torstai 11. marraskuuta 2010

Viides vuodenaika - The fifth season

Hossa! Tänään 11.11. klo 11:11 alkoi viides vuodenaika. Joka loppuu sitten karnevaaleihin ensi maaliskuussa. Kölniin lähetämme tässä tervehdyksen: Alaaf! Ja Düsseldorfiin: Helau!

Hossa! The fifth season began today, 11th November at 11:11. It will end with the carnival in March. At this point we salute Cologne: Alaaf! And Düsseldorf: Helau!

Seuraavia karnevaaleja odotellessa muutamia otoksia menneiltä vuosilta:

While waiting for the next carnival, here are some pics from the carnival past:








tiistai 9. marraskuuta 2010

Englantilainen, ei normaali - English, not normal

Eli tarina siitä kuinka ylpeys kävi lankeemuksen edellä.

Keskiviikkona on kurkku kipeä. Torstaina nenä tukossa ja päätä särkee. Kuume nousee. Perjantaina kuume nousee edelleen. Lauantaina kuumetta ja korvakipua. Miksi aina juuri silloin on lähdettävä lääkäriin kun ei kunto antaisi periksi. Onneksi päivystyksessä ei tarvitse odottaa kuin seitsemän minuuttia. Lääkäri kyselee oireet ja diagnoosikin on valmis: korvatulehdus. Tosin lääkärin ei sitä tarvitse tehdä, potilas tekee sen itse. Lääkäri puhuu lähes kuiskaten (vai olisiko vika potilaan korvissa) ja kysyy, tai oikeastaan toteaa -Te tulette ...sta? -Anteeksi kuinka? -Te tulette Englannista? -Ei kun Suomesta. -Tiedättehän Te, että Teidän iässänne ei ole normaalia potea korvatulehduksia? -Tiedän, vastaa potilas ja miettii, että tässä kohtaa lääkäri ei edes tiedä, minkä ikäinen potilas on, se selviää vasta hetkeä myöhemmin sairausvakuutuskortista. Mutta tottapa tuo turisee, onhan sitä tullut jo aiemminkin kirjoitettua, että lapsellistahan tuo on. Antibioottiresepti kouraan ja apteekin kautta kotiin potemaan.

Tämä oli lankeemus. Ja sitä edeltänyt ylpeys sitten...

Suomalainen tyttöbändi on tulossa keikalle kotikaupunkiini. Yksi poikaystävistäni kyselee jatkuvasti olenko menossa keikalle. Hän on. Ja minunkin kuulemma pitäisi. Lupaan harkita asiaa. Sitten toinenkin poikaystäväni sanoo, että hän haluaisi mennä. Ja vielä aviomiehenikin. Lupaan hommata liput. Toinen poikaystäväni peruu, hänen pitää olla töissä. Lupaan eräänä maanantaina aviomiehelleni hommaavani liput tiistaina tai viimeistään keskiviikkona. Tiistaina en ehdi. Keskiviikkona unohdan. Ja lähden baariin. Ja klubille jatkoille. Tunnen jonkun, joka tuntee jonkun, jolla on veli, jonka olen myös joskus tavannut, ja päädyn baaritiskillä juttelemaan hänen kanssaan. Hänelle selviää vasta nyt että olen suomalainen. Keskustelun päättyessä nimeni on suomalaisbändin vieraslistalla. +1. Seuraavana päivänä pahoittelen miehelleni etten ostanut lippuja vaikka lupasin. Mutta kerron hänelle olevani vieraslistalla. Ja hän on tuo minun +1. Parin viikon päästä selviää, että toisen poikaystäväni ei sittenkään tarvitse olla töissä. Ja hänet puhutaan vieraslistalle. Ei tietenkään omalla nimellään, vaan hän on minun +2. Ja koska olen luonteeltani leuhka, kehuskelen ja ylpeilen asialla. En koko maailmalle, mutta ainakin kahdelle, ellen jopa kolmelle ihmiselle. Enkä pääse keikalle. Koska makaan kotona kuumeessa ja korvatulehduksessa. Pojilla on sentään hauska ilta. Aviomieheni palaa klo 03:30 ja tuo minulle Indican T-paidan nimmareilla varustettuna.

Niin kävi ylpeys lankeemuksen edellä.

- - - - - - - - - -

a.k.a. "Pride goeth before the fall"

It started out with a sore throat, a runny nose and a headache... Then the temperature started rising - my temperature, not the one outside. And finally, there was the inflammation of the middle ear. The doctor didn't say much and everything she said, she almost whispered - or was it my ears? Anyway, after I had told her what's wrong with me, this is how it went: -You come from ...land? -Sorry? -You come from England? -No, no, from Finland. - You do realise it is not normal to have an inflammation of the middle ear at your age? -Yes, I know (and wonder which age she means, she hasn't even seen my health insurance card yet and can't know how old I am, but yes she is right, this is a children's disease). Antibiotics and back to bed. This was my fall.

And the pride? Well, there was a Finnish girlband coming to my hometown. My boyfriend #1 keeps asking if I'm going. He is and he insists I go too. I promise to consider. Then my boyfriend #2 tells me he wants to go too. And then my husband! I promise to get us tickets. A few days later boyfriend #2 cancels, he has to work. On Monday I promise my husband I'll buy the tickets on Tuesday or on Wednesday. On Tuesday I'm too busy. On Wednesday I forget. And go to a pub. Few ciders followed by a late night (and an early morning) in a dance club. There is someone I know, who knows someone, who has a brother, whom I've also met before. We end up talking and he finds out I'm a Finn. As the discussion is over my name is on the guestlist of the Finnish girlband. +1. The next day I have to tell my husband that I didn't get the tickets, but I'm on the guestlist. And he is my +1. A couple of weeks later I find out that boyfriend #2 doesn't have to work after all and he wants to come to the gig. He ends up being on the guestlist. But not with his own name, he is my +2. At some point - boastful and arrogant as I am - I start bragging. I'm not telling the whole world that I'm on the guestlist, but one or two persons, maybe even three. And I don't get to go to the gig. I'm at home with a fever and an earache. My husband and all the boyfriends are having fun. My husband gets home around 3:30 a.m. and brings me a T-shirt signed by all the girls from Indica.

Like they say: Pride will have a fall. And it did.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Artikulaation mestarit

Katselimme suomalaista elokuvaa. Videonauhalta. Eli ei tekstitystä. Eli ei ymmärrä. Kun ne puhuu niin epäselvästi. Haastetta lisäsi vielä outo pohojalaasmurre. Ehän mie sellaist ymmärrä. Elokuvan karjalaisnaisen puheesta sai paremmin tolkkua. Vaikka puhui jonniin verran enämp ku ne pohojalaaset, notta. Opetelkaa ihmiset a-r-t-i-k-u-l-o-i-m-a-a-n, niin että ulkosuomalainenkin saa selvää. Tai sitten ulkosuomalainen siirtyy nykyaikaan, menee ja ostaa dvd-version ja laittaa tekstityksen päälle! Jo vain tulee asiat selväksi. Niinkuin tässä:

tiistai 26. lokakuuta 2010

M.Hiltunen



Kiitos I.Heilä ja B.Virtanen

tiistai 19. lokakuuta 2010

Elämän tarkoitus

Elämä synnyttää luonnollisesti monia kysymyksiä joista suosituimpia kautta aikojen ovat olleet 'Miksi ihmiset syntyvät maailmaan?' 'Miksi he kuolevat?' ja 'Miksi he haluavat viettää niin suuren osan näiden kahden tapahtuman välisestä ajasta digitaalikello ranteessaan?'
. . . . .

"Hyvä on", Syvä Miete sanoi. "Vastaus Perimmäiseen Kysymykseen..."
"Elämästä, Kaikkeudesta ja Kaikesta Muusta Sellaisesta..." Syvä Miete sanoi.
"On..." Syvä Miete sanoi ja piti pienen tauon.
"On..."
"Neljäkymmentäkaksi", Syvä Miete sanoi äärettömän juhlallisesti ja rauhallisesti.

-Douglas Adams: Linnunradan Käsikirja Liftareille-

Päivän mietteen tarjosi Viivi. 42.

maanantai 18. lokakuuta 2010

HEViä jääkiekkoa

Sade yltyy kun ajelemme kohti Herneä. Kiiruhdamme sisään halliin, lehdistökorttia vilautetaan ja toimittajatuttavani ohjaa minut lehdistöaitioon... tai no aitioon ja aitioon, samaa keltaista, kylmää muovipenkkirivistöähän se on kuin muukin halli, ainoana erotuksena, että meidän edessämme on pöytä toimittajia varten.

Pelin alkuun on aikaa pari minuuttia ja vähitellen tunnelma tiivistyy kuin kosteus kaukalon pleksilaseissa. Jäälle luistelee ensin vierasjoukkue 'Neusser EV' kovien buuausten saattelemana ja heti perään kotijoukkue HEV eli 'Herner EV' vielä kovempien kannustushuutojen ja -laulujen saattelemana. Istun rangaistusaition ja toimitsijoiden takana ja fanikatsomon edessä. Fanien äänekkyydestä ja innokkuudesta päätellen ohjelmassa voisi kuvitella olevan MM-kisojen tasoinen tapahtuma. Eipä sitten tullut korvatulppia mukaan.

