Katselimme suomalaista elokuvaa. Videonauhalta. Eli ei tekstitystä. Eli ei ymmärrä. Kun ne puhuu niin epäselvästi. Haastetta lisäsi vielä outo pohojalaasmurre. Ehän mie sellaist ymmärrä. Elokuvan karjalaisnaisen puheesta sai paremmin tolkkua. Vaikka puhui jonniin verran enämp ku ne pohojalaaset, notta. Opetelkaa ihmiset a-r-t-i-k-u-l-o-i-m-a-a-n, niin että ulkosuomalainenkin saa selvää. Tai sitten ulkosuomalainen siirtyy nykyaikaan, menee ja ostaa dvd-version ja laittaa tekstityksen päälle! Jo vain tulee asiat selväksi. Niinkuin tässä:
tiistai 2. marraskuuta 2010
tiistai 26. lokakuuta 2010
tiistai 19. lokakuuta 2010
Elämän tarkoitus
Elämä synnyttää luonnollisesti monia kysymyksiä joista suosituimpia kautta aikojen ovat olleet 'Miksi ihmiset syntyvät maailmaan?' 'Miksi he kuolevat?' ja 'Miksi he haluavat viettää niin suuren osan näiden kahden tapahtuman välisestä ajasta digitaalikello ranteessaan?'
. . . . .
"Hyvä on", Syvä Miete sanoi. "Vastaus Perimmäiseen Kysymykseen..."
"Elämästä, Kaikkeudesta ja Kaikesta Muusta Sellaisesta..." Syvä Miete sanoi.
"On..." Syvä Miete sanoi ja piti pienen tauon.
"On..."
"Neljäkymmentäkaksi", Syvä Miete sanoi äärettömän juhlallisesti ja rauhallisesti.
-Douglas Adams: Linnunradan Käsikirja Liftareille-
Päivän mietteen tarjosi Viivi. 42.
. . . . .
"Hyvä on", Syvä Miete sanoi. "Vastaus Perimmäiseen Kysymykseen..."
"Elämästä, Kaikkeudesta ja Kaikesta Muusta Sellaisesta..." Syvä Miete sanoi.
"On..." Syvä Miete sanoi ja piti pienen tauon.
"On..."
"Neljäkymmentäkaksi", Syvä Miete sanoi äärettömän juhlallisesti ja rauhallisesti.
-Douglas Adams: Linnunradan Käsikirja Liftareille-
Päivän mietteen tarjosi Viivi. 42.
maanantai 18. lokakuuta 2010
HEViä jääkiekkoa
Sade yltyy kun ajelemme kohti Herneä. Kiiruhdamme sisään halliin, lehdistökorttia vilautetaan ja toimittajatuttavani ohjaa minut lehdistöaitioon... tai no aitioon ja aitioon, samaa keltaista, kylmää muovipenkkirivistöähän se on kuin muukin halli, ainoana erotuksena, että meidän edessämme on pöytä toimittajia varten.
Pelin alkuun on aikaa pari minuuttia ja vähitellen tunnelma tiivistyy kuin kosteus kaukalon pleksilaseissa. Jäälle luistelee ensin vierasjoukkue 'Neusser EV' kovien buuausten saattelemana ja heti perään kotijoukkue HEV eli 'Herner EV' vielä kovempien kannustushuutojen ja -laulujen saattelemana. Istun rangaistusaition ja toimitsijoiden takana ja fanikatsomon edessä. Fanien äänekkyydestä ja innokkuudesta päätellen ohjelmassa voisi kuvitella olevan MM-kisojen tasoinen tapahtuma. Eipä sitten tullut korvatulppia mukaan.
