Edelliseen kirjoitukseeni saamani kommentin johdosta lienee syytä paneutua Mikä-Mikä-Maahan hieman tarkemmin, eli kun nyt pilkkua alettiin viilata, niin viilataan sitten kunnolla. Wikipedia kertoo englanniksi Neverlandista seuraavaa:
Neverland (also spelled Never Land or expanded as Never Never Land) is a fictional world featured in the works of J. M. Barrie and those based on them. It is the dwelling place of Peter Pan, Tinker Bell, the Lost Boys, and others. Although not all people in Neverland cease to age, its best known resident famously refused to grow up, and it is often used as a metaphor for eternal childhood (and childishness), immortality, and escapism.
It was introduced as 'the Never Never Land' in 1904 performances of the theatre play Peter Pan, or The Boy Who Wouldn't Grow Up by Scottish writer J. M. Barrie. In his 1911 novelization Peter and Wendy, Barrie referred to 'the Neverland', and its many variations were 'the Neverlands'. (Viivimarinoitu huomautus: Ei pidä sotkea the Netherlands'iin eli Hollantiin!) In the earliest drafts of Barrie's play, the island was called 'Peter's Never Never Never Land', a name possibly influenced by the contemporary term for outback Australia. In the 1923 published version of the script, it was shortened to 'the Never Land'.
Ja lopuksi voimme vielä jatkaa saksankurssiamme asian tiimoilta: Neverland on saksaksi Nimmerland.
maanantai 20. heinäkuuta 2009
torstai 16. heinäkuuta 2009
Unet(tavaa)
Liekö mikään tylsempää kuin kuunnella kaverin kertovan edellisyön unestaan. Siinä ei tule kuin korkeintaan uni silmään kuuntelijalla. On se vaan niin (haukotus) ... pitkäveteistä. Ja yritä nyt sitten siinä pysyä hereillä kun kaveri alkaa vielä analysoida tarkoittaako se unessa nähty lentokone yllättävää lomamatkaa vai olisiko taustalla sittenkin jotain seksuaalista (no ehkä siinä tapauksessa, että konetta ohjasi komea lentokapteeni tai käytävällä tepasteli hehkeä lentoemo - kuka nyt mistäkin tykkää).
Ja nyt rakkaat lukijat, alla uneni reilun kuukauden takaa. Tylsää? No taatusti, mutta ainakin selvitin unessani erään ihmiskuntaa ikuisesti vaivaavan arvoituksen.
On siis kesäkuinen ilta. Juuri ennen nukahtamistani näen seinällä varjon. Tuijotan sitä hetken ja vaivun uneen.
Seison mummolan keittiössä. Olen surullinen ja ahdistunut. Suljen ovia, keräilen tavaroita. Keittiön huonekalut seisovat paikoillaan ja makuukammarista kuuluu seinäkellon tikitys. Puristan kädessäni avainta. Laitan sen mummon vanhaan ompelulaatikkoon. Samalla huomaan, että se on seinäkellon vetoavain. Äitini tulee kammarista ja sanoo, että kaikki on hyvin, voimme lähteä. Hänen täytyy vain vielä piilottaa talon avain kiven alle. Aistin ympärilläni kaikki lapsuudestani tutut, nyt jo edesmenneet ihmiset: mummoni, vaarini, kummini, isotätini. Suljen peloissani kammarin oven, tuntuu kuin talon kummitukset eivät enää haluaisi minun käyskentelevän täällä. Käännyn vielä kerran katsomaan taakseni keittiön ovelta, aivastan, ja samassa kammarin ovi aukeaa ja ohitseni lehahtaa jotakin mustaa ja ohutta.
Seuraavassa silmänräpäyksessä seison saunalle kulkevalla polulla. Puristan silmäni kiinni, sillä en halua nähdä ikkunoissa vilkuttavia kummituksia. Etsin äitiäni ja huomaan hänet puuliiterin nurkalla piilottamassa avainta kiven alle. Sen kiven, joka on juuri siinä nurkalla, josta käännytään ulkohuussiin. Sitten hän yrittää asettaa jotain maahan, puun juurelle. Sen puun, jonka runkoon oli nikkaroitu oravien ruokailukoppi. Äitini huutaa, ettei hän tästä yksin selviydy. Se jokin musta ja ohut, jota hän levittää maahan, rimpuilee vastaan ja karkaa. Ohi vilahtaessani se huutaa iloisesti ja tajuan, että se on Peter Panin varjo!
Yritän saada sitä kiinni, kun ohitseni juoksee yhtäkkiä valkoinen jänis liivi yllään ja taskunauris kourassaan. Tuttu jänis, joka seikkaili Ihmemaassa Liisan kanssa. Se tarttuu minua kädestä ja toisesta kädestäni ottaa kiinni itse Peter Pan, joka on jahtaamassa varjoaan. En ymmärrä mihin he minua vievät. Kaikki ympärilläni on ensin valkoista, sitten alan nähdä värien sekamelskaa, kuulen naurua ja iloista puheensorinaa. Kaikki tuntuu pehmeältä ja tajuan, että äänet ja naurut ovat kuolleitten sukulaisteni ja ystävieni. Minulle tulee hyvä olo... Täälläkö he kaikki ovat! Mutta mikä tämä paikka on? Jänis sanoo: "Welcome to Neverland!"
Herään. Varjo seinältä on kadonnut. Minua hymyilyttää. Olen unessani saanut selville kuolemanjälkeisen elämän salaisuuden: Me mennään kaikki Mikä-Mikä-Maahan!
Ja nyt rakkaat lukijat, alla uneni reilun kuukauden takaa. Tylsää? No taatusti, mutta ainakin selvitin unessani erään ihmiskuntaa ikuisesti vaivaavan arvoituksen.
On siis kesäkuinen ilta. Juuri ennen nukahtamistani näen seinällä varjon. Tuijotan sitä hetken ja vaivun uneen.
Seison mummolan keittiössä. Olen surullinen ja ahdistunut. Suljen ovia, keräilen tavaroita. Keittiön huonekalut seisovat paikoillaan ja makuukammarista kuuluu seinäkellon tikitys. Puristan kädessäni avainta. Laitan sen mummon vanhaan ompelulaatikkoon. Samalla huomaan, että se on seinäkellon vetoavain. Äitini tulee kammarista ja sanoo, että kaikki on hyvin, voimme lähteä. Hänen täytyy vain vielä piilottaa talon avain kiven alle. Aistin ympärilläni kaikki lapsuudestani tutut, nyt jo edesmenneet ihmiset: mummoni, vaarini, kummini, isotätini. Suljen peloissani kammarin oven, tuntuu kuin talon kummitukset eivät enää haluaisi minun käyskentelevän täällä. Käännyn vielä kerran katsomaan taakseni keittiön ovelta, aivastan, ja samassa kammarin ovi aukeaa ja ohitseni lehahtaa jotakin mustaa ja ohutta.
Seuraavassa silmänräpäyksessä seison saunalle kulkevalla polulla. Puristan silmäni kiinni, sillä en halua nähdä ikkunoissa vilkuttavia kummituksia. Etsin äitiäni ja huomaan hänet puuliiterin nurkalla piilottamassa avainta kiven alle. Sen kiven, joka on juuri siinä nurkalla, josta käännytään ulkohuussiin. Sitten hän yrittää asettaa jotain maahan, puun juurelle. Sen puun, jonka runkoon oli nikkaroitu oravien ruokailukoppi. Äitini huutaa, ettei hän tästä yksin selviydy. Se jokin musta ja ohut, jota hän levittää maahan, rimpuilee vastaan ja karkaa. Ohi vilahtaessani se huutaa iloisesti ja tajuan, että se on Peter Panin varjo!
Yritän saada sitä kiinni, kun ohitseni juoksee yhtäkkiä valkoinen jänis liivi yllään ja taskunauris kourassaan. Tuttu jänis, joka seikkaili Ihmemaassa Liisan kanssa. Se tarttuu minua kädestä ja toisesta kädestäni ottaa kiinni itse Peter Pan, joka on jahtaamassa varjoaan. En ymmärrä mihin he minua vievät. Kaikki ympärilläni on ensin valkoista, sitten alan nähdä värien sekamelskaa, kuulen naurua ja iloista puheensorinaa. Kaikki tuntuu pehmeältä ja tajuan, että äänet ja naurut ovat kuolleitten sukulaisteni ja ystävieni. Minulle tulee hyvä olo... Täälläkö he kaikki ovat! Mutta mikä tämä paikka on? Jänis sanoo: "Welcome to Neverland!"
Herään. Varjo seinältä on kadonnut. Minua hymyilyttää. Olen unessani saanut selville kuolemanjälkeisen elämän salaisuuden: Me mennään kaikki Mikä-Mikä-Maahan!
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Ikiteini (aikuinen nainen mä oon)
No tää oli niinku Englannissa ja sit tää meni kauppaan tiätsä. Tää halus ostaa pari pulloo niinku siiderii tai sillee, ja sit tää on siin kassalla ku se kassan mimmi (se oli kait sillee niinku joku islamilainen tai mitä ne on, ku sil oli niinku semmonen verhojutska, tiätsä, päässä) ni se sit niinku kuiteskii kysy tältä paperit. Niinku et onko ikää... Ai vitsi tätä vähän nauratti. Siis haloo! Eihän multoo enää niinku moneen vuoteen kysytty papereita tai sillee. Vähänks noloo.
- - -
Olin Englannissa. Leedsissä. Menin supermarketiin. Halusin ostaa kaksi pulloa siideriä. Nuori, kaunis kassatyttö kysyi henkilöllisyyspapereitani. Nähtyään syntymävuoteni pyysi anteeksi ja kiitti. Minä kiitin häntä. Autolle kävellessäni nauroin niin, että meinasi tulla pissat housuun. Englannissa siiderin oston ikäraja on 18 vuotta. Minä olen kohta 41 vuotta. Ja tämä tarina on tosi!
- - -
Olin Englannissa. Leedsissä. Menin supermarketiin. Halusin ostaa kaksi pulloa siideriä. Nuori, kaunis kassatyttö kysyi henkilöllisyyspapereitani. Nähtyään syntymävuoteni pyysi anteeksi ja kiitti. Minä kiitin häntä. Autolle kävellessäni nauroin niin, että meinasi tulla pissat housuun. Englannissa siiderin oston ikäraja on 18 vuotta. Minä olen kohta 41 vuotta. Ja tämä tarina on tosi!
torstai 18. kesäkuuta 2009
Miete juhannukseksi
Jos on totta kaikki mitä aatella saan,
viisi syytä saa meidät juopottelemaan
Hyvä viini - ystävä - kuiva suu
tai lähentyvä kuivuuskin, juu
tai syy mikä tahansa muu.
- Henry Aldrich (1648-1710): Viisi syytä juomiseen -
HAUSKAA JUHANNUSTA!
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Eli mitä?!
Otsikon kuuluisa lausahdus lanseerattiin Lahdessa viime vuonna uuden vuoden alla. Se on jäänyt elämään ja on erittäin käytännöllinen. Voi olla, että Miska tänään reissultaan palattuaan joutuu vaimolleen tuon kysymyksen esittämään pariinkin kertaan.
1. Otsassani on laastari ja sen alla tikit.
2. Oikea silmäkulmani ja luomeni on melkoinen värien kirjo:
mustaa, violettia, sinistä ja punaista.
3. Sohva on palanut. No, ei koko sohva. Ei edes iso osa.
Oikeastaan vain pieni läikkä on palon jäljiltä hiilenmusta.
4. Tilasin 617 eurolla vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja postimyynnistä. Ovelaakin ovelampana suunnitelmanani tietenkin piilottaa vaatteet, ja erityisesti lasku, ennen Miskan kotiinpaluuta. Arvatkaa onko paketti saapunut. Eli ei. Villi veikkaukseni on, että se saapuu huomenna klo 14 ja 16 välillä. Olenko itse kotona. Eli en. Kuka sen vastaanottaa. Eli Miska. Rekkalastillinen kesäkuteita. Ennenkuin pidätte minua lopullisesti tärähtäneenä (otsatikeistä ja mustasta silmästä huolimatta), kerrottakoon, että vaatteet ovat vain sovitettavaksi ja luultavasti joudun näillä vartalonmuodoillani suurimman osan palauttamaan. Voipi olla, että ainoa joka sopii, on käsilaukku. Jos sekään.
Kaiken muun luulen pystyväni selittämään, mutta mitä sanon niistä postimyynnistä tulevista miesten alushousuista, jotka ovat kokoa "kaksimetrinen/satakiloinen"...
Eli mitä??!!
1. Otsassani on laastari ja sen alla tikit.
2. Oikea silmäkulmani ja luomeni on melkoinen värien kirjo:
mustaa, violettia, sinistä ja punaista.
3. Sohva on palanut. No, ei koko sohva. Ei edes iso osa.
Oikeastaan vain pieni läikkä on palon jäljiltä hiilenmusta.
4. Tilasin 617 eurolla vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja postimyynnistä. Ovelaakin ovelampana suunnitelmanani tietenkin piilottaa vaatteet, ja erityisesti lasku, ennen Miskan kotiinpaluuta. Arvatkaa onko paketti saapunut. Eli ei. Villi veikkaukseni on, että se saapuu huomenna klo 14 ja 16 välillä. Olenko itse kotona. Eli en. Kuka sen vastaanottaa. Eli Miska. Rekkalastillinen kesäkuteita. Ennenkuin pidätte minua lopullisesti tärähtäneenä (otsatikeistä ja mustasta silmästä huolimatta), kerrottakoon, että vaatteet ovat vain sovitettavaksi ja luultavasti joudun näillä vartalonmuodoillani suurimman osan palauttamaan. Voipi olla, että ainoa joka sopii, on käsilaukku. Jos sekään.
Kaiken muun luulen pystyväni selittämään, mutta mitä sanon niistä postimyynnistä tulevista miesten alushousuista, jotka ovat kokoa "kaksimetrinen/satakiloinen"...
Eli mitä??!!
perjantai 29. toukokuuta 2009
Ranskalainen aamiainen
Kun maailmanmatkaaja mieheni/pomoni palaa reissuiltaan, on yksi tärkeimmistä tehtävistäni taloutemme kirstunvartijana sekä firmamme kirjanpitäjänä valita (joskus luovuuttakin käyttäen) firman kirjanpitoon menevät kuitit. Parin viimeisen Ranskan reissun kuitteja setviessäni olin juuri päässyt kummastelemasta Casino-kuitteja (kuulemma paikallinen ruokakauppaketju), kun eteeni osui seuraavanlainen kuitti:
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 Trucchia 12,00
Vaikka kuinka mietin ja pähkäilin, en päissäni (enkä selvinpäin) keksinyt mistä on kyse. Joten eikun Miskan juttusille. Sekunnin pohtimisen jälkeen Miska huudahti: "No sehän on tietysti viis kaljaa ja yks munakas. Kävin Käpylä-Teamin kanssa aamiaisella!" Niinpä niin, tietysti, kuinka en tuota itse keksinyt. Mainittakoon vielä, että Käpylä-Team ei ole mikään isompi joukkue vaan kaksi henkilöä. En laittanut kyseistä kuittia firman kirjanpitoon. Niin hyvää selitystä en minäkään veroviranomaiselle keksi, että ranskalaisen aamiaisen pystyisin uskottavasti selvittämään.
Merci.
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 Trucchia 12,00
Vaikka kuinka mietin ja pähkäilin, en päissäni (enkä selvinpäin) keksinyt mistä on kyse. Joten eikun Miskan juttusille. Sekunnin pohtimisen jälkeen Miska huudahti: "No sehän on tietysti viis kaljaa ja yks munakas. Kävin Käpylä-Teamin kanssa aamiaisella!" Niinpä niin, tietysti, kuinka en tuota itse keksinyt. Mainittakoon vielä, että Käpylä-Team ei ole mikään isompi joukkue vaan kaksi henkilöä. En laittanut kyseistä kuittia firman kirjanpitoon. Niin hyvää selitystä en minäkään veroviranomaiselle keksi, että ranskalaisen aamiaisen pystyisin uskottavasti selvittämään.
Merci.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Saksan oppikurssi osa 2: Sanojen monimerkityksellisyydestä
Nyt kun jokainen on oppinut sanomaan saksaksi välilevynpullistuma, opetan seuraavan tärkeän sanan. 'Nüchtern'.
Kun asioit Saksassa lääkärin kanssa ja hän pyytää sinua saapumaan vaikkapa laboratoriokokeisiin 'nüchtern', hän tarkoittaa ettet saa syödä ja juoda mitään aiemmin - mahasi täytyy siis olla tyhjä. Ainahan ei tarvitse tyhjin vatsoin mennä (on siis sallittua syödä se aamupuuro tai juoda päiväkahvit ennen vastaanotolle menoa) ja tässä tapauksessa lääkärisi sanoo, että voit tulla 'nicht nüchtern'.
Mutta kun olet istunut taas sen keskiviikon vastaisen yön Jedermannsissa, juonut ne kahdeksan drinkkiä ja auringon jo noustua hoippunut kotiin leipomon kautta, silloinkin olet 'nicht nüchtern' ja tässä ei nyt tarkoiteta vain niitä mahassasi vellovia vodkatuoremehuja ja kinkkusämpylää (josta joka tapauksessa pudotit puolet keittiön lattialle), vaan myös ja ennen kaikkea sitä, että et ole selvinpäin.
Kun sitten istut vastaanotolla sopimassa leikkausaikaa (keskusteltuasi ensin etunimesi lausumisesta, sekä unkarin ja suomen kielten sukulaisuussuhteesta) ja kirurgi antaa lopuksi ohjeen, jonka mielessäsi käännät suomeksi "Ei sitten tarvitse tulla selvinpäin" on siinä hetken aikaa naurussa pitelemistä.
Mutta sitten onneksesi huomaat, että leikkaus on sovittu keskiviikkoaamulle, joten voit huoletta hoippua kapakista leipomon kautta kodin sijaan sinne vastaanotolle. 'Nicht nüchtern'.
Kun asioit Saksassa lääkärin kanssa ja hän pyytää sinua saapumaan vaikkapa laboratoriokokeisiin 'nüchtern', hän tarkoittaa ettet saa syödä ja juoda mitään aiemmin - mahasi täytyy siis olla tyhjä. Ainahan ei tarvitse tyhjin vatsoin mennä (on siis sallittua syödä se aamupuuro tai juoda päiväkahvit ennen vastaanotolle menoa) ja tässä tapauksessa lääkärisi sanoo, että voit tulla 'nicht nüchtern'.
Mutta kun olet istunut taas sen keskiviikon vastaisen yön Jedermannsissa, juonut ne kahdeksan drinkkiä ja auringon jo noustua hoippunut kotiin leipomon kautta, silloinkin olet 'nicht nüchtern' ja tässä ei nyt tarkoiteta vain niitä mahassasi vellovia vodkatuoremehuja ja kinkkusämpylää (josta joka tapauksessa pudotit puolet keittiön lattialle), vaan myös ja ennen kaikkea sitä, että et ole selvinpäin.
Kun sitten istut vastaanotolla sopimassa leikkausaikaa (keskusteltuasi ensin etunimesi lausumisesta, sekä unkarin ja suomen kielten sukulaisuussuhteesta) ja kirurgi antaa lopuksi ohjeen, jonka mielessäsi käännät suomeksi "Ei sitten tarvitse tulla selvinpäin" on siinä hetken aikaa naurussa pitelemistä.
Mutta sitten onneksesi huomaat, että leikkaus on sovittu keskiviikkoaamulle, joten voit huoletta hoippua kapakista leipomon kautta kodin sijaan sinne vastaanotolle. 'Nicht nüchtern'.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)