Normityöpäivä

Miäs on eksynyt juoksulenkkinsä päätteeksi rouvan työpaikalle ottamaan olusen. Oluthan on poikkitieteellisten tutkimusten perusteella todettu oivaksi palautusjuomaksi urheilun jälkeen. Mikä on tietysti mukavaa. Siis miähelle se urheilujuoma ja rouvalle miähen läsnäolo. Tällaisena sateisena sunnuntaina kun terassi huutaa tyhjyyttään ja sitä on saanut ihan keskenään rauhassa kahvitella.

Kas, lähestyykö tuolta päivän ensimmäinen oikea asiakas? (Miästä ei lasketa oikeaksi asiakkaaksi syistä, joita emme tässä nyt sen tarkemmin lähde puimaan). Mieshenkilö kuikuilee aikansa alta kulmiensa ja yli silmälasiensa ja alkaa lopulta jutulle:

- Jaa, että vai niin, mitäs, eikö se sun pomo olekaan laisinkaan täällä?
- Ei ole nyt juuri, saattaa tulla myöhemmin käymään, mutta tarkemmin en osaa san...
- Höh kiitos hei!

Ei myyntiä... Mutta, mutta, tuoltahan saapuu joku pyöräilevä herra, pysäyttääkin tähän. Jos nyt vaikka oluen verran saisi kauppaa käytyä, mutta herra haluaakin vain avautua:

- Minä en nyt muista sen naisen nimeä, että onko se vielä täällä töissä vai eikö ole enää... (epämääräistä mutinaa)... Siitä oli sitten lehdessä juttua, kun minä olin ajatellut.... (lisää epämääräistä mutinaa)... Kun se asui se vanha rouva silloin siellä meillä päin ja sitä ei sitten ollut pitkään aikaan näkynyt ja minä ajattelin, että onkohan sitä enää olemassakaan vai onkohan se kuollut.... (mutinaa)... Lupasi sitten sen lehtileikkeen ottaa talteen, ainakin kopion tehdä, ei kai se sinun pomo sitä poiskaan ole heittänyt, en usko... (kyllä, todella paljon vieläkin epämääräisempää mutinaa)... Ja sitten ajattelin, että on se rouva aika hurja kun se sitten vanhoilla päivillään sellaisen Hugonkin joi, minä ajattelin, että huh, Hugoa.... (välimutinaa)... Mutta jos et osaa auttaa, niin täytyy sitten kysellä... (viimeiset mutinat)... Heippa!

???????!!!!!!!

Sen verran kummallista porukkaa tuntuu kulkevan terassin poikki, että on ehkä parempi hetkeksi siirtyä kuppilan sisätiloihin. Miäskin jää vielä toiselle oluelle kun eihän tuonne sateeseen nyt viitsi lähteä.

Yhtäkkiä avoimen ikkunan takaa vanhempi rouvashenkilö huhuilee:

- Anteeksi, yksi kysymys. Tiedättekö te tuon parkkitalon päivittäisiä aukioloaikoja?
- En valitettavasti niitä ihan tarkkaan muista, mutta tuo viereinen ovi vie parkkihalliin ja siitä ne varmasti selviää. Haluatteko, että käyn katsomassa ne?
- Ai tuossa ovessa, no minäpä menen katsomaan.

... ... ... ... ...

Rouvashenkilö työntää jälleen päänsä avoimesta ikkunasta:

- Se on auki maanantaista perjantaihin klo 06:30-24:00, viikonloppuisin suljettu.

Ja rouvashenkilö poistuu kävelykeppiinsä nojaten.


Miäs lähtee kotiinsa. Tunnit kuluvat. Jokunen asiakas tulee ja jokunen menee. Kohta ollaan oltu yötä päivää ja kellon ympäri töissä, ja ajatus kotiinpääsystä ja nukkumisesta alkaa hiipiä mieleen. Ajatuksen katkaisee sisään hiipivä mieshenkilö:

- Iltaa, onnistuishhiko shemmoinen yksi nopea olut? Bussiin olin menossa, mutta myöhhässtyin minuutin eikä bussi ollut odottanut, en voi käshittää. Seuraava bussi tulee shitten vasta kohta ja tässhä ehtisi ottaa oluen.
- Ja näin ole hyvä, yksi olut, maksatkin varmaan samantien, niin pääset sitten nopeasti sinne pysäkille. Ja muutenkin sen tupakin kanssa pitäisi mennä pihalle.
- Hyvä idea, kiitosh, näin juuri pitää toimia, kun ei ne bussit odota. Mitäpä se olut makshaa?
- 2,70.

Kaivaa taskustaan vitosen, annetaan rahasta takaisin 2,30.

- Mitesh vielä joku napanteri? Paljonko maksaa se entä tämä entä tuo?
- 2,70.
- No tossha...
- Tässä on vain se 2,30 - ei ihan riitä.
- Anna nyt joku ihan pieni schhnapsu tolla rahalla.
- Ei kun ne on kaikki sen 2,70. Ja jos nyt voisit mennä sen tupakkisi kanssa ulos.
- Juu menen menen, mutta joku shnapsi.
- No Ouzo on 2 euroa.
- Joo, shemmonen.

Jättää 2,30 tiskille, ottaa oluen ja Ouzon, menee tupakkinsa kanssa ulos. Jos nyt vähän katsotaan perään kun se tuolla kantiksien kanssa yrittää kontaktia ottaa... Häiritsee sitten kuitenkin mieluummin henkilökuntaa:

- Mutta hei, mikäsh sun nimi on?
- Kiitos mielenkiinnosta, mutta se ei nyt varmaankaan ole kovin tärkeä tieto enää tässä vaiheessa.

Eikähän se olisi kumminkaan ymmärtänyt sitä nimeä ensi kuulemalla ja sitten sitä oltaisiin ruvettu tavaamaan ja ihmettelemään ja sitten se olisi myöhästynyt seuraavastakin bussista.


Sitten sitä vaan keskenänsä pohdiskelee, että minkäköhän hoitolaitoksen ovi oli tänään mahtanut jäädä lukitsematta...