestä ei tule olemaan pulaa.
Suuri-Sauna
Kävelemme pihan poikki kauimpana olevaan suureen saunaan. Keskellä pihaa on uima-allas, miehet ja naiset kuljeskelevat kuka alasti, kuka aamutakissaan, joku makailee lepotuolissa, joku istuu ravintolan terassilla ja polttelee sikaria. Suuri-Saunassa on alkamassa kello 16 show, mutta sitä ennen ehdimme tilata pullolliset Lapin Kultaa. Lopulta tungemme itsemme lauteille. Ala- ja keskilauteilla on melko täyttä, mutta emmepä me ylälaudetta vähempää haluaisikaan. Saunassa ei ole liian kuuma, mutta ilmanvaihtoa ei ole ja happi tuntuu loppuvan melko pian. Sinnittelemme kuitenkin läpi vihtomisrituaalin. Pyynnöstäni saunatyttö hakkaa meitä kahta suomalaista kovalla kädellä. Muutama saksalainen jättää oksilla kiduttamisen kokonaan väliin. Lopuksi kunnon löylyt ja siinä kohtaa suomitytönkin pitää päästä ulos happea haukkaamaan. Joa on karannut jo hetkeä aiemmin, vain Miska vielä sinnittelee löylyssä. Lapin Kulta -huikat naamaan ja kylmä suihku ulkotiloissa. Ei, ei ole yhtä ainokaista suihkua, josta tulisi lämmintä vettä. Vaihtoehtokin toki löytyy. Suihkun sijaan voi kaataa ämpärillisen vettä päällensä. Kylmää vettä.
Tuli-Sauna
Tässä saunassa on takkamainen tulisija keskellä pyöreää löylyhuonetta. Asetumme pyyhkeillemme makaamaan ja nautimme liekkien lepatuksesta. Yllättävän nopeasti tulee taas hapen puute ja päätämme lähteä uimaan. Ennen uima-altaaseen menoa on käytävä suihkussa. Arvaatteko...? Kyllä, suihkusta tulee vain jääkylmää vettä. Mutta altaan vesi tuntuu yllättävän lämpimältä ja siinä me pulikoimme lokakuun kirkkaansinisen, pilvettömän taivaan alla. Altaasta ei meinaa malttaa nousta pois. Mutta saunakierroksen on jatkuttava.
Maa-Sauna
Lämpötila on jotain 110 ja 120 asteen välillä. Saamme nauttia lämmöstä ja rauhasta omalla porukalla. Nälkä alkaa kuitenkin kurnia ja kurkkuakin kuivaa, joten siirrymme suihkun - kylmän sellaisen - kautta ravintolaan. Ravintolaan on tosin pukeuduttava... aamutakkiin ja tossuihin. Pojat juovat Lapin Kultaa, itse tyydyn cokikseen. Syömme pastaa ja kanaa. Ja nautimme takkatulesta.
Ruusu-Sauna
Tämä ei ollut minun juttuni. Saunassa on kyllä miellyttävä ruusun tuoksu, mutta vaikken nyt ihan allergiakohtausta saanut, niin en oikein pystynyt nauttimaankaan. Joten melko pian houkuttelen pojat mukaani höyrysaunaan.
Dampfbad
Täällä riittää muiden saunojenkin edestä kosteutta ja vihdoin on helppo hengittää. Olemme taas kolmestaan ja juttumme alkavat olla melko alatyylisiä. Nauramme aikamme saunan höyryissä, kunnes päätämme lähteä pihalle etsimään sitä viimeistä saunaa, joka meiltä on vielä kokematta. Mutta ensin uimaan. Kylmän suihkun kautta!!! Ilta on jo pimentynyt ja taivaalla mollottaa kuu muutama tuikkiva tähti seuranaan. Altaan vesi tuntuu jo vähän viileämmältä, mutta tämä lokakuinen naku-uinti kuutamossa on yksi hienoimpia hetkiä, joita olen saanut elää. Joa viihtyy altaassa vähän pidempäänkin, joten poikkean Miskan kanssa suosikikseni nousseessa Maa-Saunassa.
Stuga-Rex-Sauna
Viimeinen sauna. Saunassa on miellyttävän lämmin. Heittäydymme kaikki lauteille makaamaan. Kukaan ei jaksa enää puhua. En edes minä. Olo ei ole aikoihin ollut näin rento. Käymme vielä baarissa ottamassa janojuomat ja sitten Joa lähteekin jo pesulle. Minä houkuttelen vielä Miskan hetkeksi Valo-Saunaan ja sen jälkeen on meidänkin aika hakea shampoot ja siirtyä pesutiloihin. Hurraa, suihkusta tulee lämmintä vettä ja viimeiset koivun lehdet huuhtoutuvat selästä. Vähän vaille yhdeksän maksamme laskun ja reilun puolen tunnin ajomatka kotiin alkaa.
Suomalainen saunakylä, Dülmen
Eihän se nyt ihan 100% suomalaista saunomista ollut - nimim. "Missä kiulu, missä kuuppa, saako heittää löylyä?" - mutta hieno elämys, upea kokemus ja hauska seikkailu. Ja rentouttava. Edellisten kolmen kuukauden hirveä stressi ja ahdistus jäi kyllä näiden seitsemän saunan lauteille. Tänne me mennään uudestaankin! Kiitos vielä saksalaisille ystävillemme Dortmundiin, jotka lahjoittivat meille vapaaliput odotellessamme heidän oman suomalaissaunansa valmistumista. Loma Kurkilinnassa teki siis tehtävänsä ja jatkossa vietämme ilmeisesti lauantait heidän luonaan. Ja ehkä keskiviikotkin. Eivätkös ne ole ne perinteisimmät saunapäivät?
Niin, ja tuo kirjoitukseni otsikko, FKK - Freikörperkultur (engl. free body culture) viittaa tämän suomitytön ensimmäiseen julkiseen saksalaissaunomiseen. Vähän niinkuin Vesivehmaan jenkan tyyliin: "Siinä meni nuoret sekä vanhat saman lailla"... ja miehet ja naiset. Että ei ne meidän kaverisekanakusaunat ole mitenkään kummallisia, varsinkin kun niissähän me ollaan monesti jopa pukeissa - kumisaappaat jalassa tai perkele-pipot päässä. Tai ainakin stringit kiukaalla. Halit kaikille mun saunakavereille Suomeen!
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Kun saapuu syys
Lempivuodenaikani on vihdoinkin täällä! Tai onhan se jo ollut jonkin aikaa, mutta mitä synkemmäksi ja pimeämmäksi menee, sitä parempi. Ei sillä, etteikö lämpimät, aurinkoiset syyspäivätkin olisi ihania. Silloin voi käydä kävelyllä, nauttia puiden väriloistosta ja hypätä kadun varteen kerättyyn lehtikasaan. Vain lyödäkseen varpaansa isoon kiveen, joka on piiloutunut lehtien alle.
Sadepäivänä voi illan pimetessä kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan, sytyttää pari kynttilää, syödä suklaata ja juoda punaviiniä. Ja lukea hyvää kirjaa. Vaikka syntymäpäivälahjaksi saatua Anna-Leena Härkösen 'Ei kiitos' ja samalla haikeana hymähdellä miten maailma onkaan muuttunut viidessäkymmenessä vuodessa. Vuonna 1959 eräs silloin neljätoistavuotias tyttö nimittäin kirjoitti päiväkirjaansa: "Saimme pinon Anni Polvan rakkausromaaneja luettavaksi. Ne ovat aika rohkeita, kun niissä suudellaan paljon." Härkösen kirjassa ei suudella kovinkaan paljon, mutta k*llit, p*llit ja p*llut vilahtelevat tekstissä sitäkin ahkerammin.
Hyvän kirjan lisäksi hieno elokuva ilahduttaa aina. Tänä syksynä se elokuva oli 'Julie & Julia'. Ruokaa ja rakkautta. Pariisin maisemia. Ja Meryl Streepin uskomaton roolisuoritus. Tosin nälkähän siinä tulee ja kotiin palattua on pakko laittaa pientä yöpalaa ja aamulla taas ihmetellä, että kumma kun housut kiristää.
Hyvästä ruuasta puheen ollen. Minulle tarjottiin upea syntymäpäiväillallinen Bochumin El Torossa. Etanoita, pihviä lisukkeineen ja normaalit ruokajuomat - kyllä olikin taas pää kipeä seuraavana aamuna. Mutta tulipa taas kostettua etanoille! Minä nimittäin ällöän yli kaiken tuolla kaduilla sankoin joukoin lötkiviä jättietanoita ja kun taas sain upottaa haarukkani ensimmäiseen valkosipulivoissa lötkineeseen etanaan, tunsin outoa voitonriemua!
