Kesäloma, osa VI - Viivikylä

Tampere. Jotain +30. Aurinkoista. Nääs.

"Siinä mää ramppasin Ikurij ja Amuriv väliä ja arvaa mitä mää näin? Näsinneulam mää näin!"




Tampereen Viivikyl.... Viinikylässä ...


... saimme vatsat ...


... ja päät ...



... täyteen pöydän antimista.

Kesäloma, osa V - Murmeliiii!!!

Lahti. Reilusti yli +30. Aurinkoista.



Nyt rillataan!!!



"Mitä muijat, mikä boogie? Hyvältä näyttää niinku kuuluuki.
Mitä äijät, mikä boogie? Mä oon messis mitä ikin tapahtuuki."



Mä haluun. Pehmytjäätelön. Suklaa-vaniljasekotus. Nyt heti. Risto lupas.


Kiitos ja anteeks.

Kesäloma, osa IV - Ripitys

Heinola. Taatusti yli +30. Aurinkoista.

Kummipoika seisoo alttarilla muiden rippilasten kanssa. Pappi, opettaja, isonen tai joku muu - mikä? on laskenut päänsä, ristinyt kätensä ja aloittaa rippilasten kiitosrukouksen. Normikiitosten jälkeen siirrytään aiheisiin, jotka näille jääkiekkoriparilaisille oikeasti ovat tärkeitä: Kiitos rakas Jumala jäästä ja jääkiekosta. Kiitos Suomen menestyksestä MM-kisoissa, kiitos maailmanmestaruudesta. Kiitos Mikael Granlundin veivistä. Kiitos Antero Mertarannan selostuksista...

Kummitäti repeää melkein aplodeihin. Tämähän on paras ja asiallisin rukous ikinä. Ei täällä kirkossa niin tylsää olekaan.

Seuraavaksi 1-2 kummia per rippilapsi saa painella alttarille siunaamaan ripitettäviä. Saksan kummit katsovat parhaaksi pysyä penkeissään ja siunaushommiin lähetetään se kolmas kummi. Saamme kuitenkin ohjeet kaukosiunausta varten eli kuinka kirkonpenkistä käsin lapsellemme siunaus lähetetään. Kummisetä on huolissaan siitä, mitä tapahtuu jos siunaus osuukin väärään lapseen. Kummitäti on lähinnä huolissaan siitä, miltä se näyttää, kun Saksan setä ojentaa oikean kätensä asentoon yläviistoon ja yrittää mahdollisimman tarkasti siunauksensa oikeaan osoitteeseen laittaa.

Ehtoollista jaettaessa Saksan kummit poistuvat ulos vilvoittelemaan. Kirkossa lämmintä on varmasti +45, ulkona ehkä vain +35. Ja sitä paitsi, sen ehtoollisviinin kanssa on aina niin hankalaa, kun ei kuitenkaan osaa päättää ottaako 12, 16 vai 24 senttiä.

Ja niin on kummipoikamme ripitetty. Antamamme rippiruusut olivat asiaankuuluvasti Jokereiden väreissä. Suotakoon nyt sitten väärän jääkiekkojoukkueen kannustaminen, kun muuten on kuitenkin niin hieno poika!

Kesäloma, osa III - Pikkukaupungin tytöt

Lahti. Varmaankin +30. Aurinkoista.

Teemalla siideriviikot matka jatkuu Lahden satamaan....



....ja sieltä eteenpäin Kouvolaan.


Kouvola. Aina vaan +30. Aurinkoista.

Tässä myö kouvvolalaiset ollaa; ja myö ollaa niin ihanii ku myö ollaa Kouvvolast!



Mutta koska Kouvola on Kouvola, niin ei tehrä tästä ny numeroo... Laitetaan tähän nyt kuitenkin vielä yksi laulunumero:

Kesäloma, osa II - Siideriviikot

Helsinki. Edelleen +30. Aurinkoista.

Elitessä Tauno Palon sipulipihvit syötiin
ja saman hemmon kantapöytä vallattiin.
Sitten eteenpäin ja mummot tunneliin,
mummotunnelista Kappeliin jatkettiin.
Kappelissa oikein politiikkaa puitiin
ja samalla kai persut olalle juotiin.


"Ai Belgen sisäänkäynti on nykyään tässä." "Ei kai me nyt sinne sentään enää tässä vaiheessa iltaa." "Kämpillehän tässä pitäis, nukkumaan..." "Ai mitäs tässä mainoksessa lukee?" "Siideriviikot!"


Illan voittajakshhi julisshtamme kuvasssha olevan irlantilaissshen vatelmasiiterin. Ei niinkään maun, mutta hinnan puolesta. Puoli litraa yheksän euroo kolkyt senttii. Jos on hintalaatusuhteet välillä vähän vinksallaan, niin saattaa kyllä olla rouvakin tässä vaiheeshsa iltaa. Ja shitä paitsi, koskapa majailemme Käpylässshhä niin rahat meiltä nyt viimeksh loppuu..... Niin ne on meille opettaneet. Ja pikkuserkku lupashi sitäpaitsi makshaa osan taksimatkashta. Mennään pois. Pois on hyvä.

Kesäloma, osa I - Karhunkaato

Helsinki. Lämpötila vähintään +30. Aurinkoista.

"Mää kualen kohta, kuumottaa niin, auta mua!" rouva huutaa keskellä yötä ja tönii hereille miästä, joka vain kääntää kylkeään ja jatkaa kuorsaustaan. "Josset sää pian tee jotain mää oksennan sun päälle!" Ja jo vain tulee miähen jalkoihin vipinää. Pakkasesta miäs tua kylmäkallen rouvan otsalle ja Kallion kierroksen aiheuttama pim-pim-pimmaus helpottaa. Niin vain on rouvaan iskenyt jonkinmoinen lämpöhalvaus heti ensimmäisenä lomapäivänä - siitä huolimatta, että nestetasapainoa on yritetty saada kohdilleen nauttimalla (vähintään ne) normaalit ruokajuomat.

Käpylässä kaadetaan muutaman päivän ajan (puokkiin?) niin suomalaista karhua kuin tanskalaista jääkarhuakin. Pojat kaataa. Ja eräs keksii uuden kesäurheilulajinkin terassilta palaillessaan. Eukonkaato. Siinä hommassa saakin muuten sitten olla tarkkana sen ikähaarukan kanssa. Miten se nyt sitten Hesarin NYT-liitteen artikkeliin pohjautuvan poikkitieteellismatemaattisen tutkimuksen mukaan olikaan? Jotta ei tekisi itseään naurettavaksi nelikymppinen miäskään, on partnerin oltava vähintään 2 x 7 + 3. Ikävuotta. Yläikärajaksi saadaan määriteltyä 2 x oma ikä + 7. Voi olla, että ihan ei nyt osu yksiin alkuperäisen kaavan kanssa, mutta pääasia että porukka viihtyy.

Ja muuten, samaisessa NYT-liitteen artikkelissa kirjoitettiin myös, että jos jokin asia, esim. sanonta tai musiikkilaji, ei ole omasta ikäryhmästä tuttu, sitä ei näin vanhemman väen enää netistä, lehdistä tai TV:stä kannata yrittää omaksuakaan. ELI TÄDIN EI PIDÄKÄÄN LUKEA SUOSIKKIA!!!! Mutta ainakin täti kuuntelee ny lomatuomisina Palevasee.

Käpylässä mölkyttäessä käy myös ilmi, että jos miähellä on ollut koulussa pitkä, niin rouvalla on ollut hidas. Matematiikka. Ja pojille vielä tiedoksi, että se seuraavan tyttöystävän/rakastajatteren/vaimon sopiva ikä lasketaan kaavalla: X / 2 + 7, jossa X = miähen oma ikä. Ei kai tämä toisinpäin toimi eli eihän tämä rouvaa ja rouvan poikaystäviä koske? Saahan ne 42-vuotiaalla rouvalla edelleen olla iältään 21 - 51 vuotta?

Regenbogen

Kyllä sitä voi myöntää, että kulttuurin saralla ravintolakulttuuri on sitä ominta aluetta, eikä aina ole ensimmäisten joukossa harrastamassa taidetta, mutta sitten ajattelee, että voisihan sitä, ja sitten joskus käy vielä niin, että tuntee erään ihmisen, vaikka ei kyllä välttämättä haluaisi tuntea, ja joka on varmasti ihan hieno ihminen, mutta jonka kanssa ajatusmaailmat eivät vain kohtaa ja tämä ihminen sitten suosittelee taidenäyttelyä, joka oli to-del-la mah-ta-va, ja samalla tyrkkää vielä esitteen käteen, ja vaikka mielessä käy, että olisiko mahdollista, että sitä itse voisi pitää jostain mistä kyseinen henkilökin on pitänyt ja on epäileväinen, niin siitä huolimatta ajattelee olevansa sen verran avarakatseinen ja avoin, tai ainakin haluaisi olla, että sitä menee taidenäyttelyyn.

Joka on huono ja tylsä. Samana iltana luonto onneksi esittelee yhden parhaista taideteoksistaan ja sitä saa ihailla ihan omalta kotiparvekkeelta: