Viivimarinoitu

Die gemeine Haselnuss

2012-01-25T09:33:00.000+01:00

Tänään aloitamme päivän opinnot saksan sanastolla:
gemein = 1) yleinen
gemein = 2) ilkeä
Die gemeine Hasel = (euroopan)pähkinäpensas
Die Haselnuss = hasselpähkinä

Seuraavaksi lukujärjestyksessä kasvioppia:
Euroopanpähkinäpensas eli pähkinäpensas (Corylus avellana) kuuluu koivukasvien heimoon. Pähkinäpensaiden suvun lajeista käytetään toisinaan myös nimeä hasselpähkinä.
(lähde Wikipedia)

Ja päivän päätteeksi terveysoppia:
Kun on se koivuallergia. Ja muuta pientä allergiaa. Mutta ei ihme kyllä pähkinäallergiaa. Paitsi että nyt on.

Todiste A) Silmät kutiaa ja rähmii. Silmälääkäri määrää silmätippakuurin, sidekalvot on rikki. Mutta eihän näin talviaikaan ole siitepölyä, joka aiheuttaa oireita. Paitsi jos on niin lämmin talvi kuin nyt. On. Ja leppä kukkii. Jo. Ja hasselpähkinäpensas.

Todiste B) Kurkku turpoaa umpeen. Saksan Mama lahjoittaa pussillisen saksan- ja hasselpähkinöitä. Niitä sitten napostelemaan. Kun eihän mitään pähkinäallergiaa ennenkään ole ollut. Ensimmäisen napostelutuokion jälkeen ei asiaan tule kiinnitettyä huomiota, vaikka kurkkua vähän kutittaakin. Toinen napostelutuokio pelkällä hasselpähkinällä ja kutina kurkussa on jo sen verran kova, että sitä havahtuu pohtimaan sen ensimmäisen napostelutuokion jälkeistä olotilaa. Todellakin, taisi silloinkin jo vähän kurkussa kutitella. Kolmas napostelutuokio. Pähkinänsärkijällä ensin saksanpähkinä rikki ja nieluun, heti perään hasselpähkinä. Ja heti perään vahva allergiatabletti. Ja astmasuihketta. Ja turpoavasta kurkusta pihisten miähelle info, että jos tulee lähtö, niin sanoo sitten ensihoitajille, että pähkinöitä se tuossa äsken naposteli....

ILKEÄ, ILKEÄ HASSELPÄHKINÄ!!!!

Seuraavaksi testataan vielä se saksanpähkinä yksinään. Että onko sekin ilkeä.... Ja jos Käpylä on kuulolla, niin voi ainakin tuon hasselpähkinän jo lisätä vihkoonsa. Kiitos ja anteeks.

Pahinta tässä kaikessa on se, että nyt saa suklaankin syömisen kanssa olla tarkkana, että onko hasselpähkinäsuklaata ja jos on, niin miksi, oi miksi. Mutta koska elämä ei pelkästään pyöri allergian ympärillä, niin menen tänään jalkaleikkaukseen. Toipilaalle saa lähettää suklaata. Ilman ilkeitä hasselpähkinöitä. Ja chiliä. Selleriä ei kai suklaissa vielä ole, mutta jos on, niin ilman sitä...kin. Äh, unohtakaa koko juttu.

VR tiedottaa

2012-01-12T01:00:00.000+01:00

"Hyvät matkustajat. Tämä on IC-juna Kuopiosta Helsinkiin. Lähdimme juuri Kouvolasta. Turussa riehuneen myrskyn takia osa junan vaunuista puuttuu tai ne ovat vääränlaisia."

"Hyvät matkustajat. Tämä on IC-juna Helsinkiin. Seuraavat pysähdyspaikkamme ovat Lahti, Tikkurila ja Pasila. Junassa on ravintolavaunu."

"Hyvät matkustajat. Junassa ei ole ravintolavaunua."

"Hyvät matkustajat, junassa kiertää myyntikärry, josta voitte ostaa virvokkeita ja pientä syötävää."

"Hyvät matkustajat, myyntikärry ei valitettavasti kierrä junassa. Kärry löytyy vaunun kaksi yläkerrasta. Maksu vain käteisellä. Minulla ei ole kassakonetta."

Konduktööritär: Ja Kouvolasta tulleiden matkaliput.
Miska: Kun ei me löydetä tuota meidän toista istumapaikkaa...
Konduktööritär: Istumaan voi mennä ihan minne vaan missä on vapaata. Mutta tässä vaunussa on kyllä ihan täyttä, turha sinne on kurkistella.
Miska: No mitenkäs tuo seuraava, tuo kolmosvaunu?
Konduktööritär: ENHÄN MINÄ VOI TIETÄÄ ONKO SIELLÄ TAI MISSÄÄN VAPAATA, EN MINÄ OLE EHTINYT VIELÄ SINNE ASTI!!!!!!

Kiitämme VR:ää asiallisesta tiedotuksesta ja ystävällisestä palvelusta palatessamme joululomalta tiistaina 27.12.2011.

Ja niin, ne meidän istumapaikat olisivat olleet: VAUNU 2... täsmää, PENKKI 2... löytyy... PENKKI 6........ Eli mitä?!

Hienoa, että Samuelille sentään oli paikka osoitettu yläkerrassa!

Vaihto

2012-01-06T18:00:00.000+01:00

Laitettiin sitten männä viikonloppuna vanha vuosi vaihtoon ja otettiin uusi tilalle. Same procedure as every year.

Vaihtaminen aloitettiin suomalaisella juustotarjottimella: Oltermannia, Finlandiaa, Polaria, punaleima Emmentalia ja munajuustoa. Tykö Kantolan joulupipareita sekä lakkahilloa ja tyrnihyytelöä:

Oheen normaalit ruokajuomat eli siideriä, lonkeroa, olutta, vodkaa. Ja puoliltaöin samppanjaa parvekkeella. Ja Bochumin teatterin tarjoama ilotulitus:

Ja minähän en muuten sitten uudenvuodenyönä ravintolaan lähde. En ainakaan minnekään discotanssiclubille.... Ai, että ilmaiset pääsyliput mulle ja mun kolmelle kaverille. Mutta siellä on niin kalliit drinksut.... Ai, että henkilökunnan juomakortti. Jonoakin on kuiteskin.... Ai, että jonon ohi. No kai siellä sitten voisi pikaisesti poiketa.

Poikkesimme sitten Riff-klubilla reilut viisi tuntia ja tuhlasimme noin viisi euroa (narikka+portsari). Vodka-Oon, Jägermeisterin ja Aperolspritzin voimalla - ja tyttöjen houkuttelemana - tuli tanssittuakin. Onhan sitä toki rytmi veressä ja kuviot opeteltu:

Kotiutuminen tapahtui ehkä, luultavasti, jonkin muistikuvan mukaan vuonna 2012 aamulla noin seitsemän aikaan. NÄILLÄ MENNÄÄN. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!!

Joulua!

2011-12-12T12:12:00.000+01:00

Joulumarkkinatunnelmia Bochumista ja Kölnistä. Hyvää joulua!
Weihnachtsmarkt in Bochum und in Köln. Frohe Weihnachten!
Christmas market in Bochum and in Cologne. Merry Christmas!

Joulukalenteri

2011-12-01T00:12:00.000+01:00

Itse aion pysytellä Muumi-joulukalenterissani (kiitos Maijupaiju),
mutta kyllä se varmaan joulu tulisi tällä saksalaisellakin joulukalenterilla....

Mukavaa joulun odotusta kaikille viivimarinoitsijoille!

Mikä maa, mikä valuutta....

2011-11-21T11:21:00.000+01:00

... ja ennen kaikkea, mikä aikavyöhyke???

Otteita maanantaiaamun keskusteluista, kun allekirjoittanut on vihdoinkin huomannut, että tänään saapuvat vieraat eivät suinkaan klo 18:25 laskeudu Düsseldorfiin, vaan lähtevät Helsingistä kyseisenä kellonaikana:

"Siis mie oon kattonu ihan väärin sen ajan, mie oon koko ajan puhunu, että työ laskeudutte tänne 18:25, mut työhän ootteki tääl vasta 19:55." "Niin, kyl mie tiiän, et lähetään 18:25."

"Ja sulleki mie sanoin eilen, että ku työ ootte tääl puol seittemän, ni puol kaheksaan mennessä ollaan sit kotona." "Niin sanoit, mut emmie niin tiiä näist aikavyöhykkeist."

"Eli työ lähette puol seittemän ja ootte tääl kaheksalta."
"Ai kestääkö se lento vaan puoltoista tuntia?!"
"Ei kun kaks ja puol. Kun on se aikavyöhyke."

"Mä oon siis ihan sekoillu sen ajan kanssa, nehän onkin täällä vasta kaheksalta."
"Joo, kyllä mä tiedän. Mun kalenterissa lukee, että 19:55 Düsselissä."
"No et sitten mulle mitään sanonu?"
"En, kun en mä ollu varma mikä aikavyöhyke se on."

Pitkä viikonloppu Bochumissa

2011-11-09T17:25:00.000+01:00

Julkisen sivulauseneuvoston suosituksesta seuraavan tarinan henkilöiden nimet on muutettu.

Herra ja rouva Sutinen saapuivat Bochumiin pidennetyn viikonlopun viettoon ja se vedettiin läpi seuraavan kaavan mukaan:

TORSTAI
Raclettea ja viiniä. Ja olutta. Ja siideriä. Ja vodkaa. Lyhyemmin sanottuna raclettea ja normaalit ruokajuomat.

PERJANTAI
Päivän tärkein ateria eli kakkosaamiainen Mandragorassa. Jotkut sitä myös brunssiksi kutsuvat. Munia ja kuohuviiniä. Ja jotain muita lisukkeita.
Lounaaksi kotona olutta, siideriä ja viiniä.
Aperitiivit Jagossa.
Melonia, kinkkua ja pastaa Pastassa. Pari pulloa punaviiniä.
Jälkiruokasiiderit/oluet Mandrassa.

LAUANTAI
Aamukahvi.
Ilmeisesti ainakin olutta lounaaksi. En tiedä, kun en ollut mukana. Olutta, siideriä ja viiniä kotona.
Aperitiivit Biercaféssa. Sano Hugo!
Pihvit ja lisukkeet El Torossa. Muistaakseni riittävästi punaviiniä. Ja ravintolan tarjoamat jälkiruokasnapsut.
Henkilökunnan bileet Mandrassa. Olutta, siideriä, Baileystä, jekkupellejä ja Tunelia. Ja tiskin alta ilman reseptiä Jägermeisteria vatsavaivoihin. Lääkitys - runsaskaan sellainen - ei kuulemma auttanut kipuihin, mutta viidennen Jägermeisterin jälkeen se oli sitten aivan yks ja sama. Kaksi rouvaa saivat juotua kuuden tunnin aikana yhteensä vain kolme siideriä - jos uskomme eteemme kannettua laskua - ja miksi emme uskoisi. Onhan Mandrassa ammattitaitoista henkilökuntaa. Tanssia aamuneljään. Tai kolmeen. Tai viiteen. Riippuen siitä oliko kello edelleen kesäajassa vai jo talviajassa. Ja kenen kello. Ja minkä aikavyöhykkeen aikaa se näytti. Ja sitten näillä opasteilla kotiin....????

SUNNUNTAI
Muista myös alkoholiton vaihtoehto: Kahvia, teetä, colaa, tuoremehua ja vettä. Ja sitten vieraat pois. Pois on hyvä.

Mutta mitä tekikään polvellaan rakas Hans? Ja missä oli Seppo? Ja kuka onkaan se salaperäinen platinorakastaja?

Päivän mietelause - Wisdom of the day

2011-10-19T03:40:00.000+02:00

Shopping

2011-10-06T06:10:00.000+02:00

Viivi ja Joa kävivät supermarketissa. Huomaa myös pussillinen tomaatteja ostoskärryn nurkassa!

Viivi and Joa went to the supermarket. Notice the bag of tomatoes in the corner of the shopping trolley!

Vadelmamuuli ja muita herkkuja

2011-09-29T21:20:00.000+02:00

TOP 5 Cocktails in Leeds:

5: Rhubarb Royale

Komea nimi ja komea hinta. £9,95 (11,45 euroa). Lasissa samppanjaa, raparperia ja vadelmaa. Ja aina kun lasissa on samppanjaa, juoma ei voi olla huono. Hinnassa ilmeisesti mukana Mint Hotellin cocktail-baarin 13. kerroksen maisemalisä. Miinuspisteitä ja vaatimaton sija viisi siitä, ettei näitä ollut varaa juoda enempää.

An elegant name and an elegant price for a cocktail. Rhubarb, raspberry and champagne for £9,95. Price incl. nice view from the 13th floor of the Mint Hotel. Minus points and place 5 for not having enough money to drink more than one of these.

4: Champagne

Miksi kaikkien muiden samppanjat oli taas halvempia. Miksi mun makuun osuu aina se listan kallein? Miksi? Ja miksi en muista sen samppanjan nimeä? Jotain ranskaa siinä oli ja sit lopussa rosé. Ja miksi mulla on kuvassa kaksi lasia samppanjaa? Miksi ei oma riitä? Miksi pitää vielä muiltakin ottaa? Listan kallein kuvassa kuitenkin vasemmalla. Sija neljä siitä, että samppanja on samppanjaa ja sitä voi juoda missä vain ja milloin vain, vaikkapa Épernay Champagne Barissa.

Why did everyone else pay less for their glass of champagne? Why did I get the most expensive one? Why can't I remember the name of the champagne? Why do I have two glasses of champagne in this photo? The most expensive one, my rosé, is on the left. Place 4 for champagne being champagne and drinkable anywhere anytime, for example in Leeds Épernay Champagne Bar.

3: Pimm's Cup

Tämä cocktail nautittiin The Queens Hotellin baarissa. Alkudrinkki ja salaatti samassa. Paikan tason huomioon ottaen melko kohtuulliseen hintaan £6,95 (8 euroa) sisältyi siis alkoholin ja muiden nestemäisten ainesosien lisäksi sitrushedelmiä, vadelmia, mansikoita, mintunlehtiä ja kurkkua.

An aperitif with salad in The Queens. For £6,95 you get alcohol and ginger ale with citrus fruits, raspberries, strawberries, mint and cucumber.

2: Raspberry Mule

Dronningholm-hillon vakavasti otettava kilpailija. Tässä on marjoja lähes yhtä paljon. Hinta maisemalisineen (ks. nro 5) £8,95 (10,30 euroa). Jos olisi ollut tarpeeksi valuuttaa taskussa, näitä olisi voinut ottaa useammankin. Tuoreet marjathan ovat terveellisiä.

The fruit salad incl. alcohol and a nice view (see n:o 5) for £8,95. One was enough, but only because I didn't have enough sterling in my pocket. It's a shame though - fresh berries are good for the health.

1: Magners

Tämä irlantilainen siideri nautitaan supermarketista ostettuna, jääkaapissa viilennettynä ja sieltä ulos otettuna, kotioloissa, hyvässä seurassa, lasista jäiden kanssa. Tässä on hintalaatumääräsuhde kohdallaan. Testin ehdoton voittaja.

And the winner is the good, old Irish cider. Best bought from a supermarket, chilled in the fridge, served at home with good company, poured into a glass with ice.

Lopuksi vielä erityismaininta, jonka saa tällä kertaa Brown'sin mustikka- ja mansikkakeitot... martinit... keitot... martinit... Viimeisen illan juomista enää niin muista... Sunnuntai-illan tarjoushinta per keitto... martini... £4,50 (5,20 euroa)

And a special mention goes to the Brown's blueberry and strawberry soups.... martinis... soups... martinis... Sunday offer £4,50.

(Sponsored by Finlandia Vodka)

Syksy

2011-09-19T22:55:00.000+02:00

Vihdoinkin se on täällä! Syksy!

Koskapa olen viime ajat ollut joko Englannissa, humalassa, sairaana tai laiska, ei täällä ole mitään uutta. Paitsi nyt tämä pieni musiikkivälipala Hectorilta:

Tulossa seuraavaksi: Synnintunnustusta, cocktaileja ja Sepon salattu elämä. Pysykää kanavalla!

Kesäloma, osa VII - Mökkihöperöt

2011-08-28T16:28:00.028+02:00

Summer holiday, the final episode - Cabin fever

Mankala. Kaitpa se on sen +30. Ukkosmyräkän jälkeen aurinkoista:
Mankala. I presume it's +30 degree centigrade. After a thunder storm it's sunny:

Kesäloman loppuhuipennus. Ulkosuomalainen ajaa keskelle ei-mitään ja keskelle hyttysparvea:
The highlight of the summer holiday. The Finn drives into the middle of nowhere and into the middle of a swarm of mosquitos:

Ulkosuomalainen hakkaa saunapuut:
The Finn chops the wood for the sauna:

Ulkosuomalainen lämmittää puusaunan niillä hakkaamillaan puilla:
The Finn heats the sauna owen with the wood he just chopped:

Ulkosuomalainen menee järveen ja heittää kolmen vuoden talviturkkinsa ja karvalakkinsa:
The Finn goes into the lake and gets rid of the "winter fur coat and fur hat" that the Finn has worn for three years:

Ulkosuomalainen juo suomalaista siideriä:
The Finn enjoys her Finnish cider:

Ulkosuomalainen grillaa:
The Finn has a BBQ:

Ulkosuomalainen tarjoaa sukulaisilleen keltaista kesäboolia:
The Finn serves yellow summer punch for the family:

1 l appelsiinimehua - orange juice
1 l ananasmehua - pineapple juice
1 ½ l Spritea - Sprite
½ l kivennäisvettä - mineral water
½-¾ l kuivaa valkoviiniä - dry white wine

koristeeksi sitruuna-, limetti- ja appelsiiniviipaleita ja viillennykseksi jäitä
decorate with slices of lemon, lime and orange, and cool with ice cubes

Ja ulkosuomalainen lepuuttaa sieluaan. Tänne hän kuuluu, tänne hän haluaa jäädä, täältä hän ei halua pois, täällä on hänen kotinsa. Tämä on se maisema:
And the Finn rests her soul. This is where the Finn belongs, this is where the Finn wants to stay, this is the place the Finn doesn't want to leave, this is the home of the Finn. This is the Finn's landscape:

Ulkosuomalainen on onnellinen ...
The Finn is happy ...

... Mutta vain kahden IHANAN päivän ja yön jälkeen ulkosuomalainen pakkaa kiroillen autonsa ja itkee - ei halua kotiin!!!!
... But after only two FANTASTIC days and nights the Finn curses, packs the luggage in the car and cries - the Finn doesn't want to go home!!!

Kesäloma on ohi. Ulkosuomalainen on taas kotona. Mikä on oikeastaan myös ihan mukavaa. Ja jääväthän muistot:
The summer holiday is over. The Finn is back home again. Which is actually also quite nice. And the memories remain:

Kesäloma, osa VI - Viivikylä

2011-08-24T15:23:00.013+02:00

Tampere. Jotain +30. Aurinkoista. Nääs.

"Siinä mää ramppasin Ikurij ja Amuriv väliä ja arvaa mitä mää näin? Näsinneulam mää näin!"

Tampereen Viivikyl.... Viinikylässä ...

... saimme vatsat ...

... ja päät ...

... täyteen pöydän antimista.

Kesäloma, osa V - Murmeliiii!!!

2011-08-22T14:14:00.008+02:00

Lahti. Reilusti yli +30. Aurinkoista.

Nyt rillataan!!!

"Mitä muijat, mikä boogie? Hyvältä näyttää niinku kuuluuki.
Mitä äijät, mikä boogie? Mä oon messis mitä ikin tapahtuuki."

Mä haluun. Pehmytjäätelön. Suklaa-vaniljasekotus. Nyt heti. Risto lupas.

Kiitos ja anteeks.

Kesäloma, osa IV - Ripitys

2011-08-18T13:01:00.003+02:00

Heinola. Taatusti yli +30. Aurinkoista.

Kummipoika seisoo alttarilla muiden rippilasten kanssa. Pappi, opettaja, isonen tai joku muu - mikä? on laskenut päänsä, ristinyt kätensä ja aloittaa rippilasten kiitosrukouksen. Normikiitosten jälkeen siirrytään aiheisiin, jotka näille jääkiekkoriparilaisille oikeasti ovat tärkeitä: Kiitos rakas Jumala jäästä ja jääkiekosta. Kiitos Suomen menestyksestä MM-kisoissa, kiitos maailmanmestaruudesta. Kiitos Mikael Granlundin veivistä. Kiitos Antero Mertarannan selostuksista...

Kummitäti repeää melkein aplodeihin. Tämähän on paras ja asiallisin rukous ikinä. Ei täällä kirkossa niin tylsää olekaan.

Seuraavaksi 1-2 kummia per rippilapsi saa painella alttarille siunaamaan ripitettäviä. Saksan kummit katsovat parhaaksi pysyä penkeissään ja siunaushommiin lähetetään se kolmas kummi. Saamme kuitenkin ohjeet kaukosiunausta varten eli kuinka kirkonpenkistä käsin lapsellemme siunaus lähetetään. Kummisetä on huolissaan siitä, mitä tapahtuu jos siunaus osuukin väärään lapseen. Kummitäti on lähinnä huolissaan siitä, miltä se näyttää, kun Saksan setä ojentaa oikean kätensä asentoon yläviistoon ja yrittää mahdollisimman tarkasti siunauksensa oikeaan osoitteeseen laittaa.

Ehtoollista jaettaessa Saksan kummit poistuvat ulos vilvoittelemaan. Kirkossa lämmintä on varmasti +45, ulkona ehkä vain +35. Ja sitä paitsi, sen ehtoollisviinin kanssa on aina niin hankalaa, kun ei kuitenkaan osaa päättää ottaako 12, 16 vai 24 senttiä.

Ja niin on kummipoikamme ripitetty. Antamamme rippiruusut olivat asiaankuuluvasti Jokereiden väreissä. Suotakoon nyt sitten väärän jääkiekkojoukkueen kannustaminen, kun muuten on kuitenkin niin hieno poika!

Kesäloma, osa III - Pikkukaupungin tytöt

2011-08-14T16:44:00.007+02:00

Lahti. Varmaankin +30. Aurinkoista.

Teemalla siideriviikot matka jatkuu Lahden satamaan....

....ja sieltä eteenpäin Kouvolaan.

Kouvola. Aina vaan +30. Aurinkoista.

Tässä myö kouvvolalaiset ollaa; ja myö ollaa niin ihanii ku myö ollaa Kouvvolast!

Mutta koska Kouvola on Kouvola, niin ei tehrä tästä ny numeroo... Laitetaan tähän nyt kuitenkin vielä yksi laulunumero:

Kesäloma, osa II - Siideriviikot

2011-08-11T11:48:00.006+02:00

Helsinki. Edelleen +30. Aurinkoista.

Elitessä Tauno Palon sipulipihvit syötiin
ja saman hemmon kantapöytä vallattiin.
Sitten eteenpäin ja mummot tunneliin,
mummotunnelista Kappeliin jatkettiin.
Kappelissa oikein politiikkaa puitiin
ja samalla kai persut olalle juotiin.

"Ai Belgen sisäänkäynti on nykyään tässä." "Ei kai me nyt sinne sentään enää tässä vaiheessa iltaa." "Kämpillehän tässä pitäis, nukkumaan..." "Ai mitäs tässä mainoksessa lukee?" "Siideriviikot!"

Illan voittajakshhi julisshtamme kuvasssha olevan irlantilaissshen vatelmasiiterin. Ei niinkään maun, mutta hinnan puolesta. Puoli litraa yheksän euroo kolkyt senttii. Jos on hintalaatusuhteet välillä vähän vinksallaan, niin saattaa kyllä olla rouvakin tässä vaiheeshsa iltaa. Ja shitä paitsi, koskapa majailemme Käpylässshhä niin rahat meiltä nyt viimeksh loppuu..... Niin ne on meille opettaneet. Ja pikkuserkku lupashi sitäpaitsi makshaa osan taksimatkashta. Mennään pois. Pois on hyvä.

Kesäloma, osa I - Karhunkaato

2011-08-08T15:38:00.011+02:00

Helsinki. Lämpötila vähintään +30. Aurinkoista.

"Mää kualen kohta, kuumottaa niin, auta mua!" rouva huutaa keskellä yötä ja tönii hereille miästä, joka vain kääntää kylkeään ja jatkaa kuorsaustaan. "Josset sää pian tee jotain mää oksennan sun päälle!" Ja jo vain tulee miähen jalkoihin vipinää. Pakkasesta miäs tua kylmäkallen rouvan otsalle ja Kallion kierroksen aiheuttama pim-pim-pimmaus helpottaa. Niin vain on rouvaan iskenyt jonkinmoinen lämpöhalvaus heti ensimmäisenä lomapäivänä - siitä huolimatta, että nestetasapainoa on yritetty saada kohdilleen nauttimalla (vähintään ne) normaalit ruokajuomat.

Käpylässä kaadetaan muutaman päivän ajan (puokkiin?) niin suomalaista karhua kuin tanskalaista jääkarhuakin. Pojat kaataa. Ja eräs keksii uuden kesäurheilulajinkin terassilta palaillessaan. Eukonkaato. Siinä hommassa saakin muuten sitten olla tarkkana sen ikähaarukan kanssa. Miten se nyt sitten Hesarin NYT-liitteen artikkeliin pohjautuvan poikkitieteellismatemaattisen tutkimuksen mukaan olikaan? Jotta ei tekisi itseään naurettavaksi nelikymppinen miäskään, on partnerin oltava vähintään 2 x 7 + 3. Ikävuotta. Yläikärajaksi saadaan määriteltyä 2 x oma ikä + 7. Voi olla, että ihan ei nyt osu yksiin alkuperäisen kaavan kanssa, mutta pääasia että porukka viihtyy.

Ja muuten, samaisessa NYT-liitteen artikkelissa kirjoitettiin myös, että jos jokin asia, esim. sanonta tai musiikkilaji, ei ole omasta ikäryhmästä tuttu, sitä ei näin vanhemman väen enää netistä, lehdistä tai TV:stä kannata yrittää omaksuakaan. ELI TÄDIN EI PIDÄKÄÄN LUKEA SUOSIKKIA!!!! Mutta ainakin täti kuuntelee ny lomatuomisina Palevasee.

Käpylässä mölkyttäessä käy myös ilmi, että jos miähellä on ollut koulussa pitkä, niin rouvalla on ollut hidas. Matematiikka. Ja pojille vielä tiedoksi, että se seuraavan tyttöystävän/rakastajatteren/vaimon sopiva ikä lasketaan kaavalla: X / 2 + 7, jossa X = miähen oma ikä. Ei kai tämä toisinpäin toimi eli eihän tämä rouvaa ja rouvan poikaystäviä koske? Saahan ne 42-vuotiaalla rouvalla edelleen olla iältään 21 - 51 vuotta?

Regenbogen

2011-07-04T11:18:00.004+02:00

Kyllä sitä voi myöntää, että kulttuurin saralla ravintolakulttuuri on sitä ominta aluetta, eikä aina ole ensimmäisten joukossa harrastamassa taidetta, mutta sitten ajattelee, että voisihan sitä, ja sitten joskus käy vielä niin, että tuntee erään ihmisen, vaikka ei kyllä välttämättä haluaisi tuntea, ja joka on varmasti ihan hieno ihminen, mutta jonka kanssa ajatusmaailmat eivät vain kohtaa ja tämä ihminen sitten suosittelee taidenäyttelyä, joka oli to-del-la mah-ta-va, ja samalla tyrkkää vielä esitteen käteen, ja vaikka mielessä käy, että olisiko mahdollista, että sitä itse voisi pitää jostain mistä kyseinen henkilökin on pitänyt ja on epäileväinen, niin siitä huolimatta ajattelee olevansa sen verran avarakatseinen ja avoin, tai ainakin haluaisi olla, että sitä menee taidenäyttelyyn.

Joka on huono ja tylsä. Samana iltana luonto onneksi esittelee yhden parhaista taideteoksistaan ja sitä saa ihailla ihan omalta kotiparvekkeelta:

Elton John and Äädäppelspüree

2011-06-28T01:23:00.004+02:00

It was just a pretty normal Sunday in June. Me and the guys took a train to Cologne and had a lovely dinner in a very nice restaurant. The food was excellent. The beer was excellent. The service was excellent. The ambiance was excellent.

You can find the menu in German and in Köl(ni)sch here. If you're a Finn you should definitely use the Cologne dialect. You can't go wrong with all the ääs and öös, can you... Well, I'm still not sure if the waiter was laughing with me or at me, when I ordered my food using that funny dialect, but at least I got what I wanted and that is what counts, isn't it. And as long as everyone's having fun...

I give ***** out of ***** Virpi-stars and highly recommend visiting the "Malzmühle" . I bet after a few rounds of Kölsch your Kölsch will be fluent too. But when you leave the premises with all the Kölsch in your head, be careful with the door. If you don't step out at the right time you'll find yourself in the restaurant again!!! And again.... and again...

But anyway, I had some lovely Levver met jebrode Öllich, Äädäppelspüree un Appelkompott and Miska was enjoying this delicious Hämmche met suurem Kappes un Äädäppelspüree:

And afterwards Elton John sang for us at Köln Lanxess Arena. Which was nice.

P.S. an meine Jungs: Ich war schon mal in diesem Restaurant drin. Damals wollte ich nichts essen. Ich wollte nur ein Bierchen trinken. Aber.... die hatten schon Feierabend. Und dann war ich sofort wieder draußen.

P.S. especially for my family on the island of Great Britain: Koelsch

Kandeeks laittaa ripsarii?

2011-06-14T17:27:00.011+02:00

...kysyi jo vuonna -96 pikku-Pihlukkainen, kun vei Tampereella isoveljen vaimo(kkee)n elokuviin katsomaan ihanan itkettävää Romeo ja Julia -leffaa. No ei tainnut enää täti olla elokuvan kohderyhmää, kun ripsarit valuivat poskille lähinnä nukahtamisen eikä niinkään itkemisen myötä, eikä jaksanut täti innostua Leonardo DiCapriosta silloin, ei. Ulkona oli ja on täti kuvioista, mutta sehän on tunnettu tosiasia, että täti ei ole enää aikoihin lukenut Suosikkia. Ei silloin vuonna 1996 eikä varsinkaan enää vuonna 2011. Mutta osasi täti sentään netistä luntata miltä vuodelta tuo elokuva on. Ja tärkeintähän oli yhdessä vietetty aika P-Siskon kanssa.

Mutta rönsyilläkseni takaisin varsinaiseen asiaan, tämän kirjoituksen tarkoitus oli kertoa allergiasta. Marmatukset sikseen, mutta tosiasiahan on, että kyllä tämä elämä välillä on yhtä hässäkkää ihan vaan tämän "lievän" allergian vuoksi. Vuosi sitten aloitettu omaveriterapia toi jonkinlaisen helpotuksen ja viime vuoden keväästä ja kesästä sai nauttia lähes ilman oireita. Siinä sitä sitten jo tuudittautui uskoon, että näillä mennään, tabletit ja muunkin lääkityksen voi piilottaa hätätilanteita varten lääkekaapin perukoille ja elämä on helppoa.

Mutta sitten se iskee. Lokakuussa. Flunssa. Kyllähän sitä nyt yhden flunssan kestää. Paitsi ettei kestä. Kun se tuo muassaan taas sen korvatulehduksen. Johon on taipumusta, johtuen allergiasta ja viallisista rööreistä pääkopassa. Antibioottilääkitys. Ei penisilliiniä, joka olisi se paras lääke. Kun on penisilliiniallergia. Ja se toiseksi paras lääkitys ei tietenkään auta. Toinen lääkitys. Korvatulehdus menee, tilalle tulee joku toinen tulehdus, jota lääkitään kolmannella antibiootilla, mutta ilmeisesti elimistö reagoi väärällä tavalla lääkitykseen ja sitten sitä näytetäänkin viikkotolkulla punavalkoiselta dalmatialaiselta. Koko kroppa allergian aiheuttamassa tulehduksessa. Flunssakaan - se lopulta jo viides - ei meinaa parantua, nahka kutiaa. Ja sitten iskee aikainen kevät. Ja kerralla kaikki maailman siitepölyt. Ei auta terapiat eikä lääkkeet, ei.

Verikokeet vain vahvistavat, että allergiaa se kaikki on, ei riitä taulukossa enää sarakkeet kun IgE-arvoja merkitään. Vähän tujummat tabletit hetkeksi käyttöön ja kroppa rauhoittuu. Mutta sitten koivu muistaa, ettei ole vielä kukkinut muiden mukana, ja se se tekee silmille hyvää kun koivu alkaa norkoilla. Piilarit vai silmälasit. Silmätipat vai tabletit. Meikkiä vai naturel. Muutaman viikon jälkeen tilanne ja silmät rauhoittuvat. Mutta vain hetkeksi. Ja kun ei muuta syytä enää löydy, alkaa meikkien tutkailu.

Ei auta ripsarien vaihdot eikä meikkisienten uusimiset. Kunnes lopulta yllättäen päässä naksahtaa että yksi plus yksi on yhteensä meikinpoistoaine. Eihän se nyt heti millään tullut mieleen, kun sitä ainetta on jo viime syksystä asti ilman ongelmia käyttänyt. Siinä sitä sitten punaisin, turvonnein ja kutisevin silmin yrittää tihrustaa maailman pienimmällä fontilla painettua tuoteselostetta purnukan kyljestä, ja kevään siitepölyjen yliherkistämien silmin lopulta toteaa, että ei se varmaan ole hyväksi puhdistaa silmiään aineella, joka sisältää soijaa. Jos on soijalle allerginen. Niinkuin on.

PS. Mitä seuraavaksi? Chilipäivävoide ja selleriripsiväri. Sit ei varmaan kandee laittaa ripsarii.

Koivu norkoilee:

Eine kleine Nachtmusik eli pieni yösoitto

2011-06-09T16:39:00.000+02:00

Harvoin, jos koskaan, sitä tulee miähensä perään soiteltua ja kyseltyä, että missä sitä oikein ollaan oltu, mutta viime yönä tämäkin ihme tapahtui. Sitä oltiin oltu alkuillasta vielä yhteisissä pippaloissa, syöty hyvin ja nautittu normaalit ruokajuomat ja vielä samalla kyydillä suoriuduttu jatkoille Mandraan. Ja kun miäs on kunnon miäs niin eihän se arkena rieku kapakoissa, varsinkaan jos on seuraavana aamuna töihin kyettävä. Niinpä kunnon miäs pari kaljaa kumottuaan ilmoittaa reippaaseen tyyliinsä, että hänen on nyt aika lähteä kotiin nukkumaan eikä hän jää rouvan kanssa baariin notkumaan eikä missään tapauksessa lähde kaverin houkuttelemana enää Bochumin yöhön. Eipä lähde, ei. Ja niin kunnon miäs sitten nousee baarijakkaralta klo 01:01 (plusmiinus), toivottelee hyvät yöt ja poistuu kaverin kanssa samalla oven avauksella. Kaverillakin on aikainen aamu, joten eiköhän hänkin siitä kohti kotia...

Klo 03:03 rouvan kännykkä piippaa. Viesti miäheltä: "Olen lopulta kohta kotona, entäpä itse?" Hetkinen, Mandrasta kävelee kotiin yhdeksässä minuutissa (selvinpäin). Kunnon miäs on nyt ollut pikaisen laskutoimituksen mukaan matkalla kaksi tuntia. Eikähän se nyt niin hoippuvassa kunnossa lähtiessään ollut. Ei auta rouvan kuin soittaa, sen verran on kummallinen tilanne. Toisella yrittämällä kunnon miäs jo vastaakin.

Rouva: Missä sä oikein oot?
Miäs: Mä oon hisscchisschä.
Rouva: Kestikö sulla näin kauan kävellä kotiin vai vieläkö kävit yössä?
Miäs: Mä luulen, että me käytiin vielä Shopissscccha juomasssccha yhdet. Tai kahdet. En mä oikein muissscchta.
Rouva: Mutta sittenhän sä oot kävelly vielä tästä Mandran ohi. Olisit tullu poikkeemaan.
Miäs: Mä näin että ssschiellä on vielä valot tai jotain, mutta en mä ssscchitten osscchannu tulla.
Rouva: Eikähän sulla oikein ollu rahaakaan mukana, että mites...
Miäs: Eipä ollu ei. En mä tiedä. En muisscchta. Nyt mä oon kotona. Hyvää yötä.

Että tällainen pieni yöllinen soitto.

Ketkunpetku

2011-05-25T00:01:00.007+02:00

Rouva päätti vähän tilata kesäklänninkiä ja hellepaitaa postimyynnistä. Kesken kaiken nettiyhteys katkesi. Siitä sitten miähelle valittamaan, että mitä helv... Kun miäs kuuli summan, jolla vaatteita oli tilattu, tai ainakin yritetty tilata, niin totesi vain ketkumaiseen tyyliinsä, että on asentanut tietokoneeseen ohjelman, joka katkaisee nettiyhteyden viimeistään 500 euron kohdalla.

Kaitpa se tuokin metku miäheltä onnistuisi. Miäs kun on korkeakoulutettu. Toisin kuin rouvansa, josta herra diploomi-insinööri tässä taannoin totesi, että hänen vaimonsa onkin surkeakoulutettu.

Se on hyvä, että edes toinen on kunnolla koulutettu ja tekniikan ihminen. Miäs kun oli tuossa matkoilla, niin rouvan piti tarttua imuriin. Helppo homma. Otetaan pyöreä osa 1 ja laitetaan se pyöreän osan 2 sisään. Nämä molemmat pyöreät osat 1 ja 2 laitetaan osaan 3, joka sekin on - yllätys, yllätys - pyöreä! Sitten se pyöreä osa 3 kiinnitetään imuriin. Vielä letku ja suutin. Töpseli pistorasiaan ja eikun vehje surraamaan. Ihan hyvin lähti pölyt. No, miäs sitten taas omalla, perusteellisella imurointivuorollaan (miähellä siis vuodessa ne 51 imurointivuoroa ja rouvalla 1) pääsi hommassa puoliväliin, kun imuri sanoi itsensä irti. Eipä ollut miäs - vaikka viksu onkin - huomannut rouvan touhujen jäljiltä, että imurista puuttui joku tärkeä härpäke (ilmeisesti pyöreä osa 4, joka sijoittunee jonnekin pyöreiden osien 1, 2 ja 3 yhteyteen). Ja niin se imuri sitten ylikuumeni. Hups. No, reilun tunnin tauon ja puuttuneen pyöreän osan 4 paikoilleen asentamisen jälkeen miäs sai homman toimitettua päätökseen. Ja kuulemma ne jostain olisi pitänyt ne pölytkin tyhjentää ja pestä joitain pyöreitä osia. Toisaalta ei se viälä täynnä ollut se pölyosasto sillä rouvan imurointitaktiikalla. Miähellä se kuulemma täyttyy yhdellä imurointisessiolla. Liian tarkkaa työtä tekee miäs. Ja mitä kaikenmaailman pölypussittomia ihmeimureita tänne on ostettu?! Ai niin, rouvahan sen taisi ihan itse ostaa. Kun sai halvalla.

