Sain sähköpostiini hauskan vitsin. Saksaksi. Ohessa vapaa suomennokseni ja alla vielä kielikurssilaisille alkuperäisteksti.
Ja minullehan ei muuten koskaan voisi käydä näin, eihän....
Olin taas tässä päivänä muutamana menossa ystävättärieni kanssa ulos. Lupasin miehelleni, että olisin viimeistään keskiyöllä kotona. Mutta niinkuin siinä aina ruukaa käydä, drinksujen, tanssimisen ja flirttailun tuoksinassa unohdin ajankulun. Tulin vasta kolmelta aamulla kotiin... tuhannen päissäni!
Kun tulin ovesta sisään, alkoi käkikello juuri kukkua kolmea. Pelästyin, varmana siitä, että mieheni saattaisi herätä käkikellon kukuntaan ja päätin kukkua itse vielä yhdeksän kertaa...
Tyytyväisenä ja ylpeänä siitä, että siinäkin kunnossa keksin niin hyvän idean, painelin makuuhuoneeseen. Menin sänkyyn nerokkaan ideani rauhoittamana. Seuraavana aamuna aamiaisella mieheni kysyi mihin aikaan olin tullut edellisyönä kotiin. "Keskiyöllä, niinkuin olin luvannut!" Hän ei sanonut mitään, eikä näyttänyt epäilevän mitään. "Huh," ajattelin, "pelastuin! Hän ei epäile sanojani!" Mutta sitten yllättäen hän sanoi: "Ai niin muuten, luulen että käkikellomme ei ole kunnossa." Vapisten kysyin: "Miten niin kultaseni?" Ja hän vastasi:"No, eilen yöllä käki kukkui kolme kertaa, sitten - en oikein ymmärrä sitä itsekään - se huusi kerran 'Perkele!' ja kukkui taas neljä kertaa. Sitten se oksensi eteiseen, kukkui taas kolme kertaa, nauroi itsensä kipeäksi, kukkui vielä kerran, pinkaisi raput yläkertaan, tallasi kissan hännän päälle, kompastui rikkoen sohvapöydän, asettui lopulta viereeni sänkyyn ja - röyhtäisyn saattelemana - voihkaisi viimeisen 'kukkuunsa'. Sitten tuli hiljaista. Voit varmaan kysäistä kellosepältä vieläkö kellon voisi korjata."
- - - - - - - -
Ein toller Witz. Aber so was könnte mir nie passieren....
Letztens habe ich mich mal wieder mit meinen Freundinnen getroffen. Ich versprach meinem Mann, dass ich um Punkt 24 Uhr wieder zu Hause sein würde. Aber wie das so ist, zwischen Cocktails, Tanz und Flirt vergaß ich die Zeit. Ich kam erst um 3 Uhr morgens zu Hause an ... und das komplett betrunken!
Als ich zur Tür hereinkam, fing gerade der Kuckuck an, dreimal "Kuckuck" zu rufen. Erschrocken stellte ich fest, dass der Kuckuck meinen Mann aufwecken könnte, und fing an, neunmal "Kuckuck" zu rufen ...
Zufrieden und stolz, in meinem Zustand noch einen so guten Einfall gehabt zu haben, begab ich mich ins Schlafzimmer. Ich legte mich ins Bett und war beruhigt dank meines schlauen Einfalls. Am nächsten Morgen beim Frühstück fragte mich mein Mann, wann ich denn letzte Nacht zu Hause angekommen sei. Ich sagte: "Um Mitternacht, wie ich es dir versprochen hatte!" Er sagte nichts weiter und wirkte auch nicht weiter misstrauisch. "Ja," dachte ich mir, "gerettet! Er hegt keine Zweifel an meiner Aussage!" Aber dann sagte er plötzlich: "Ach übrigens, ich denke, mit der Kuckucksuhr stimmt etwas nicht." Zitternd fragte ich: "Ach so? Warum denn, mein Schatz?" Und er antwortete: "Nun ja, gestern Nacht rief der Kuckuck dreimal 'Kuckuck', dann - ich kann es mir gar nicht erklären - schrie er auf einmal 'Scheiße!' und dann rief er noch viermal 'Kuckuck'. Dann übergab er sich im Flur, rief weitere dreimal 'Kuckuck', lachte sich kaputt, rief erneut 'Kuckuck', rannte die Treppe hinauf, trat dabei der Katze auf den Schwanz, stolperte über den Couchtisch, der unter dem Gewicht zerbrach, legte sich schließlich an meiner Seite ins Bett, und - begleitet von einem Rülps - stöhnte er ein letztes 'Kuckuck', dann war Ruhe. Kannst ja mal beim Uhrmacher nachfragen, ob das noch zu reparieren ist!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti