Bandscheibenvorfall

Ja näin on taas opittu uusi saksankielinen sana eli välilevynpullistuma. Vihdoinkin löysin lääkärin, joka halusi tutkia vuosia vaivanneen kipuni olkapäässä ja käsivarressa, ja vihdoinkin löytyi syy lähes sietämättömille kivuilleni. Syynä ei sittenkään ollut liiallinen siiderin kumoaminen tai toisinaan päivittäin useitakin minuutteja kestänyt toimistotyö. Kaularangastani löytyi kaksikin välilevynpullistumaa ja nyt saan hoitoa. Jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen pystyin jättämään opiaattiset särkytipat pois ja olen vain normaalissa sekavuustilassani - en enää lääketokkurassa.

"No, sen siitä saa kun nakkelee niskojaan..."
(Kiitos Kajtsulle tuosta kommentista, nauraminenkin helpottaa kipuja.)

Tässä eräänä iltana istuskelin muuten baarissa (mikä ei liene kovin yllättävää) ja jutustelin erään naisen kanssa (mikä on yllättävää, koska useimmiten minut löytää herraseurasta) ja hän oli hieman pettynyt kun olinkin suomalainen enkä norjalainen. Syynä tähän oli se, että hän on innokas a-ha -fani ja olisi mielellään tutustunut aitoon, oikeaan norjalaiseen eli a-ha:n maanmieheen. Mutta koska parempaakaan ei ollut tarjolla, niin kelpuutti sitten kuitenkin pohjoismaalaisen juttuseurakseen, varsinkin kun myönsin itsekin pitäväni kyseisen bändin musiikista. Hän valitteli myös, että on joutunut käymään bändin keikoilla äitinsä kanssa ja innostui kovin, kun löysi vihdoinkin a-han musiikista pitävän, oman ikäisensä tuttavan... Myönnettäköön, että hän oli nauttinut ehkä muutaman napanterin liikaa, eikä ollut enää aivan skarpissa kunnossa, mutta ei minulla silti mitään sitä vastaan ole, että 24-vuotias neitokainen pitää minua ikätoverinaan.

Napantereista tulikin mieleeni eräs toinen ilta jolloin istuskelin baarissa (ei edelleenkään kovin yllättävää) ja tällä kertaa lähes selvinpäin (todella yllättävää, mutta "opiaattitipat" ja yksi lasi punaviiniä olivat enemmän kuin tarpeeksi sille illalle). Istuin iltaa, tai oikeastaan aamuyötä, Jedermannsissa, ja herraseurassa kuten tapoihini kuuluu. Seuralaiseni Joan eräs tuttu tuli pöytäämme istumaan tuoden mukanaan kaksi Jekkupelleä (tiedättehän te: Jägermeister+Baileys), tarkoituksenaan nauttia ne Joan kanssa. Pahoitteli siinä, ettei tuonut minulle, mutta oli ajatellut, että tämä uusi snapsi, johon oli hiljattain tutustunut, on liian raju juoma naisihmiselle. Joa meinasi tukehtua omaan Jekkupelleensä selittäessään, että tämä naisihminen on juurikin se henkilö, joka tämän snapsin on Bochumiin lanseerannut. Ihan varmaksi en enää muista kuka siellä Suomessa sen minulle vuosia sitten opetti, mutta kiitos - snapsi on tullut tutuksi ja levinneisyys on laajempi kuin olen kuvitellutkaan. Omakin maineeni siinä sivussa leviää, mistä ei liene haittaa. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja toisinaan tunnettavuus tietyissä piireissä saattaa auttaa.

Mutta ehkä vielä on liian aikaista lausua ääneen unelmaa, joka pikkuhiljaa alkaa muuttua haaveesta suunnitelmaksi. Ensin hoidetaan parit Jekkupellet ja juodaan kaularanka kuntoon.

PS. Miska, tulisit sinäkin välillä kotona käymään...