"Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" -sarjassamme on vaihdettu maata ja osa 3 kertoo meille teemalla 'Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on' suomalais-saksalaisen ryhmä rämän reissusta Wuppertaliin.
10/3/2015 Wuppertal, Germany - Saksa
After navigated up and down the streets of Wupperdale the car finally finds the way to the hotel and our squad can check in. We get our rooms as soon as it has been figured out who is who, who made the reservations, who sleeps with whom and who pays. Very simple: You pay me now, we go my room! And really, a Joachim can live in the Joachim Street. No joking!
Auto navigoi tiensä hotellille pienen ylimääräisen lenkin jälkeen ja sitten eikun avaimet käteen periaatteella huoneisiin. Siinähän ei nyt kauaa mene. Paitsi että menee. Rouva E. selittää tehneensä varauksen nimillä Herra H., Herra S. ja toinen Herra H. Kyllä, rouva E. majoittuu itse myös. Ensiksi mainitun Herran H:n huoneeseen. Rouva H. maksaa jälkimmäisen Herra H:n huoneen, jonne aikoo itsekin majoittua. Rouva E. puolestaan maksaa sekä ensimmäisen Herra H:n nimellä varatun huoneen että puolet Herra S:n huoneesta. Toisen puolen Herra S:n huoneesta maksaa luonnollisesti Rouva H. Vielä jos jälkimmäiselle Herra H:lle saisi oman avaimen, kun siitä ei koskaan tiedä milloin se lähtee omille reissuilleen. Ja kyllä ihan oikeasti Joachim voi asua Joachim-kadulla! Mikä tässä nyt vielä on epäselvää?
Another simple thing: How to get to the Historische Stadthalle (historical town hall)? Left? Probably not. Right? Maybe. Straight on? Yes. And then just past the building site.
Helpostikin löytää perille illan konserttiin. Tästä vaan vasemmalle. Ehkä sittenkin oikealle. Jos kuitenkin suoraan. Suoraan rakennustyömaalle.
There it is! And there's also Jethro Tull's Ian Anderson with the Wuppertal Symphony Orchestra. Singing and playing for us. Thank you.
Vihdoinkin perillä. Historiallisella kaupungintalolla meille esiintyy laulu- ja soitinyhtye Jethro Tull'n Ian Anderson sekä Wuppertalin sinfoniaorkesteri. Kiitos.
Afterwards everyone's more or less thirsty. There should be two or three Irish Pubs in town. We find one of them. Probably not the best one. Anyhow, Red Rooster was an experience. And they had cider. But let us move forward to the bar district. The sooner the better.
Oliko sitä nyt taas pitänyt googlettaa, että kaupungissa on irkkupubeja? Ja pitikö sitä niistä nyt sitten juuri tänne eksyä? Ja että oliko sitä siideriä nyt sitten todellakin ihan pakko saada? Normaalista poikkeavia elämyksiä hakeville voimme toki suositella Red Roosteria. Mutta itsemme siirrämme nyt pikimmiten toisenlaisiin kuppiloihin.
Dehydrated are we not no more, but maybe, just maybe a light night snack would do no harm. The taxi picks us up from the bar, drives through the Burger Kind drive-in and takes us back to the hotel. Everybody's happy.
Juomapuolesta on huolehdittu, varmaan olisi ihmisen hyvä syödäkin. Tilataan taksi baarin oven eteen ja ajatetaan pirssi Burger Kingin drive-ininin kautta hotellille. Hyvä on ihmisen mieli.
The photos of the after party won't be published - what happens in Mr. ******'s hotel room, stays in Mr. ******''s hotel room!
Valokuvat hotellihuonejatkoilta jätetään julkaisematta henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi ja lisäjuorujen välttämiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti