Pelti kiinni

Tämä tarina ei liity edelliseen, elokuiseen postaukseen, vaikka tässäkin on saatettu ottaa muutama olut. Ja pari napanteria. Eli terassilla on käyty toistamiseen. Syyskuussa. Yhdeksäs päivä. Että ihanhan tässä jatkuvasti rampataan ravitsemusliikkeissä. Tällä(kin) kertaa miäs on lähtenyt hoippumaan kohti kotia siinä vaiheessa kun rouva katsoo tarpeelliseksi tilata vielä sen yhden siiderin. Näinpä ollen miäs on sikeässä unessa rouvan kotiutuessa.

Kurkkaus makuuhuoneeseen, miäs reagoi rouvan saapumiseen solkottamalla jotain saksaksi. Rouvan vastattua, että ei nyt millään jaksa kuunnella eikä ymmärtää, suorittaa miäs kokovartalokerien siirtymisen rouvan sängynpuoliskolle ja siitä jalkeille. Rouva poistuu kylpyhuoneeseen hampaitaan pesemään.

Miäs seisoo yhtäkkiä kylpyhuoneen ovella. Tyyny kainalossa. Miäs pyytää: "Pystytkö kattoon, toi luukku tuolla sängyn vieressä on kiinni."

Rouva yrittää olla tukehtumatta hammastahnaan. Miäs poistuu palatakseen minuutin kuluttua. Tyyny kainalossa. Toteaa: "Ei tartte, se olikin joku hallusinaatio."

Miäs menee sänkyyn. Rouva perässä. Miäs pyytää: "Älä naura." Rouvan on aivan pakko tähän väliin todeta: "Pitäiskö vähän rajottaa tota alkoholin käyttöä?" Miähen vastaus on ponteva: "Älä, amerikkalaisilla sitä vasta alkoholia onkin!"

Miäs jatkaa uniaan, mutta päästää vielä suustaan yön viimeisen merkittävän lauseen. Rouva päättää kirjoittaa sen muistiin, koska pelkää unohtavansa sen aamuun mennessä. Koska juuri nyt ei ole kynää ja paperia käden ulottuvilla, niin näpäillään se kännykän muistiinpanoihin. Sormi hieman hapuilee näin yön pikkutunneilla, mutta eiköhän tästä joku tolkku saada.

Aamulla kerrotaan miähelle yön tapahtumat ja lopuksi lausutaan ääneen kännykän näytöltä: "Onko virallisesti näun kyl Ämä!"

Eli mitä?!

Kukako keksi rakkauden?

Eletään hetkeä, jolloin on saatettu ottaa muutama olut. Ehkäpä pari napanteria. Terassin pöydässä saksalaiskaverit miettivät päissään jonkun jo edesmenneen kabaretistin nimeä:

- Sch... Schei... Schein...Schein...?? (lausutaan kutakuinkin shain)

Miäs havahtuu.

- Hei, sehän on se Duran Duranin laulu. Shine, shine... shine, shine... (hyräillen melodiaa)

Rouva:

- Taidat tarkoittaa "You're too shy, shy"?

Miäs:

- Joo, Duran Duran Shy Shy!

Rouva:

- Paitsi että se on kyllä Kajagoogoo (lausuttuna kouvvolalaisittain Kajakookoo)

Miäs:

- No niinpäs onkin. Kaija Koo Koo!!!!

😂 😂 😂 😂 😂

PS. Saksalaiskabaretistin nimi jäi nyt kyllä epäselväksi.

Tiistain maanantaikappale

Maanantai klo 16. Työvuoro alkaa. Ulkolämpötila +36 astetta. Terassi on laitettu valmiiksi. Maski vedetty naamalle. Ensimmäinen asiakas saapuu. Ja toinen. Kovin on rauhallista. Ehtii juoda kahvin ja vaihtaa kuulumiset baarimikon kanssa. Muutama asiakas tulee ja menee. Pari tuntia kuluu. Missä kaikki kantiksetkin? Onko liian kuuma? Tässähän ehtisi vaikka haukata evässämpylä...stä ensimmäisen palasen asiakkaita alkaa tulla pöydät täyttyvät yksi pöytä näyttää olevan vapaana mutta missä tuolit, ai ne on siirretty toiseen pöytään ja siinä istuu nyt kyllä liikaa porukkaa kun seurueessa saa olla maksimissaan kymmenen henkilöä. Siirrellään asiakkaita toisiin paikkoihin ja ihmetellään onko täällä nyt muka lähes kaikki 70 asiakaspaikkaa täynnä, ainakin 60 ja toinen tarjoilija tähän vuoroon olisi kiva yllätys, mutta nyt on liian myöhäistä hälyttää ketään paikalle. Pitää vähän kuivata pyyhkeellä naamaa, ja niskaa jonka oireileva välilevy meinaa äityä kipuilemaan, mutta kyllä tämä työvuoro nyt sinnitellään ilman särkylääkkeitä. Jos tupakin mittaisen tauon tähän välii... no puolikaskin savuke riittää. Puhelin soi, varausta pukkaa, merkitään kirjaan. Nesteytys täytyy kuitenkin muistaa, myös oma ei vain asiakkaiden. Jos nyt kuitenkin vesilinjalla tänään. Parasta hikoilla kaikki pihalle kun vessaanhan tässä ei ehdi. Kaljalle tulleiden kavereiden kanssakaan ei nyt jouda justiinsa jutella, pitää käydä desinfioimassa nuo tyhjentyneet pöydät vaikkei meinaa ehtiä kun siinä jo tönöttää uudet asiakkaat, joiden kädetkin pitää desinfioida ennenkuin pääsevät istumaan ja nyt on taas unohtunut tuolta yksi kalja anteeksi tulee ihan justiinsa ja kuka halusikaan maksaa ja nyt on kyllä pakko istahtaa alas edes kahdeksi minuutik... sitähän ehtii myöhemminkin sitten lepuuttaa jalkojaan, nyt on tärkeämpää käydä kertomassa asiakkaalle mikä on kuukauden viski. Hiki valuu silmiin. Paljonko kello on?

Kymmenen tuntia myöhemmin. Asiakkaat ovat poistuneet. Maski on riisuttu. Kassa laskettu. Myynti on lähes kaksinkertainen normaaliin maanantaihin verrattuna. Sitä juhlistetaan yhdellä siiderillä. Jalkoja kolottaa, askelmittari näyttää kymmentä kilometriä. Kello kaksi yöllä ulkolämpötila on laskenut +25 asteeseen. Kotona WC-pytyn istuin liimautuu kiinni nihkeään takamukseen. Kylmän suihkun kautta suoritetaan sänkyyn kaatuminen tuulettimen ja miähen väliin.

Tiistai klo 10:30. Sängyssä loikoilua kaikessa rauhassa. Tänään ei ole mitään kiirettä. Tästä tulee hyvä päivä. Leikkauksessa ollut ystävä soittaa sairaalasta pääsevänsä jo kotiin, poikkeaa parvekkeella juomassa kahvit. Iloitaan yhdessä, että kaikki meni sittenkin hyvin. Oma omalääkäriaika on seuraavana vuorossa. Laboratoriossa ovat tällä kertaa saaneet sekä potilasta että lääkäriä ilahduttavia tuloksia paperille, joten päivä jatkuu edelleen hyvänä. Miäs on lähtenyt mukaan kylille ja saa kantaa kauppakassit kotiin kevyessä kesäsateessa. Uumoiltu ukkonenkin jyrähtelee vain jossain kauempana. Hyvinhän tämäkin meni. Sateen lakattua miäs lähtee vielä lenkille ennenkuin laitetaan lihapullat ja ranskalaiset uuniin ja vietetään leppoisa loppuilta sohvalla TV:tä tölläten. Tämä on oikein hyvä tiistai. Tässähän voisi nyt napostella vaikka muutaman palan suklaata. Ja jos vaikka istahtaisi tuohon ruokapöydän ääreen ja lukaisisi vähän tuota Kodin Kuvaleh....

Haluatko kulta kellon?

Miähellä tuli viisi vuotta täyteen nykyisessä firmassa. Ei sillä nyt vielä ihan kultakelloa saa, mutta jotain kuitenkin. Firma lahjoitti palkintopisteitä, joita voi rahan omaisesti käyttää firman lahjatavarakaupassa ja valita sieltä jotain mieluisaa.

Rouvallahan oli jo muutamaa kuukautta aiemmin tullut sama vuosimäärä täyteen oman työnantajansa palveluksessa, joten tähän vedoten päädyttiin hyvässä yhteisymmärryksessä kompromissiin, jossa miähen ansaitsemilla palkintopisteillä toteutettiin rouvan toiveet.