1. erä:
Peli on vauhdikasta. Ensimmäiset kymmenen minuuttia luulen seuraavani tennisottelua, sillä niin tiiviiseen tahtiin saan päätäni käännellä pelaajien luistellessa päädystä toiseen. Näin nopeaa kiekkopeliä en muista koskaan nähneeni. Ja näin kaoottista. Useimmiten en tiedä missä kiekko on, eivätkä sitä tunnu tietävän pelaajatkaan. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, maaleja ropisee ja erätauolle lähdetään tilanteessa 3-3.
2. erä:
Peli on hidastunut ja huomaan jo välillä haukottelevanikin. Yritän nauttia kuitenkin jäähallin viileästä tunnelmasta, jään tuoksusta ja pelin äänistä. Luistimien ja kiekon äänet kyllä valitettavasti hautautuvat fanien metelöintiin, jään tuoksu peittyy rangaistusaitiossa istuvan pelaajan hienhajun alle ja viileys alkaa tuntua kohmettavalta kylmyydeltä varpaissa. Eipä sitten tullut laitettua kuin kahdet sukat. Tunnelma ei ole enempää tiivistynyt, mutta kosteus pleksilaseissa kyllä, joten melko kovaääninen tuulikone laitetaan tässä vaiheessa päälle, jotta peliä jotenkuten vielä pystyy seuraamaan pleksien läpi. Erätauolle mentäessä kotijoukkue Herne on tappiolla maalein 3-5.
3. erä:
Herne tekee ensin neljännen maalinsa ja sitten tasoittaa. Mutta maali hylätään, syystä joka ei minulle ihan täysin selvinnyt. Meteli on kova. 808 katsojaa saavat enemmän ääntä aikaan kuin Hakametsän 8000 katsojaa konsanaan. Fanit jaksavat kääntää pettymyksensä vielä kannustukseksi ja Hernen joukkue syttyy. Viimeisten peliminuuttien aikana unohdan seuraavani 3. liigan ottelua ja nautin täysillä vauhdikkaasta menosta, jonka tuoksinassa Herne tasoittaa viimeisellä peliminuutilla ja näin varsinaisen otteluajan tulos on 5-5.
Jatkoaika:
Ajassa 62:30 Herne voittaa 6-5.
Odottelen vielä kun toimittajatuttavani käy lehdistötilaisuudessa ja sitten ajelemme lehden toimitukseen, jossa hän kirjoittaa otteluselostuksen tuoreeltaan. Sen jälkeen lähdemme baariin ja juomme snapsin jos toisenkin. Seuraavan aamun olotilasta päätellen olemme juoneet snapsin jokaista maalia kohden. Niin koti- kuin vierasmaaliakin. Ei sitten onneksi tullut enempää maaleja.
Pelin alkuun on aikaa pari minuuttia ja vähitellen tunnelma tiivistyy kuin kosteus kaukalon pleksilaseissa. Jäälle luistelee ensin vierasjoukkue 'Neusser EV' kovien buuausten saattelemana ja heti perään kotijoukkue HEV eli 'Herner EV' vielä kovempien kannustushuutojen ja -laulujen saattelemana. Istun rangaistusaition ja toimitsijoiden takana ja fanikatsomon edessä. Fanien äänekkyydestä ja innokkuudesta päätellen ohjelmassa voisi kuvitella olevan MM-kisojen tasoinen tapahtuma. Eipä sitten tullut korvatulppia mukaan.
1. erä:
Peli on vauhdikasta. Ensimmäiset kymmenen minuuttia luulen seuraavani tennisottelua, sillä niin tiiviiseen tahtiin saan päätäni käännellä pelaajien luistellessa päädystä toiseen. Näin nopeaa kiekkopeliä en muista koskaan nähneeni. Ja näin kaoottista. Useimmiten en tiedä missä kiekko on, eivätkä sitä tunnu tietävän pelaajatkaan. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, maaleja ropisee ja erätauolle lähdetään tilanteessa 3-3.
2. erä:
Peli on hidastunut ja huomaan jo välillä haukottelevanikin. Yritän nauttia kuitenkin jäähallin viileästä tunnelmasta, jään tuoksusta ja pelin äänistä. Luistimien ja kiekon äänet kyllä valitettavasti hautautuvat fanien metelöintiin, jään tuoksu peittyy rangaistusaitiossa istuvan pelaajan hienhajun alle ja viileys alkaa tuntua kohmettavalta kylmyydeltä varpaissa. Eipä sitten tullut laitettua kuin kahdet sukat. Tunnelma ei ole enempää tiivistynyt, mutta kosteus pleksilaseissa kyllä, joten melko kovaääninen tuulikone laitetaan tässä vaiheessa päälle, jotta peliä jotenkuten vielä pystyy seuraamaan pleksien läpi. Erätauolle mentäessä kotijoukkue Herne on tappiolla maalein 3-5.
3. erä:
Herne tekee ensin neljännen maalinsa ja sitten tasoittaa. Mutta maali hylätään, syystä joka ei minulle ihan täysin selvinnyt. Meteli on kova. 808 katsojaa saavat enemmän ääntä aikaan kuin Hakametsän 8000 katsojaa konsanaan. Fanit jaksavat kääntää pettymyksensä vielä kannustukseksi ja Hernen joukkue syttyy. Viimeisten peliminuuttien aikana unohdan seuraavani 3. liigan ottelua ja nautin täysillä vauhdikkaasta menosta, jonka tuoksinassa Herne tasoittaa viimeisellä peliminuutilla ja näin varsinaisen otteluajan tulos on 5-5.
Jatkoaika:
Ajassa 62:30 Herne voittaa 6-5.
Odottelen vielä kun toimittajatuttavani käy lehdistötilaisuudessa ja sitten ajelemme lehden toimitukseen, jossa hän kirjoittaa otteluselostuksen tuoreeltaan. Sen jälkeen lähdemme baariin ja juomme snapsin jos toisenkin. Seuraavan aamun olotilasta päätellen olemme juoneet snapsin jokaista maalia kohden. Niin koti- kuin vierasmaaliakin. Ei sitten onneksi tullut enempää maaleja.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Näppi - Tatatur - and ame in Englih
Kirjoita tää nyt itten blogia. Kun yki kirjain ei toimi. Onneki kyeeä on lainanäppäimitö, tai näppi, miten itä kukakin kutua haluaa, joten puuttuvata kirjaimeta ei tarvite toivottavati käriä kauaa. Oma näppikeni on viety kuivumaan ja korjattavaki. Kyllä, kuivumaan. Raka aviomieheni Mika nää oli kukkienkatelupuuhia tää männä päivänä. Hän oli juuri menoa katelemaan toimitoni ikkunalaudalla olevaa rattopoikaa, kun luuli kuulevana ääniä tietokoneen kuulokkeita. OLI KUULEVINAAN ÄÄNIÄ! Ja kumartui itten kuuntelemaan tarkemmin. Katelukannu kädeään... Niinpä en koomin ei näppikeni alt-nappula toiminut ja ain tilalle lainanäppäimitön. Ja e alt-nappula onkin ihan aatanan tärkeä!!!! Kertakaan en olii itä tääkään tarvinnut, mutta tuo yhden kirjaimen toimimattomuu jonkin verran häiritee.
Ja tähän väliin taa akan opetuta: Näppäimitö = die Tatatur
- - - - - - - - - -
It i damn hard to write thi blog when one of the letter of my keyboard doen't work. Luckily thi i jut a loan device and I'll be getting a new one oon. Hopefully. And what happened to my old keyboard? Thi i a good one... My dear huband Mika wa watering our plant, it i hi job. We have one plant on the window ill in my office. A he walked by he thought he heard ome voice coming from the headphone by the computer. HE THOUGHT HE HEARD VOICE! And what he doe, he bend over, litening very carefully. The watering pot in hi hand... After thi incident the alt-key didn't work o I got thi other keyboard. Well, let me tell you, it i all the ame to me if the alt-bloody-key doen't work, nobody need it, but writing without one letter i getting a bit annoying.
No ue to learn the German word for keyboard, there i a letter miing.
Ja tähän väliin taa akan opetuta: Näppäimitö = die Tatatur
- - - - - - - - - -
It i damn hard to write thi blog when one of the letter of my keyboard doen't work. Luckily thi i jut a loan device and I'll be getting a new one oon. Hopefully. And what happened to my old keyboard? Thi i a good one... My dear huband Mika wa watering our plant, it i hi job. We have one plant on the window ill in my office. A he walked by he thought he heard ome voice coming from the headphone by the computer. HE THOUGHT HE HEARD VOICE! And what he doe, he bend over, litening very carefully. The watering pot in hi hand... After thi incident the alt-key didn't work o I got thi other keyboard. Well, let me tell you, it i all the ame to me if the alt-bloody-key doen't work, nobody need it, but writing without one letter i getting a bit annoying.
No ue to learn the German word for keyboard, there i a letter miing.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Permuuda Kuppi
Bermuda Cup, tuo jännittävä ravintoloiden välinen jalkapallotapahtuma, oli vuorossa viime lauantaina. Kentällä ja kentän laidalla vietimme aikaamme klo 10:30-20:30. Ensimmäinen olutkierros tarjoiltiin vasta klo 11:30. Siihen asti eli myös ensimmäisen pelinsä ajan joukkueemme AC Mandragoran pelaajat olivat selvinpäin. Saavutus sekin. Tässä kohtaa selvinpäin oleviin laskettakoon myös krapulassa paikalle saapuneet.
Bayer Levekusenillakin on suomalaisvahvistuksensa... Hyypiä. Niin on sitten oltava meilläkin vahvistuksena joku viileän vaalea pohjoismaalainen... hyypiö. Miska oli ikänsä puolesta jo joukkueen nestoreita, joten ehkäpä hänet myydään ensi kaudeksi FC Mandragoraan. Kyseinen joukkue koostuu kuulemani mukaan yli 40-vuotiaista - näkemäni mukaan tosin yli 60-vuotiaista.
Mandragoran joukkueet sijoittuivat tässä 12 joukkueen turnauksessa upeasti viimeiseksi ja toiseksi viimeiseksi. AC:n maalisaldo oli hienosti pyöreä nolla!
Turnausmieliala pysyi kuitenkin hyvänä - kiitos sponsorimme, joka piti huolen siitä, että kaljat pelin aikana ja kaikki juomat pelin jälkeen Mandrassa olivat ilmaisia joukkueemme pelaajille, managereille ja huoltojoukoille, joista viimeksimainittuun allekirjoittanutkin kuului tehtävänkuvanaan peliasujen pyykkäys, laastarivaraston ylläpitäminen, kakkosmanagerin ja suomalaisen tähtipelaajan autonkuljettajana toimiminen sekä valokuvaus:
Bayer Levekusenillakin on suomalaisvahvistuksensa... Hyypiä. Niin on sitten oltava meilläkin vahvistuksena joku viileän vaalea pohjoismaalainen... hyypiö. Miska oli ikänsä puolesta jo joukkueen nestoreita, joten ehkäpä hänet myydään ensi kaudeksi FC Mandragoraan. Kyseinen joukkue koostuu kuulemani mukaan yli 40-vuotiaista - näkemäni mukaan tosin yli 60-vuotiaista.
Mandragoran joukkueet sijoittuivat tässä 12 joukkueen turnauksessa upeasti viimeiseksi ja toiseksi viimeiseksi. AC:n maalisaldo oli hienosti pyöreä nolla!
Turnausmieliala pysyi kuitenkin hyvänä - kiitos sponsorimme, joka piti huolen siitä, että kaljat pelin aikana ja kaikki juomat pelin jälkeen Mandrassa olivat ilmaisia joukkueemme pelaajille, managereille ja huoltojoukoille, joista viimeksimainittuun allekirjoittanutkin kuului tehtävänkuvanaan peliasujen pyykkäys, laastarivaraston ylläpitäminen, kakkosmanagerin ja suomalaisen tähtipelaajan autonkuljettajana toimiminen sekä valokuvaus:
lauantai 11. syyskuuta 2010
Humulus lupulus
III-osainen näytelmä
Tapahtumapaikka: Fiege-panimo, Bochum, Saksa
Tapahtuma-aika: Syyskuun 7. 2010, klo 18:30->
Rooleissa: Miska H. on herra johtaja ja Virpi H. on sihteeri
Ohjaus (lähinnä paikasta toiseen): Virpi H.
Käsikirjoitus (tositapahtumiin perustuen): Virpi H.
(Musikaaliversion koreografia: Miska H.)
Tilanne:
Herra johtaja on kutsuttu firmansa edustajana erään yhdistyksen kesäjuhliin. Syyskuussa. Sihteeri pääsee mukaan. Kesäjuhliin. Syyskuussa. Sihteeri juo kyllä paljon ja usein, mutta ei olutta. Kesäjuhlilla (syyskuussa!) tutustutaan paikalliseen panimoon ja maistellaan oluita. Sihteeri epäröi lähteäkö lainkaan mukaan, mutta lupautuu koska herra johtaja niin ystävällisesti hänet seurakseen kutsui ja kulutetut tunnithan voi aina merkitä ylitöiksi. Näytelmä alkaa:
1. näytös
Herra johtaja ja sihteeri seisovat panimon museohuoneessa. Joku vihreäpaitainen mies selittää jotakin panimon historiasta. Sihteeri havahtuu kun ensimmäiset oluet tuodaan tarjolle. Fiege Leichter Moritz eli kevytolut (2,6 %) ei maistu kylmänä ja 0,2 litran lasista lainkaan hassummalta, toteavat herra johtaja ja sihteeri. He juovat lasinsa tyhjiksi (melko nopeasti) ja lähtevät muun joukon mukana panimokierrokselle. Tiedossa on tunnin kiertue ja yli kolmesataa porrasta ylös ja alas. Pahimpaan suun kuivumiseen tarjotaan puolessa matkassa käymässä olevaa olutta.
(Näytelmän musikaaliversiossa tässä kohtaa lauletaan: "Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan")
Viiden minuutin rauhoittuminen panimon hiljaisessa huoneessa. Hiivaa ja humalaa haistetaan. Vettä ja maltaita maistetaan. Hiivan haju tuo sihteerin mieleen muistoja lapsuudesta ja hän herkistyy ajattelemaan isovanhempiaan - kuinka mummo pani ja vaari joi. Kotikaljaa.
(Musikaaliversiossa, samalla kun mummo ja vaari taustalla tanssivat polkkaa, näyttävän sivuroolin saanut, panimokierroksellakin mukana ollut tehdastyöläinen laulaa: "On mulla kotikalja tuolla, peräkammarissa, siellä olen juonut viikon tai kaksi, siksi varmaan mulla nenä punoittaa" - sävel "On kotiseutu mulla tuolla Peräpohjolassa")
Väliaika:
Teatterin lämpiössä kahvia ja pullaa. Vaihtoehtoisesti panimon ravintolassa olutta ja makkaraa.
(Musikaalin väliajalla mahdollisesti yhteislaulua tai humppaa)
2. puoliaika
Herra johtaja, sihteeri ja muu joukko on noussut hissillä korkeuksiin. Oluita maistellaan. Herra johtaja tilaa Fiege Weizenbier'n eli vehnäoluen (0,5 litraa ja 5,4 %), sihteeri Schwarzbier'n eli mustan oluen (0,3 l ja 4,9 %). Herra johtaja myhäilee tyytyväisenä. Olihan hän ovela ja osasi heti tilata isoimman ja vahvimman oluen. Sihteeri maistaa vehnäolutta, irvistää, miettii kuinka noloa olisi antaa nyt jo ylen, yrittää huuhtoa pahan maun suustaan omalla oluellaan, selvittää puoli lasillista ja siirtää loput herra johtajan eteen.