Onnellista 15-vuotishääpäivää rakas miäheni! Kiitos kun aina imuroit. Ja teet paljon muutakin.

MMMise rillaa

2011-05-16T15:16:00.001+02:00

Maiju veti normiasennon ja Risto piti paidan päällänsä. Ja kun Taiskakin lopetti sen vaarallisen kikkailun siellä maalin edessä, niin ei ollut matssundineilla enää mitään mahiksia ja SUOMI ON MAAAAAAAILMANMESTARI!!!! Ja Raipe on kone!!!! Ja missä widussa se Seppo on ollu koko kisojen ajan???

Aivav vinaalissa

2011-05-13T23:13:00.001+02:00

Bochumin kisastudiosta poimittua:

Pieni häiriö kansainvälisessä kuva- ja ääniyhteydessä - isäntä ottaa selotuksen haltuun: "Suomi pitää todella hyvin kiekkoa vastustajan hyökkäysalueella!"

Saksalaisvahvistuksemme riemuitsee tulevasta loppuottelusta: "Jännittävää, tiedossa on pohjoissaksalainen finaali!"

Pornostarojen seiväsmatka???

2011-04-18T16:08:00.007+02:00

Veikkaappa, veikkaappa, onko lähestyvät jääkiekon MM-kisat Slovakiassa herättäneet seuraavanlaisia kysymyksiä:

- Kuka toimii tänä vuonna matkanjärjestäjänä?
- Löytyykö minun nimeni matkustajaluettelosta?
- Miksi ei?

- Onko liput voittopeleihin jo hommattu?
- Voittaako Suomi maailmanmestaruuden?
- Miksi ei?

- Mennäänkö Busterin Skodalla?
- Heiluuko Pepi Pehkosen pomponit?
- Ottaako Bambi normiasennon?
- Miksi ei?

- Kenen vierestä Caruso herää?
- Missä Elvis? Entä Puntti... eikun Juntti?
- Ja kuinka käy Kekkoselta rokkenroll?
- Onko Lisbetille tarpeeksi punkkua?
- Onko Seppoa näkynyt?
- Miksi ei?

Onko pois hyvä? Eli mitä?! Ja missä on Seppo??

Kysyy Jonna Lehtinen (II perintöprinsessa vm. -87)

Ensimmäisten hellepäivien drinkkivinkki

2011-04-08T16:08:00.002+02:00

Mummon mehu

Ainekset:
Cassis-mustaherukkalikööriä
Koskenkorvaa
Karpalomehua

Valmistus:
Kassista... kossua... ja karpalomehua lasiin.
Sekoitussuhde oman maun mukaan.
Lisätään jäitä jos siltä tuntuu.
Ja jos ei tunnu, juodaan lisää niin kauan että tuntuu.

Kauniit ja rohkeat ja sekavat

2011-03-21T18:00:00.002+01:00

Siis en tietenkään katso Kaunareita, kuka nyt sellaista soopaa (englanniksi soap) katsoisi. Mutta jos katsoisin, niin saattaisin hyvinkin tehdä siitä seuraavanlaisen, lyhyen matemaattisbiologisen pohdiskelun. Ihan vain vaikka omaksi ja äitini iloksi. Ei, äitinikään ei sitten muuten missään tapauksessa eikä olosuhteissa katso tällaista saippuaa (englanniksi shite).

Ja sitten tutkielmaani, jossa oletetaan, että henkilöhahmot olisivat saman ikäisiä kuin näyttelijänsä. Jutussa mainitut syntymäajat ja iät perustuvat internetistä löydettyihin tietoihin, enkä ota vastuuta niiden oikeellisuudesta tai vääryyllisyydestä.

Eric on syntynyt vuonna 1944, ex-vaimonsa/vaimonsa/ex-vaimonsa Stephanie on häntä viisi vuotta vanhempi. Stephanie on saanut Ridgen 13-vuotiaana, Eric on tuolloin ollut 8-vuotias, mutta eipä Eric olekaan Ridgen biologinen isä, kuten vuosia myöhemmin saimme järkytykseksemme kuulla. Stephanie, sinä vanha vosu!

Ridge on siis tällä hetkellä 59-vuotias ja vaimonsa/ex-vaimonsa/vaimonsa/ex-vaimonsa/vaimonsa/ex-vaimonsa/vaimonsa Brooke on 50. Ja Taylor, se kertaalleen jo kuollutkin ja sieltä ylös noussut Ridgen ex-vaimo/vaimo/ex-vaimo/vaimo/ex-vaimo, vuotta nuorempi.

Lapsia on laitettu seuraavasti:

Ridge ja Taylor: Thomas, synt. -86, kaksoset (!!) Steffy synt. -87 ja Phoebe (joka sittemmin jo meni edes) synt. -88.

Brooke ja Eric: Bridget synt. -76, Rick synt. -80. Muistaakseni kuitenkin Rick (joka on ehtinyt heilastella niin Taylorin kuin tämän molempien tyttärienkin kanssa) on isoveli, vaikka syntymäaika muuta antaa ymmärtääkin. Näin ollen Brooke on alkanut laittaa lapsia vasta 15 vanhana. Siis pari vuotta vanhempana kuin anoppinsa/ex-anoppinsa/anoppinsa/ex-anoppinsa/anoppinsa Stephanie, joka katsoo tästä huolimatta asiakseen pitää Brookea löyhänä naisena.

Brooken tytär Hope, seurausta Brooken suhteesta tyttärensä Bridgetin silloiseen mieheen Deaconiin, on syntynyt alun alkaen vuonna 2000, mutta eräät kehittyvät nopeasti ja yhdessä yössä ikää tuli lisää 12 vuotta. Näin ollen Hope onkin jo 23-vuotias. Kun nyt lasketaan, että Hopea alulle (kirjaimellisesti) pantaessa vuoden -88 paikkeilla petetyllä morsmaikku-Bridgetillä on ollut ikää vasta 12 vuotta, niin suotavaa on ollutkin, että sulho-Deacon on tuossa kohtaa kääntynyt jo täysi-ikäisen anoppinsa puoleen.

Ja sitten on vielä RJ. Mutta missä on RJ? Hei Brooke ja Ridge, teilläkin on lapsi, jonka olette kokonaan unohtaneet. Kannattaisiko kurkata sinne lastenhuoneeseen välillä?!

Siskoja ja muita perhesuhteita:

Brooken sisaret ovat syntyneet vuonna -70 (Donna) ja -75 (Katie). Eli Katie, joka sarjan alussa oli jo teini-ikäinen, arvioni mukaan noin viisi vuotta Brookea nuorempi, onkin tätä nykyä samaa ikäluokkaa Bridgetin kanssa. Eli Brooken siskon ja lapsen olisi pitänyt syntyä kutakuinkin samoihin aikoihin vaikka alun alkaen Katie on ehtinyt jo ainakin kaksikymppiseksi ennen Bridgetin syntymää. Katien kohdalla siis on tapahtunut taantuminen. Myös Donna, joka on ainakin vielä toistaiseksi naimisissa siskonsa ex-miehen, Ericin kanssa, on nuorentunut, mutta sitä se liika hunaja saattaa teettää.

Nick eli Brooken ex-mies ja Brooken tyttären Bridgetin ex-mies/mies ja Brooken sisaren Katien "kerran melkein mies" on syntynyt vuonna -59 ja äitinsä Jackie -54 eli jo viiden vanhana on tämä "puuma" saanut pentunsa. Mutta Jackiella onkin tunnetusti tahrainen menneisyys. Ja Jackien "kylpylelu" Owen on muuten vuosikertaa -80.

Päätän raporttini tähän, pää on jo sekaisin kuin ihmissuhteet Kaunareissa konsanaan.

Karnevaali(t)yöt

2011-03-14T23:23:00.003+01:00

Perjantai 4.3.

klo 11:00 - Ensimmäinen kahvi Mandrassa, useampi käynti kellarissa ja viinavarastossa. Henkilökunnan juomia ei saa unohtaa!
klo 13:00 - Toinen kahvi, loput tavarat toimistolta ja kesäterassikopin kaaoksesta. Mutta missä helevetissä kaikki pullonavaajat on?!
klo 14:30 - Aamiainen, kolmas kahvi ja jalkapalloveikkauksen teko... sinne meni nekin rahat taas toisten taskuun!
klo 16:00 - Neljäs kahvi, vai oliko se siideri, vai molemmat, ja lähtö karnevaalipaikalle.
klo 16:30 - Kolmen tunnin siivous- ja järjestelyurakka alkaa.
klo 20:00 - Motoristipoikien baarissa kaljalla. Nahkaliivejä, poninhäntiä ja tatuointeja, mutta ei lainkaan naisia.... mitäs poikia nämä oikein on?
klo 21:00 - Ensimmäinen siideri Mandrassa. Miska kutsutaan iltakaljalle.
klo 21:30 - Miska saapuu iltakaljalle nautittuaan kotona ensin pari lasillista punaviiniä.
klo 22:00 - Toinen ja viimeinen siideri.
klo 23:00 - Kolmas ja ehdottomasti viimeinen siideri. Puoliltaöin on pakko olla nukkumassa, että suoriutuu seuraavan päivän tarjoilukeikasta.
klo 00:00 - Neljäs siideri. Miska poistuu juotuaan yhden oluen sijasta neljä olutta. Lupaan Miskalle tulla kotiin ihan pian. Itselleni lupaan ehdottoman varmasti ja lopullisesti olla kello 2 kotona.
klo 03:00 - Viidennen siiderin ja parin "henkilökunnan" snapsin jälkeen lähden hoippumaan kohti kotia.
klo 04:00 - Sänky, oi ihana sänky.

Lauantai 5.3.

klo 11:00 - Herään. En tahtoisi vielä nousta, mutta uni ei tule enää. Illan tarjoilukeikka jännittää.
klo 14:00 - Aamiainen kotona. Hermoilua.
klo 17:00 - Lähtö Mandraan. Kahvi, cola ja kaksi lasia kuohuviiniä.
klo 18:30 - Saapuminen karnevaalipaikalle.
klo 18:45 - Ensimmäiset asiakkaat 40 hengen pöydässäni. Sikäli outoa, että tilaisuus alkaa vasta klo 19.
klo 20:15 - Vilkaisen ensimmäisen kerran kelloa ja tarjotinkäteni kramppaa jo.
klo 22:30 - Haukkaan sämpylän ja ehdin pitää tupakkitauon. Cola ei ole koskaan maistunut näin hyvältä. Salissa on kuuma!
klo 00:00 - Kylki kramppaa. En jaksaisi kantaa enää yhtäkään kaljapulloa pöytään. Onneksi snapsia on tarjolla meille tarjoilijoillekin, ehkä se rentouttaa.
klo 02:00 - Viimeinen asiakkaani on poistunut. Siivousta, pullojen ja lasien keräilyä pöydistä. Kaksi uutta 24-vuotiasta tarjoilijatyttöä järkyttyvät kuultuaan ikäni - ovat luulleet minua vähän päälle kolmekymppiseksi. Kiitos siitä.
klo 04:00 - Tilaisuus on päättynyt, rahat on laskettu, autokyyti odottaa. Autoon, johon mahtuu mukavasti neljä ihmistä, sulloutuu kuusi henkilöä.
klo 04:30 - Saavumme Riff-klubille. Saamme henkilökunnan juomakortit. Juomme.
klo 07:00 - Riff-klubi sulkeutuu. Emme lähde kotiin, mikä olisi viisasta, vaan jatkamme Intershopiin. Matkalla toinen 24-vuotiaista tarjoilijatytöistä toteaa minulle, että hänen äitinsäkin täyttää tänä vuonna 43. Auts. Oliko se pakko sanoa ääneen?!
klo 08:00 - Snapseja kannetaan pöytään sitä mukaa kun edelliset on juotu. Kukakohan nämäkin kaikki juomat maksaa, minä se en nimittäin ole.
klo 09:05 - Hoipumme juuri Mandran ohi, kun joku huutaa Joachimia nimeltä. Mandran kokkipoika kutsuu meidät aamiaiselle.
klo 10:00 - Mandra aukeaa, olen syönyt aamiaisen, juonut liikaa kahvia(kin) ja tahdon kotiin, mutta jalkani eivät suostu liikkumaan. Väsyttää.
klo 11:00 - 24 tunnin karnevaali(t)yö on takana, kaadun sänkyyn.
klo 17:00 - Herään nälkäisenä. Pohkeet ovat jumissa. Ja lompakossa mukava taskuraha edellisillan keikasta.