Mandrassa tarjosivat minulle muuten pullollisen kuohuviiniä syntymäpäiväni kunniaksi. Joa olisi sen kyllä maksanut, mutta olin sen kuulemma täysin ansainnut, joten se meni sitten talon piikkiin. Joalta sain myös syntymäpäivälahjaksi hajonneen pikkurillisormukseni tilalle uuden. Se on keskisormessani. Jippii, olen hoikka. Sormistani.
Postimies toi myös lahjatoimituksen Thaimaasta. Olin edellisiltana ollut tyhjentämässä sen kuohuviinin Mandrassa, joten aamulla aikaisin kun ovikello soi, olen ehkä hieman väsyneenä ja tukka sekaisin avannut oven ja kuitannut lähetyksen. Jälkeenpäin olen vain miettinyt sitä, muistinko vetää aamutakin päälleni vai olenko paljastanut posteljoonille ne vyötärölleni kertyneet yöpalat ... ja vähän muutakin.
Syksy. Hyvää ruokaa on ollut tarjolla. Juomaakin riittävästi. Elämyksiä. Kokemuksia. Ystäviä. Kirpeää, kuulasta ja myräkkää - sellaista syksyihmisen elämää. Nyt sytytän taas kynttilät ja rauhoitun kuuntelemaan hyvää musiikkia, Esimerkiksi Christy Mooren 'Shine on You Crazy Diamond'
Sadepäivänä voi illan pimetessä kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan, sytyttää pari kynttilää, syödä suklaata ja juoda punaviiniä. Ja lukea hyvää kirjaa. Vaikka syntymäpäivälahjaksi saatua Anna-Leena Härkösen 'Ei kiitos' ja samalla haikeana hymähdellä miten maailma onkaan muuttunut viidessäkymmenessä vuodessa. Vuonna 1959 eräs silloin neljätoistavuotias tyttö nimittäin kirjoitti päiväkirjaansa: "Saimme pinon Anni Polvan rakkausromaaneja luettavaksi. Ne ovat aika rohkeita, kun niissä suudellaan paljon." Härkösen kirjassa ei suudella kovinkaan paljon, mutta k*llit, p*llit ja p*llut vilahtelevat tekstissä sitäkin ahkerammin.
Hyvän kirjan lisäksi hieno elokuva ilahduttaa aina. Tänä syksynä se elokuva oli 'Julie & Julia'. Ruokaa ja rakkautta. Pariisin maisemia. Ja Meryl Streepin uskomaton roolisuoritus. Tosin nälkähän siinä tulee ja kotiin palattua on pakko laittaa pientä yöpalaa ja aamulla taas ihmetellä, että kumma kun housut kiristää.
Hyvästä ruuasta puheen ollen. Minulle tarjottiin upea syntymäpäiväillallinen Bochumin El Torossa. Etanoita, pihviä lisukkeineen ja normaalit ruokajuomat - kyllä olikin taas pää kipeä seuraavana aamuna. Mutta tulipa taas kostettua etanoille! Minä nimittäin ällöän yli kaiken tuolla kaduilla sankoin joukoin lötkiviä jättietanoita ja kun taas sain upottaa haarukkani ensimmäiseen valkosipulivoissa lötkineeseen etanaan, tunsin outoa voitonriemua!
Mandrassa tarjosivat minulle muuten pullollisen kuohuviiniä syntymäpäiväni kunniaksi. Joa olisi sen kyllä maksanut, mutta olin sen kuulemma täysin ansainnut, joten se meni sitten talon piikkiin. Joalta sain myös syntymäpäivälahjaksi hajonneen pikkurillisormukseni tilalle uuden. Se on keskisormessani. Jippii, olen hoikka. Sormistani.
Postimies toi myös lahjatoimituksen Thaimaasta. Olin edellisiltana ollut tyhjentämässä sen kuohuviinin Mandrassa, joten aamulla aikaisin kun ovikello soi, olen ehkä hieman väsyneenä ja tukka sekaisin avannut oven ja kuitannut lähetyksen. Jälkeenpäin olen vain miettinyt sitä, muistinko vetää aamutakin päälleni vai olenko paljastanut posteljoonille ne vyötärölleni kertyneet yöpalat ... ja vähän muutakin.
Syksy. Hyvää ruokaa on ollut tarjolla. Juomaakin riittävästi. Elämyksiä. Kokemuksia. Ystäviä. Kirpeää, kuulasta ja myräkkää - sellaista syksyihmisen elämää. Nyt sytytän taas kynttilät ja rauhoitun kuuntelemaan hyvää musiikkia, Esimerkiksi Christy Mooren 'Shine on You Crazy Diamond'
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Saksalainen aamiainen
vrt. "ranskalainen aamiainen"
klo 16:00
Café Konkret: Sämpylöitä, croissantteja, leikkeleitä, keitetty kananmuna, maitokahvia, tuoremehua... Aamiaisseurana Joa, jonka kanssa olemme vakaasti päättäneet, että vaikka onkin torstai eli mandratai, tänään ei oteta kuin pari siideriä/olutta ja sitten mennään kiltisti kotiin.
klo 17:55
Mandra: Olen tilannut ensimmäisen siiderini terassilla, kun yhtäkkiä pöydässämme vilisee kantapeikkoja. Nautimme syysillan auringonlaskusta, juttelemme, nauramme ja siinä sivussa tilaan toisen, kolmannen ja ehkä neljännenkin siiderini.
klo 22:10
Weiher Stube: Heitän Joan kanssa dartsia kierroksen, pari ja mukavaa on. Taidan jopa voittaa välillä. Tunnelma latistuu hieman kun baarimikko Martin sanoo yllättäen, että tänään suljemme vähän aikaisemmin, pitää lähteä bileisiin, kaikki ulos.
klo 23:55
Niinpä kaksi vodkatuoremehua ja kaksi snapsia myöhemmin huomaan istuvani taksissa Joan, Martinin ja Michaelin kanssa matkalla bileisiin. Hieno omakotitalo, jonkun henkilön syntymäpäivä, paljon tuntemattomia ihmisiä, pari tuttua naamaa, kitaramusiikkia, kirjahyllyssä paljon kirjoja, seinillä paljon tauluja, pihalla baari, keittiössä tarjolla herkkuruokaa.
klo 02:30
Yhtä vodkatuoremehua ja kolmea suklaamoussea myöhemmin istun taas taksissa - tällä kertaa takapaksissa Michaelin kanssa. Joa on kai etupenkillä. Ja kyydissä on myös kolme naista. Luulen. Taksikuski kyselee osoitteita. Ja vaikka kuinka yritän sanoa kotiosoitteeni Schhlldin-Ssshhccmitsch-Srtraascche, suustani pääsee ilmeisen kovalla äänellä: Mandragora, bitte!
klo 03:45
Mandra: Baarimikko Otze pyytää meitä lähtemään kotiin. Baarihan on mennyt jo kello 03:00 kiinni. Luulen juoneeni vielä siiderin tai snapsin tai molemmat. Oletan, että olen ne myös maksanut. Käsittääkseni olen myös tullut suunnitelman mukaisesti kiltisti kotiin.
Aamiainen oli herkullinen.
klo 16:00
Café Konkret: Sämpylöitä, croissantteja, leikkeleitä, keitetty kananmuna, maitokahvia, tuoremehua... Aamiaisseurana Joa, jonka kanssa olemme vakaasti päättäneet, että vaikka onkin torstai eli mandratai, tänään ei oteta kuin pari siideriä/olutta ja sitten mennään kiltisti kotiin.
klo 17:55
Mandra: Olen tilannut ensimmäisen siiderini terassilla, kun yhtäkkiä pöydässämme vilisee kantapeikkoja. Nautimme syysillan auringonlaskusta, juttelemme, nauramme ja siinä sivussa tilaan toisen, kolmannen ja ehkä neljännenkin siiderini.
klo 22:10
Weiher Stube: Heitän Joan kanssa dartsia kierroksen, pari ja mukavaa on. Taidan jopa voittaa välillä. Tunnelma latistuu hieman kun baarimikko Martin sanoo yllättäen, että tänään suljemme vähän aikaisemmin, pitää lähteä bileisiin, kaikki ulos.
