Go to Goutu!

Tätä paikkaa ovat kehuneet niin kouvvolalaiset, pääkaupunkiseutulaiset kuin liidsiläisetkin. Tänne on pakko mennä. Tila on tuttu, täällä on joskus kahviteltu ja siiderilöity melko huonon palvelun saattelemana. Aiempaa kuppilaa yritti Sukulakin käydä kunnostamassa, mutta ilmeisesti jäi yrityksen asteelle. Uusi kuppila ja uudet kujeet.

Ensin kuitenkin tunnustelukäynti, ihan vain kahvin merkeissä. Tervehdys on arka (tarjoilijan puolelta), mutta kuitenkin hymyn saattelema. Erikoiskahvien saatavuutta tiedustellessa tarjoilijatar vetäytyy mitään sanomatta, kuitenkin katsekontaktin ja hymyn säilyttäen, muutaman askeleen takaoikealle kohti keittiön ovea. Kummastusta, mutta myös mielenkiinnon, herättävää. Keittiöstä paikalle pölähtää pikavauhtia erittäin reipas ja iloinen henkilökunnan edustaja, joka selvittää kahvitarjonnan koostuvan tavallisesta kahvista ja tarjoaa samaan hengenvetoon juuri päättymässä olevalta lounaalta ylijäänyttä hedelmäsalaattia. Ilmaiseksi. Tästä saadaan ensinnäkin mieli iloiseksi ja toisekseen sopivasti keskusteluyhteys auki allergioiden suhteen koskien mahdollista tulevaa iltaruokailua.

Henkilökunnan edustaja silmäilee allergialistan läpi, toteaa, että à la carte -ruokailu ei tule olemaan ongelma, mutta hedelmäsalaattia hän ei nyt sitten voikaan antaa omena-allergikolle. Aika näpäkkää toimintaa. Mites se kahvi? Maidolla kiitos, otetaanko tästä mukaan vai oliko pöytiintarjoilu? "Voin miä sen pöytäänkin tuua." Kahvi tuodaan ja Marianne-karamelli siihen tykö. Paikka alkaa kerätä tärkeitä Virpi-tähtiä jo heti tutustumiskäynnillä. Pöytä varaukseen perjantai-illaksi ja kiva, kiitti, moi!

- - -

Kouvolan teatterilla on nautittu komediaa ja kuohuviiniä. Nyt tarvitaan apetta. Jännittää - voiko tämä bistro täyttää ennakko-odotukset? Tunnelma on alkuillasta lähes tyhjässä salissa leppoisa. Vastaanotto on ystävällinen, joskin tälläkin kertaa ehkä hieman arka. Toisaalta, ei sitä joka tarjoilijan tarvi aina suuna päänä ollakaan meuhkaamassa. Hyvä on antaa asiakkaan olla välillä rauhassa näissä maailman meluissa. Pöytään opastus, ruokalistat, juomatilaus, allergialappu ja homma käyntiin.

Alkuun jaetaan seuralaisen kanssa piccolo-pullollinen proseccoa. Kyllä maistuu. Alkupalaksi valikoituu paahdettua punajuurta, porkkanaa, tummia rypäleitä, raikasta salaattia, vuohenjuustomoussea, balsamicoa ja paahdettuja siemeniä. Miten voi olla hyvää. Ja kaunista.

Punajuurisalaatti

Pääruokalautaselle saadaan smetanassa haudutettua naudan maksaa. Siihen oheen puolukkahilloa, marinoitua punasipulia sekä kauden kasviksia. Lisukkeeksi bataattiranskalaiset, jotka ovat niin herkullisia, että niistä osa uppoaa (normaalisti melko pieniruokaisen) seuralaisen suuhun sitruunaisen lohi-pinaattipastan lisäksi.

Smetanamaksaa

Maksa huuhdotaan italialaisella punaviinillä; Canaletto Zinfandel on "keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, marjainen, mustaherukkainen" ja myös erittäin hyvän makuinen. Seuralaiselle oluistamitääntietämätönviininlipittelijä tulee suositelleeksi Kaski kylmäsavulageria, jossa "savupuina on käytetty tervaleppää ja katajaa". Kuulemma maistuu. No sekin meni sitten kohilleen. Miten täällä ny kaikki tällälailla menee, että tuosta vaan? Palvelu pelaa, keittiö toimii eikä itsekään ole tullut vielä tehtyä virhearviointeja.

Lohipasta ja seuralainen

Kylmäsavujuoma

Palvelu on huomaamatonta, ettei vähän liiankin. Vai onko sitä vain tottunut toisenlaiseen kulttuuriin. Voihan sitä nyt joskus syödä rauhassa ilman, että henkilökunnan edustaja on koko ajan selittämässä sitä ja kysymässä tätä. Ruuasta ja juomasta sekä keskustelusta seuralaisen kanssa ja mukana hyräiltävästä Suomipoppi-iskelmästäkin saa nauttia paremmin kun ei jatkuvasti tarvitse olla jutulla henkilökunnan kanssa. Ehkä se oletettu ja toivottu allergioitten tarkistusvarmistus olisi rauhoittanut mieltä, mutta kaitpa ne olisivat jotain sanoneet, jos tilanne olisi sitä vaatinut. Että jos nyt ihminen vaan hengittelisi hetken ja nauttisi. Kun on niin jotenkin yksinkertaisen nätti tämä sisustuskin.

Ravintolasali

Jälkiruokaa ei melkein enää jaksaisi, mutta täytyyhän sitä nyt paikallista ja karamellisoitua Polven Juustolan leipäjuustoa hilloineen maistaa. Tarjoilijan tuodessa jälkiruokia pöytään tulee vahingossa melkein jo omittua seuralaisenkin annos, sen verran hyvältä kuulostaa ja näyttää myös suklaafondant kera vadelmakastikeeen ja vaniljajäätelön, mutta menköön nyt sitten sen suihin, joka sen tilasi. Näin kauniita jälkiruoka-annoksia en muista nähneeni sitten... niin no, en muista.

Jälkkärit

Enkä kyllä muista milloin viimeksi on tullut poistuttua ravintolasta näin täydellisen kolmen ruokalajin syöneenä. Pari korttelin väliä siinä menee muikistellessa ja sitten se iskee. Outo tunne. Epäilys. Että kaikki ei sittenkään täsmää. Käsilaukusta kaivetaan paniikissa lompakko ja lompakosta ravintolan kuitti. Ei, kyllä tässä sittenkin on kaikki ihan oikein laitettu ja laskutettu. Tämä upea elämys todellakin alle 80€ - yllättävän edullista! Elämä on. Toisinaan.

Bistro Goutulle kiitos ja täydet viisi Virpi-tähteä!!!  *****

Ja tietenkin äitille kiitos! (Äitiä pitää kiittää aina kun siihen on mahdollisuus.)

(13.3.2020)

Vrouwendag

Voi sitä riemun päivää ja niitä kateellisten huokailuja kun sitä saa yllättäen kutsun naistenpäiväbrunssille. Ja vielä kuuluisaan helsinkiläiseen kahvilaan*, jossa vaalitaan perinteitä jo vuodesta 1852!! 

Kun ei niistä kaikista perinteistä ihan varmaksi tiedä, on allergikon taas aiheellista jo ennakkoon ottaa yhteyttä kahvilan henkilökuntaan. Tiedustellaan sähköpostitse kuinka on syytä toimia, jotta olisi mahdollisimman vähän vaivaksi paikan päällä, ja saisi kuitenkin jotain vatsan täytettä. Oheen liitetään varmuuden vuoksi myös lista allergioista. Vastaus saapuu: "Meillä ei ole mahdollista valmistaa brunssilla erillisiä erityisruokavalio-annoksia." Hyvä tietää, vaikka juuri tätä ei kukaan ollut ehdottanutkaan....  Viestin loppu kuulostaa jo hieman paremmalta: "Henkilökunta on tietoinen erityisruokavaliostanne ja auttaa mielellään."

(* Nimi jätetty mainitsematta kahvilan suojelemiseksi asiakaskadolta myöhemmin - tämän hetkinen asiakaskato ja kahvilan sulkeutuminen ei ole tästä blogikirjoituksesta johtuvaa!)

- - -

"Aito ja lämminhenkinen asiakaspalvelu, laadukkaat raaka-aineet sekä ammattiylpeys ovat aina olleet perusarvojamme. Tavoitteemme on tarjota sinulle ikimuistoinen herkkuhetki."


Kuuden hengen pöytäseurueen kaksi ensimmäistä saapuvat paikalle. Tarjoilija opastaa pöytään, ojentaa ruokalistat ja selvittää brunssit ja muut vaihtoehdot sekä päivän (naisten sellaisen) erikoistarjoukset. Jaahas, puhe onkin sen verran nopeaa ja ilmeisen ulkoa opeteltua, että puolet menee ohi ymmärryksen, mutta pöytäseuralaisen korvaan tarttuu onneksi se tärkein tieto: Kuohuviinipullollinen tänään vain 29 euroa. Sille tiedolle saattaa olla myöhemmin vielä tarvetta.

Muun retkueen saavuttua paikalle onkin aika siirtyä jonottamaan brunssia buffetpöydän ympärille. Jonon hännille vaan. Se - jonon häntä siis - onkin aivan muualla kuin sen olisi järkevää olla. Pieni vinkki: "Aloita tästä" -kyltti ei vielä koskaan ole haitannut epätietoisen asiakkaan toimintaa buffettitilanteessa. Näinpä ollen tässä nyt seisotaan ahtaasti kahden pöydän välissä ja häiritään niissä istuvia ruokailijoita kun samalla estetään buffetin toiselta puolelta kurvaavien pääsy juustojen ja leikkeleiden luo.

Noin joka toinen jonottaja tiedustelee henkilökunnalta tai kanssajonottajaltaan lautasten sijaintia. Täysin yllättäen ne ovat siellä pöydän päässä, jossa tämän jononkin olisi tarkoitus olla. Lautasten kohdalle päästyä tulee jo melkein "tappelua" siitä kuka saa viimeisen ison lautasen ja kenen on tyydyttävä pienempiin. Pieni riittää, kiitos. Tai oikeastaan kaksi. Toiselle lautaselle leivät ja päällysteet, toiselle munakokkeli, sienet ja pekoni.

Munakokkeliastiaa lähestyttäessä nälkäinen jonottaja riemuitsee, sillä siinä on juuri sopivasti yhden annoksen verran jäljellä. Ahnaan käden jo ojentuessa kohti ottimia ripeä tarjoilija takavasemmalta nappaa astian pois. Tämähän tarkoittaa sitä, että uusi annos kokkelia on varmasti jo matkalla keittiöstä kohti pitopöytää. Askel sivuun ja odotus. Tästä ei liikuta, ennenkuin kokkelit on lautasella, siinä jo köllöttelevien pekonisiivujen ja sienien kaverina. Kupillisen kahvia olisi tietysti voinut tässä jonotellessa ja odotellessa ottaa, paitsi että huhu kertoo kahvin olevan juuri tällä hetkellä loppu. Odotusaika venähtää ja nälkä kasvaa. Mutta eipä kysyvä tieltä (tai buffetpöydästä) eksy.

Ruokailija rohkaisee mielensä heti ensimmäisen ohikiitävän tarjoilijan kohdalla ja esittää (omasta mielestään) selkeähkön kysymyksen: "Anteeksi, osaatteko sanoa kauanko kestää, että munakokkelia tulee lisää?" Vastaus ei ole ihan yhtä selkeä: "Keittiö on kyllä tietoinen."  Uusi yritys seuraavan ripeän tarjoilijan kohdalla: "Anteeksi, osaatteko sanoa kauanko munakokkelin tulemisessa vielä menee aikaa?" Vastaus on selkeä, mutta ei täysin vastaa kysymykseen: "Se on uunissa". Tarjoilijan vastaukseen lisäämä mulkaisu ei sekään tuo lisäselvyyttä.

Nälkäisen on luovutettava,  napattava leivänpäälliset mukaan ja siirryttävä syömään sitä mitä lautasille on kertynyt. Kun tie on taisteltu väärässä paikassa kiemurtelevan jonon läpi buffetpöydän vastakkaiselle puolelle, munakokkeli saapuu. Pikaisesti kiikutetaan muut antimet pöytään ja ängetään ja tungetaan anteeksipyydellen kokkelin luo. Siinä samalla voisi kuvitella ottavansa matkaan lasillisen mehua, mutta kuvitelmaksi se jää, sillä lasit ovat loppu. Entäs jos kahvia? Eipä oteta sitäkään, sillä pannu huutaa tyhjyyttään. Eipä sillä, että tässä kahvia olisi vielä kaivannutkaan. PAITSI ETTÄ KYLLÄ OLISI!!

