Kummipoika seisoo alttarilla muiden rippilasten kanssa. Pappi, opettaja, isonen tai joku muu - mikä? on laskenut päänsä, ristinyt kätensä ja aloittaa rippilasten kiitosrukouksen. Normikiitosten jälkeen siirrytään aiheisiin, jotka näille jääkiekkoriparilaisille oikeasti ovat tärkeitä: Kiitos rakas Jumala jäästä ja jääkiekosta. Kiitos Suomen menestyksestä MM-kisoissa, kiitos maailmanmestaruudesta. Kiitos Mikael Granlundin veivistä. Kiitos Antero Mertarannan selostuksista...
Kummitäti repeää melkein aplodeihin. Tämähän on paras ja asiallisin rukous ikinä. Ei täällä kirkossa niin tylsää olekaan.
Seuraavaksi 1-2 kummia per rippilapsi saa painella alttarille siunaamaan ripitettäviä. Saksan kummit katsovat parhaaksi pysyä penkeissään ja siunaushommiin lähetetään se kolmas kummi. Saamme kuitenkin ohjeet kaukosiunausta varten eli kuinka kirkonpenkistä käsin lapsellemme siunaus lähetetään. Kummisetä on huolissaan siitä, mitä tapahtuu jos siunaus osuukin väärään lapseen. Kummitäti on lähinnä huolissaan siitä, miltä se näyttää, kun Saksan setä ojentaa oikean kätensä asentoon yläviistoon ja yrittää mahdollisimman tarkasti siunauksensa oikeaan osoitteeseen laittaa.
Ehtoollista jaettaessa Saksan kummit poistuvat ulos vilvoittelemaan. Kirkossa lämmintä on varmasti +45, ulkona ehkä vain +35. Ja sitä paitsi, sen ehtoollisviinin kanssa on aina niin hankalaa, kun ei kuitenkaan osaa päättää ottaako 12, 16 vai 24 senttiä.
Ja niin on kummipoikamme ripitetty. Antamamme rippiruusut olivat asiaankuuluvasti Jokereiden väreissä. Suotakoon nyt sitten väärän jääkiekkojoukkueen kannustaminen, kun muuten on kuitenkin niin hieno poika!
1 kommentti:
Jaa että ruusut oli Jokerien väreissä. Ei sitten tainnut kiittää HIFK:n mestaruudesta...tai ehkä siitä lähetettiin terveiset alakertaan. Taisi kuitenkin senkin isäntä olla paikalla kun oli niin kuumakin...
Lähetä kommentti