klo 23:55
Niinpä kaksi vodkatuoremehua ja kaksi snapsia myöhemmin huomaan istuvani taksissa Joan, Martinin ja Michaelin kanssa matkalla bileisiin. Hieno omakotitalo, jonkun henkilön syntymäpäivä, paljon tuntemattomia ihmisiä, pari tuttua naamaa, kitaramusiikkia, kirjahyllyssä paljon kirjoja, seinillä paljon tauluja, pihalla baari, keittiössä tarjolla herkkuruokaa.
klo 02:30
Yhtä vodkatuoremehua ja kolmea suklaamoussea myöhemmin istun taas taksissa - tällä kertaa takapaksissa Michaelin kanssa. Joa on kai etupenkillä. Ja kyydissä on myös kolme naista. Luulen. Taksikuski kyselee osoitteita. Ja vaikka kuinka yritän sanoa kotiosoitteeni Schhlldin-Ssshhccmitsch-Srtraascche, suustani pääsee ilmeisen kovalla äänellä: Mandragora, bitte!
klo 03:45
Mandra: Baarimikko Otze pyytää meitä lähtemään kotiin. Baarihan on mennyt jo kello 03:00 kiinni. Luulen juoneeni vielä siiderin tai snapsin tai molemmat. Oletan, että olen ne myös maksanut. Käsittääkseni olen myös tullut suunnitelman mukaisesti kiltisti kotiin.
Aamiainen oli herkullinen.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Vinkkejä edulliseen ravintolailtaan
1. Opettele korjaamaan vetoketjuja
Istut baarissa. Yhdellä. Lasisi on tyhjä kun luoksesi saapuu täysin tuntematon mies takki kädessään: "Anteeksi, mutta voisiko rouva auttaa. Vetoketju on jumissa ja kokemukseni mukaan naiset ovat näissä asioissa parempia kuin miehet." Tuskan hiki nousee otsallesi kun kiskot vetoketjua suuntaan jos toiseenkin, ja mutiset samalla: "Nyt taisi löytyä se ainoa nainen, joka ei tätä osaa... Toivottavasti tämä ei mene rikki..." Mutta ihme tapahtuu ja jumiutunut vetoketju liikkuu taas. Tuntematon mies katsoo tyhjää lasiasi ja kysyy: "Mitäpä se rouva juo, tarjoan toki vaivanpalkaksi drinksun."
Ja näin olet saanut ilmaisen vodkan tuoremehulla.
2. Juo punaviiniä olutkuppilassa
Tuttu baarimikko kysyy mitä haluat juoda. "Hmm... taitaapa mieleni tehdä punaviiniä." Lasiisi kaadetaan normaalit 20 cl punaviiniä. Baarimikko katsoo pulloon, pohjalla on vielä vähän jäljellä, mutta ei tarpeeksi kokonaiseen annokseen. Niinpä hän kumoaa loputkin lasiisi todeten samalla, että eipä täällä kukaan muukaan juuri punaviiniä juo.
Ja näin olet saanut 30 cl punaviiniä 20 cl:n hinnalla.
3. Tiedä baarimikkosi syntymäpäivä
Ole sattumalta noin tuntia ennen vuorokauden vaihtumista paikalla. Juo siideri, pari. Yllättäen vuorokausi vaihtuu ja baarimikkosi täyttää vuosia. Kanta-asiakkaana saat kaakkua sekä ilmaisia snapsuja. Sattumaa ja yllätystä tässä ei tosin ole se, että olet paikalla (koska istut siellä muutenkin joka torstai-ilta) vaan se, että baarimikolla on syntymäpäivä.
Ja näin olet saanut pari... kolme... viisi... (kuka niitä enää aamuneljältä jakshhaa lashhkea) ilmaista napanteria. Ja hirveän päänsäryn seuraavalle päivälle.
Istut baarissa. Yhdellä. Lasisi on tyhjä kun luoksesi saapuu täysin tuntematon mies takki kädessään: "Anteeksi, mutta voisiko rouva auttaa. Vetoketju on jumissa ja kokemukseni mukaan naiset ovat näissä asioissa parempia kuin miehet." Tuskan hiki nousee otsallesi kun kiskot vetoketjua suuntaan jos toiseenkin, ja mutiset samalla: "Nyt taisi löytyä se ainoa nainen, joka ei tätä osaa... Toivottavasti tämä ei mene rikki..." Mutta ihme tapahtuu ja jumiutunut vetoketju liikkuu taas. Tuntematon mies katsoo tyhjää lasiasi ja kysyy: "Mitäpä se rouva juo, tarjoan toki vaivanpalkaksi drinksun."
Ja näin olet saanut ilmaisen vodkan tuoremehulla.
2. Juo punaviiniä olutkuppilassa
Tuttu baarimikko kysyy mitä haluat juoda. "Hmm... taitaapa mieleni tehdä punaviiniä." Lasiisi kaadetaan normaalit 20 cl punaviiniä. Baarimikko katsoo pulloon, pohjalla on vielä vähän jäljellä, mutta ei tarpeeksi kokonaiseen annokseen. Niinpä hän kumoaa loputkin lasiisi todeten samalla, että eipä täällä kukaan muukaan juuri punaviiniä juo.
Ja näin olet saanut 30 cl punaviiniä 20 cl:n hinnalla.
3. Tiedä baarimikkosi syntymäpäivä
Ole sattumalta noin tuntia ennen vuorokauden vaihtumista paikalla. Juo siideri, pari. Yllättäen vuorokausi vaihtuu ja baarimikkosi täyttää vuosia. Kanta-asiakkaana saat kaakkua sekä ilmaisia snapsuja. Sattumaa ja yllätystä tässä ei tosin ole se, että olet paikalla (koska istut siellä muutenkin joka torstai-ilta) vaan se, että baarimikolla on syntymäpäivä.
Ja näin olet saanut pari... kolme... viisi... (kuka niitä enää aamuneljältä jakshhaa lashhkea) ilmaista napanteria. Ja hirveän päänsäryn seuraavalle päivälle.
tiistai 18. elokuuta 2009
Aamuhetki kullan kallis
Kello seitsemän aamulla. Palaan Bochumin yöstä. Ehdin varmaan kömpiä sänkyyn ennenkuin aviomieheni herää. Samalla sekunnilla kun avaan kotioven kuulen herätyskellon piipityksen. Kelaan pikaisesti selityksiä mielessäni. Uskoisikohan se, jos sanoisin, että olen tässä juuri aamulenkille lähdössä... korkokengät jalassa ja käsilaukku olalla. Ei, ei auta valehdella.
Siispä rehellisellä pelillä: "Huomenta rakashh, meni vähän pitkäksh.. mutta en oo oikeesshhtaan hirveesshti juonu, että josshh hetken annat mun nukkua, niin kyllä tää tässhtä, onhan meillä rankka työpäivä edessshhhä." Hyvä, kyllä se varmaan uskoi, että olen selvinpäin.
Aviomiehestä selvitty. Seuraavaksi pitää vielä selvitä pomosta, joka noin neljä tuntia nukuttuani astuu makuuhuoneeseen: "Milloinka meinasit niitä firman nettisivuja tarkistaa?" Minä pinnistelen ja pinnistelen, mutta ei. Ei mitään käsitystä mistä on kyse. Mieti, mieti... Vastaa jotain järkevää: "Mutta mähän jo klikkasin sitä nallekarhua." Huh, ei se varmaan huomannut mitään outoa, taisin selvitä säikähdyksellä tästäkin.
Siispä rehellisellä pelillä: "Huomenta rakashh, meni vähän pitkäksh.. mutta en oo oikeesshhtaan hirveesshti juonu, että josshh hetken annat mun nukkua, niin kyllä tää tässhtä, onhan meillä rankka työpäivä edessshhhä." Hyvä, kyllä se varmaan uskoi, että olen selvinpäin.
Aviomiehestä selvitty. Seuraavaksi pitää vielä selvitä pomosta, joka noin neljä tuntia nukuttuani astuu makuuhuoneeseen: "Milloinka meinasit niitä firman nettisivuja tarkistaa?" Minä pinnistelen ja pinnistelen, mutta ei. Ei mitään käsitystä mistä on kyse. Mieti, mieti... Vastaa jotain järkevää: "Mutta mähän jo klikkasin sitä nallekarhua." Huh, ei se varmaan huomannut mitään outoa, taisin selvitä säikähdyksellä tästäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)