Frohes neues!

Eli "hyvää uutta" (vuotta)! Uusi vuosi, uudet kujeet - mutta tässä vielä katsaus vuoteen 2009.

Due to popular demand (yes, there are at least three of you) I will try to write something in English too every now and then. So happy new year to my English-speaking readers too - but first let us take a look at my year 2009.


Tammikuu / January:

Ai ettei meillä muka ole täällä lunta!
And one keeps telling it hardly ever snows in Ruhrgebiet!



Sitä ollaan niin kansainvälistä että... Siinä Eurooppa yhdistyy kun saksansuomalainen istuu Belgiassa irkkupubissa juomassa englantilaista siideriä sen jälkeen kun on onnistunut ruokkimaan itsensä olemattomalla hollanninkielellään.
How very international. This is what EU is all about. Imagine a Finn, who lives in Germany, having an English cider in an Irish Pub in Belgium after managing to order some food in her nonexistent Dutch.




Helmikuu/February:

Karnevaaliaika!
It's the carnival time!





Maaliskuu/March:

Ei kai maaliskuussa mitään sen tärkeämpää ole kuin Pyhän Patrickin päivä?? Sitä juhlittiin ensin Leedsissä ja toistamiseen Bochumissa. Slainte! PS. Mitä tuo Sallisen poika tuossa alemman kuvan vasemmassa reunassa tekee?! ;-)
Is there anything else important going on in March besides the St. Patrick's Day?? Celebration in Leeds and in Bochum. Slainte!





Huhtikuu/April:

Maijulainen tuli, näki ja koitti... kuinka se saksan kieli sujuu. Kielikurssin kevätlukukauden pakolliseen opetusohjelmaan kuuluivat mm. nalleleikit sekä tärkeä opetus: "Pidä aina aurinkolasit mukanasi". Kurssin priimusoppilaalle tarjottiin myös päiväretki Hollantiin ja leffatietämyksestä kisailtiin aiheella "Päiväni murmelina".
Maiju's language course in Germany, part one: Teddy bear = Teddybär. Sunglasses = Sonnenbrille.





Toukokuu/May:

Pleikkariko vain lapsille ja nuorille? Myös ikämiehille! Kitarasankarit ja laulutähdet pääsivät esiintymään Miskan täyttäessä 39 vuotta.
Playstation is not just for kids. Miska turned 39 and that was the night of Guitar Heros and Sing Stars.





Kesäkuu/June:

Take it easy Desperado!
Kotkat laskeutuivat Kölniin ja terassilla nautittujen Kölschien jälkeen nautimme upeasta musiikista.
Eagles in Cologne. We enjoyed some Kölsch and some great music.




Ja sitten oli naimiset. Lontoossa. Veljeni. Ja ihana Raakel. Upeat juhlat. Olen sanaton (kerrankin).
And then there was a wedding. In London. My brother. And the lovely Rachel. I'm speechless (for once). And more importantly, now I'm Irish-in-law!




Häiden jälkeen lomailua Lontoossa ja Leedsissä.
After-wedding-holiday in London and in Leeds.





Heinäkuu/July:

Ensivierailuni Bonniin. Sain selkääni Ikaroksen siivet ja tapasin Haribo-nallen. Haribo macht Kinder froh und Erwachsene ebenso!
My first visit to Bonn. Got the wings of Icarus and met the Haribo-bear.





Elokuu/August:

Mölkky-kausi tuli avattua hieman myöhässä, mutta pääsimmepä paikallislehteen.
Opening of our Mölkky-season made us famous in Ruhrgebiet.





Syyskuu/September:

Maijulainen, kielikurssi, osa 2: Syyslukukaudella tutustuimme mm. Oberhauseniin, kävimme sauvakävelemässä (hei, mihin ne sauvat jäi?!), sekä katselimme Popstarsia, kokki- ja sisustusohjelmia (mites se raskaus...?!).
Maiju's language course, part 2: The Pink Umbrella = der rosarote Regenschirm.





Lokakuu/October:

Täytin vuosia. Ei valokuvia kiitos. Kävimme saunomassa Dülmenissä. Valokuvaaminen kielletty.
I turned 41. No photos please. We went to sauna in Dülmen. Photographing forbidden.


Marraskuu - Joulukuu/November-December:

Urheilu-uutiset:
⑴ Bochum Citylauf (kaupunkijuoksu). 10 km. Miska juoksi. Minä en.
⑵ FC Bayern kävi potkimassa palloa Bochumin areenalla.

Sports:
⑴ Bochum Citylauf (city run). 10 km. Miska ran. Me not so much.
⑵ FC Bayern kicked ball (and ass) in Bochum.





Joulukuu/December:

Joulumarkkinat Kölnissä. Joulukuusi Tampereella. Lumiukko Kouvolassa.
Christmas market in Cologne. Christmas tree in Tampere. Snowman in Kouvola.










Vuosi vaihtuu. Tinaa kauhassa ja Joa tinassa.
Out with the old year, in with the new! The horseshoe still looks quite good. Joa not so much.

Guten Rutsch!

Eli "hyvää luisua" (uuteen vuoteen)!
Ja näin päättyy vuoden 2009 kielikurssimme.
Opinnot jatkuvat taas ensi vuoden puolella.

Kiitokset vielä mukavista hetkistä Suomessa seuraaville tärkeille henkilöille: RidgeAntsuTupsuTapsuPetriKajtsuMänttisAikkuJuhaRaitschu
MuttiElonpoppooAnuHessu. Lopuksi erityisen lämpöiset terveiset Lahteen:
Olette ajatuksissamme, voimia ja halauksia teille.

Talven riemuja

Talvi on täällä! Eihän se nyt toki tarkoita, että lunta olisi, mutta lämpötila on painunut jo muutamana yönä alle nollan, eikä päivisinkään nouse paria lämpöastetta korkeammalle. Aurinko paistaa päivisin, tähdet tuikkivat öisin ja pakkanen nipistää nenänpäätä. Tosin talven riemuihin ei siis vielä ainakaan ole kuulunut lumiukon teko tai pulkkamäki, mutta muuten on ollut kivaa. Esimerkiksi viime viikonloppuna.


Perjantai - joulukirkko: Ajelimme Joan kanssa Sauerlandiin määränpäänä pikkukaupunki Werdohl, jonne yksi suosikkilaulajistani oli saapunut pitämään joulukonserttiaan katolisessa ja katollisessa kirkossa. Kuten edelliset kaksi konserttia, joissa olen ollut, tämäkin oli upea elämys. Iloinen yllätys oli myös viulisti-taustalaulajattaren ensimmäinen sooloalbumi, jolta saimme kuulla yhden biisin. Istuin kyyneleet silmissä kaunista laulua kuunnellen ja rukoilin (kuten kirkossa kai kuuluu tehdä), että kyseinen levy olisi myynnissä paikan päällä. Rukoukseeni vastattiin ja olen nyt tuon levyn onnellinen omistaja.

Irkkumusiikkitunnelmissa oli sitten tietysti päästävä Mandraan juomaan siideriä. Vakaa päätöksemme ja ilmeisesti jo ennalta tuhoontuomittu suunnitelmamme oli kaksi siideriä ja kotiin. Kuka lie, vai minä itse, eli mitä, tilasi sitten sen kolmannenkin, mikä aiheutti tietysti sen, että kotiin ei voinut kävellä suoraan, vaan piti poiketa Weiher Stubessa katsomassa mikä on tilanne.

Tilanne: Martinin syntymäpäivä, paikalla myös bochumilainen muusikko, jonka kanssa yhteinen sävel löytyy irkkumusiikin parista, sekä pari tanskalaista, jotka minut nyt ensimmäistä kertaa tavattuaan riemastuivat vallan ja huusivat innoissaan: "Suomiperkelekippis!"

Lopputulos: Ilmaisia napantereja juotuamme yritin vakuuttaa edellämainitulle muusikolle, etten suinkaan ole irlantilainen vaikka hän on aina niin luullut, ja tanskalaisten kanssa inhosimme yhteistuumin ruotsalaisia ja norjalaisia. Kotiinpaluu on hieman hämärän peitossa. Seuraavana päivänä en sentään puhunut norjaa, mutta muistin kyllä sujuvasti puhuneeni edellisiltana tanskaa. Ja ruotsia. Ja englantia. Ja saksaa. Ja suomea. Keskustelun aiheista ja varsinkaan sen tasosta ei ole käsitystä.


Lauantai - talviurheilua: Pitkät kalsarit ylle, lämpimät sukat jalkaan, hanskat käteen... Ja menoksi.

Tilanne: Hieman heikossa hapessa edellisen illan jäljiltä selvisin metromatkasta stadionille. Ennen peliä maistui kylmä cola. Ja sitten alkoikin kutkuttavan jännittävä jalkapallopeli Vfl Bochum vs. FC Bayern München.

Lopputulos: FC Bayern voitti maalein 5-1. Mutta kiitos voitosta ei kuulu tällä kertaa pelkästään koko joukkueelle, vaan molemmille joukkueille - Bochum teki myös yhden Baijerin maaleista.

Pelin jälkeen reipas kävely keskustaan, Glühwein-mukillinen ja Spanferkel-sämpylä. Puhelu Miskalle (joka on taas vaihteeksi käymässä näillä kulmilla), komento joulumarkkinoille ja lentävää joulupukkia ihmetellen Eierpunschin siemailu. Koti ja peti alkoi houkuttaa, mutta Mandran ohi ei voinut kävellä pysähtymättä yhdelle siiderille.


Tämän viikon riemuihin kuuluu mm. kahden päivän Kölnin reissu. Torstaina Joan kanssa ja houkuttelemana 1/4 Beatles-konsertti ja perjantaina Nokia Night of the Proms, jonka tämänvuotinen ohjelmisto saa meidät muutaman vuoden tauon jälkeen lähtemään taas paikan päälle. Miskalle svenskapoppii ja allekirjoittaneelle progee. Oi näitä talven riemuja!

Viivin meikkikoulu

Pitäähän sitä yrittää ainakin näyttää huolitellulta kun tuolla Bochumin yössä liikkuu. Aika tarkistaa siis meikkivarasto ja välineet. Puutteet: ripsiväri ja meikkisienet. Siispä ostoksille. Ripsiväri löytyykin ongelmitta. Mutta, mutta... Missäs ne meikkisienet nyt ovat? Ei meinaa löytyä, ei. Haahuilen ympäri kauppaa ja tässä vaiheessa mukanani oleva saksalainen, miespuolinen ystäväni kysyy mitä oikein etsin. Vastaan hänelle, että kertoisin, jos minulla juuri tällä hetkellä olisi aavistuskin siitä mitä "meikkisieni" on saksaksi. Sitten löydänkin ne ja hyllyn reunassa lukee 'Make-Up Sch'. Riemastun kun muistan lyhenteen perusteella saksankielisen sanan, käännyn ystäväni puoleen ja kerron hänelle, että nyt löysin etsimäni. Näen kuinka ystäväni naamalle leviää vieno hymy... Ei vaan hän repeää nauramaan. Ja samalla sekunnilla tajuan, että olen juuri, ja luonnollisesti melko kovaan ääneen, sanonut etsineeni meikkipippeliä.

Jättäkäämme meikkivinkit siis sikseen ja palatkaamme saksan opiskeluun:
Schwanz = edellä mainitsemani ruumiinosa (myös eläimen häntä)
Schwamm = sieni (meikki- tai pesu- sellainen)

10 Jahre in Deutschland

29.11.1999

Muuttokuormamme on lähtenyt aamulla Tampereelta ja itse olemme laskeutuneet Düsseldorfiin klo 21:20. Otamme vuokra-auton ja ajamme Bochumiin. Hotelli Novoteliin. Radiosta tulee uutiset. En ymmärrä sanaakaan vaikka olin kuvitellut, että kahden vuoden peruskoulusaksalla ja kahden vuoden hotelli-ja ravintolakoulusaksalla jotenkuten täällä saattaisi pärjätäkin. No, ehkä uutisten kuunteluun vaaditaan vielä yksi jatkokurssi.

On pimeä ja sataa vettä. Hotellilla puramme matkalaukut. Yksi viinipullo on hajonnut laukussani ja ripustelen alkoholilta löyhkääviä vaatteita tuolin selkänojalle. Väsyttää. Ja jännittää. Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen Miska opettaa minulle mitä tuhkakuppi on saksaksi (der Aschenbecher) ja käytännön kielikurssini on alkanut.

Elämä, siis tavallinen arki, on yhtä seikkailua. Siinä on nimittäin seikkailun tuntua kun ensimmäistä kertaa lihatiskillä yrittää saada puoli kiloa naudan jauhelihaa (ein Pfund Rindgehacktes) tai lääkärin luona yrittää selittää, että sattuu korvaan, taitaa olla välikorvantulehdus (die Mittelohrentzündung). Sanakirja laukussani kuljen päivästä toiseen villeissä seikkailuissani postista pankkiin ja kahvilasta rautatieasemalle. Vielä kun löytäisi kotiin...


