Harvoin, jos koskaan, sitä tulee miähensä perään soiteltua ja kyseltyä, että missä sitä oikein ollaan oltu, mutta viime yönä tämäkin ihme tapahtui. Sitä oltiin oltu alkuillasta vielä yhteisissä pippaloissa, syöty hyvin ja nautittu normaalit ruokajuomat ja vielä samalla kyydillä suoriuduttu jatkoille Mandraan. Ja kun miäs on kunnon miäs niin eihän se arkena rieku kapakoissa, varsinkaan jos on seuraavana aamuna töihin kyettävä. Niinpä kunnon miäs pari kaljaa kumottuaan ilmoittaa reippaaseen tyyliinsä, että hänen on nyt aika lähteä kotiin nukkumaan eikä hän jää rouvan kanssa baariin notkumaan eikä missään tapauksessa lähde kaverin houkuttelemana enää Bochumin yöhön. Eipä lähde, ei. Ja niin kunnon miäs sitten nousee baarijakkaralta klo 01:01 (plusmiinus), toivottelee hyvät yöt ja poistuu kaverin kanssa samalla oven avauksella. Kaverillakin on aikainen aamu, joten eiköhän hänkin siitä kohti kotia...
Klo 03:03 rouvan kännykkä piippaa. Viesti miäheltä: "Olen lopulta kohta kotona, entäpä itse?" Hetkinen, Mandrasta kävelee kotiin yhdeksässä minuutissa (selvinpäin). Kunnon miäs on nyt ollut pikaisen laskutoimituksen mukaan matkalla kaksi tuntia. Eikähän se nyt niin hoippuvassa kunnossa lähtiessään ollut. Ei auta rouvan kuin soittaa, sen verran on kummallinen tilanne. Toisella yrittämällä kunnon miäs jo vastaakin.
Rouva: Missä sä oikein oot?
Miäs: Mä oon hisscchisschä.
Rouva: Kestikö sulla näin kauan kävellä kotiin vai vieläkö kävit yössä?
Miäs: Mä luulen, että me käytiin vielä Shopissscccha juomasssccha yhdet. Tai kahdet. En mä oikein muissscchta.
Rouva: Mutta sittenhän sä oot kävelly vielä tästä Mandran ohi. Olisit tullu poikkeemaan.
Miäs: Mä näin että ssschiellä on vielä valot tai jotain, mutta en mä ssscchitten osscchannu tulla.
Rouva: Eikähän sulla oikein ollu rahaakaan mukana, että mites...
Miäs: Eipä ollu ei. En mä tiedä. En muisscchta. Nyt mä oon kotona. Hyvää yötä.
Että tällainen pieni yöllinen soitto.
3 kommenttia:
Hmm, hiukan epäilyttää tuo keskustelu koskapa kunnon miähellä on puheessa kovasti saksalaisia sch-äänteitä, mutta rouva kuulostaa selvältä, siis kolmelta yöllä, siis baarissa. Liekö tarinaa hiukan väritetty...
Turha tähän on kai, kaj, vastata kun et kumminkaan usko, mutta rouva oli siirtynyt tuossa vaiheessa jo vesilinjalle, että kykeni seuraavana aamuna fysioterapiaan.
on tää meijän viiviläinen todellinen baarimimmi, kun pystyy istuun siellä selvinpäin 3 aikaan aamulla tai sitte se vaan on joku outo saksalainen tapa, jota suomalainen ei voi ymmärtää... mennään baariin, juodaan alkoholia, lähdetään pois kun ei enää maistu/pysty ;-)
Vesilinja????? Que?????
Lähetä kommentti