Kadonneen baaritiskin metsästäjät

Tänään alkavassa kolmiosaisessa kuunnelmasarjassamme "Ja tapahtui niinä päivinä...." luomme vielä katsauksen menneeseen ja pyöräytämme käyntiin uuden vuoden. Sarjamme ensimmäinen jakso painottuu remontointiin ja sisustukseen. Normaalein ruokajuomin. Ohjelman lopuksi annamme myös kirjavinkin.

Mutta nyt hyvät kuulijat, evankeliumimme pariin. Se sijoittuu viime syksyyn. Syksyyn, joka oli ollut aurinkoinen ja lämmin. Syksyyn, jolloin elämä oli ollut hyvää. Kunnes koitti marraskuun 17. päivä. Tuolloin ovet ja siiderihanat sulkeutuivat. Ajat olivat kovat.

Ja tapahtui niinä päivinä, että setä Prööseliltä kävi käsky, että koko Mandra oli remonttiin pantava. Tämä remontti oli ensimmäinen ja tapahtui Joan ollessa Mandran baarimikkona. Ja kaikki lähtivät remonttia pakoon, kukin omaan kotiinsa.

Niin Viivikin lähti Mandragorasta, Ehrenfeldin kaupunginosaan, omaan kotiinsa, miähensä kanssa. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Viiville tuli jano. Ja he lähtivät kaupungin keskustaan kaupasta juomia hakemaan, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli remonttimiehiä rakentamassa Mandran baaritiskiä. Niin heidän edessään seisoi Mandran baarimikko ja he peljästyivät suuresti. Mutta baarimikko sanoi heille: "Älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikille kanta-asiakkaille: Mandran avajaiset ovat jo kuudes joulukuuta. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte minut oluttynnyreitä kantamassa."

Ja yhtäkkiä oli baarimikon kanssa suuri joukko kanta-asiakkaita. "Menkäämme nyt Mandraan katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä baarimikko meille ilmoitti." Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät uuden oven, uudet ikkunat ja uuden baaritiskin. Ja kun he tämän olivat nähneet, he alkoivat juoda."

Kun kanta-asiakkaat olivat lähdössä kotiin, tarjoilijat sanoivat heille: "Teidän juomanne eivät maksa tänään mitään, menkää nyt kotiin! Siellä te tajuatte sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä ravintolapäällikkö meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät vapaailtaansa viettäneen baarimikon, joka makasi taksin takapenkillä. Tämän nähdessään he kertoivat mitä heille oli juomista sanottu.

Kaikki, jotka kuulivat tarjoilijoiden sanat, olivat ihmeissään. Mutta Viivi kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkiskeli sitä.

Kanta-asiakkaat palasivat kiittäen ja ylistäen ravintolapäällikköä siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

"Tarjoilija, tuokaa vodkaa!"
"Tuodaanko colalla?"
"Tuo nyt vaikka lumilapiolla kunhan tuot."
Ja kottikärryllä siideriä...
Remontin kolmantena päivänä päästivät
ikkunan takana itkua vääntäneen kanta-asiakkaan sisään.
Kahville. Kiitos.

Vanha sisäänkäynti. Ken tästä käy...

Ikkunanurkkaus silloin.

Ikkunanurkkaus nyt.

Uusi sisäänkäynti. Ei se viälä oo ihan valmis...

                                                   Baari ennen ja jälkeen remontin. Baarimikko sama:

Laterne eli lyhty

Vanha kantapeikko

Uusi kaffemasiina

Ja kolmiosaisen kuunnelmasarjamme "Ja tapahtui niinä päivinä..." ensimmäisen osan lopuksi vielä lupaamamme kirjavinkki.

Kuulemme nyt lukunäytteen Pasan ja Atpon kirjasta 'Eniten vituttaa kaikki' teemalla 'Ilmaisesta viinasta sekaisin menevät nollapäät'

"Käristää ihan tosissaan kaikki ne säälittävät hattivatit ja tiivitaavit, joitten mielestä maailman siistein juttu on se, että jossain räkäsissä reppahousujuhlissa on ilmaista viinaa. "SIIS NIINKU KÄSSÄÄTTEKSTE, ILMASTA VIINAA, EI OO TOTTA!! VITTU MÄ VEDÄN ITTENI NIIN KATOLLEEN, JUUUHUUUUUU!!!"

Viivimarinoitu suosittelee yllämainittua kirjaa.

Tähän päättyy kolmiosaisen kuunnelmasarjamme "Ja tapahtui niinä päivinä..." ensimmäinen osa. Toisessa osassa ensi viikolla aiheena joulu, jonka tunnelmaan, hyvät kuulijat, voitte halutessanne virittäytyä tämän tonttu-videon myötä: