Joulu ensimmäinen tuo

Kolmiosaisen kuunnelmasarjamme "Ja tapahtui niinä päivinä..." toisessa osassa seuraamme päiväkirjanomaisesti ulkosuomalaisen joulun viettoa. Keskitymme joulun perinteisiin ja joulupöydän antimiin. Normaalein ruokajuomin. Samalla etsimme vastauksia tärkeisiin kysymyksiin kuten: Mistä harmaasuolattu kinkku, tuleeko valkea joulu ja löytääkö joulupukki perille? Lisäksi jaamme vinkkejä stressittömään jouluun. Tästä se lähtee, suomalaisen ensimmäinen Saksan joulu.


20.12.
Ikeasta on haettu jo viikko sitten 7,90 eurolla joulukuusi. Pieni, mutta vino. Sen voi koristella vaikka tänään. Hiano on. Ja vino.

Vinkki: Tee joulusiivous jos huvittaa. Jos ei huvita, käy siiderillä. Joulun jälkeen pitää kuitenkin heilua ihan tarpeeksi imurin kanssa kuusenneulasten takia. Ja Marttojen ohjeen mukaan komerot siivotaan vain, jos aikoo viettää joulunsa komerossa. Useampaankin puuhaan voitaneen myös soveltaa äidiltä erään kerran jouluverhojen vaihtamisen yhteydessä saatua näppärää neuvoa: "Siitä sitten vaan". 

21.12.
Teijan keittiössä on kai iät ja ajat osattu ja tehty joulun laatikot itse. Mutta meijän keittiössä näin ei ole ollut. Kaupasta on haettu, mutta nyt ei haeta, vaan ostetaan tarvittavat aineet, kaivetaan reseptit esiin ja siitä sitten vaan imellettyä perunalaatikkoa tekemään. Jaa, tässä ohjeessa ei lainkaan mainita monelleko hengelle tämä on. Jaa, noita perunoita taitaa olla vähän reilummin kuin ohjeessa sanotaan. Jos nyt sitten varuiksi keittäisi kuitenkin koko satsin, niin ei sitten lopu laatikko ainakaan kesken. Perunoiden keitto, kuorinta, soseutus ja vehnäjauhojen kanssa yöksi uuniin imeltymään. Aika paljonhan tätä tuli, onneksi noita uunivuokia piisaa.

22.12.
Uunivuoat uunista ulos, lisätään voisulaa, suolaa, siirappia ja maitoa. Takaisin uuniin. Tätä on kyllä aika paljon.... Illansuussa maistiaiset. Hyvää on. Ja ihan helppohan tämä oli tehdä, ei minkäänlaista stressiä vaikka tätä tuli tehtyä näköjään noin 70 hengelle. Hyvin ehditään illalla vielä elokuviin katsomaan Hobitteja. Leffan jälkeen siiderille (ja miäs kotiin yskimään).

23.12.
Tänään oli tarkoitus tehdä rosolli ja bataatti-porkkanalaatikko, mutta kun venähti vähän se siiderillä käynti ja kohta pitää lähteä Riff-klubille niin kai ne huomennakin ehtii laittaa. Miäs sentään saa leivottua joulutortut. Saksalainen valmistaikina on vähän erilaista, mutta luumuhillo melko samanlaista ja tortuista tulee oikein makoisia. Sitten onkin aika kiiruhtaa Gitarre Pur -konserttiin (tosin miäs jää petiin potemaan flunssaansa). Konsertin jälkeen siiderille.


24.12.
Herätys seitsemältä katsomaan internetistä Joulupukin kuumaa linjaa. On aivan liian aikaista, kun se siiderillä käynti vähän venähti, ja pukkikin on väärä, joten parasta painua takaisin petiin (jossa miäs makaa kovassa kuumeessa ja köhii) ja ottaa uusi herätys joulurauhan julistukseen. Siitäkin onnistuu sitten myöhästymään muutaman minuutin ja kuulee vain ruotsinkielisen osuuden. Onneksi tässä ollaan kielitaitoista porukkaa. Miäs keittää joulupuuron, joka on tällä kertaa kaurapuuroa hillosilmillä, jotka ovat orvokki, lehdokki... eikäkö mustikka, ruusunmarja ja joulun kunniaksi luumu.


Sitten meijän keittiöön. Ensin kinkku paistumaan.... Niin, se kinkku. Monetkin saksansuomalaiset uskottelivat vuosien ajan ettei täältä saa sitä perinteistä, suomalaisen suuhun sopivaa, harmaasuolattua joulukinkkua. Kylläpäs saapas, ja ihan paikallisesta lihakaupasta, kun osaa vaan puhua vähän ulkomaata lihakaupan sedälle. Kyllä se sitten tajuaa mitä tässä oikein ollaan vailla viisi päivää ennen joulua. Ja niin saadaan jo seuraavana päivänä kotiin vietäväksi reilu kolmen kilon kinkku edulliseen 8,50 euron kilohintaan.

Nyt se on sitten enää paistajasta kiinni. Harmi kun ei ole sitä paistomittaria.

Kinkun tuoksun levitessä asuntoon pilkotaan rosolliainekset. Meijän keittiön rosolliin tulee punasipulia, suolakurkkua, porkkanaa ja punajuurta. Jaa, niin, ne porkkanat pitää keittää. Ja bataatit! No laitetaan ne nyt ensin kiehumaan. Sitten pilkotaan rosolliainekset. Ja tehdään pinkki kermavaahto tykö. Bataatti-porkkanalaatikko on helppo homma, sitä on tehty useasti ennenkin. Mutta pitikö sitäkin nyt innostua tekemään koko komppanialle? Kinkku näyttää hyvältä. Vielä kuorrutus Turun sinapilla ja korppujauhoilla.

Kun kinkku on valmis löytyy aterinlaatikosta paistomittari. Kinkku ei muuten ainoastaan näytä hyvältä vaan maistuu myös.

Vinkki: Sen säkillisen perunoita voi todellakin keittää ja kuoria jo muutamaa päivää aiemmin eikä yrittää tehdä kaikkea yhtenä päivänä, kun se siiderillä käynti kuitenkin venähtää. Ja kinkun voi paistaa just ihan silloin ku sattuu huvittamaan. Ja siiderillä voi käydä just ihan silloin ku sattuu huvittamaan.

Miäskin herää ja jaksaa raahautua pöydän antimien ääreen.
Herkkua on siinä monenlaista.

















Sitten jaetaan lahjat. Lunta ei tullut, mutta joulupukki on sentään poikennut. Vaikka ei tämä nyt vissiin ihan kohilleen mennyt....
         

Mitä miäs toivoi

Mitä miäs sai

Vinkki: Joululahjat on kannattanut ostaa jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi touko-elokuussa. Kaupoissakin on silloin vähemmän tungosta. Ja siiderin voi juoda terassilla. Joululahjavalvojaisia voi pitää sitten vaikka marraskuussa kun ei silloin kuitenkaan ole muutakaan tekemistä ja Mandrakin on remontissa.

Tonttuilun jälkeen karataan siiderille (heti kun miäs kömpii peiton alle nuhaisena ja kuumeisena). Mandrassa jouluaatto jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, mutta ei ne kai vielä sentään tapanintanssit silloin aamusta olleet...?


25.12.
Kun se siiderillä käynti taas vähän venähti, niin nyt on ihanaa vain nukkua. Miäs jaksaa nousta jalkeille vain aamiaisen ja jouluaterian ajaksi. Herkkua on siinä edelleen monenlaista eikä imelletty perunalaatikko ainakaan lopu kesken.

26.12.
Miäs jaksaa kuumeesta huolimatta raahautua vielä kerran joulupöytään. Saksalaisvahvistuskin saapuu auttamaan jouluruokien tuhoamisessa. Imelletty perunalaatikkokin maistuu (onneksi tuli tehtyä tarpeeksi) ja hän ymmärtää myös, että ähkyyn pitää itsensä jouluna syömän. Ei riitä yksi lautasellinen, eikä toinen, kolmaskin menee vielä. Kuusen (sen vinon) alta löytyy vielä muutama lahjapaketti. Miäs kömpii takaisin vällyihin ja muut juovat lientä, mutta vetäytyvät hekin ajoissa kotikoloihinsa itse kukin.

Vinkki: Joulun alla on kannattanut kierrellä myös viinikauppoja ravintola-alalla työskentelevien henkilöiden kanssa. Mukaan on saattanut tarttua ilmainen viinipullo jos toinenkin. Kiitos.

27.12.
Miäs toimitetaan ensin lääkäriin ja sitten lääkkeiden kera takaisin sänkyyn. Sillä aikaa toisaalla suklaarasiat alkavat tyhjentyä... hasselpähkinävaaran uhallakin.

28.12.
Voi ei, iskeekö se flunssa nyt jokaiseen. Parasta kai nukkua tämä päivä...

29.12.
... ja toinenkin. Paracetamolia särkyyn ja ahdistukseen. Ja suklaata.

30.12.
Olo on jo parempi. Se vain harmittaa kun jäi silloin aattoaamuna lastenohjelmat katsomatta. Kyllä ne kuuluu jouluun. Sitähän voisi vaikka tänään, kun näin aikaisin aamulla heräsi, katsoa dvd:ltä Muumipapan seikkailuja. Täällä hämäränhyssyssä, kuusenkynttilöiden valossa. On niin rauhallista ja tunnelmallista. Elämä on hyvää. Kuusi on kaunis. Ja vino. Iltapäivästä muistaa, että halusi jo viikko sitten käydä joulukylvyssä, karpalontuoksuisessa vaahtosellaisessa, mutta ei ehtinyt. Tänäänpä ehtii. Ja vaikka valkea joulu jäi haaveeksi, tämä ensimmäinen Saksassa oli kuitenkin hyvä, oikein hyvä.


Vinkki: Sen, mikä jäi tekemättä aatonaatonaattona, aatonaattona ja aattona, voi tehdä myöhemminkin. Tai jättää tekemättä. Tai käydä siiderillä. 

Miähen kuume on vihdoinkin laskenut ja edessä on uudet kujeet. Siitä lisää ensi viikolla kolmiosaisen kuunnelmasarjamme "Ja tapahtui niinä päivinä..." seuraavassa eli viimeisessä osassa, jossa luisumme kohti uutta vuotta. Tällä kertaa päätämme lähetyksemme säätiedotukseen.

Sää maa-asemilla: Bochum - Lumi satoi nuutinpäivänä, lämpötila -3°. Merisää: Kuuskajaskari - Ei tietoja saatavilla.