Ihmisen on hyvä pitää kiinni säännöllisestä unirytmistä. Mutta kun sitä työvuoron jälkeen kömpii sänkyyn aamuneljän maissa ja nukkuu yhteentoista alkuviikonpäivät, niin pidäpä sitten rytmistä kiinni kun torstaille on varattu allergiaklinikalle aika klo 09:00. Sikäli rytmi pysyy, että uni tulee vasta 03:30, mutta rytmihäiriö osuu siihen kohtaan kun herätyskello pärähtää 07:30. Kaveri lähtee onneksi kuskaamaan kohti klinikkaa, kun ei taas tiedä mitä siellä testataan ja tehdään ja onko ihminen itse ajokuntoinen. Saksalaisethan ovat kuuluisia täsmällisyydestään, joten saksalainen kaveri ilmestyy autotallille klo 08:47 sovitun klo 08:40 sijaan. Kyllä tässä vielä ehditään, paitsi että kaveri on viemässä ihmistä väärälle sairaalalle. Onneksi tämä väärinkäsitys tulee oikaistua puolimatkassa, jotta auto saadaan vielä ohjattua oikeaan suuntaan. Juostuaan kahdet portaat ja noin puoli kilometriä sairaalan käytäviä ihminen ilmoittautuu allergiaklinikalle klo 08:59. Saattavat epäillä astmaa kun henki kulkee niin huonosti. Odotushuoneessa hengitys ehtii tasaantua, kun saksalaisella täsmällisyydellä lääkärin puheille pääsee klo 09:25. Ihmisellä on onneksi kirja mukana. Ja aikaa.
---
Allergiaklinikan lääkäri on epätoivoinen. Ei tiedä mitä sanoa ihmiselle. Keskustelee kuulemma ensin mieluummin ylilääkärin kanssa ihmisen tilanteesta. Soittelee sitten. Ihmetellään kuitenkin yhteistuumin IgE -arvoa. Sen ei kai olisi hyvä olla yli 120. Ihmisellä se oli nyt 5800. Ei, tuo toinen nolla ei ole näppäilyvirhe - ei klinikan, eikä ihmisen. Kun on jätetty vielä vähän verta klinikalle, tavataan kaveri sairaalan kahviossa. Ihmisen korviin ajomatkalla aiemmin kantautunut outo ääni on kuulemma todettu puhjenneeksi renkaaksi. Auto pitää ajaa ulos sairaalan parkkihallista ja parkkeerata tien laitaan, jossa aletaan suorittaa renkaan vaihtoa. Auton alla tunkin kanssa kontatessaan miettii, että kun on viimeiset kolme viikkoa kulkenut mustissa farkuissa, niin miksi juuri tänään piti kaivaa kaapista ne vaaleansiniset farmarihousut. Lisäksi mietitään, että miten v**un p**keleen h**vetissä yhden vararenkaan a) löytäminen autosta ja b) vaihtaminen autoon voi vaatia kahden ihmisen panoksen sekä olla niin s**tanan vaikeaa ja aikaa vievää. Tätä miettivät ihminen ja kaveri, molemmat nimimerkillä "viimeksi vaihtanut autonrenkeita 80-luvun lopulla". Sen jälkeen ihminen on käyttänyt kyseiseen toimenpiteeseen miehiä ja kaveri autokorjaamoita.
---
Vararengas alla ajellaan äärimmäistä varovaisuutta noudattaen Pärnäsen korjaamolle. Miäheltä Etelä-Saksasta pukkaa renkaanvaihto ja -osto-ohjeita, kaveri vieressä kertoilee omia mielipiteitään vaihtoehdoista, mutta kyllä (hermoriekale) ihminen tämän selvittää, olkaa nyt hiljaa kaikki!! Pärnäsen poitsun kanssa sovitaan, että renkaaseen laitetaan ilmaa ja se paikataan. Puolisen tuntia ja kaksikymmentä euroa hujahtaa siihen. Vielä pitää kuulemma vartin verran ajeleksia, että rengas vulkanisoituu. Tai jotain. Onneksi ihmisellä on aikaa. Kymmenen minuutin jälkeen pätkähtää mieleen, että varmaan ajellaan seuraavaksi huoltoasemalle tai kohta ollaan tien poskessa uudemman kerran - bensiinin loputtua.
---
Huoltoaseman kassalla on jonoa. Vanessa-niminen tyttö on hukassa ja häntä huudellaan kassalle rahastamaan. Viereisestä kassajonosta vanhempi rouva kysyy saako etuilla kun on vähän hoppu ja tuntuu kestävän. Etuilla saa. Ihmisellähän on aikaa. Vanhemman rouvan maksutapahtuma tuntuu myös kestävän, kunnes kassarouva tajuaa, että vanhempi rouva ei ole huomannut laittaa maksukorttiaan maksupäätteeseen........ Tulee ihmisen vuoro maksaa. Kassarouva kiljuu edelleen Vanessaa. Kesken maksusuorituksen kassarouva poistuu ja pienen hetken kuluttua (ilmeisesti) Vanessa ilmestyy paikalle suorittamaan toimenpiteen loppuun. Maksukortin on ihminen sentään huomannut laittaa maksupäätteeseen. Ei sitten tuhraudu siihen ylimääräistä aikaa.
---
Kaksi koneellista pyykkiä odottaa kotona pesemistä. Kouvolassa äiti odottaa puhelinsoittoa. Syödäkin olisi ihmisen hyvä, mutta kaupalla pitää ensin käydä. No äkkiäkös sitä. Kaupan kassalla on vielä pidempi jono kuin huoltoasemalla. Vanhempi herra on maksuvuorossa ja sen sijaan, että unohtaisi laittaa maksukorttinsa maksupäätteeseen, huljauttaa hän kukkarostaan ison kolikkovuoren tiskille ja alkaa sentti kerrallaan vapisevin käsin kerätä sopivaa summaa. Ihmisellä on aikaa. Kassarouvalla ei, joten hän hermostuneesti kysyy josko hän saisi laskea kolikoista passaavan summan. Riittävä määrä rahaa sujahtaa kassaan, mutta loput kolikot olisi vanhemman herran vielä vapisevin käsin kerättävä kukkaroon.............. Kassarouva auttaa taas ystävällisesti.
---
Maksamisesta tuleekin mieleen, että muutaman laskun eräpäivä on ihan tässä hujakoilla, joten kotona samantien nettipankki auki. Pesukone pyörii, kuivuri pyörii, päässä pyörii. Muistetaan syödä, viikataan vielä pyykit ja vihdoinkin on sopiva hetki aloittaa tälle päivälle suunniteltu varsinainen homma eli vakuutuspaperihässäkkä. Kunhan ensin on kirjoittanut tämän blogipostauksen. Onneksi kello on vasta 22:10. Aikaa on.
---
Seuraavana päivänä ei sitten tarvitsekaan muuta kuin töihin mennä. Henkilökunnasta on pulaa, joten ihminen on lupautunut tekemään sekä ykköstarjoilijavuoron että kakkostarjoilijavuoron. Jotka osuvat osittain päällekkäin. Ihminen menee moneksi. Multiploituu. Toivottavasti myös janoisilla asiakkailla on aikaa.
