Otsikon kuuluisa lausahdus lanseerattiin Lahdessa viime vuonna uuden vuoden alla. Se on jäänyt elämään ja on erittäin käytännöllinen. Voi olla, että Miska tänään reissultaan palattuaan joutuu vaimolleen tuon kysymyksen esittämään pariinkin kertaan.
1. Otsassani on laastari ja sen alla tikit.
2. Oikea silmäkulmani ja luomeni on melkoinen värien kirjo:
mustaa, violettia, sinistä ja punaista.
3. Sohva on palanut. No, ei koko sohva. Ei edes iso osa.
Oikeastaan vain pieni läikkä on palon jäljiltä hiilenmusta.
4. Tilasin 617 eurolla vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja postimyynnistä. Ovelaakin ovelampana suunnitelmanani tietenkin piilottaa vaatteet, ja erityisesti lasku, ennen Miskan kotiinpaluuta. Arvatkaa onko paketti saapunut. Eli ei. Villi veikkaukseni on, että se saapuu huomenna klo 14 ja 16 välillä. Olenko itse kotona. Eli en. Kuka sen vastaanottaa. Eli Miska. Rekkalastillinen kesäkuteita. Ennenkuin pidätte minua lopullisesti tärähtäneenä (otsatikeistä ja mustasta silmästä huolimatta), kerrottakoon, että vaatteet ovat vain sovitettavaksi ja luultavasti joudun näillä vartalonmuodoillani suurimman osan palauttamaan. Voipi olla, että ainoa joka sopii, on käsilaukku. Jos sekään.
Kaiken muun luulen pystyväni selittämään, mutta mitä sanon niistä postimyynnistä tulevista miesten alushousuista, jotka ovat kokoa "kaksimetrinen/satakiloinen"...
Eli mitä??!!
1 kommentti:
Hehee. Viivi on vähän shoppaillut. Hilfe! Eli mitä? Mutta mikä tää silmäjuttu on? Joku saksalainen virus? Entäs se soffa? Tuli heti mieleen yhden aussibändin tekemä biisi "beds are burning", mut sä menit sitä muuntelemaan sitte. Eli mitä?
Lähetä kommentti