29.11.2009

Sitä kielikurssia on nyt kestänyt päivälleen 10 vuotta. Ja opin kuin opinkin saksaa. Tosin kuulemma Wattenscheidin (Bochumin melko itsenäisen kaupunginosan) murteella. Sielläkään eivät oikein osaa puhua kunnolla, näin minulle kerrottiin. Ja sanakirjan olen jättänyt kotiin jo kauan sitten. Ihanaa on ollut, vaikka koko ulkomaille muuttaminen ei sujunut ihan omien suunnitelmieni mukaan. Olin nimittäin sanellut Miskalle omat ehtoni: Minne tahansa läntiseen Eurooppaan, mutta ei missään nimessä saksankieliseen maahan. Eli jotain meni pahasti pieleen. Toisaalta, onhan 50% ehtojen täyttymisestä jo aika hyvä saavutus.


Mikä täällä sitten on hyvää?

Alkoholi - halpaa ja myynnissä joka paikassa. Ja sitä saa vaikka aamuneljältä huoltoasemalta. Ja lähikaupastamme saa nykyään Koskenkorvaa!
Asuminen - edullista. Naapurit yleensä mukavia.
Biletys - baarit avoinna kellon ympäri ja terassit vuoden ympäri. No ei ihan kaikki. Mutta harvoin tarvii aamuneljältä huoltoasemalle lähteä kaljaa hakemaan.
Huumori - naurattaa. Monia hyviä stand up -koomikoita. Kyllä näiltä huumorintajuakin löytyy, vaikka maailmalla muuta väitetään.
Ihmiset - avoimia, mukavia, ystävällisiä ja kohteliaita. Useimmat myös melko pitkiä.
Matkustaminen - helppoa. Koko Eurooppa aivan nurkan takana ja Suomikin yllättävän lähellä.
Multikulti eli monikulttuurisuus - kaikki kielet ja ihonvärit edustettuina. Juuri kun luulit olevasi porukan ainoa ulkomaalainen.
Musiikki - esimerkiksi Udo Lindenberg. Schlageria eli saksalaista iskelmämusiikkia tulee kuitenkin välttää.
Ravintolatarjonta - hyvää ruokaa joka makuun. Myös allergikolle. Ja muutakin kuin makkaraa.
Weihnachtsmarkt eli joulumarkkinat - taas on se aika ja yhä se jaksaa ilahduttaa ja ihastuttaa.


Entä huonoa?

Siideri ja salmiakki - saatavuus heikkoa.
Lumi ja pakkanen - saatavuus heikkoa.
Sauna - saatavuus heikkoa.
Jääkiekko - saatavuus heikkoa.


Viimeksi Suomi-Saksa jalkapallo-ottelua katsoessani (olen altistunut ja alistunut... seuraan silloin tällöin jalkapalloa) kuulin selostajan toteavan: "Kyllä suomalaiset nyt tekevät saksalaisten elämän vaikeaksi." Olen itse yrittänyt olla helppo, ja viime aikoina olen kuullut olevani harvinaisen aito ja yllättävän mukava. Tuo jälkimmäinen kommentti vielä vähän mietityttää: miten niin "yllättävän" mukava...?!?!

Mutta minkälaista Suomi-kuvaa minä sitten oikein olen levittänyt Ruhrin alueelle? Ahkerasti pidän yllä mielikuvaa suomalaisten runsaasta alkoholin käytöstä. Siis biletän. Läpi yön. Ja samalla olen ajanut alas mielikuvan suomalaisten puhumattomuudesta ja totisuudesta. Puhun liikaa, vaikken aina osaisikaan, ja nauran kuulemma paljon. Mikä taas johtuu siitä, että yleensä aina minulla on kivaa.

Minä olen 10-vuotisjuhlani viime yönä juhlinut. Miska ei ollut mukana juhlissa. Hän on Suomessa. Missäpä muuallakaan. Ja Miskan matkustusmäärillä voimme kai sanoa, että ei hän täällä ole asunutkaan kuin vasta kahdeksan vuotta. Mutta minä nostan nokan kohti uusia toilailuja ja seuraavia kymmentä vuotta, edelleen uteliaana ja iloisin mielin!

Ruokaa amore - Ei kiitos

Tai siis kyllä kiitos. Pari kirjasuositusta kylmien (tai täällä kun on mittarissa ollut viime päivinä +15 astetta niin miksei lämpimienkin) iltojen iloksi.

Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos
"Minä rakastan miehiä, jotka heittäytyvät pelleiksi kaikkien nähden. Erityisesti minua ilahduttavat insinöörit, jotka yhtäkkiä riehaantuvat soittamaan ilmakitaraa."

Anthony Capella - Ruokaa amore
"Anni, amori e bicchieri di vino nun se contano mai."
"Vuosia, rakastajia ja viinilasillisia ei sovi laskea."

FKK

Lokakuun viimeisenä keskiviikkona soitamme ovisummeria vähän vaille kolme iltapäivällä. Ovi avataan, meidät otetaan sisään koska olemme yli 16-vuotiaita, nimemme merkitään kirjaan ja saamme avaimet ranteeseen. Siirrymme pukuhuoneeseen. Minä, Miska ja Joa. Riisuudumme, sujautamme tohvelit jalkoihimme, pukeudumme aamutakkeihimme, otamme pyyhkeet olalle ja seikkailumme alkaa. Hetken kuluttua ripustammekin jo aamutakit naulaan, potkaisemme tohvelit pois jaloistamme ja siirrymme suihkutiloihin. Kuusi, seitsemän, kahdeksan suihkua ja vain yhdestä tulee lämmintä vettä. Jonotamme siihen vuoronperään.

Valo-Sauna
Astumme sisään nauttimaan miedosta 60 asteen löylystä, vaihtuvista värivaloista katossa ja eteerisistä öljyistä, joiden tuoksu nousee kiukaalta. Saunassa on lisäksemme yksi mies ja yksi nainen. Keskustelen Miskan kanssa kiivaasti, kunnes muistan, että näissä saunoissa pitää rentoutua ja rauhoittua, eli olla hiljaa. Niinpä yritän pitää suuni kiinni ja ihailen lauteiden kaiteisiin kaiverrettuja nuottiviivastoja nuottiavaimineen ja nuotteineen. Istumme pyyhkeittemme päällä niin, että pieninkään kohta ihosta ei kosketa laudetta - hiki kun on pahaksi puulle. Ainakin jos saksalaisia saunomisohjeita on uskominen. Pikkuhiljaa eteeriset öljyt alkavat aiheuttaa päässäni epämiellyttävää oloa ja päätän lähteä kastautumaan kylmäaltaaseen, sillä tässä kohtaa en vielä tiedä, että kylmästä vedestä ei tule olemaan pulaa.

Suuri-Sauna
Kävelemme pihan poikki kauimpana olevaan suureen saunaan. Keskellä pihaa on uima-allas, miehet ja naiset kuljeskelevat kuka alasti, kuka aamutakissaan, joku makailee lepotuolissa, joku istuu ravintolan terassilla ja polttelee sikaria. Suuri-Saunassa on alkamassa kello 16 show, mutta sitä ennen ehdimme tilata pullolliset Lapin Kultaa. Lopulta tungemme itsemme lauteille. Ala- ja keskilauteilla on melko täyttä, mutta emmepä me ylälaudetta vähempää haluaisikaan. Saunassa ei ole liian kuuma, mutta ilmanvaihtoa ei ole ja happi tuntuu loppuvan melko pian. Sinnittelemme kuitenkin läpi vihtomisrituaalin. Pyynnöstäni saunatyttö hakkaa meitä kahta suomalaista kovalla kädellä. Muutama saksalainen jättää oksilla kiduttamisen kokonaan väliin. Lopuksi kunnon löylyt ja siinä kohtaa suomitytönkin pitää päästä ulos happea haukkaamaan. Joa on karannut jo hetkeä aiemmin, vain Miska vielä sinnittelee löylyssä. Lapin Kulta -huikat naamaan ja kylmä suihku ulkotiloissa. Ei, ei ole yhtä ainokaista suihkua, josta tulisi lämmintä vettä. Vaihtoehtokin toki löytyy. Suihkun sijaan voi kaataa ämpärillisen vettä päällensä. Kylmää vettä.

Tuli-Sauna
Tässä saunassa on takkamainen tulisija keskellä pyöreää löylyhuonetta. Asetumme pyyhkeillemme makaamaan ja nautimme liekkien lepatuksesta. Yllättävän nopeasti tulee taas hapen puute ja päätämme lähteä uimaan. Ennen uima-altaaseen menoa on käytävä suihkussa. Arvaatteko...? Kyllä, suihkusta tulee vain jääkylmää vettä. Mutta altaan vesi tuntuu yllättävän lämpimältä ja siinä me pulikoimme lokakuun kirkkaansinisen, pilvettömän taivaan alla. Altaasta ei meinaa malttaa nousta pois. Mutta saunakierroksen on jatkuttava.