(Musikaaliversiossa lasien kilistelyä säestää johtajan ja sihteerin duetto "Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku")
Tässä välissä pöytään kannetaan myös peribochumilainen/saksalainen ruoka Currywurst. Sihteeri päättää allergiastaan (curry-, ei olut-) huolimatta maistaa aivan pienesti tätä herkkua tunteakseen olevansa aito bochumilainen. Kahden pienen makkarapalasen jälkeen sihteeri siirtää annoksensa herra johtajan eteen.
Seuraavaksi herra johtaja tilaa toisen makkara-annoksensa kyytipojaksi Altbier'n (0,3 l ja 4,8 %) eli vanhan oluen (viittaa oluen panotapaan, ei ikään) ja sihteeri päättää kokeilla normaalia Fiege Pils -olutta (0,3 l ja 4,9 %) kruunatakseen näin bochumilaisuutensa. Ensin sihteeri maistaa tietenkin herra johtajan olutta, juo sitten omastaan kolmasosan ja siirtää loput herra johtajan eteen.
(Musikaaliversiossa lavalle on saapunut vieraileva supertähti, Bochumin oma poika, Herbert Grönemeyer, joka laulaa hittibiisinsä 'Bochum')
Herra johtaja on onnistunut tyhjentämään kaikki lasit, sekä omansa, että sihteerinsä, ja tilaa vielä Fiege Gründer'n (0,3 l ja 5,1 %). Sihteeri päättää kokeilla tervetuliaisjuomaksi tarjottua kevytolutta uudemman kerran, mutta 0,3 litran lasillinen on sittenkin liikaa ja sihteeri siirtää muutaman siemauksen jälkeen oluensa herra johtajan eteen.
Puolentoista tunnin rupeama on ohitse ja väki siirtyy pikkuhiljaa pihalle päin eli hissiin, alas ja ulos.
(Musikaaliversiossa yllättäen hississä seisovat teekkarit virittävät vielä näytöksen loppulauluksi: "Oluessa, ihan oluessa, oluessa koko popula" - lauletaan ranskalaista Alouette-lastenlaulua mukaillen)
3. erä
Herra johtaja on huonovointinen. Sihteeri ehdottaa poikkeamista Fiege's Stammhaus -ravintolassa, mutta herra johtaja ei innostu ajatuksesta.
(Musikaaliversiossa herra johtaja puhkeaa laulamaan "Mä oksennan ylen annan" - sävel "Mä oksalla ylimmällä" ja loikkii lavan poikki poispäin taustalla loistavasta kuppilan kyltistä)
Matkalla ohitetaan myös Bratwursthaus ja sihteeri ehdottaa herra johtajalle vielä yöpalaksi currywurstia. Herra johtaja hoippuu yllättävän vauhdikkaasti eteenpäin.
(Musikaaliversiossa herra johtaja pyörähtelee tanssien pois lavalta ja todennäköisesti oksentaa, koska ei kestä sellaista pyörähtelyä, Bratwursthausen kulmalla Herbert Grönemeyer aloittaa laulunsa 'Currywurst')
Sihteeri onnistuu kuitenkin pysäyttämään herra johtajan seuraavassa kadunkulmassa ja hienovaraisesti ohjaa hänet Mandragora-ravintolaan.
(Musikaaliversiossa mennään jenkan askelin)
Sihteerin takaraivossa takoo vain yksi viimeinen ajatus: Tämä oluen maku on huuhdottava pois. Ja pian. Siideri tuo helpotuksen ja tyytyväisin mielin sihteeri luo vielä silmäyksen herra johtajaan, joka notkuu viereisellä baarijakkaralla ja juo... Fiege Pilsiä!!!
Humala tuli tutuksi. Yksille kasvi. Toisille olotila.
Tapahtumapaikka: Fiege-panimo, Bochum, Saksa
Tapahtuma-aika: Syyskuun 7. 2010, klo 18:30->
Rooleissa: Miska H. on herra johtaja ja Virpi H. on sihteeri
Ohjaus (lähinnä paikasta toiseen): Virpi H.
Käsikirjoitus (tositapahtumiin perustuen): Virpi H.
(Musikaaliversion koreografia: Miska H.)
Tilanne:
Herra johtaja on kutsuttu firmansa edustajana erään yhdistyksen kesäjuhliin. Syyskuussa. Sihteeri pääsee mukaan. Kesäjuhliin. Syyskuussa. Sihteeri juo kyllä paljon ja usein, mutta ei olutta. Kesäjuhlilla (syyskuussa!) tutustutaan paikalliseen panimoon ja maistellaan oluita. Sihteeri epäröi lähteäkö lainkaan mukaan, mutta lupautuu koska herra johtaja niin ystävällisesti hänet seurakseen kutsui ja kulutetut tunnithan voi aina merkitä ylitöiksi. Näytelmä alkaa:
1. näytös
Herra johtaja ja sihteeri seisovat panimon museohuoneessa. Joku vihreäpaitainen mies selittää jotakin panimon historiasta. Sihteeri havahtuu kun ensimmäiset oluet tuodaan tarjolle. Fiege Leichter Moritz eli kevytolut (2,6 %) ei maistu kylmänä ja 0,2 litran lasista lainkaan hassummalta, toteavat herra johtaja ja sihteeri. He juovat lasinsa tyhjiksi (melko nopeasti) ja lähtevät muun joukon mukana panimokierrokselle. Tiedossa on tunnin kiertue ja yli kolmesataa porrasta ylös ja alas. Pahimpaan suun kuivumiseen tarjotaan puolessa matkassa käymässä olevaa olutta.
(Näytelmän musikaaliversiossa tässä kohtaa lauletaan: "Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan")
Viiden minuutin rauhoittuminen panimon hiljaisessa huoneessa. Hiivaa ja humalaa haistetaan. Vettä ja maltaita maistetaan. Hiivan haju tuo sihteerin mieleen muistoja lapsuudesta ja hän herkistyy ajattelemaan isovanhempiaan - kuinka mummo pani ja vaari joi. Kotikaljaa.
(Musikaaliversiossa, samalla kun mummo ja vaari taustalla tanssivat polkkaa, näyttävän sivuroolin saanut, panimokierroksellakin mukana ollut tehdastyöläinen laulaa: "On mulla kotikalja tuolla, peräkammarissa, siellä olen juonut viikon tai kaksi, siksi varmaan mulla nenä punoittaa" - sävel "On kotiseutu mulla tuolla Peräpohjolassa")
Väliaika:
Teatterin lämpiössä kahvia ja pullaa. Vaihtoehtoisesti panimon ravintolassa olutta ja makkaraa.
(Musikaalin väliajalla mahdollisesti yhteislaulua tai humppaa)
2. puoliaika
Herra johtaja, sihteeri ja muu joukko on noussut hissillä korkeuksiin. Oluita maistellaan. Herra johtaja tilaa Fiege Weizenbier'n eli vehnäoluen (0,5 litraa ja 5,4 %), sihteeri Schwarzbier'n eli mustan oluen (0,3 l ja 4,9 %). Herra johtaja myhäilee tyytyväisenä. Olihan hän ovela ja osasi heti tilata isoimman ja vahvimman oluen. Sihteeri maistaa vehnäolutta, irvistää, miettii kuinka noloa olisi antaa nyt jo ylen, yrittää huuhtoa pahan maun suustaan omalla oluellaan, selvittää puoli lasillista ja siirtää loput herra johtajan eteen.
