Naistenlehdistä saksittua: Allergiahälytys

Naistenlehti kirjoittaa: "Oletko allerginen ja ravintolaruuan syöminen epäilyttää? Ei hätää. Elokuussa markkinoille tuleva TellSpec on avaimenperän kokoinen laite, joka analysoi lautasesi sisällön lasersäteen avulla. 230 €."

Ei tässä ennenkään mitään laitteita ole tarvittu. Ihan on itse skannattu. Voisikohan tästä vallan ura urjeta. Minkähän lehden millekähän palstalle tämän ilmoituksen voisi laittaa:

Tilaa nyt henkilökohtainen allergiaskannaaja. Edullisesti. Eikä tässä vielä kaikki. Saat samalla seuraa illallispöytään.

Audiovisuaalisia haju- ja makutestejä suoritettu ravintoloissa ja kotikeittiöissä ympäri Eurooppaa. Tuoreen persiljan tunnistus annoksesta samantien. Chilin skannaus välittömästi 100% varmuudella. Hasselpähkinä vain parin minuutin odotuksella. Sellerinjäämien varmistus muutaman tunnin viivellä. Takuuvarmat tulokset, vuosikausien kokemus. 

Lääkitys sisältyy hintaan. Mahdolliset ambulanssi- ja/tai sairaalakulut veloitetaan erikseen. 
Kolmannesta sairaalakäynnistä paljousalennus. Komeasta mieslääkäristä lisäalennus. 


Jos nyt joku kuitenkin mieluummin tilaa lasersäteitä, niin vekotin löytyy täältä: TellSpec

Saattaa sisältää

Rouvan pitää päästä ruokaostoksille. Rouva päätyy chaufförin kyydissä eri kauppaaan kuin yleensä ei päädy. Vaihtelu virkistää. Ja täällä on edullista. Chaufför toimii myös kauppa-apulaisena tarpeen tullen. Tarvetta tulee. Kun pitää saada rouvan leivän päälle leikkelettä. Keittokinkkua. Tai vastaavakin käy. Kauppa-apulaisen kanssa käydään läpi kaikki 27 (arvio) kinkkuleikelaatua. "Saattaa sisältää sellerin jäämiä". Tämä lause luetaan 27 (arvio) leikkelepaketin tuoteselosteesta. Kunhan ensin on kaivettu esiin kauppa-apulaiset lukulasit. Mistähän sekin muuten johtuu, että nykyään ei enää valmisteta lukukelpoisia, riittävän isoja fontteja?

Kauppa-apulainen rauhoittelee rouvaa tämän saatua (asiaintilan huomioon ottaen melko hillityn) itkupotkuraivokohtauksen. Onhan tuossa vielä tuota paahtopaistileikkelettä. Lukulasit kaivetaan vielä kerran esiin... jännitys kohoaa... tunnelma tiivistyy..... (kuvitteellista rumpujen pärinää)..... "Saattaa sisältää pähkinöiden jäämiä."

Kauppa-apulainen ehdottaa ystävällisen varovaisesti, että leikkeleet haetaan kotimatkalla toisesta kaupasta. Rouva huutaa pää (asiaintilan huomioon ottaen vain lievästi) punaisena, että ruokaostokset suoritetaan nyt tässä kaupassa, jonne hänet on tuotu ja sitten chaufför saa kuljettaa rouvan suorinta tietä kotiin.

Kotona rouva laittaa leipänsä päälle juustoa.

Naistenlehdistä saksittua: Kynsilakka

"Kuivatan kynsilakkaani, kohta jo mennään rakkaani...." lauloi jo Meiju Suvas aikoinaan. Mutta asiaan.

Jokin naistenlehti, en nyt siis millään hei jaksa enää muistaa, että mikä, tiesi kertoa seuraavaa:

"Sekoita-se-itse-kynsilakkasävy. Lakan voi pian sekoittaa tavaratalon tiskillä samaan tapaan kuin maalisävyn rautakaupassa. Kynnet saakin sitten sopimaan vaikkapa suosikkimekkoon, olkkarin sisustukseen tai luottokorttiin."

Eli mitä?! Ei tähän ennenkään mitään sekoituksia ole tarvittu. Monesti on passannut ihan sellaisenaan kynsilakan sävy ravintolan pöytäliinaan - tai niinkuin nyt tässä - kulmakuppilan tuikkuihin:

Tavoittelemaanne henkilöön ei juuri nyt saada yhteyttä

Oliko jo jotain puhetta siitä, ettei ehdi bloggailla, oliko? Oliko puhetta siitä, että sitä vaan hengaillaan julkkisten kanssa? Että sitä ollaan kutsuvieraslistalla kaiken maailman bändien keikoilla. Että keikan jälkeen istutaan takahuoneessa bändin poikien kanssa. Että siellä juodaan kaljaa. Että ja että...


