Ainahan sitä on mukava tavata uusia ihmisiä ja vaihtaa muutama sananen. Lähinnä kertoilla itsestään, aksenttini kun melko pian paljastaa etten ihan syntyperäisiä bochumilaisia ole ja se herättää useimmissa kiinnostuksen. Toisinaan vain keskustelukumppani ei ole enää kovin vastaanottavaisessa kunnossa ja sitä tuumii, että on parempi lopettaa jutustelu ennenkuin koko elämäntarina menee uusiksi.
Mieshlö: Saako tiedustella mistä päin maailmaa noin kaunis ja sympaattinen rouva on tänne eksynyt?
Minählö: Suomestahan minä.
Mieshlö: Ja mikäpä on rouvan tänne Bochumiin tuonut?
Minählö: No, aviomies oli aikoinaan Nokialla täällä töissä.
Noin viisi minuuttia myöhemmin:
Mieshlö: Baarimikko hei, laitetaanpas tälle punatukkaiselle jotain juotavaa!
Baarihlö: Mitäs laitetaan?
Mieshlö: Jaa, no, mitä ne irlantilaiset ruukaa juoda.... Kuules irlantilaistyttö, mitä tahtoisit juoda?
Toiset viisi minuuttia myöhemmin:
Mieshlö: Minusta on todella hienoa, että isäsi päätti lähteä tänne Nokialle töihin ja otti sinut mukaan.
- - -
It is always nice to meet new people and have a few words. And after these few words it's pretty obvious that I'm not German and then they just want to know everything about me. But sometimes, when their receiver's not working due to too many beers, they manage to get a few details wrong and the story of my life is being rewritten.
Man: May I ask where such a beautiful and sympathetic lady is from?
Me: I'm from Finland.
Man: And what brings you here in Bochum?
Me: My husband used to work for Nokia.
Five minutes later:
Man: Bartender, give this redhead something to drink!
Bartender: What is she having?
Man: Well, what do they drink in Ireland... Hey you Irish girl, what would you like to drink?
Another five minutes later:
Man: I find it absolutely great that your father decided to come to Bochum and you came along.
1 kommentti:
Jekkupelle
Lähetä kommentti