Pelti kiinni

Tämä tarina ei liity edelliseen, elokuiseen postaukseen, vaikka tässäkin on saatettu ottaa muutama olut. Ja pari napanteria. Eli terassilla on käyty toistamiseen. Syyskuussa. Yhdeksäs päivä. Että ihanhan tässä jatkuvasti rampataan ravitsemusliikkeissä. Tällä(kin) kertaa miäs on lähtenyt hoippumaan kohti kotia siinä vaiheessa kun rouva katsoo tarpeelliseksi tilata vielä sen yhden siiderin. Näinpä ollen miäs on sikeässä unessa rouvan kotiutuessa.

Kurkkaus makuuhuoneeseen, miäs reagoi rouvan saapumiseen solkottamalla jotain saksaksi. Rouvan vastattua, että ei nyt millään jaksa kuunnella eikä ymmärtää, suorittaa miäs kokovartalokerien siirtymisen rouvan sängynpuoliskolle ja siitä jalkeille. Rouva poistuu kylpyhuoneeseen hampaitaan pesemään.

Miäs seisoo yhtäkkiä kylpyhuoneen ovella. Tyyny kainalossa. Miäs pyytää: "Pystytkö kattoon, toi luukku tuolla sängyn vieressä on kiinni."

Rouva yrittää olla tukehtumatta hammastahnaan. Miäs poistuu palatakseen minuutin kuluttua. Tyyny kainalossa. Toteaa: "Ei tartte, se olikin joku hallusinaatio."

Miäs menee sänkyyn. Rouva perässä. Miäs pyytää: "Älä naura." Rouvan on aivan pakko tähän väliin todeta: "Pitäiskö vähän rajottaa tota alkoholin käyttöä?" Miähen vastaus on ponteva: "Älä, amerikkalaisilla sitä vasta alkoholia onkin!"

Miäs jatkaa uniaan, mutta päästää vielä suustaan yön viimeisen merkittävän lauseen. Rouva päättää kirjoittaa sen muistiin, koska pelkää unohtavansa sen aamuun mennessä. Koska juuri nyt ei ole kynää ja paperia käden ulottuvilla, niin näpäillään se kännykän muistiinpanoihin. Sormi hieman hapuilee näin yön pikkutunneilla, mutta eiköhän tästä joku tolkku saada.

Aamulla kerrotaan miähelle yön tapahtumat ja lopuksi lausutaan ääneen kännykän näytöltä: "Onko virallisesti näun kyl Ämä!"

Eli mitä?!