Lopuksi vielä muutama vinkki extra-tippien saamiseksi:

- Letitä hiuksesi. Ihmisistä on hauska kutsua sinua Peppi Pitkätossuksi ja vetää leteistäsi. Kyllä sillä aina vielä yksi lisäeuro irtoaa.
- Ole rehellinen. Kun rouva pimeässä ja humalassa antaa sinulle liikaa rahaa, palaa takaisin heti huomattuasi virhe, ja näin saat 14 euron juomista 50% eli 7 euron tipin. Ja hyvän mielen koska olet kunnon kansalainen.
- Ole suomalainen. Kun asiakas huomaa aksentistasi sinun olevan ulkomaalainen, tunnusta samantien tulevasi Suomesta ja kuulet kuinka suomalaiset ovat mukava kansakunta, ja näin olet taas saanut muutaman euron enemmän.

Ruotsinlaivalla(ko)

2011-02-24T20:40:00.002+01:00

Perjantaiaamu, kello vähän yli kahdeksan. Aivan liian aikaista, mutta tässä sitä seisoo, valmiina ostoksille. Aamiainen on vielä syömättä, mutta sen ehtii sitten myöhemminkin, nyt ostoskärryä lykkimään. Onneksi ei pahemmin keinuta ja kärryt pysyvät kurssissa. Oma olo on kyllä tähän aikaan vielä vähän hutera, vaikkei ole edes krapulaa, niinkuin ruotsinlaivalla yleensä tällä kellonlyömällä asian laita saattaa olla.

Ensimmäiseksi kurkkaus meikkiosastolle, mutta ei löydä hakemaansa. Tiedustellaan, josko rouvaa auttaa voidaan, mutta avuntarjoajan käyttämä kieli on ajankohtaan nähden väärä (= ei suomi), ja näin aikaisin aamulla ei pysty ajatuksiaan muuksi-kuin-äidinkieleksi kertomaan, joten lähtee kiukkuisena ja itseensä närkästyneenä, kärryt kolisten, eteenpäin.

Ja sitten. Karkkihyllyjä vasemmalla. Oikealla! Edessä! Oi, jättekiva, täällähän on Maraboun-suklaata; maitosellaista ja Daim-patukoita (entisille nuorille muistutukseksi, että ennenvanhaan ne kirjoitettiin hienosti jiillä: Dajm). Ja monenlaisia salmiakkeja... Ei ole totta, Pingvin Salt Pastiller!!! Tällä kertaa pikku pussissa klassisen muovipurnukan sijaan.

Viiniosasto on uskomaton, tällaista ei muista nähneensä. Löytää hyllystä monia suosikkejaan, joiden hinnatkin ovat kohdillaan. Viinien parissa vierähtää tovi (arvio 45 minuuttia), mutta tällä kertaa viinit jäävät hyllyyn, sillä viinikaapissa ei nyt valitettavasti ole sijaa uusille tulokkaille. Väkevien puolelta löytyy mm. Finlandia-vodkaa ja Koskenkorvaa, mutta niillekään ei nyt ole tarvetta. Oluthyllystä sentään tarttuu pari pakkia Miskalle viemisiksi. Suuta kuivaa tämä juomaosastolla pyöriminen, joten nappaa vielä tölkillisen Fantaa mukaansa. Herkkujuomaa, joka oli uutta ja ihmeellistä silloin kun siihen tutustui ensimmäisellä ruotsinlaivamatkallaan, josta on nyt vierähtänyt vuosi(kymmen) jos toinenkin.

Maksaa kassalla. Juo Fantan. Pakkaa tavarat autoon. Ajaa Mandraan aamiaiselle. Ja kiittää paikallista Edeka-marketia tästä yllättävästä shoppailukokemuksesta.

Mandran musamaanantait - Mandra music Mondays

2011-02-07T17:30:00.001+01:00

Raporttini Mandran elävän musiikin maanantai-illoista. Suomeksi, muutamalla ulkomaankielisellä kommentilla.

My report of the live music Mondays in Mandra. Mostly in Finnish, but with some comments in English... bzw. auf Deutsch.

22.11. Tess Wiley - tyttö ja kitara. Kaunis ääni, kiva kitara, leppoisia balladeja. Pitemmän päälle hieman unettavaa. Ei ottanut yleisöään. Join liikaa siideriä ja Jekkupellejä. Pojat tarjos. Uli söi kaikki sipsit ja suolatikut. Stefun piti mennä seuraavana aamuna aikaisin töihin. Brööselin setä leikki DJ:tä. Varoituksen sana: Aina kun Stefulla on aikainen aamu, voit olla varma, että ennen neljää et baarista poistu. Ja aina kun Brööselin setä alkaa leikkiä DJ:tä, voit olla varma, että istut baarissa vielä aamuseitsemältä kun siivojarouva saapuu.

Music okay. Too much cider and too many Jekkupelles. Uli ate all the crisps and salt sticks. Stefan had to go to work very early so he only stayed till 4 a.m.

29.11. Kapelsky - kolmen hemmon bändi: viulu, kitara ja läskibasso. Tunnelma oli hauska. Luulin olevani kaiken iltaa "Viulunsoittaja katolla" -musikaalissa. Tykkäsin. Jatkoon. CD omistuskirjoituksella ja nimmareilla varustettuna. Puoliltaöin talon tarjoamat kuohuviinit synttäriään viettävän bändin pojan kanssa. Uli söi kaikki piparit ja suklaat. Stefu lähti yllättävän ajoissa kotiin. Sillä ei kai ollut aikainen herätys. Miskakin pääsi lopulta pois Suomesta ja ehti juhlimaan 11 Saksan vuottamme. Juhlimme Miskan kanssa siihen asti kun siivoojarouva tuli. Voi olla että join liikaa siideriä. Ja Jekkupellejä.

Very nice. Uli ate all the gingerbread and chocolate. But who ate Uli's balls? Celebrated with Miska our 11 years in Germany. It might be that I had too much cider. And too many Jekkupelles.

06.12. Katrins Gitarre - ilmeisesti siis Katrin-niminen tyttö ja kitara. Kuuleman mukaan myös muita henkilöitä ja instrumentteja. Olin kotona kipeänä. Miska edustamassa. Kertoi, että Uli yritti syödä kaikki marsipaanit. En tiedä oliko Stefulla aikainen herätys, mutta Miska kotiutui jo kahdelta. Miska toi CD:n nimmareilla. CD:n perusteella ei välttämättä jatkoon.

I was sick at home. Don't know how an early morning Stefan had, but Miska was home already at 2 a.m. Miska also told that Uli tried to eat all the marzipan.

13.12. Darrin C. Huss - mies ja ääni, sekä kitaristi ja kosketinsoittaja, joka ei ilmeisesti ollut saanut juuri tälle illalle keikkaa Ruotsin laivalta ja oli siksi eksynyt kiduttamaan meitä epävireisellä ja kummallisella soitollaan. Laulaja aloitti vahvasti ja olimme jo laittamassa jatkoon, mutta pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen tapahtunut muutaman laulun raiskaus pudotti hänet ja sai baarimikon pahalle tuulelle. Join liikaa vettä ja liian vähän siideriä. Lääkitys päällä. Aamuyön kuuntelin Abbaa ja auttelin baarissa.

Not so good. Might be better without the keyboard player and with more alcohol. I was on medication... Too much water, not enough cider.

20.12. Secret Discovery - bändin laulajana tuttu poika. Ei huono. Kyllä Kai laulaa osaa. Baari liian täynnä. Ja pää. Sain nimmarit jo aiemmin ostamaani levyyn. Ja halaukset. Bändin poikien ja muiden asianosaisten kanssa meni taas ihan liian pitkään. Brööselin setä oli DJ:nä. Ei muita muistikuvia.

Not bad at all. Too many people. Too many drinks. Can't remember that much. Except that once again Uli gave me his balls, I put them in my handbag and took home.

27.12. Hubert Dingeskirchen Trio - mikälie trio. En ollut paikalla. Olin sairaana. Ja Suomessa.

I was not there. I was sick. And in Finland.

3.1. Fan the Fire - esitteen mukaan kolme miestä ja yksi nainen. Olin käsittääkseni paikalla, mutta en muista tästä mitään. Eli ei vissiin jatkoon.

What happened...? Can't remember this at all. Were they any good? I'm pretty sure I was there... or was I?

10.1. Eva Herkendell - opettajatar ja kitaransa. Ja seuralainen ja kitaransa. Meinasin nukahtaa jo toisen biisin aikana. Pelkkiä balladeja. Ja pilasivat vielä upean 'Summerwine' -biisinkin. Okei, tämä oli hänen debyyttinsä ja parin encoren aikana tuntui hieman vapautuvan, mutta ei silti jatkoon.

Not my cup of tea. But at least one of us had a great evening fantasising about teachers. Uli ate all the crisps. No more 'Summerwine', but some more wine!

17.1. Bolle - Bochumin oma irkkumuusikko. Olin oikeastaan sairas, mutta silti paikalla, sillä tätä oli odotettu koko talvi! Laulaessaan irlantilaisempi kuin irlantilaiset. Tykkään. Jatkoon. Jos et tykkää irkkumusasta, pysy kotona äläkä mulle tuu valittaan! Illan parhaat naurut saimme kun Bolle pyöri keikan jälkeen baaritiskin takana ja muisteli aiempaa uraansa Mandran baarimikkona: "Tasan 30 vuotta sittenkin olin täällä töissä, tarkalleen 17.1.1981." Eräs asiakkaana ollut nuori tyttö kysyi: "Ihan totta, kuinka kauan?" Bolle vastasi: "Koko illan."

German singer, Irish music. I like very, very much! Uli ate all the crisps and bought me a whiskey. I think Stefan had an early morning, so we stayed quite late. Again.

24.1. Stefan Honig - mies ja kitara sekä toinen mies ja viulu. Kolahti ja kovaa. En olisi uskonut, että joku voi vetää koko illan balladeja, vieläpä ennestään täysin tuntemattomia, ja silti pitää niin hyvin otteessaan. Yhtään ei nukuttanut, päinvastoin. Ja kun mies välillä lauloi naturellisti, ilman mikrofonia, suoritus eikun parani. Lopulta sitten keksin, että tämähän on Düsseldorfin "The Frames". Tästä mainitsin myös laulajalle keikan jälkeen ja hän oli hyvin otettu. Glen Hansard on hänenkin mielestään yksi parhaista muusikoista. Onneksi, olisihan se ollut ehkä hieman kiusallista jos hän The Frames -mielleyhtymäni ja kehujeni jälkeen olisi todennut, että ihan p*ska bändi. Sain levyn nimmarilla. Hunajata, hunajata... Kyllä tämä Tapani Hunaja voitti nyt tämän laulukilpailun.

Not much to tell. Absof*ckinlutely my favourite!!!!! The Glen Hansard of Düsseldorf.

31.1. Tengo Hambre Pero No Tengo Dinero - Bochumin Indica (poikia lainatakseni) tosin vain neljällä tytöllä. Pari heistä tarjoilijoina eräässä kantabaarissamme. Baari niin täynnä etten nähnyt koko bändiä, mutta kuulin kyllä. Jatkoon, ehdottomasti! Muun muassa upea versio 'Mr. Sandman' -biisistä. Erittäin uskaliasta myös vetää 'Hallelujah', mutta se toimi, jopa siinä määrin, että huomasin olevani (saksalaisen sanoin) hanhen iholla. Sanoinko jo, että jatkoon? Jäin tälläkin kertaa, niinkuin usein aiemminkin, baariin auttelemaan siivoushommissa. Onhan sitä niiden ilmaisten siiderien eteen joskus jotain tehtäväkin.

Music was goooood! Did Uli eat all the crisps? He must have while we talked about his balls. He also got the CD with autographs and kisses. But what did Stefan get....? Uli: Watch and learn, watch and learn!

Now that we've survived the acoustic Mondays I would also like to thank our (mostly friendly) bartender and the waitresses, not forgetting the excellent food (from kitchen with loooove!).

PS. Kathrins Kuchen können und wollen wir auch nicht vergessen!!! Lecker!

Päätän raporttini täältä tähän.

Rangel

2011-01-31T13:59:00.004+01:00

I got this for Christmas. It is a Rangel. Made by Rachel, my lovely sister-in-law.

Kruunajaiset

2011-01-26T23:45:00.000+01:00

Jotainhan se Miska tuossa höpisi, että tutkimusten ja laskelmien mukaan viime maanantain piti oleman se vuoden kaikkein masentavin maanantai. Pyhät on ohi, lomat pidetty, uudenvuodenlupaukset rikottu ja muutenkin v*tuttaa. Vastarannan kiiski kun olen, niin minun maanantainani oli maailma mallillaan:

1. Kolmen kuukauden sairastelun jälkeen olo oli vihdoinkin hyvä, sitä jaksoi nousta aikaisin ja tehdä tuntikausia niin kotihommia kuin rästiin jääneitä työhommiakin. Energinen olo kruunasi päivän.

2. Päivän ensimmäinen e-mail kertoi ilahduttavan uutisen, joka tuo pienen parannuksen taloudelliseen tilanteeseen. Se oikeastaan kruunasi päivän.

3. Päivän toinen e-mail kertoi, että sitä on velipoika varannut lennot Saksaan ja tulee huhtikuussa vierailulle. Se se vasta kruunasikin päivän!

