Regenbogen

Kyllä sitä voi myöntää, että kulttuurin saralla ravintolakulttuuri on sitä ominta aluetta, eikä aina ole ensimmäisten joukossa harrastamassa taidetta, mutta sitten ajattelee, että voisihan sitä, ja sitten joskus käy vielä niin, että tuntee erään ihmisen, vaikka ei kyllä välttämättä haluaisi tuntea, ja joka on varmasti ihan hieno ihminen, mutta jonka kanssa ajatusmaailmat eivät vain kohtaa ja tämä ihminen sitten suosittelee taidenäyttelyä, joka oli to-del-la mah-ta-va, ja samalla tyrkkää vielä esitteen käteen, ja vaikka mielessä käy, että olisiko mahdollista, että sitä itse voisi pitää jostain mistä kyseinen henkilökin on pitänyt ja on epäileväinen, niin siitä huolimatta ajattelee olevansa sen verran avarakatseinen ja avoin, tai ainakin haluaisi olla, että sitä menee taidenäyttelyyn.

Joka on huono ja tylsä. Samana iltana luonto onneksi esittelee yhden parhaista taideteoksistaan ja sitä saa ihailla ihan omalta kotiparvekkeelta:

Elton John and Äädäppelspüree

It was just a pretty normal Sunday in June. Me and the guys took a train to Cologne and had a lovely dinner in a very nice restaurant. The food was excellent. The beer was excellent. The service was excellent. The ambiance was excellent.

You can find the menu in German and in Köl(ni)sch here. If you're a Finn you should definitely use the Cologne dialect. You can't go wrong with all the ääs and öös, can you... Well, I'm still not sure if the waiter was laughing with me or at me, when I ordered my food using that funny dialect, but at least I got what I wanted and that is what counts, isn't it. And as long as everyone's having fun...

I give ***** out of ***** Virpi-stars and highly recommend visiting the "Malzmühle" . I bet after a few rounds of Kölsch your Kölsch will be fluent too. But when you leave the premises with all the Kölsch in your head, be careful with the door. If you don't step out at the right time you'll find yourself in the restaurant again!!! And again.... and again...

But anyway, I had some lovely Levver met jebrode Öllich, Äädäppelspüree un Appelkompott and Miska was enjoying this delicious Hämmche met suurem Kappes un Äädäppelspüree:



And afterwards Elton John sang for us at Köln Lanxess Arena. Which was nice.


P.S. an meine Jungs: Ich war schon mal in diesem Restaurant drin. Damals wollte ich nichts essen. Ich wollte nur ein Bierchen trinken. Aber.... die hatten schon Feierabend. Und dann war ich sofort wieder draußen.

P.S. especially for my family on the island of Great Britain: Koelsch

Kandeeks laittaa ripsarii?

...kysyi jo vuonna -96 pikku-Pihlukkainen, kun vei Tampereella isoveljen vaimo(kkee)n elokuviin katsomaan ihanan itkettävää Romeo ja Julia -leffaa. No ei tainnut enää täti olla elokuvan kohderyhmää, kun ripsarit valuivat poskille lähinnä nukahtamisen eikä niinkään itkemisen myötä, eikä jaksanut täti innostua Leonardo DiCapriosta silloin, ei. Ulkona oli ja on täti kuvioista, mutta sehän on tunnettu tosiasia, että täti ei ole enää aikoihin lukenut Suosikkia. Ei silloin vuonna 1996 eikä varsinkaan enää vuonna 2011. Mutta osasi täti sentään netistä luntata miltä vuodelta tuo elokuva on. Ja tärkeintähän oli yhdessä vietetty aika P-Siskon kanssa.

Mutta rönsyilläkseni takaisin varsinaiseen asiaan, tämän kirjoituksen tarkoitus oli kertoa allergiasta. Marmatukset sikseen, mutta tosiasiahan on, että kyllä tämä elämä välillä on yhtä hässäkkää ihan vaan tämän "lievän" allergian vuoksi. Vuosi sitten aloitettu omaveriterapia toi jonkinlaisen helpotuksen ja viime vuoden keväästä ja kesästä sai nauttia lähes ilman oireita. Siinä sitä sitten jo tuudittautui uskoon, että näillä mennään, tabletit ja muunkin lääkityksen voi piilottaa hätätilanteita varten lääkekaapin perukoille ja elämä on helppoa.

