Eräänä perjantaina Hiltusilla

Perjantai-illan menot peruuntuvat yllättäen. Jäädäänkin kotiin. Ja sitten ollaan ruokaa vailla. Pasta bolognese on perjantai-illan hyväksi havaittu perinneruoka. Mutta rouva ei ole ostanut jauhelihaa.

Seuraavaa keskustelua varten sijoitetaan asianosaiset henkilöt mahdollisimman kauas toisistaan, miäs keittiöön ja rouva makuuhuoneeseen, jotta sananvaihto saadaan sujuvasti käytyä useamman seinän läpi.

Miäs: Ai että jauhelihaa pitäis kaupasta hakea?
Rouva: Viittikkö? Kiitti.
Miäs: Tarviikohan...inkkua?
Rouva: Niin tosiaan joo, jos haluat pekonia tai kinkkua...
Miäs: Täällä onkin vielä kolme...
Rouva: ... aamiaiselle, niin tuo ihmeessä.
Miäs: ... pulloa.
Rouva: Mitä?!
Miäs: Eiköhän se riitä aamiaiselle.
Rouva: Mikä?!
Miäs: Nää kolme pulloa vinkkua.

Miäs ottaa kassin ja lähtee kauppaan. Palaa takaisin noin 20 sekunnin kuluttua. Yllättävän lähellähän se Siwakin on, mutta ei nyt sentään noin lähellä.

Rouva: Jäikö jotain?
Miäs: Ei kun tää on liian pieni.
Rouva: Mikä?
Miäs: Kassi.
Rouva: Kuinka ison kassin sää oikein tarttet puolen kilon jauhelihapaketille?

Miäs on jo mennyt ja vastaus jää saamatta.

Vartin kuluttua miäs palaa kassissa puoli kiloa jauhelihaa. Ja kolme pulloa punaviiniä. Kun rouva kuulemma oli sanonut, että vinkkua saa tuoda aamiaiselle. Jos haluaa.