1. erä:
Peli on vauhdikasta. Ensimmäiset kymmenen minuuttia luulen seuraavani tennisottelua, sillä niin tiiviiseen tahtiin saan päätäni käännellä pelaajien luistellessa päädystä toiseen. Näin nopeaa kiekkopeliä en muista koskaan nähneeni. Ja näin kaoottista. Useimmiten en tiedä missä kiekko on, eivätkä sitä tunnu tietävän pelaajatkaan. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, maaleja ropisee ja erätauolle lähdetään tilanteessa 3-3.

2. erä:
Peli on hidastunut ja huomaan jo välillä haukottelevanikin. Yritän nauttia kuitenkin jäähallin viileästä tunnelmasta, jään tuoksusta ja pelin äänistä. Luistimien ja kiekon äänet kyllä valitettavasti hautautuvat fanien metelöintiin, jään tuoksu peittyy rangaistusaitiossa istuvan pelaajan hienhajun alle ja viileys alkaa tuntua kohmettavalta kylmyydeltä varpaissa. Eipä sitten tullut laitettua kuin kahdet sukat. Tunnelma ei ole enempää tiivistynyt, mutta kosteus pleksilaseissa kyllä, joten melko kovaääninen tuulikone laitetaan tässä vaiheessa päälle, jotta peliä jotenkuten vielä pystyy seuraamaan pleksien läpi. Erätauolle mentäessä kotijoukkue Herne on tappiolla maalein 3-5.

3. erä:
Herne tekee ensin neljännen maalinsa ja sitten tasoittaa. Mutta maali hylätään, syystä joka ei minulle ihan täysin selvinnyt. Meteli on kova. 808 katsojaa saavat enemmän ääntä aikaan kuin Hakametsän 8000 katsojaa konsanaan. Fanit jaksavat kääntää pettymyksensä vielä kannustukseksi ja Hernen joukkue syttyy. Viimeisten peliminuuttien aikana unohdan seuraavani 3. liigan ottelua ja nautin täysillä vauhdikkaasta menosta, jonka tuoksinassa Herne tasoittaa viimeisellä peliminuutilla ja näin varsinaisen otteluajan tulos on 5-5.

Jatkoaika:
Ajassa 62:30 Herne voittaa 6-5.

Odottelen vielä kun toimittajatuttavani käy lehdistötilaisuudessa ja sitten ajelemme lehden toimitukseen, jossa hän kirjoittaa otteluselostuksen tuoreeltaan. Sen jälkeen lähdemme baariin ja juomme snapsin jos toisenkin. Seuraavan aamun olotilasta päätellen olemme juoneet snapsin jokaista maalia kohden. Niin koti- kuin vierasmaaliakin. Ei sitten onneksi tullut enempää maaleja.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Näppi - Tatatur - and ame in Englih

Kirjoita tää nyt itten blogia. Kun yki kirjain ei toimi. Onneki kyeeä on lainanäppäimitö, tai näppi, miten itä kukakin kutua haluaa, joten puuttuvata kirjaimeta ei tarvite toivottavati käriä kauaa. Oma näppikeni on viety kuivumaan ja korjattavaki. Kyllä, kuivumaan. Raka aviomieheni Mika nää oli kukkienkatelupuuhia tää männä päivänä. Hän oli juuri menoa katelemaan toimitoni ikkunalaudalla olevaa rattopoikaa, kun luuli kuulevana ääniä tietokoneen kuulokkeita. OLI KUULEVINAAN ÄÄNIÄ! Ja kumartui itten kuuntelemaan tarkemmin. Katelukannu kädeään... Niinpä en koomin ei näppikeni alt-nappula toiminut ja ain tilalle lainanäppäimitön. Ja e alt-nappula onkin ihan aatanan tärkeä!!!! Kertakaan en olii itä tääkään tarvinnut, mutta tuo yhden kirjaimen toimimattomuu jonkin verran häiritee.

Ja tähän väliin taa akan opetuta: Näppäimitö = die Tatatur

- - - - - - - - - -

It i damn hard to write thi blog when one of the letter of my keyboard doen't work. Luckily thi i jut a loan device and I'll be getting a new one oon. Hopefully. And what happened to my old keyboard? Thi i a good one... My dear huband Mika wa watering our plant, it i hi job. We have one plant on the window ill in my office. A he walked by he thought he heard ome voice coming from the headphone by the computer. HE THOUGHT HE HEARD VOICE! And what he doe, he bend over, litening very carefully. The watering pot in hi hand... After thi incident the alt-key didn't work o I got thi other keyboard. Well, let me tell you, it i all the ame to me if the alt-bloody-key doen't work, nobody need it, but writing without one letter i getting a bit annoying.

No ue to learn the German word for keyboard, there i a letter miing.