Suunnitelma muotoutuu munakokkelia suuhun kauhoessa: Katsekontakti tarjoilijaan ja juomatilaus.
Paitsi että ripeät tarjoilijat keskittyvät lähinnä keräilemään pöydistä käytettyjä astioita -  sellaisella vauhdilla, että vielä tarpeeseen olevat aterimetkin katoavat kesken ruokailun ja uusia haarukoita ja veitsiä on lähdettävä jonottamaan uudemman kerran. Ja jonohan on edelleen siellä missä sen ei pitäisi olla ja aterimien luo pääseminen vaatii melkoista taistelutahtoa.

Vihdoinkin keskusteluyhteys erään tarjoilijan kanssa saadaan auki ja tilataan latte macchiato ja jos vaikka Mimosa siihen tykö. Tai yritetään tilata - tarjoilijan on luonnollisesti ensin toimitettava kädessään oleva tyhjä tarjotin pois, vasta sitten keskustelu voi varsinaisesti jatkua. Mikäpä tarjoilija sitä pystyy tarjotin kädessään tilausta vastaanottamaan... Lopulta pöytäseurueeseen tilataan kaksi erikoiskahvia ja aiottu Mimosa vaihtuu pullolliseen kuohuviiniä (pöytäseurueen kesken jaettavaksi), joka on siis tänään naistenpäivätarjouksessa 29 euroa kuten aiemmin on tiettäväksi tehty.

Juomat saapuvat pöytään. Ihan jos ohimennen saa vähän kahvilan väkeä tässäkin opastaa, niin se lausutaan makkiaatto, ei matsiaatto. Macchiato lasin reunassa näyttää olevan jokin pieni roska, jonka voi hyvin tässä kahvinhimossa muka huomaamattomasti siitä sipaista sivuun, mutta tarjoilijan silmä on tässä kohtaa vilkas ja paniikki iskee. Siis tarjoilijalle. Hän lupaa tuoda uuden kahvin. Ei tarvitse. Kyllä hän toisi. Ei tarvitse, roska on nyt poissa ja tämä kahvi tulee tarpeeseen eikä hyvää kahvia ole syytä kaataa viemäriin vaan mieluummin brunssaajan kurkkuun ja mieluusti NYT heti. Tarjoilija lupaa jättää kahvin laskuttamatta. Kuohuviinit kaadetaan laseihin ja hetken aikaa kaikki on hyvin.

Tässä kohtaa, kun kaikki juomat on saatu pöytään, - myös mehu, jota on haettu tyhjentyneeseen vesilasiin - ja kokkelistakin on enää rippeet lautasella, paikalle ilmestynyt tarjoilija ottaa tilanteen haltuun: "Tässä pöytäseurueessa oli joku erikoisruokavalioinen??" Kyllä. "Oletteko saanut opastusta ruokien suhteen?" En. (Ei sillä, että täällä kysyvä olisi enää pahemmin voinut tieltä eksyä, mutta ei nyt kehdannut olla vaivaksi kun näyttää olevan muutenkin hässäkkää.) Tarjoilija harmittelee tilannetta ja lupaa ilmaisen leivoksen, jonka voi käydä valitsemassa vitriinistä nyt heti tai myöhemmin. Paras kai mennä samantien, myöhemmästä tilanteesta kun ei taas tiedä. Valinta osuu suklaaleivokseen ja se onkin tämän brunssin parasta antia.

Kokkelit on syöty ja kuoharit juotu. Tilataan laskuja. Kuohuviinille on laitettu hintaa 47 euroa. Tästä huomautetaan, tarjoilijat kokoontuvat neuvonpitoon, ja hinta lasketaan 30 euroon tarjoilijan samalla pahoitellessa, ettei hänellä ollut tällaista tietoa. Niin, miksipä henkilökunnalle pitäisi kaikesta kertoa, tieto vain lisää tuskaa.