Maa-Sauna
Lämpötila on jotain 110 ja 120 asteen välillä. Saamme nauttia lämmöstä ja rauhasta omalla porukalla. Nälkä alkaa kuitenkin kurnia ja kurkkuakin kuivaa, joten siirrymme suihkun - kylmän sellaisen - kautta ravintolaan. Ravintolaan on tosin pukeuduttava... aamutakkiin ja tossuihin. Pojat juovat Lapin Kultaa, itse tyydyn cokikseen. Syömme pastaa ja kanaa. Ja nautimme takkatulesta.

Ruusu-Sauna
Tämä ei ollut minun juttuni. Saunassa on kyllä miellyttävä ruusun tuoksu, mutta vaikken nyt ihan allergiakohtausta saanut, niin en oikein pystynyt nauttimaankaan. Joten melko pian houkuttelen pojat mukaani höyrysaunaan.

Dampfbad
Täällä riittää muiden saunojenkin edestä kosteutta ja vihdoin on helppo hengittää. Olemme taas kolmestaan ja juttumme alkavat olla melko alatyylisiä. Nauramme aikamme saunan höyryissä, kunnes päätämme lähteä pihalle etsimään sitä viimeistä saunaa, joka meiltä on vielä kokematta. Mutta ensin uimaan. Kylmän suihkun kautta!!! Ilta on jo pimentynyt ja taivaalla mollottaa kuu muutama tuikkiva tähti seuranaan. Altaan vesi tuntuu jo vähän viileämmältä, mutta tämä lokakuinen naku-uinti kuutamossa on yksi hienoimpia hetkiä, joita olen saanut elää. Joa viihtyy altaassa vähän pidempäänkin, joten poikkean Miskan kanssa suosikikseni nousseessa Maa-Saunassa.

Stuga-Rex-Sauna
Viimeinen sauna. Saunassa on miellyttävän lämmin. Heittäydymme kaikki lauteille makaamaan. Kukaan ei jaksa enää puhua. En edes minä. Olo ei ole aikoihin ollut näin rento. Käymme vielä baarissa ottamassa janojuomat ja sitten Joa lähteekin jo pesulle. Minä houkuttelen vielä Miskan hetkeksi Valo-Saunaan ja sen jälkeen on meidänkin aika hakea shampoot ja siirtyä pesutiloihin. Hurraa, suihkusta tulee lämmintä vettä ja viimeiset koivun lehdet huuhtoutuvat selästä. Vähän vaille yhdeksän maksamme laskun ja reilun puolen tunnin ajomatka kotiin alkaa.

Suomalainen saunakylä, Dülmen
Eihän se nyt ihan 100% suomalaista saunomista ollut - nimim. "Missä kiulu, missä kuuppa, saako heittää löylyä?" - mutta hieno elämys, upea kokemus ja hauska seikkailu. Ja rentouttava. Edellisten kolmen kuukauden hirveä stressi ja ahdistus jäi kyllä näiden seitsemän saunan lauteille. Tänne me mennään uudestaankin! Kiitos vielä saksalaisille ystävillemme Dortmundiin, jotka lahjoittivat meille vapaaliput odotellessamme heidän oman suomalaissaunansa valmistumista. Loma Kurkilinnassa teki siis tehtävänsä ja jatkossa vietämme ilmeisesti lauantait heidän luonaan. Ja ehkä keskiviikotkin. Eivätkös ne ole ne perinteisimmät saunapäivät?

Niin, ja tuo kirjoitukseni otsikko, FKK - Freikörperkultur (engl. free body culture) viittaa tämän suomitytön ensimmäiseen julkiseen saksalaissaunomiseen. Vähän niinkuin Vesivehmaan jenkan tyyliin: "Siinä meni nuoret sekä vanhat saman lailla"... ja miehet ja naiset. Että ei ne meidän kaverisekanakusaunat ole mitenkään kummallisia, varsinkin kun niissähän me ollaan monesti jopa pukeissa - kumisaappaat jalassa tai perkele-pipot päässä. Tai ainakin stringit kiukaalla. Halit kaikille mun saunakavereille Suomeen!