Rouva valitsi kattilan. Koska on käytännön ihmisiä. Ja kultaiset korvarenkaat. Koska.

PS. Kiitos Miska! 😊

... Niin se meni (Miäs 50v. - osa II)

Näin se sitten viruksen valtaamassa maailmassa meni:

Vaikka siellä toisessa todellisuudessa tänään olisi mölkytetty lämpimässä ja aurinkoisessa säässä, niin   tämä oikea maailma on kylmä ja vihmoo vettä niskaan. Tunnelma tutun keittiömestarin hoivissa ravintola Schreiner'sissa on kuitenkin lämmin (ja sopivan kostea) kun romantillisesti juhlistetaan syntymä- ja hääpäivän aattoiltaa.


Tarjolle kiikutetaan ensin ilmaiset kuohujuomat ja sen oheen keittiön tervehdys, joka tällä kertaa on parsaa ja viiriäisen munaa.

Amuse-Gueule

Ruokaa odotellessa ehtii toki ottaa vielä vähän kurkun kostuketta. Yhdelle Limoncelloa tonicilla ja toiselle kuohuvaa karpalolla.

Limonic & Flosecco

Synttäripoika valitsee lautaselleen kalaa - tarkemmin katsottuna nieriää eli rautua - kera trüffelimuusin, porkkanoitten ja sienten.

Seesaibling

Seuralaiselle ajankohtaista parsaa, tykö kahdenlaista kinkkua, voisulaa ja keitinperunat.

Spargel

Tarjoilijalta pyydetään valkoviinisuositusta edellä mainittujen annosten kyytipojaksi kun ihan varmaksi ei osaa sanoa mitä mieli tekisi, mikä maistuisi, ja maistattelujen päätteeksi päädytään raikkaaseen Rieslingiin.

Sen verran vielä mahaan mahtuu ja vatsa vetää, että katsastetaan jälkiruokatarjonta. Yksi tykkää omenasta ja toinen suklaasta. 

Apfeltarte & Schokotörtchen

Lopuksi kulautetaan vielä vadelmasnapsit. Tarjotaan henkilökunnalle juomakierros. Maksetaan lasku (n. 120 euroa), jätetään juomaraha (n. 30 euroa, koska korona) ja poistutaan valtavan onnellisina. Kotona availlaan vielä kuohupulloa ja taidetaanpa vähän olohuoneessa pyörähdelläkin romantillisten laulujen tahtiin.

Varsinainen juhlapäivä aukeaa aurinkoisena. Toisessa todellisuudessa edellisen yön juhlista väsähtänyt väki vetäisi vielä peittoa korville ja Sutinen (nimi muutettu) kääntäisi kylkeä patjalla pianon vieressä, mutta corona-maailmassa juhlat jatkuvat.

Miähen vaimo (jo 24 vuoden ajan) loihtii jonkinlaista pöperöä kotikeittiössä ja tarjoaa oheen edellisyönä aloiteltua Cavaa.

Ja sitten. Bileet alkakoot! Paikka sama, päivä eri kuin toisessa todellisuudessa. Vieraiden lukumäärä huomattavasti vähäisempi. Mölkkyä, jääkiekkoa ja discoa vain mielikuvituksissa. Ei ruokatarjoilua, mutta normaalit ruokajuomat. Etäisyyksillä ja viereisiin sekä vähän vieraisiinkin pöytiin huudellessa nautitaan olutta, viiniä, siideriä, viskiä, salmaria ym. ym. 

   

Terassin olisi kai tarkoitus sulkeutua puoliltaöin, mutta saamme sinniteltyä kello yhteen. Valokuvista voidaan myöhemmin todeta, että juhlakalu on poistunut klo 23:14 - 00:40 välisenä aikana, ja viimeisessä otoksessa klo 01:04 näiden(kin) juhlien viimeinen vieras (ks. ja vrt. toinen todellisuus!) nu(o)kkuu vielä pöydässä.

Laskunmaksu suoritetaan lasinalusiin kirjautuneiden merkintöjen perusteella. Kaksi ensimmäistä pääsi jopa valokuvaan asti. Kolmaskin kuvattiin, mutta otos oli kuten kuvaaja - ei kovin selvä. Mukana ollut satasen seteli ojennettiin maksuksi, mutta se ei ihan riittänyt. Seuraavan päivän työvuorossa odotti velkakirja: 169,80 euroa. (Juomarahoja jaeltu n. 65 euroa, koska korona.)

Hyvät bileet nämäkin. Erään vieraan mukaan parhaat koko keväänä. Kiitämme.

Niin sen täytyi mennä... (Miäs 50v. - osa I)

Jossain siellä koronattomassa toisessa todellisuudessa sen piti mennä näin:

Sunnuntai-iltapäivän sää on mitä mainioin mölkkyturnaukselle, joten sillä aloitetaan. Ensin toki kohotetaan alkumaljat ja toivotetaan vierasjoukko tervetulleeksi. Mölkyttämisen jälkeen voitonmaljat kohotetaan Manulle, joka (kuten niin monesti ennenkin tällä nurmella) vie ykkössijan, siitä huolimatta, että paikalla on kaksinkerroin mölkyn maailmanmestari, joka näyttää tänään keskittyvän enemmänkin erilaisten oluiden maisteluun (ja siinä sivussa pyytää kotiinviemisiksi pari kivaa oluttuoppia). Pusikoiden takaa kurkkii kanta-asiakkaiden närkästyneitä naamoja, sillä heiltä on tänään pääsy evätty Olutkahvilaan, joka on varattu vain ja ainostaan miähen viisikymppisvipvieraille. Asiaankuuluvasti mölkkyvoittaja tarjoaa snapsikierroksen ja sen jälkeen on aika siirtyä sisätiloihin TV:n ääreen. Muistetaan ottaa riittävästi olutta ja siideriä siihen asti kunnes päästään kohottamaan maljat Saksan (odotetusti) voittaessa Ruotsin jääkiekon MM-kisojen pronssiottelussa.

Tähän väliin on syytä ruveta järjestäytymään buffet-pöydän äärelle, josta löytyy herkkuja saksalaiseen makuun, mm. savusärkeä ja tilliperunoita sekä ruissipsejä. Suomalaisille on varattu ikisuosikki Currywurst ja siihen oheen sopii ottaa jotain salaattivalikoimasta. Eikä pidä unohtaa leedsiläisrouvan erityisesti toivomaa Stammhaus Abelin kuuluisaa Spätzleä, joka varmasti maistuu muillekin. Oheen luonnollisesti normaalit ruokajuomat. Juustolautasen viereen sopii etsiä baarin valikoimista jokin hyvä viini. Ja Sutinen (nimi muutettu) siellä näyttääkin jo selailevan viskilistaa. Maistuuko vielä Fazerin konvehti tähän väliin?

Ruokailun jälkeen on hyvä hieman haukkailla pihalla happea ja kumota vaikka jälkiruokanapanteri. Ruuan vatsassa laskeuduttua ja alkoholin päähän noustua asetutaan toistamiseen kisakatsomoon ja vuorossa onkin jännittävä MM-kiekkofinaali, jonka Suomi voittaa (odotetusti) Kanadaa vastaan. Leijonien neljännelle maailmanmestaruudelle on syytä kohottaa maljat. Ja oheen snapsut.

Suomi-paidat riisutaan ja mölkkytennarit vaihdetaan tanssikenkiin. Kisastudio on muutettu diskoksi ja siellähän jo tanssilattialla erään lahtelaisrouvan leopardimekko vilahtaakin. Päivänsankari esittelee discopallon alla kuuluisia muuvejaan ja YMCA-biisin aikana myös Sutinen (nimi muutettu) malttaa päästää hetkeksi käsistään Guinneksensa ja vetää viisikymppisen varmuudella käsimerkit kohilleen. Bochum-hymni houkuttelee lattialle lähinnä oman kylän väkeä, mutta rinkiin änkeävät luonnollisesti myös mukaan (en nyt sano mistä, mutta) Seinäjoelta kotoisin oleva herra sekä tämän viehättävä vaimo ja kolme kappaletta tyttäriä. Joku on hokannut asiaankuuluvasti tilata schnappsi-kierroksen ja se kumotaan.

Baarin takanurkassa käydään iloista englanninkielistä keskustelua australialaisrouvan lyöttäydyttyä liidsiläisten seuraan. Nämä kolme saarelaista pitää nyt kuitenkin hiljentää hetkeksi, sillä baarin pääjehu Bolle on pölähtänyt paikalle tarkistamaan ettei Salmiakkikossu lopu kesken ja hänet houkutellaan tarttumaan kitaraan. Salmari on tässä(kin) kohtaa hyvä ajatus ja Joa tarjoaakin näin ollen tähän väliin menneiden kuusikymppistensä kunniaksi kierroksen samalla kun nautitaan live-musiikista.

Kellon kalahtaessa puoltayötä ja sunnuntain muututtua maanantaiksi, nautitaan viralliset viisikymppismaljat. Tanssikenkiä ja levylautasta kulutetaan läpi yön (nesteytys muistaen) ja viisarien värähtäessä kohti aamua Sutinen (nimi muutettu) ystävällisesti lupaa saatella itsensä ja päivänsankarin juhlapaikalta pois. Tuollahan nuo melkein identtiset melkein kaksos melkein veljekset toisiaan kaulaillen hoippuvatkin kohti kotia. Sanomalehden kolahtaessa kuppilan tuulikaappiin on aika poistaa viimeinenkin juhlija, joka tällä(kin) kertaa näyttää olevan Casi. Baarimikot ja juhlakalun baarimuija tyhjentävät vielä tiskikoneen ja yön viimeiset drinksulasilliset.

KIITOS KAIKILLE JUHLIJOILLE - ketä teitä nyt vielä olikaan (tarinassa esiintyneiden lisäksi) Toijalasta ja ehkä Tohlopista, serkkupoika Lahest, ihana hammaslääkärimme, Rakettimies sekä muut bochumilaiset ja pitkänmatkalaiset Dortmundista. Ja Yrjö. Teitte näistä aivan mahtavat bileet!!!!

Miska kiittää

Go to Goutu!

Tätä paikkaa ovat kehuneet niin kouvvolalaiset, pääkaupunkiseutulaiset kuin liidsiläisetkin. Tänne on pakko mennä. Tila on tuttu, täällä on joskus kahviteltu ja siiderilöity melko huonon palvelun saattelemana. Aiempaa kuppilaa yritti Sukulakin käydä kunnostamassa, mutta ilmeisesti jäi yrityksen asteelle. Uusi kuppila ja uudet kujeet.

Ensin kuitenkin tunnustelukäynti, ihan vain kahvin merkeissä. Tervehdys on arka (tarjoilijan puolelta), mutta kuitenkin hymyn saattelema. Erikoiskahvien saatavuutta tiedustellessa tarjoilijatar vetäytyy mitään sanomatta, kuitenkin katsekontaktin ja hymyn säilyttäen, muutaman askeleen takaoikealle kohti keittiön ovea. Kummastusta, mutta myös mielenkiinnon, herättävää. Keittiöstä paikalle pölähtää pikavauhtia erittäin reipas ja iloinen henkilökunnan edustaja, joka selvittää kahvitarjonnan koostuvan tavallisesta kahvista ja tarjoaa samaan hengenvetoon juuri päättymässä olevalta lounaalta ylijäänyttä hedelmäsalaattia. Ilmaiseksi. Tästä saadaan ensinnäkin mieli iloiseksi ja toisekseen sopivasti keskusteluyhteys auki allergioiden suhteen koskien mahdollista tulevaa iltaruokailua.

Henkilökunnan edustaja silmäilee allergialistan läpi, toteaa, että à la carte -ruokailu ei tule olemaan ongelma, mutta hedelmäsalaattia hän ei nyt sitten voikaan antaa omena-allergikolle. Aika näpäkkää toimintaa. Mites se kahvi? Maidolla kiitos, otetaanko tästä mukaan vai oliko pöytiintarjoilu? "Voin miä sen pöytäänkin tuua." Kahvi tuodaan ja Marianne-karamelli siihen tykö. Paikka alkaa kerätä tärkeitä Virpi-tähtiä jo heti tutustumiskäynnillä. Pöytä varaukseen perjantai-illaksi ja kiva, kiitti, moi!

- - -

Kouvolan teatterilla on nautittu komediaa ja kuohuviiniä. Nyt tarvitaan apetta. Jännittää - voiko tämä bistro täyttää ennakko-odotukset? Tunnelma on alkuillasta lähes tyhjässä salissa leppoisa. Vastaanotto on ystävällinen, joskin tälläkin kertaa ehkä hieman arka. Toisaalta, ei sitä joka tarjoilijan tarvi aina suuna päänä ollakaan meuhkaamassa. Hyvä on antaa asiakkaan olla välillä rauhassa näissä maailman meluissa. Pöytään opastus, ruokalistat, juomatilaus, allergialappu ja homma käyntiin.

Alkuun jaetaan seuralaisen kanssa piccolo-pullollinen proseccoa. Kyllä maistuu. Alkupalaksi valikoituu paahdettua punajuurta, porkkanaa, tummia rypäleitä, raikasta salaattia, vuohenjuustomoussea, balsamicoa ja paahdettuja siemeniä. Miten voi olla hyvää. Ja kaunista.

Punajuurisalaatti

Pääruokalautaselle saadaan smetanassa haudutettua naudan maksaa. Siihen oheen puolukkahilloa, marinoitua punasipulia sekä kauden kasviksia. Lisukkeeksi bataattiranskalaiset, jotka ovat niin herkullisia, että niistä osa uppoaa (normaalisti melko pieniruokaisen) seuralaisen suuhun sitruunaisen lohi-pinaattipastan lisäksi.

Smetanamaksaa

Maksa huuhdotaan italialaisella punaviinillä; Canaletto Zinfandel on "keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, marjainen, mustaherukkainen" ja myös erittäin hyvän makuinen. Seuralaiselle oluistamitääntietämätönviininlipittelijä tulee suositelleeksi Kaski kylmäsavulageria, jossa "savupuina on käytetty tervaleppää ja katajaa". Kuulemma maistuu. No sekin meni sitten kohilleen. Miten täällä ny kaikki tällälailla menee, että tuosta vaan? Palvelu pelaa, keittiö toimii eikä itsekään ole tullut vielä tehtyä virhearviointeja.

Lohipasta ja seuralainen

Kylmäsavujuoma

Palvelu on huomaamatonta, ettei vähän liiankin. Vai onko sitä vain tottunut toisenlaiseen kulttuuriin. Voihan sitä nyt joskus syödä rauhassa ilman, että henkilökunnan edustaja on koko ajan selittämässä sitä ja kysymässä tätä. Ruuasta ja juomasta sekä keskustelusta seuralaisen kanssa ja mukana hyräiltävästä Suomipoppi-iskelmästäkin saa nauttia paremmin kun ei jatkuvasti tarvitse olla jutulla henkilökunnan kanssa. Ehkä se oletettu ja toivottu allergioitten tarkistusvarmistus olisi rauhoittanut mieltä, mutta kaitpa ne olisivat jotain sanoneet, jos tilanne olisi sitä vaatinut. Että jos nyt ihminen vaan hengittelisi hetken ja nauttisi. Kun on niin jotenkin yksinkertaisen nätti tämä sisustuskin.

Ravintolasali

Jälkiruokaa ei melkein enää jaksaisi, mutta täytyyhän sitä nyt paikallista ja karamellisoitua Polven Juustolan leipäjuustoa hilloineen maistaa. Tarjoilijan tuodessa jälkiruokia pöytään tulee vahingossa melkein jo omittua seuralaisenkin annos, sen verran hyvältä kuulostaa ja näyttää myös suklaafondant kera vadelmakastikeeen ja vaniljajäätelön, mutta menköön nyt sitten sen suihin, joka sen tilasi. Näin kauniita jälkiruoka-annoksia en muista nähneeni sitten... niin no, en muista.

Jälkkärit

Enkä kyllä muista milloin viimeksi on tullut poistuttua ravintolasta näin täydellisen kolmen ruokalajin syöneenä. Pari korttelin väliä siinä menee muikistellessa ja sitten se iskee. Outo tunne. Epäilys. Että kaikki ei sittenkään täsmää. Käsilaukusta kaivetaan paniikissa lompakko ja lompakosta ravintolan kuitti. Ei, kyllä tässä sittenkin on kaikki ihan oikein laitettu ja laskutettu. Tämä upea elämys todellakin alle 80€ - yllättävän edullista! Elämä on. Toisinaan.

Bistro Goutulle kiitos ja täydet viisi Virpi-tähteä!!!  *****

Ja tietenkin äitille kiitos! (Äitiä pitää kiittää aina kun siihen on mahdollisuus.)

(13.3.2020)