Niinkö ny tässä Sonata Arctican laulajan kaa:

Tony Kakko ja mää

Täti on rock! Täti on lukenut Suosikkia.... No ei kai ole. Oikeesti täti oli niiiiiiin ulkona tästä skenestä:

Lavalla Sonata Arctica

Tuuttaa varattua

No tässä jouvva mitää blogeja kirjotteleen kö...

• vettä sataa
• aurinko paistaa
• nukkuu liikaa
• nukkuu liian vähän
• käy allergiahoidoissa
• aivastelee heinänuhaansa
• juo siideriä
• yrittää olla juomatta siideriä
• aloittaa vaatekomeron siivoamisen
• jättää vaatekomeron siivoamisen kesken

Tai sitten sitä tulee vaan yksinkertaisesti hengailtua liikaa julkkisten kanssa. 

Niinkö ny tässä Runrigin rumpalin Iain Baynen kaa:

Eräänä perjantaina Hiltusilla

Perjantai-illan menot peruuntuvat yllättäen. Jäädäänkin kotiin. Ja sitten ollaan ruokaa vailla. Pasta bolognese on perjantai-illan hyväksi havaittu perinneruoka. Mutta rouva ei ole ostanut jauhelihaa.

Seuraavaa keskustelua varten sijoitetaan asianosaiset henkilöt mahdollisimman kauas toisistaan, miäs keittiöön ja rouva makuuhuoneeseen, jotta sananvaihto saadaan sujuvasti käytyä useamman seinän läpi.

Miäs: Ai että jauhelihaa pitäis kaupasta hakea?
Rouva: Viittikkö? Kiitti.
Miäs: Tarviikohan...inkkua?
Rouva: Niin tosiaan joo, jos haluat pekonia tai kinkkua...
Miäs: Täällä onkin vielä kolme...
Rouva: ... aamiaiselle, niin tuo ihmeessä.
Miäs: ... pulloa.
Rouva: Mitä?!
Miäs: Eiköhän se riitä aamiaiselle.
Rouva: Mikä?!
Miäs: Nää kolme pulloa vinkkua.

Miäs ottaa kassin ja lähtee kauppaan. Palaa takaisin noin 20 sekunnin kuluttua. Yllättävän lähellähän se Siwakin on, mutta ei nyt sentään noin lähellä.

Rouva: Jäikö jotain?
Miäs: Ei kun tää on liian pieni.
Rouva: Mikä?
Miäs: Kassi.
Rouva: Kuinka ison kassin sää oikein tarttet puolen kilon jauhelihapaketille?

Miäs on jo mennyt ja vastaus jää saamatta.

Vartin kuluttua miäs palaa kassissa puoli kiloa jauhelihaa. Ja kolme pulloa punaviiniä. Kun rouva kuulemma oli sanonut, että vinkkua saa tuoda aamiaiselle. Jos haluaa.

Niin se maailma muuttuu

Lahtelaisen yökerhon baaritiski vuonna 1989:

Rouva (silloinen neiti) istuu iltaa yksinään. Baaritiskin toisessa päässä viisikymppinen mies vilkuilee aikansa ja tuppaa lopulta jutulle. Haluaa juomaa tarjota. On messumatkalla tässä vieraassa kaupungissa. Yksinäinen ilta hotellihuoneessa ei kiehtonut, niinpä ajatteli katsastaa paikallista yöelämää. Ihan vaan juttuseuraahan hän on vailla. Jos vielä toinen juoma. Kertoilee elämästään. Työ on rankkaa ja rahaa tulee. Mutta ei raha hänelle mitään merkitse. Maksaa juomat sadan markan setelillä. Onhan hän naimisissakin, mutta hankalaahan se on tällainen reissuelämä. Ei se vaimokaan aina niin jaksa ymmärtää. Kaivaa housun taskusta lompakon ja näyttää valokuvia lapsistaan.


Bochumilaisen ravintolan baaritiski vuonna 2014:

Rouva istuu iltaa yksinään. Baaritiskin toisessa päässä viisikymppinen mies vilkuilee aikansa ja tuppaa lopulta jutulle. Haluaa juomaa tarjota. On messumatkalla tässä vieraassa kaupungissa. Yksinäinen ilta hotellihuoneessa ei kiehtonut, niinpä ajatteli katsastaa paikallista yöelämää. Ihan vaan juttuseuraahan hän on vailla. Jos vielä toinen juoma. Kertoilee elämästään. Työ on rankkaa ja rahaa tulee. Mutta ei raha hänelle mitään merkitse. Maksaa juomat sadan euron setelillä. Onhan hän naimisissakin, mutta hankalaahan se on tällainen reissuelämä.  Ei se vaimokaan aina niin jaksa ymmärtää. Kaivaa housun taskusta älypuhelimen ja näyttää videokuvaa lapsistaan.