Kun muihinkin huomautuksiin on brunssin aikana vastattu henkilökunnan taholta tyyliin: "Tämä nyt on joskus tällaista, ainakin viikonloppuisin", en voi suositella tätä kahvilaa. Ainakaan brunssille. Ainakaan viikonloppuisin. Varsinkin kun tällä hinnalla (25,90€) olisi saanut varmastikin monesta hotellista paremman ja monipuolisemman aamiaisen. Ja hyvin todennäköisesti leppoisamman tunnelman ja ehkä jopa - jos ei nyt ystävällistä, niin ainakin - asiallista palvelua.

Brunssin tärkein ja hienoin anti oli mitä mainioin ja viihdyttävin seura. Muun tapahtuneen voi (yrittää) ottaa huumorilla. Virpi-tähtiä annetaan tälle omalla tavallaan (ja kahvilan nettisivujenkin lupaamalle) ikimuistoiselle herkkuhetkelle **. Yksi tähti siitä, että vatsan sai kutakuinkin täyteen ja toinen tähti menköön leivokselle ja kuohuviinille.

- - -

Tähän loppuun vielä Wikipedian määritelmä brunssista:

Brunssi on aamupäivällä syötävästä runsaan aamiaisen ja lounaan yhdistelmästä tai välimuodosta käytetty nimitys (engl. brunch = breakfast + lunch). Brunssi nautitaan myöhemmin kuin aamiainen, mutta aikaisemmin kuin lounas. Brunssi aloitetaan yleensä kello 11–12, ja se voi kestää aina kello 15 asti. Brunssin juomiin kuuluvat tavallisesti kahvi ja tee, erilaiset mehut sekä erikoisuutena myös samppanja tai kuohuviini. Brunssissa ruoat ovat aseteltu noutopöytään, josta kukin valitsee mitä haluaa.  ... Brunssin luonteeseen kuuluu vapaamuotoisuus ja mutkattomuus, joten ruokapöydän ympärillä liikkuminen, vapaa seurustelu ja paikkojen vaihtaminen kuuluvat asiaan.

PS. Saksassa brunssi usein kallistuu (ei rahallisesti vaan ruuallisesti) sikälikin lounaan suuntaan, että tarjolla on usein myös esim. keitto tai muu lämmin ruoka. Mutta maassa maan tavalla, emme anna tästä miinustähtiä.

(8.3.2020)

Loiners cooking

Kuinka kirkkaasti loistaa leedsiläinen keittiö? Virpi-tähdet kertokoon!

How bright are shining the kitchens of Leeds? Virpi-stars will tell you!



Perinteinen ja pakollinen tervetuliaisiltapala. Muna-majoneesileivät à la Rachel. Kera samppanjan. Täydet *****.

The traditional and obligatory welcome snack. Egg mayo sandwiches à la Rachel. With champagne. Full *****.

Jälkiruokakakku yllämainitulta kokilta oli hyvä myös. Ja riittoisa. *****.

Cake for dessert. I will name this one "Rachel's Raspberry Rapture" and give nothing less than *****.

Vihdoinkin liha-munuaispiiras ilman selleriä ja muita kiellettyjä aineita. Pubissa nautittavan ruuan kuuluu olla juuri tällaista! Ruuasta neljä tähteä ja iloisesta mielestä vielä yksi eli *****.

Finally a "non-toxic" steak and kidney pie. Oh the joy!!! This is how the pub food should be! For the taste four stars and for the joy and happiness one. That makes *****.

Siirrymme taas kotiruokailuun. Pasta + pesto + pinjansiemenet + parmesan + pavut = *****.

Back to the home kitchen. Pasta +  pesto + pine nuts + parmesan + beans = *****.

Sunnuntaipaisti (BBC:n) tyyliin. Kanaa, Yorkshire puddingia ja muuta lisuketta. Jatkoon! *****!

Sunday roast (BBC style) with chicken, Yorkshire pudding and other trimmings. Yes!!! *****!!!

Myrskyä ja flunssaa uhmaten rouvat päätyivät Queens -hotellin baariin lounaalle. Seura oli erinomaista, siideri (ruotsalaisversionakin) maistui, bataattisipsit olivat ok ja leivät kelvot, mutta eivät pärjää kälyn tekemille, siksi vain ***.

Against all odds, fighting the storm and ignoring the cold (not the weather, the illness) the missuses ended up having lunch at the Queens Hotel bar. The company was excellent, the cider was Swedish, the crisps okay and the sandwiches tasty, but not to compare with the sandwiches à la sis-in-law, can't give more than ***.

Iltapalaksi juustolautanen. Oltermanni puuttui, siksi vain ****. 😜

Cheese anyone? Don't mind if I do. No Oltermanni though, can't give more than ****. 😜

Tiistai-illallinen jo tutuksi käyneessä The Reliance -ravintolassa. Palvelu on kutakuinkin kohdillaan kun paria päivää aiemmin sähköpostittivat vielä viime hetkellä vaihtuneen ruokalistan, johon itse chef oli merkannut allergikolle sopivat ruuat. Niistä lautaselle nro 1 valikoitui paahdetut porkkanat kera fetan ja veriappelsiinin (kuvassa). Lautanen nro 2 oli täytetty agnolotti-pastatyynyillä, jotka oli täytetty yrteillä ja ricottajuustolla. Jälkiruuaksi banoffee ja tämän kaiken oheen karahvillinen oranssia viintä. Paahdetut porkkanat lisukkeineen ansaitsisivat seitsemänkin tähteä, mutta ilmeisesti säännöt kieltävät yli viiden tähden antamisen, joten päädymme ja tyydymme loppuarvosanaan *****.

Tuesday supper. The Reliance. Excellent service and excellent food. Don't expect anything less than the head chef e-mailing you the changed menu considering your allergies! For the plate #1 (in the picture) of roast carrots, feta and blood orange I would like to give seven stars, but as it is not allowed, I have to add to the final review also the plate #2 of herb and ricotta agnolotti, the dessert banoffee and the orange wine and settle for *****.

Keskiviikkoon mennessä miähenkin flunssa helpotti sen verran, että jaksoi kylille. Ennen leffaa nautittiin The New Conservatoryssa leipiä, teetä ja sympatiaa.  Jotain pientä oli tarkoitus haukata, mutta Chicken Club Ciabatta olikin melko runsaahko, tosin myös maukas. Ja ehdottomasti hintansa väärti. Saako söpölle tarjoilijapojalle antaa myös yhden tähden? Jos saa, niin tähtiä kertyy yhteensä ****.

The hubby is finally out of bed and (almost) well. Before going to the cinema the plan was to get a coffee and a snack. This New Conservatory's Chicken Club Ciabatta was a BIG surprise. It was tasty, it was worth the money and the waiter had the cutest smile, which makes it ****.

Elävien kuvien jälkeen ja olutta/siideriä ottaessa alkaa taas nälän tunne hiipiä sisuksiin. Nurkan takaa löytyikin kiva italialainen. Keittiössä on kuitenkin kaikkiin sooseihin laitettu sopimattomia ainesosia, mutta kyllähän kokki nyt aina yhdet makaroonit kattilassa pyöräyttää. Lautaselle vaan, tykö vähän tomaattia ja basilikaa sekä parmesaania. Vatsa täyttyi, hinnastakin päästiin sopuun, vain maku jäi ruuasta puuttumaan. Sitä oli sitten onneksi viinissä, joka nostaa tähtien määrää yhdellä, joten lopputulos näin ollen ***.

After the motion picture and some beers/ciders everyone's hungry again. Around the corner we found a nice little Italian and pasta is always a safe choice. Even if none of the sauces is suitable (for the one with special needs) you can always fill the plate with tagliatelle, tomatoes and basil. Some parmesan and you're good to go. And always look on the bright side, like the fact that they didn't charge too much and you're stomach is full. Still something is missing... the taste... there wasn't much of that. But wine was excellent, that makes it ***.

Lähtöitkukyyneliä jo nieleskellessä saadaan vielä nauttia riisiä Rachelin tapaan. Liikutukselta ei heti meinaa muistaa mitä muuta annokseen sisältyi, mutta granaattiomenan siemeniä näyttäisi olevan. Ja parsaa. Ai niin ja tuossa vasemmalla on paras ikinä syömäni tzatziki. Kiitos. *****.

Fighting against the tears. Not because there's something wrong with the food, but because it's the last supper. Almost too deeply moved to remember what it was. Let me see what's on the plate with Rachel's Rice Delicacy... There's asparagus... pomegranate seeds too.. oh yes and on the left the best ever tzatziki! Thank you. *****.

Tässä kiitos ja kippis kaikille, jotka auttoivat täyttämään vatsani herkuilla ja mieleni ilolla. Vain yksi asia jäi vaivaamaan mieltä. Pitikö sitä mennä tilaamaan 16 punnan drinkki? Piti.

Here's a cheers to everyone who made this experience possible and shared the joy. I am blessed. And asking myself if it was necessary to pay 16 pounds for a drink? It was.

Pink Ballet Fizz

Elokuvakriitikon kynästä

Taitaapi olla se aika vuodesta kun elokuva-ala jakelee palkintopystejään. Veikataan voittajia ja jännitetään saako Brad Pitt Jennifer Anistonin takaisin. Ja haluaako edes. Ja ketä kiinnostaa, joten takaisin varsinaiseen asiaan.

Tuli nimittäin tuossa selailtua vanhoja teinikalentereita ja niistä yhden väliin oli talletettu leffalippuja. Jokaisen lipun taakse oli teini myös kirjoittanut arvostelun näkemästään filmistä. Joten tässä silloisen nuoren kriitikon asiantuntevat arvostelut vuosilta 1983-1984. Mukana ilmeisesti useampikin Oscarin arvoinen suoritus (ainakin teinin mielestä).

"AAH! Ihana! Maailman paras elokuva. Richard Gere on maailman ihanin ja komein ja seksikkäin mies. AAH! Niin ihana, ettei voi olla ihanempaa!"
 - JENKIT

"WOW! Oli tosi hyvä. Hyvät näyttelijät, hyvä musiikki, hyvät tanssikohtaukset, liian lyhyt."
 - FLASHDANCE

"Olin salaa. En olis saanu mennä enää toiste, äiti kielsi, mut se ei ollu kotona, joten ei saa tietää."
- JENKIT (Toim.huom. K-16 ja teini vasta 14v. - siinä syy äidin kyseenalaiseen käytökseen.)

"VAU! Olin uuestaa."
- FLASHDANCE

"WOW! Ihan makee leffa. Ei meinattu päästä sisään, ei muka olla 16. No, me ollaankin vasta 15. Joissain kohdissa tuntu ettei olis pitäny mennä kattoon, se oli niin kauhee. Roger Moore on ihan ok, vaikka se on aika vanha."
- JAMES BOND 007 - OCTOPUSSY

"JÄRKKY! Elokuvassa ei ollu päätä eikä häntää, mut sikshän se niin hauska olikin."
- MONTY PYTHON - ELÄMÄN TARKOITUS

"Oli tosi hyvä. Pari aika surullista kohtaa. Se on ihana, joka esittää Skywalkeria. Ne nallet oli ihania!"
- JEDIN PALUU

"Mahtava. Nauruun meinas kuolla. Uuno oli nainen, sit tuli ne venäläiset ja kaikkee... Sit se söi banaanin kuorineen ja laitto vielä voita päälle."
- UUNO TURHAPURON MUISTI PALAILEE PÄTKITTÄIN

"Hyvä elokuva. Travolta oli tosi ihana. Oli rakkautta ja kaikkee muuta kivaa. Oli tosi ihana elokuva, mut Grease 2 oli ehkä parempi."
- GREASE (Toim.huom. Teinin iästä johtuen tämä tuli nähtyä vasta jatko-osan jälkeen.)

"Ihana elokuva! Travolta on tosi ihana. Se tanssikin ihan hyvin. Tosi ihana... Taidan mennä kattomaan tän uudestaan."
- STAYING ALIVE

"Olin toisen kerran ja oli hyvä. WOW!"
- STAYING ALIVE

"Oli ihan hyvä elokuva. Se poika oli tosi söpö, mä ihan rakastuin siihen. WAU!"
- SOTALEIKIT - WAR GAMES

"Olin uudestaan. Voi että se on sulonen se poju!"
- SOTALEIKIT - WAR GAMES

"Elokuva oli ihana. Siinä oli sellanen sulonen poju. Elokuva oli kolmeulotteinen. Oli mahtavaa kun kaikki tuli päin naamaa. Elokuvan loppu oli ihana, kun se nainen luuli, että se delfiini on kuollu, mut sit se kutsu sitä delfiiniä ja se tulikin."
- TAPPAJAHAI 3

"Elokuva oli hyvä ja siinä oli tosi hyviä kohtauksia. Sit siinä oli yks maailman söpöimmistä pojista."
- MONA JA PALAVAN RAKKAUDEN AIKA

"Muuten ihan tylsä elokuva, mut siinä oli todella ihana ja söpö poju."
- DISCOJENGI

"Mielettömän ihana elokuva. Richard Gere on niin..... AAH! Elokuvassa oli rakkautta ja sexiä. Mä haluun mennä kattomaan tän uudestaan."
- POLTE VERESSÄ

"Olin uudestaan ja Richard oli entistä ihanampi. Kertakaikkiaan ihana elokuva!"
- POLTE VERESSÄ

"Oli tosi huono elokuva."
- LENTÄVÄT LUUPÄÄT

"Elokuva oli hyvä. Siinä oli kaksi söpöä, tosi söpöä pojua."
- VILLIT FIFTARIT

"Elokuva oli aika huono. Mutta olihan siinä pari söpöä poikaa ja muutama ihana laulu."
- HOT DOG

"Tosi ihana elokuva. Siinä vilisi söpöjä poikia, joista pari kuoli ja joutu onnettomuuksiin jne. Ehkä mä itkin. Siis tosiaan ihana ja koskettava. Pakko nähä uudestaan!"
- OUTSIDERS - KOLMEN JENGI



Pieni kiitospuheen paikka tässä nyt vielä saattaisi olla, joten kiitos Tepa, ilman sinua tämä teksti tuskin olisi päässyt päivänvaloon. Ja kiitos äiti. (Äitiä pitää kiittää aina kun siihen on tilaisuus.)

Yule

Glühweinit on tältä vuodelta juotu... enää ei jaksa. 

Mahtavaa joulua kaikille ja hyviä luisumisia uuteen vuoteen!

Bochum

Stuttgart

Esslingen

Tiu täynnä

Tiu tau tiu tau tilitalitittan... Eli tuossahan vähän niinkuin vahingossa ja ohimennen tuli 20 vuotta täyteen Saksan maalla. Lehteen olisi voinut laittaa ilmoituksen: "Matkoilla. Emme juhli." Tosin saattaa olla, että koko viikko lipsahti vähän juhlimisen puolelle. Mahtavaa! Mutta siitä (ehkä) lisää toiste. Tällä kertaa vain kaikessa lyhyydessään ja ytimekkyydessään...


Ote kalenterimerkinnöistä:

29.11.1999:
Lento Tampereelta klo 17:55
Laskeutuminen Düsseldorfiin klo 21:20

29.11.2019:
Juna Stuttgartista klo 17:51
Saapuminen Bochumiin klo 21:09 (tosin saksalaisella täsmällisyydellä juna oli asemalla vasta 21:14)


Ote valokuva-albumista:

SILLOIN:

TÄLLÖIN:

Post-holiday moods

😋 Your car is full of suitcases and cardboard boxes, mostly filled with Finnish chocolate (and maybe some cheese and cider).
😫 You live in the 3rd floor and the lift is out of order.
😍 You have a helpful, strong friend who first gives you a hug (well, you were gone for five weeks) and then a hand carrying the luggage with your - also very strong - hubby.
😕 You also have a lots of laundry in your luggage.
😉 You have a washing machine and the whole Sunday to do the laundry.
😳 You can't do the laundry, not without water - the water tap is stuck.
😀 Your janitor pops in the first thing on Monday morning and even gives you a hug (well, you were gone for five weeks).
😦 Your water tap must be replaced.
😊 Your first shift after the holiday and your boss gives you a hug (well, you were gone for five weeks).
😖 You are really tired when you get up the next morning and you have a sore throat.
😑 You can now do the laundry, the tap's been repaired.
😩 You can‘t sleep, your throat is killing you.
😔 You call your GP's office and you‘ll get to see your doctor who almost gives you a hug (well, you were gone for five weeks).
😷 You are diagnosed with tonsillitis and off you go with your antibiotics.
😛 You decide to have a coffee in one of your favourite cafés and the waitress gives you a hug (well, you were gone for five weeks).
😵 You are finally at home but too sick and tired to do anything....

HEY.... WAIT!!!!

😃 You are finally at home but too sick and tired to do anything.... and you have a lots of Finnish chocolate!!!