(Musikaaliversiossa lasien kilistelyä säestää johtajan ja sihteerin duetto "Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku")
Tässä välissä pöytään kannetaan myös peribochumilainen/saksalainen ruoka Currywurst. Sihteeri päättää allergiastaan (curry-, ei olut-) huolimatta maistaa aivan pienesti tätä herkkua tunteakseen olevansa aito bochumilainen. Kahden pienen makkarapalasen jälkeen sihteeri siirtää annoksensa herra johtajan eteen.
Seuraavaksi herra johtaja tilaa toisen makkara-annoksensa kyytipojaksi Altbier'n (0,3 l ja 4,8 %) eli vanhan oluen (viittaa oluen panotapaan, ei ikään) ja sihteeri päättää kokeilla normaalia Fiege Pils -olutta (0,3 l ja 4,9 %) kruunatakseen näin bochumilaisuutensa. Ensin sihteeri maistaa tietenkin herra johtajan olutta, juo sitten omastaan kolmasosan ja siirtää loput herra johtajan eteen.
(Musikaaliversiossa lavalle on saapunut vieraileva supertähti, Bochumin oma poika, Herbert Grönemeyer, joka laulaa hittibiisinsä 'Bochum')
Herra johtaja on onnistunut tyhjentämään kaikki lasit, sekä omansa, että sihteerinsä, ja tilaa vielä Fiege Gründer'n (0,3 l ja 5,1 %). Sihteeri päättää kokeilla tervetuliaisjuomaksi tarjottua kevytolutta uudemman kerran, mutta 0,3 litran lasillinen on sittenkin liikaa ja sihteeri siirtää muutaman siemauksen jälkeen oluensa herra johtajan eteen.
Puolentoista tunnin rupeama on ohitse ja väki siirtyy pikkuhiljaa pihalle päin eli hissiin, alas ja ulos.
(Musikaaliversiossa yllättäen hississä seisovat teekkarit virittävät vielä näytöksen loppulauluksi: "Oluessa, ihan oluessa, oluessa koko popula" - lauletaan ranskalaista Alouette-lastenlaulua mukaillen)
3. erä
Herra johtaja on huonovointinen. Sihteeri ehdottaa poikkeamista Fiege's Stammhaus -ravintolassa, mutta herra johtaja ei innostu ajatuksesta.
(Musikaaliversiossa herra johtaja puhkeaa laulamaan "Mä oksennan ylen annan" - sävel "Mä oksalla ylimmällä" ja loikkii lavan poikki poispäin taustalla loistavasta kuppilan kyltistä)
Matkalla ohitetaan myös Bratwursthaus ja sihteeri ehdottaa herra johtajalle vielä yöpalaksi currywurstia. Herra johtaja hoippuu yllättävän vauhdikkaasti eteenpäin.
(Musikaaliversiossa herra johtaja pyörähtelee tanssien pois lavalta ja todennäköisesti oksentaa, koska ei kestä sellaista pyörähtelyä, Bratwursthausen kulmalla Herbert Grönemeyer aloittaa laulunsa 'Currywurst')
Sihteeri onnistuu kuitenkin pysäyttämään herra johtajan seuraavassa kadunkulmassa ja hienovaraisesti ohjaa hänet Mandragora-ravintolaan.
(Musikaaliversiossa mennään jenkan askelin)
Sihteerin takaraivossa takoo vain yksi viimeinen ajatus: Tämä oluen maku on huuhdottava pois. Ja pian. Siideri tuo helpotuksen ja tyytyväisin mielin sihteeri luo vielä silmäyksen herra johtajaan, joka notkuu viereisellä baarijakkaralla ja juo... Fiege Pilsiä!!!
Humala tuli tutuksi. Yksille kasvi. Toisille olotila.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)