Mutta sitten se iskee. Lokakuussa. Flunssa. Kyllähän sitä nyt yhden flunssan kestää. Paitsi ettei kestä. Kun se tuo muassaan taas sen korvatulehduksen. Johon on taipumusta, johtuen allergiasta ja viallisista rööreistä pääkopassa. Antibioottilääkitys. Ei penisilliiniä, joka olisi se paras lääke. Kun on penisilliiniallergia. Ja se toiseksi paras lääkitys ei tietenkään auta. Toinen lääkitys. Korvatulehdus menee, tilalle tulee joku toinen tulehdus, jota lääkitään kolmannella antibiootilla, mutta ilmeisesti elimistö reagoi väärällä tavalla lääkitykseen ja sitten sitä näytetäänkin viikkotolkulla punavalkoiselta dalmatialaiselta. Koko kroppa allergian aiheuttamassa tulehduksessa. Flunssakaan - se lopulta jo viides - ei meinaa parantua, nahka kutiaa. Ja sitten iskee aikainen kevät. Ja kerralla kaikki maailman siitepölyt. Ei auta terapiat eikä lääkkeet, ei.

Verikokeet vain vahvistavat, että allergiaa se kaikki on, ei riitä taulukossa enää sarakkeet kun IgE-arvoja merkitään. Vähän tujummat tabletit hetkeksi käyttöön ja kroppa rauhoittuu. Mutta sitten koivu muistaa, ettei ole vielä kukkinut muiden mukana, ja se se tekee silmille hyvää kun koivu alkaa norkoilla. Piilarit vai silmälasit. Silmätipat vai tabletit. Meikkiä vai naturel. Muutaman viikon jälkeen tilanne ja silmät rauhoittuvat. Mutta vain hetkeksi. Ja kun ei muuta syytä enää löydy, alkaa meikkien tutkailu.

Ei auta ripsarien vaihdot eikä meikkisienten uusimiset. Kunnes lopulta yllättäen päässä naksahtaa että yksi plus yksi on yhteensä meikinpoistoaine. Eihän se nyt heti millään tullut mieleen, kun sitä ainetta on jo viime syksystä asti ilman ongelmia käyttänyt. Siinä sitä sitten punaisin, turvonnein ja kutisevin silmin yrittää tihrustaa maailman pienimmällä fontilla painettua tuoteselostetta purnukan kyljestä, ja kevään siitepölyjen yliherkistämien silmin lopulta toteaa, että ei se varmaan ole hyväksi puhdistaa silmiään aineella, joka sisältää soijaa. Jos on soijalle allerginen. Niinkuin on.

PS. Mitä seuraavaksi? Chilipäivävoide ja selleriripsiväri. Sit ei varmaan kandee laittaa ripsarii.


Koivu norkoilee:

Eine kleine Nachtmusik eli pieni yösoitto

Harvoin, jos koskaan, sitä tulee miähensä perään soiteltua ja kyseltyä, että missä sitä oikein ollaan oltu, mutta viime yönä tämäkin ihme tapahtui. Sitä oltiin oltu alkuillasta vielä yhteisissä pippaloissa, syöty hyvin ja nautittu normaalit ruokajuomat ja vielä samalla kyydillä suoriuduttu jatkoille Mandraan. Ja kun miäs on kunnon miäs niin eihän se arkena rieku kapakoissa, varsinkaan jos on seuraavana aamuna töihin kyettävä. Niinpä kunnon miäs pari kaljaa kumottuaan ilmoittaa reippaaseen tyyliinsä, että hänen on nyt aika lähteä kotiin nukkumaan eikä hän jää rouvan kanssa baariin notkumaan eikä missään tapauksessa lähde kaverin houkuttelemana enää Bochumin yöhön. Eipä lähde, ei. Ja niin kunnon miäs sitten nousee baarijakkaralta klo 01:01 (plusmiinus), toivottelee hyvät yöt ja poistuu kaverin kanssa samalla oven avauksella. Kaverillakin on aikainen aamu, joten eiköhän hänkin siitä kohti kotia...

Klo 03:03 rouvan kännykkä piippaa. Viesti miäheltä: "Olen lopulta kohta kotona, entäpä itse?" Hetkinen, Mandrasta kävelee kotiin yhdeksässä minuutissa (selvinpäin). Kunnon miäs on nyt ollut pikaisen laskutoimituksen mukaan matkalla kaksi tuntia. Eikähän se nyt niin hoippuvassa kunnossa lähtiessään ollut. Ei auta rouvan kuin soittaa, sen verran on kummallinen tilanne. Toisella yrittämällä kunnon miäs jo vastaakin.

Rouva: Missä sä oikein oot?
Miäs: Mä oon hisscchisschä.
Rouva: Kestikö sulla näin kauan kävellä kotiin vai vieläkö kävit yössä?
Miäs: Mä luulen, että me käytiin vielä Shopissscccha juomasssccha yhdet. Tai kahdet. En mä oikein muissscchta.
Rouva: Mutta sittenhän sä oot kävelly vielä tästä Mandran ohi. Olisit tullu poikkeemaan.
Miäs: Mä näin että ssschiellä on vielä valot tai jotain, mutta en mä ssscchitten osscchannu tulla.
Rouva: Eikähän sulla oikein ollu rahaakaan mukana, että mites...
Miäs: Eipä ollu ei. En mä tiedä. En muisscchta. Nyt mä oon kotona. Hyvää yötä.

Että tällainen pieni yöllinen soitto.

Ketkunpetku

Rouva päätti vähän tilata kesäklänninkiä ja hellepaitaa postimyynnistä. Kesken kaiken nettiyhteys katkesi. Siitä sitten miähelle valittamaan, että mitä helv... Kun miäs kuuli summan, jolla vaatteita oli tilattu, tai ainakin yritetty tilata, niin totesi vain ketkumaiseen tyyliinsä, että on asentanut tietokoneeseen ohjelman, joka katkaisee nettiyhteyden viimeistään 500 euron kohdalla.

Kaitpa se tuokin metku miäheltä onnistuisi. Miäs kun on korkeakoulutettu. Toisin kuin rouvansa, josta herra diploomi-insinööri tässä taannoin totesi, että hänen vaimonsa onkin surkeakoulutettu.

Se on hyvä, että edes toinen on kunnolla koulutettu ja tekniikan ihminen. Miäs kun oli tuossa matkoilla, niin rouvan piti tarttua imuriin. Helppo homma. Otetaan pyöreä osa 1 ja laitetaan se pyöreän osan 2 sisään. Nämä molemmat pyöreät osat 1 ja 2 laitetaan osaan 3, joka sekin on - yllätys, yllätys - pyöreä! Sitten se pyöreä osa 3 kiinnitetään imuriin. Vielä letku ja suutin. Töpseli pistorasiaan ja eikun vehje surraamaan. Ihan hyvin lähti pölyt. No, miäs sitten taas omalla, perusteellisella imurointivuorollaan (miähellä siis vuodessa ne 51 imurointivuoroa ja rouvalla 1) pääsi hommassa puoliväliin, kun imuri sanoi itsensä irti. Eipä ollut miäs - vaikka viksu onkin - huomannut rouvan touhujen jäljiltä, että imurista puuttui joku tärkeä härpäke (ilmeisesti pyöreä osa 4, joka sijoittunee jonnekin pyöreiden osien 1, 2 ja 3 yhteyteen). Ja niin se imuri sitten ylikuumeni. Hups. No, reilun tunnin tauon ja puuttuneen pyöreän osan 4 paikoilleen asentamisen jälkeen miäs sai homman toimitettua päätökseen. Ja kuulemma ne jostain olisi pitänyt ne pölytkin tyhjentää ja pestä joitain pyöreitä osia. Toisaalta ei se viälä täynnä ollut se pölyosasto sillä rouvan imurointitaktiikalla. Miähellä se kuulemma täyttyy yhdellä imurointisessiolla. Liian tarkkaa työtä tekee miäs. Ja mitä kaikenmaailman pölypussittomia ihmeimureita tänne on ostettu?! Ai niin, rouvahan sen taisi ihan itse ostaa. Kun sai halvalla.


Onnellista 15-vuotishääpäivää rakas miäheni! Kiitos kun aina imuroit. Ja teet paljon muutakin.

MMMise rillaa

Maiju veti normiasennon ja Risto piti paidan päällänsä. Ja kun Taiskakin lopetti sen vaarallisen kikkailun siellä maalin edessä, niin ei ollut matssundineilla enää mitään mahiksia ja SUOMI ON MAAAAAAAILMANMESTARI!!!! Ja Raipe on kone!!!! Ja missä widussa se Seppo on ollu koko kisojen ajan???

Aivav vinaalissa

Bochumin kisastudiosta poimittua:

Pieni häiriö kansainvälisessä kuva- ja ääniyhteydessä - isäntä ottaa selotuksen haltuun: "Suomi pitää todella hyvin kiekkoa vastustajan hyökkäysalueella!"

Saksalaisvahvistuksemme riemuitsee tulevasta loppuottelusta: "Jännittävää, tiedossa on pohjoissaksalainen finaali!"