4. Vastoin odotuksia ja iloiseksi yllätykseksi Miska lupasi sittenkin lähteä Mandraan iltaa istumaan. Ja se todella kruunasi päivän.

5. Ennakko-odotukset illan live-keikkaa kohtaan olivat olemattomat, mutta yllättäen tarjolla olikin parasta musiikkia Mandrassa ikinä. Se, jos mikä kruunasi päivän!

Puoliltaöin Mandran stereoista kajahtanut biisi sen osuvasti sanoi: "It's just a perfect day...." Ei ny kai pitäs liiotella, mutta oli aika täydellinen eli viiden kruunun päivä!

Merry Christmas everyone!

2010-12-20T13:15:00.003+01:00

HYVÄÄ JOULUA!
MERRY CHRISTMAS!
GOD JUL!
FROHE WEIHNACHTEN!
JOYEUX NOËL!
BUON NATALE!

I wish you all a wonderful Christmas time with this beautiful song called 'Christmas Eve' from Blackmore's Night:

Joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten

2010-12-15T17:09:00.003+01:00

Tähän aikaan vuodesta jokaisella firmalla, yrityksellä ja yhdistyksellä tuntuu olevan joulujuhlaa jos toistakin. Qualiteersin järjestelytoimikunta ei saanut tänä vuonna omia pikkujouluja aikaiseksi, mutta siitä huolimatta kaikki firman kaksi työntekijää pääsivät eilen pikkujoulua juhlimaan. Herra johtaja kun käy töissä muuallakin - Düsseldorfissa asti kuulemma - tai ainakin se joka aamu tuosta johonkin lähtee ja palaa vasta myöhään illalla. Ja sihteerikin kutsuttiin sitten eilen erään yrityksen henkilökunnan joulujuhlaan mukaan.

Yhteenveto Miskan ruokailupainotteisesta pikkujoulusta:
Pääruoka: ei kuulemma kovin maukas
Jälkiruoka: 3 kpl syöty
Ruokajuomat: normaalit
Kotiintuloaika: 00:30

Yhteenveto Virpin juomailupainotteisesta pikkujoulusta:
Ruoka: pizzaa tarjolla, ei syöty
Juomat: riittävästi ja talon piikkiin (mikä ei koskaan ole hyvä - ei allekirjoittaneelle, eikä kyseiselle yritykselle)
Kulutettu euromäärä illan aikana: €12,50 (josta juomarahan osuus €10)
Kulutettu aika tanssilattialla: 5 tuntia
Muiden tanssilattialla viihtyneiden keski-ikä: 23,5 vuotta
Kotiintuloaika: 05:45
Paikat joihin aamulla sattui: kaikki
Pikkujoulut tarjonnut yhdistys: Mandragora

11 vuotta joulumarkkinamaassa - 11 years in the Christmas market land

2010-11-29T18:24:00.001+01:00

No mie oon ny asunu Saksas ykstoist vuotta ja edelleen on kivaa joulumarkkinoitaki kiertää... Lauvantain mie ehin sit vihon viimein Bochumin joulumarkkinoillekii. Mie söin possuu (Spanferkel) sämpylän välis ja sit mie join... Ei, mie en juonu hehkuviinii (Glühwein), enkä mie juonu munapunssii (Eierpunsch) ja sit mie en juonu lumumpaa (Lumumba), mut mie join tulipihtipoolii (Feuerzangenbowle), joka ei kyl oo poolii, vaan eräänlaist punssii, ja sit mie join kuumaa kaipirinjaa (heißer Caipirinha). joka olkii ihan mielettömän hyvää.

Tänää vuosipäivän kunniaks mie kävin sattumoisin entises kotikaupungiskii, Wittenis, ja kummastelin julmetun suurta ostarii, jonka ne on sinne rakentanu. Mut minun vakikahvilaa ei enää oo... Maailma muuttuu Eskoseni! Kuka on Esko? Ja missä on Seppo? Oisko se tänää kans Mandras juhlimas? Mie taijan käyä kattomas. Ku siel on taas livemusaaki.

Lumenpuutteestaha tääl on välil kärsitty, mut ei ny sit tänää ku Miskan pitäs lentää kotio. Täl hetkel lennon on arvioitu olevan puoltoist tuntii myöhäs. Ton muutaman sentin lumimäärän takiiko???!!! Pakkastaki vaivaset -2 ja siitäkös se lentoliikenne sekoaa. Pietää peukkui, et Miskakii ehtii mukaa juhlimaa viel tän illan aikaan.

- - -

11 years and still enjoying the life (das Leben) here in the land (das Land) of the Christmas Markets (Weihnachtsmarkt). I finally made it to the one in Bochum last Saturday (Samstag). I ate suckling pig (Spanferkel) but did not drink mulled wine (Glühwein), neither eggnog (Eierpunsch), nor Lumumba (Lumumba). I did drink fire-tongs punch (Feuerzangenbowle) and hot Caipirinha (heißer Caipirinha). Delicious (lecker)!

Tonight I was hoping to celebrate my/our eleven years in Mandragora... I mean in Germany.... but in Mandragora, with Miska. It is so seldom we have here this problem (das Problem) called "too much snow", but there you go, today we have it and I don't know when and if Miska will be landing. Keep your fingers crossed.

Viimeinen

2010-11-24T18:25:00.004+01:00

Miska on viety lentokentälle ja sen jälkeen on shoppailtu Düsseldorfissa. On juotu kauden ensimmäinen Glühwein joulumarkkinoilla ja löydetty jotain pukinkonttiin. Palaillaan kotiin. Joa ajaa ja Virpi istuu kyydissä. Radiosta tulee jalkapallotuloksia. Bochum on hävinnyt yllättäen sarjataulukossa viimeisenä olevalle joukkueelle. Kaikkien kolmen edellä mainitun henkilön jalkapalloveikkaustulos kyseisen pelin osalta on mennyt pahemman kerran mönkään. Virpi kaivaa kännykän esiin, alkaa naputella viestiä, mutta lopettaa kesken ja huokaa syvään... Käydään seuraavanlainen saksankielinen keskustelu:

J: Mitä nyt?
V: Mulla on ajatuskatko. Olisin laittanut Miskalle viestin, mutta mä en tiedä kuinka mä kirjottaisin että Bochum hävisi Tabellenletzter'iä vastaan... että kuinka se sanotaan suomeksi. Tai siis tiedän, mutta...
J: No se tarkottaa siis sitä viimeisenä olevaa joukkuetta.
V: Tiedän, tiedän, mutta mietin, että eikö sitä voi sanoa lyhyemmin kuin "sarjataulukossa viimeisenä oleva joukkue", en mä jaksa kirjottaa niin pitkästi. Miten sen nyt sitten oikein voisi sanoa?
J: No miten se jääkiekossa sanotaan?
V:....Turku!

- -

Käytin lopulta viestissäni sanaa Tabellenletzter kunhan nauramiseltani pystyin. Miska voitti (taas) veikkauksessa rahaa vaikka Bochum hävisikin sarjataulukossa viimeisenä olevalle joukkueelle. Minä en (taaskaan) voittanut. Ei olisi auttanut edes vaikka Bochum olisi voittanut sen sarjataulukossa viimeisenä olevan joukkueen. Ilmeisesti minulla on ajatuskatkoja vähän liiankin kanssa. Taidan nimittäin olla veikkauksessa itse sarjataulukon viimeinen.

Viides vuodenaika - The fifth season

2010-11-11T23:11:00.000+01:00

Hossa! Tänään 11.11. klo 11:11 alkoi viides vuodenaika. Joka loppuu sitten karnevaaleihin ensi maaliskuussa. Kölniin lähetämme tässä tervehdyksen: Alaaf! Ja Düsseldorfiin: Helau!

Hossa! The fifth season began today, 11th November at 11:11. It will end with the carnival in March. At this point we salute Cologne: Alaaf! And Düsseldorf: Helau!

Seuraavia karnevaaleja odotellessa muutamia otoksia menneiltä vuosilta:

While waiting for the next carnival, here are some pics from the carnival past:

Englantilainen, ei normaali - English, not normal

2010-11-09T21:01:00.006+01:00

Eli tarina siitä kuinka ylpeys kävi lankeemuksen edellä.

Keskiviikkona on kurkku kipeä. Torstaina nenä tukossa ja päätä särkee. Kuume nousee. Perjantaina kuume nousee edelleen. Lauantaina kuumetta ja korvakipua. Miksi aina juuri silloin on lähdettävä lääkäriin kun ei kunto antaisi periksi. Onneksi päivystyksessä ei tarvitse odottaa kuin seitsemän minuuttia. Lääkäri kyselee oireet ja diagnoosikin on valmis: korvatulehdus. Tosin lääkärin ei sitä tarvitse tehdä, potilas tekee sen itse. Lääkäri puhuu lähes kuiskaten (vai olisiko vika potilaan korvissa) ja kysyy, tai oikeastaan toteaa -Te tulette ...sta? -Anteeksi kuinka? -Te tulette Englannista? -Ei kun Suomesta. -Tiedättehän Te, että Teidän iässänne ei ole normaalia potea korvatulehduksia? -Tiedän, vastaa potilas ja miettii, että tässä kohtaa lääkäri ei edes tiedä, minkä ikäinen potilas on, se selviää vasta hetkeä myöhemmin sairausvakuutuskortista. Mutta tottapa tuo turisee, onhan sitä tullut jo aiemminkin kirjoitettua, että lapsellistahan tuo on. Antibioottiresepti kouraan ja apteekin kautta kotiin potemaan.

Tämä oli lankeemus. Ja sitä edeltänyt ylpeys sitten...

Suomalainen tyttöbändi on tulossa keikalle kotikaupunkiini. Yksi poikaystävistäni kyselee jatkuvasti olenko menossa keikalle. Hän on. Ja minunkin kuulemma pitäisi. Lupaan harkita asiaa. Sitten toinenkin poikaystäväni sanoo, että hän haluaisi mennä. Ja vielä aviomiehenikin. Lupaan hommata liput. Toinen poikaystäväni peruu, hänen pitää olla töissä. Lupaan eräänä maanantaina aviomiehelleni hommaavani liput tiistaina tai viimeistään keskiviikkona. Tiistaina en ehdi. Keskiviikkona unohdan. Ja lähden baariin. Ja klubille jatkoille. Tunnen jonkun, joka tuntee jonkun, jolla on veli, jonka olen myös joskus tavannut, ja päädyn baaritiskillä juttelemaan hänen kanssaan. Hänelle selviää vasta nyt että olen suomalainen. Keskustelun päättyessä nimeni on suomalaisbändin vieraslistalla. +1. Seuraavana päivänä pahoittelen miehelleni etten ostanut lippuja vaikka lupasin. Mutta kerron hänelle olevani vieraslistalla. Ja hän on tuo minun +1. Parin viikon päästä selviää, että toisen poikaystäväni ei sittenkään tarvitse olla töissä. Ja hänet puhutaan vieraslistalle. Ei tietenkään omalla nimellään, vaan hän on minun +2. Ja koska olen luonteeltani leuhka, kehuskelen ja ylpeilen asialla. En koko maailmalle, mutta ainakin kahdelle, ellen jopa kolmelle ihmiselle. Enkä pääse keikalle. Koska makaan kotona kuumeessa ja korvatulehduksessa. Pojilla on sentään hauska ilta. Aviomieheni palaa klo 03:30 ja tuo minulle Indican T-paidan nimmareilla varustettuna.

Niin kävi ylpeys lankeemuksen edellä.

- - - - - - - - - -

a.k.a. "Pride goeth before the fall"

It started out with a sore throat, a runny nose and a headache... Then the temperature started rising - my temperature, not the one outside. And finally, there was the inflammation of the middle ear. The doctor didn't say much and everything she said, she almost whispered - or was it my ears? Anyway, after I had told her what's wrong with me, this is how it went: -You come from ...land? -Sorry? -You come from England? -No, no, from Finland. - You do realise it is not normal to have an inflammation of the middle ear at your age? -Yes, I know (and wonder which age she means, she hasn't even seen my health insurance card yet and can't know how old I am, but yes she is right, this is a children's disease). Antibiotics and back to bed. This was my fall.

And the pride? Well, there was a Finnish girlband coming to my hometown. My boyfriend #1 keeps asking if I'm going. He is and he insists I go too. I promise to consider. Then my boyfriend #2 tells me he wants to go too. And then my husband! I promise to get us tickets. A few days later boyfriend #2 cancels, he has to work. On Monday I promise my husband I'll buy the tickets on Tuesday or on Wednesday. On Tuesday I'm too busy. On Wednesday I forget. And go to a pub. Few ciders followed by a late night (and an early morning) in a dance club. There is someone I know, who knows someone, who has a brother, whom I've also met before. We end up talking and he finds out I'm a Finn. As the discussion is over my name is on the guestlist of the Finnish girlband. +1. The next day I have to tell my husband that I didn't get the tickets, but I'm on the guestlist. And he is my +1. A couple of weeks later I find out that boyfriend #2 doesn't have to work after all and he wants to come to the gig. He ends up being on the guestlist. But not with his own name, he is my +2. At some point - boastful and arrogant as I am - I start bragging. I'm not telling the whole world that I'm on the guestlist, but one or two persons, maybe even three. And I don't get to go to the gig. I'm at home with a fever and an earache. My husband and all the boyfriends are having fun. My husband gets home around 3:30 a.m. and brings me a T-shirt signed by all the girls from Indica.

Like they say: Pride will have a fall. And it did.

Artikulaation mestarit

2010-11-02T17:49:00.004+01:00

Katselimme suomalaista elokuvaa. Videonauhalta. Eli ei tekstitystä. Eli ei ymmärrä. Kun ne puhuu niin epäselvästi. Haastetta lisäsi vielä outo pohojalaasmurre. Ehän mie sellaist ymmärrä. Elokuvan karjalaisnaisen puheesta sai paremmin tolkkua. Vaikka puhui jonniin verran enämp ku ne pohojalaaset, notta. Opetelkaa ihmiset a-r-t-i-k-u-l-o-i-m-a-a-n, niin että ulkosuomalainenkin saa selvää. Tai sitten ulkosuomalainen siirtyy nykyaikaan, menee ja ostaa dvd-version ja laittaa tekstityksen päälle! Jo vain tulee asiat selväksi. Niinkuin tässä:

M.Hiltunen

2010-10-26T00:07:00.012+02:00

Kiitos I.Heilä ja B.Virtanen

Elämän tarkoitus

2010-10-19T00:04:00.000+02:00

Elämä synnyttää luonnollisesti monia kysymyksiä joista suosituimpia kautta aikojen ovat olleet 'Miksi ihmiset syntyvät maailmaan?' 'Miksi he kuolevat?' ja 'Miksi he haluavat viettää niin suuren osan näiden kahden tapahtuman välisestä ajasta digitaalikello ranteessaan?'
. . . . .

"Hyvä on", Syvä Miete sanoi. "Vastaus Perimmäiseen Kysymykseen..."
"Elämästä, Kaikkeudesta ja Kaikesta Muusta Sellaisesta..." Syvä Miete sanoi.
"On..." Syvä Miete sanoi ja piti pienen tauon.
"On..."
"Neljäkymmentäkaksi", Syvä Miete sanoi äärettömän juhlallisesti ja rauhallisesti.

-Douglas Adams: Linnunradan Käsikirja Liftareille-

Päivän mietteen tarjosi Viivi. 42.

HEViä jääkiekkoa

2010-10-18T14:45:00.005+02:00

Sade yltyy kun ajelemme kohti Herneä. Kiiruhdamme sisään halliin, lehdistökorttia vilautetaan ja toimittajatuttavani ohjaa minut lehdistöaitioon... tai no aitioon ja aitioon, samaa keltaista, kylmää muovipenkkirivistöähän se on kuin muukin halli, ainoana erotuksena, että meidän edessämme on pöytä toimittajia varten.

Pelin alkuun on aikaa pari minuuttia ja vähitellen tunnelma tiivistyy kuin kosteus kaukalon pleksilaseissa. Jäälle luistelee ensin vierasjoukkue 'Neusser EV' kovien buuausten saattelemana ja heti perään kotijoukkue HEV eli 'Herner EV' vielä kovempien kannustushuutojen ja -laulujen saattelemana. Istun rangaistusaition ja toimitsijoiden takana ja fanikatsomon edessä. Fanien äänekkyydestä ja innokkuudesta päätellen ohjelmassa voisi kuvitella olevan MM-kisojen tasoinen tapahtuma. Eipä sitten tullut korvatulppia mukaan.

1. erä:
Peli on vauhdikasta. Ensimmäiset kymmenen minuuttia luulen seuraavani tennisottelua, sillä niin tiiviiseen tahtiin saan päätäni käännellä pelaajien luistellessa päädystä toiseen. Näin nopeaa kiekkopeliä en muista koskaan nähneeni. Ja näin kaoottista. Useimmiten en tiedä missä kiekko on, eivätkä sitä tunnu tietävän pelaajatkaan. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, maaleja ropisee ja erätauolle lähdetään tilanteessa 3-3.

2. erä:
Peli on hidastunut ja huomaan jo välillä haukottelevanikin. Yritän nauttia kuitenkin jäähallin viileästä tunnelmasta, jään tuoksusta ja pelin äänistä. Luistimien ja kiekon äänet kyllä valitettavasti hautautuvat fanien metelöintiin, jään tuoksu peittyy rangaistusaitiossa istuvan pelaajan hienhajun alle ja viileys alkaa tuntua kohmettavalta kylmyydeltä varpaissa. Eipä sitten tullut laitettua kuin kahdet sukat. Tunnelma ei ole enempää tiivistynyt, mutta kosteus pleksilaseissa kyllä, joten melko kovaääninen tuulikone laitetaan tässä vaiheessa päälle, jotta peliä jotenkuten vielä pystyy seuraamaan pleksien läpi. Erätauolle mentäessä kotijoukkue Herne on tappiolla maalein 3-5.

3. erä:
Herne tekee ensin neljännen maalinsa ja sitten tasoittaa. Mutta maali hylätään, syystä joka ei minulle ihan täysin selvinnyt. Meteli on kova. 808 katsojaa saavat enemmän ääntä aikaan kuin Hakametsän 8000 katsojaa konsanaan. Fanit jaksavat kääntää pettymyksensä vielä kannustukseksi ja Hernen joukkue syttyy. Viimeisten peliminuuttien aikana unohdan seuraavani 3. liigan ottelua ja nautin täysillä vauhdikkaasta menosta, jonka tuoksinassa Herne tasoittaa viimeisellä peliminuutilla ja näin varsinaisen otteluajan tulos on 5-5.

Jatkoaika:
Ajassa 62:30 Herne voittaa 6-5.

Odottelen vielä kun toimittajatuttavani käy lehdistötilaisuudessa ja sitten ajelemme lehden toimitukseen, jossa hän kirjoittaa otteluselostuksen tuoreeltaan. Sen jälkeen lähdemme baariin ja juomme snapsin jos toisenkin. Seuraavan aamun olotilasta päätellen olemme juoneet snapsin jokaista maalia kohden. Niin koti- kuin vierasmaaliakin. Ei sitten onneksi tullut enempää maaleja.

Näppi - Tatatur - and ame in Englih

2010-10-06T02:40:00.003+02:00

Kirjoita tää nyt itten blogia. Kun yki kirjain ei toimi. Onneki kyeeä on lainanäppäimitö, tai näppi, miten itä kukakin kutua haluaa, joten puuttuvata kirjaimeta ei tarvite toivottavati käriä kauaa. Oma näppikeni on viety kuivumaan ja korjattavaki. Kyllä, kuivumaan. Raka aviomieheni Mika nää oli kukkienkatelupuuhia tää männä päivänä. Hän oli juuri menoa katelemaan toimitoni ikkunalaudalla olevaa rattopoikaa, kun luuli kuulevana ääniä tietokoneen kuulokkeita. OLI KUULEVINAAN ÄÄNIÄ! Ja kumartui itten kuuntelemaan tarkemmin. Katelukannu kädeään... Niinpä en koomin ei näppikeni alt-nappula toiminut ja ain tilalle lainanäppäimitön. Ja e alt-nappula onkin ihan aatanan tärkeä!!!! Kertakaan en olii itä tääkään tarvinnut, mutta tuo yhden kirjaimen toimimattomuu jonkin verran häiritee.

Ja tähän väliin taa akan opetuta: Näppäimitö = die Tatatur

- - - - - - - - - -

It i damn hard to write thi blog when one of the letter of my keyboard doen't work. Luckily thi i jut a loan device and I'll be getting a new one oon. Hopefully. And what happened to my old keyboard? Thi i a good one... My dear huband Mika wa watering our plant, it i hi job. We have one plant on the window ill in my office. A he walked by he thought he heard ome voice coming from the headphone by the computer. HE THOUGHT HE HEARD VOICE! And what he doe, he bend over, litening very carefully. The watering pot in hi hand... After thi incident the alt-key didn't work o I got thi other keyboard. Well, let me tell you, it i all the ame to me if the alt-bloody-key doen't work, nobody need it, but writing without one letter i getting a bit annoying.

No ue to learn the German word for keyboard, there i a letter miing.

Permuuda Kuppi

2010-09-20T14:30:00.001+02:00

Bermuda Cup, tuo jännittävä ravintoloiden välinen jalkapallotapahtuma, oli vuorossa viime lauantaina. Kentällä ja kentän laidalla vietimme aikaamme klo 10:30-20:30. Ensimmäinen olutkierros tarjoiltiin vasta klo 11:30. Siihen asti eli myös ensimmäisen pelinsä ajan joukkueemme AC Mandragoran pelaajat olivat selvinpäin. Saavutus sekin. Tässä kohtaa selvinpäin oleviin laskettakoon myös krapulassa paikalle saapuneet.

Bayer Levekusenillakin on suomalaisvahvistuksensa... Hyypiä. Niin on sitten oltava meilläkin vahvistuksena joku viileän vaalea pohjoismaalainen... hyypiö. Miska oli ikänsä puolesta jo joukkueen nestoreita, joten ehkäpä hänet myydään ensi kaudeksi FC Mandragoraan. Kyseinen joukkue koostuu kuulemani mukaan yli 40-vuotiaista - näkemäni mukaan tosin yli 60-vuotiaista.

Mandragoran joukkueet sijoittuivat tässä 12 joukkueen turnauksessa upeasti viimeiseksi ja toiseksi viimeiseksi. AC:n maalisaldo oli hienosti pyöreä nolla!

Turnausmieliala pysyi kuitenkin hyvänä - kiitos sponsorimme, joka piti huolen siitä, että kaljat pelin aikana ja kaikki juomat pelin jälkeen Mandrassa olivat ilmaisia joukkueemme pelaajille, managereille ja huoltojoukoille, joista viimeksimainittuun allekirjoittanutkin kuului tehtävänkuvanaan peliasujen pyykkäys, laastarivaraston ylläpitäminen, kakkosmanagerin ja suomalaisen tähtipelaajan autonkuljettajana toimiminen sekä valokuvaus:

Humulus lupulus

2010-09-11T03:29:00.021+02:00

III-osainen näytelmä

Tapahtumapaikka: Fiege-panimo, Bochum, Saksa
Tapahtuma-aika: Syyskuun 7. 2010, klo 18:30->

Rooleissa: Miska H. on herra johtaja ja Virpi H. on sihteeri
Ohjaus (lähinnä paikasta toiseen): Virpi H.
Käsikirjoitus (tositapahtumiin perustuen): Virpi H.

(Musikaaliversion koreografia: Miska H.)

Tilanne:

Herra johtaja on kutsuttu firmansa edustajana erään yhdistyksen kesäjuhliin. Syyskuussa. Sihteeri pääsee mukaan. Kesäjuhliin. Syyskuussa. Sihteeri juo kyllä paljon ja usein, mutta ei olutta. Kesäjuhlilla (syyskuussa!) tutustutaan paikalliseen panimoon ja maistellaan oluita. Sihteeri epäröi lähteäkö lainkaan mukaan, mutta lupautuu koska herra johtaja niin ystävällisesti hänet seurakseen kutsui ja kulutetut tunnithan voi aina merkitä ylitöiksi. Näytelmä alkaa:

1. näytös

Herra johtaja ja sihteeri seisovat panimon museohuoneessa. Joku vihreäpaitainen mies selittää jotakin panimon historiasta. Sihteeri havahtuu kun ensimmäiset oluet tuodaan tarjolle. Fiege Leichter Moritz eli kevytolut (2,6 %) ei maistu kylmänä ja 0,2 litran lasista lainkaan hassummalta, toteavat herra johtaja ja sihteeri. He juovat lasinsa tyhjiksi (melko nopeasti) ja lähtevät muun joukon mukana panimokierrokselle. Tiedossa on tunnin kiertue ja yli kolmesataa porrasta ylös ja alas. Pahimpaan suun kuivumiseen tarjotaan puolessa matkassa käymässä olevaa olutta.

(Näytelmän musikaaliversiossa tässä kohtaa lauletaan: "Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan")

Viiden minuutin rauhoittuminen panimon hiljaisessa huoneessa. Hiivaa ja humalaa haistetaan. Vettä ja maltaita maistetaan. Hiivan haju tuo sihteerin mieleen muistoja lapsuudesta ja hän herkistyy ajattelemaan isovanhempiaan - kuinka mummo pani ja vaari joi. Kotikaljaa.

(Musikaaliversiossa, samalla kun mummo ja vaari taustalla tanssivat polkkaa, näyttävän sivuroolin saanut, panimokierroksellakin mukana ollut tehdastyöläinen laulaa: "On mulla kotikalja tuolla, peräkammarissa, siellä olen juonut viikon tai kaksi, siksi varmaan mulla nenä punoittaa" - sävel "On kotiseutu mulla tuolla Peräpohjolassa")

Väliaika:

Teatterin lämpiössä kahvia ja pullaa. Vaihtoehtoisesti panimon ravintolassa olutta ja makkaraa.

(Musikaalin väliajalla mahdollisesti yhteislaulua tai humppaa)

2. puoliaika

Herra johtaja, sihteeri ja muu joukko on noussut hissillä korkeuksiin. Oluita maistellaan. Herra johtaja tilaa Fiege Weizenbier'n eli vehnäoluen (0,5 litraa ja 5,4 %), sihteeri Schwarzbier'n eli mustan oluen (0,3 l ja 4,9 %). Herra johtaja myhäilee tyytyväisenä. Olihan hän ovela ja osasi heti tilata isoimman ja vahvimman oluen. Sihteeri maistaa vehnäolutta, irvistää, miettii kuinka noloa olisi antaa nyt jo ylen, yrittää huuhtoa pahan maun suustaan omalla oluellaan, selvittää puoli lasillista ja siirtää loput herra johtajan eteen.

(Musikaaliversiossa lasien kilistelyä säestää johtajan ja sihteerin duetto "Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku")

Tässä välissä pöytään kannetaan myös peribochumilainen/saksalainen ruoka Currywurst. Sihteeri päättää allergiastaan (curry-, ei olut-) huolimatta maistaa aivan pienesti tätä herkkua tunteakseen olevansa aito bochumilainen. Kahden pienen makkarapalasen jälkeen sihteeri siirtää annoksensa herra johtajan eteen.

Seuraavaksi herra johtaja tilaa toisen makkara-annoksensa kyytipojaksi Altbier'n (0,3 l ja 4,8 %) eli vanhan oluen (viittaa oluen panotapaan, ei ikään) ja sihteeri päättää kokeilla normaalia Fiege Pils -olutta (0,3 l ja 4,9 %) kruunatakseen näin bochumilaisuutensa. Ensin sihteeri maistaa tietenkin herra johtajan olutta, juo sitten omastaan kolmasosan ja siirtää loput herra johtajan eteen.

(Musikaaliversiossa lavalle on saapunut vieraileva supertähti, Bochumin oma poika, Herbert Grönemeyer, joka laulaa hittibiisinsä 'Bochum')

Herra johtaja on onnistunut tyhjentämään kaikki lasit, sekä omansa, että sihteerinsä, ja tilaa vielä Fiege Gründer'n (0,3 l ja 5,1 %). Sihteeri päättää kokeilla tervetuliaisjuomaksi tarjottua kevytolutta uudemman kerran, mutta 0,3 litran lasillinen on sittenkin liikaa ja sihteeri siirtää muutaman siemauksen jälkeen oluensa herra johtajan eteen.

Puolentoista tunnin rupeama on ohitse ja väki siirtyy pikkuhiljaa pihalle päin eli hissiin, alas ja ulos.

(Musikaaliversiossa yllättäen hississä seisovat teekkarit virittävät vielä näytöksen loppulauluksi: "Oluessa, ihan oluessa, oluessa koko popula" - lauletaan ranskalaista Alouette-lastenlaulua mukaillen)

3. erä

Herra johtaja on huonovointinen. Sihteeri ehdottaa poikkeamista Fiege's Stammhaus -ravintolassa, mutta herra johtaja ei innostu ajatuksesta.

(Musikaaliversiossa herra johtaja puhkeaa laulamaan "Mä oksennan ylen annan" - sävel "Mä oksalla ylimmällä" ja loikkii lavan poikki poispäin taustalla loistavasta kuppilan kyltistä)

Matkalla ohitetaan myös Bratwursthaus ja sihteeri ehdottaa herra johtajalle vielä yöpalaksi currywurstia. Herra johtaja hoippuu yllättävän vauhdikkaasti eteenpäin.

(Musikaaliversiossa herra johtaja pyörähtelee tanssien pois lavalta ja todennäköisesti oksentaa, koska ei kestä sellaista pyörähtelyä, Bratwursthausen kulmalla Herbert Grönemeyer aloittaa laulunsa 'Currywurst')

Sihteeri onnistuu kuitenkin pysäyttämään herra johtajan seuraavassa kadunkulmassa ja hienovaraisesti ohjaa hänet Mandragora-ravintolaan.

(Musikaaliversiossa mennään jenkan askelin)

Sihteerin takaraivossa takoo vain yksi viimeinen ajatus: Tämä oluen maku on huuhdottava pois. Ja pian. Siideri tuo helpotuksen ja tyytyväisin mielin sihteeri luo vielä silmäyksen herra johtajaan, joka notkuu viereisellä baarijakkaralla ja juo... Fiege Pilsiä!!!

Humala tuli tutuksi. Yksille kasvi. Toisille olotila.

Nuoriso, kesä ja harrastukset

2010-08-17T16:40:00.008+02:00

Sitä kun puhutaan, että nykypäivän nuoriso viettää liikaa aikaa tietokoneiden ääressä, niin sitä on sitten pysytellyt poissa ja viettänyt melkoista hiljaiseloa surffailun, meilailun, mesetyksen ja bloggailun suhteen. Tai sitten voi olla, että on vain ollut laiska. Eikä sitä oikeastaan kuulu enää nuorisoonkaan. Siitä huolimatta, että välillä yrittää. Kuten silloin yhtenä yönä, kun ne Mandran tarjoilijatytöt houkuttelivat mukaansa Riff-klubille. Tanssimaan. Aamuviideltä. Siinä sitten parhaansa mukaan heilui niiden 80-luvun puolivälissä syntyneiden tyttöjen kanssa teknohiphoprappopdance -musiikin tahtiin. Sen mitä lanteet nyt siihen aikaan aamusta ja tässä iässä enää heiluivat. Ja siitä musiikistahan ei sitten ottanut mitään tolkkua. Olikohan se edes oikeaa musiikkia (vai eikö täti ole taaskaan lukenut Suosikkia)?

Sitä kun näin kultturellina ihmisenä on tullut käytyä oikein klassisen musiikin konserteissakin. Tai yhdessä konsertissa. Ja sekin oli Mandran terassilla. Mutta on sitä käyty museoissakin. Kun mies on käsk... kutsunut mukaansa. Mies on sitten vastaavasti kuts... käsketty seuraamaan TV:stä potkupallon MM-kisoja. Ja kuuntelemaan musiikkia Bochum Total -festareille. Tai herkuttelemaan Bochum Kulinarisch -tapahtumaan. Hyvä on, myönnettäköön, näitä kaikkia tilaisuuksia on yhdistänyt enempi tai vähempi (useimmiten enempi) terassilla istuskelu ja alkoholipitoisten juomien nauttiminen. Joskus on otettu normaalit ruokajuomat. Toisinaan ihan vaan lääkkeeksi. Ja aika usein vielä toisellekin jalalle. Yhdet vielä. Kaverille kans. Välillä talon piikkiin.

Ja näin on Viivi taas marinoitu tämän terassikauden osalta. Syksy sateineen saa tulla ja arki alkaa!

LUONNONTIETEELLISHISTORIALLINENTAIJOKUVASTAAVAMUSEO, DORTMUND:

NEANDERTHALMUSEUM, NEANDERITALIN IHMINEN KUVASSA VASEMMALLA:

MINIATYYRIMUSEO, OBERHAUSEN:

FUßBALL WM ELI POTKUPALLON MM, MANDRAN TERASSI:

VIIVIN MARINOINTI VIINILLÄ, HARTMANNSIN TERASSI:

Lomaltapaluu - Back from holidays

2010-07-07T11:27:00.004+02:00

Sitä palaa lomalta väsyneenä ja onnellisena. Istahtaa, huoahtaa, läähättää (asunnon lämpötila +30°C) ja miettii mitä tekisi. Kas, puhelinvastaajassa on viesti. No kuunnellaanpa se:

"Deutsche Post päivää! Herra Hiltusen kestotilaajan postimerkkilähetys on palautunut meille tiedolla 'muuttanut'. Olkaa hyvä, soittakaa seuraavaan numeroon ja ilmoittakaa meille uusi osoite, jotta voimme lähettää postimerkit."

Mitä prrrklettä!!?? Olen toki kuullut tarinoita miehistä, jotka lähtevät kioskilta tupakkaa hakemaan eivätkä koskaan enää palaa, mutta tämä on jo ihan uusi tapa kertoa vaimolle, että hän mennyt on pois sanomatta sanaakaan...

Toisaalta, sitten kun tarkemmin ajattelee, niin tuo postimerkkitilaushan on kyllä allekirjoittaneen. Olenko minä nyt siis muuttanut pois loman aikana? Kuka on herra talossa ja missä hän asuu? Ja missä on minun postimerkit???!!!

- - -

You come back from your holidays. Tired but happy. You sit down panting (the temperature in your apartment is +30°C) and you wonder what to do. Oh look, there's a message in your answering machine. Let's listen to it:

"Deutsche Post hello! The stamp delivery of Mr. Hiltunen has been returned to us with information 'moved out'. Please call us and let us know the new address, so we can resend the stamps.'

What the f...!!?? I've heard stories about hubbies who go out to have some ciggies and never come back, but this is something new; a call from your post office telling the wife he's gone.

On the other hand, the stamp delivery is actually for me. The Germans just like to think of me as Mr. Hiltunen because of my very manly first name (and my ultimate authority perhaps). Does this mean I don't live here anymore? Where do I live? And where are my stamps???!!!

Hilavitkuttimia vailla?

2010-06-09T12:58:00.003+02:00

Kyllä näin hienon mainoskirjeen sähköpostiinsa saatuaan alkaa jo harkita jos jonkinlaisten sähkövimpainten tilaamista. Hieman hämmennystä tietenkin herättää allekirjoittaneessa se, että kyseinen viesti tuli RE:nä eli vastauksena... Täytyy varmaan vähentää siiderin juontia, kun en sitten yhtään muista kyseiselle herralle alunperinkään kirjoittaneeni :-)

RE: Vapaa dropshipping 8‏

From: José Rodolfo Morales Gonzalez

Hei,

T?ss? on tervehdys Kimshi Electronic Technology Co.Ltd, yksi iso S?hk?laitteet tukkumyyj? ja v?hitt?iskauppias Kiinassa. Se tarjoaa laajan valikoiman elektronisten tuotteiden h?mm?stytt?v? hinta. Kaikki luetellut Webiss? on uusi alkuper?isess? laatikoissa yhden vuoden virallisella takuu. Se on t?ydellinen liikennej?rjestelm? tukee maailmanlaajuista toimitus, ja nopea ja turvallinen kuljetus voidaan turvata asiakkaille.

Olemme arvostettu tehd? liiketoimintaa teit?. Ei Minimitilaus!

Tervetuloa sivuillemme yrityksen? Ed: Aoi-pai.com

Terveisin □

Pähee pössis eli kiakkokisatunnelmia

2010-05-25T01:01:00.002+02:00

YLÄMUMMOOOOON!

PORNOSTARAT. KUVASTA PUUTTUU ELVIS "69" SUOMINEN.

KISAVOSUT HETKEÄ ENNEN BAMBIN NORMIASENTOA.

MANDRASSA EI SYÖTY KUHAA (=ZANDER).

MARKON VAIMOLLAPA ON PARHAAT POMPONIT!

KUKA VOITTI? VEIKKAAPPA! VEIKKAAPPA!

MUTTA MISSÄ ON SEPPO?!

WIR SIND BLAU!!!

MIKÄ ON MARKON SEURAAVA AUTO? ARVAAPPA! ARVAAPPA!

SAKSA EI ILMEISESTI TULE PÄRJÄÄMÄÄN NÄISSÄ KISOISSA...

URMELIIIIIII!!!!!

SEURAAVIIN KISOIHIN VAADIMME AINAKIN ISOMMAT TUOPIT!

KISAHEMULIT

HUNDKARUSELLEN, HUNDKARUSELLEN!

VAKA VANHA VAINAMOINEN

VEIKKAUKSET ENNEN PELIÄ: VIIVI 4-2, ARA (NO JUST SE!) 4-1.

JA LOPUKSI ESITTELEMME KAUDEN KYPÄRÄMALLISTOA:

Kiakkokuumetta

2010-05-03T17:08:00.006+02:00

Mää meen lauvvantaina kattoon kiakkoo. Kölniin. Siälon maailmammestaruuskisat. Mää paan mun Raipe-pairan päälle. Raipe on kone. Vaikkei enää pelaakkaan.

Mulle tulee kans kuus kaveria Suamesta kylään. Ku nekin tahtoo kattoo kiakkoo. Kölnissä. Mää ostin sitte niittä varten uuren jääkaapin. Että saadaan riittävästi kaljaa kylmään. Ne ny kuitenki viikon täälä o ja kolmeen peliin meillä on liput. Ostin mää jotain patjojakin. Jos joku jossain kohtaa tahtoo vähä huilata pelien välillä.

Ja mää siivosin. Mää pesin verhot ja ikkunatki. Hullu mää oon. Eihän ne vieraat kaljapäissään mun verhoja kattele. Korkeintaan pesuvatiin tai pönttöön tuijottavatten. Pitääkin muuten vessat vielä siivota.

Kisakunto pitäs ny olla kohillaan. Mää oon nääs reenannu. Sillai pikkuhiljaa läpi talven jo, mut pari viikkoo sitte mää vedin oikeen semmosen teholeirin. Ensin mää olin perjantai-iltana pileissä. Mää menin sinne kaheksan aikaan illalla. Ja jatkoin sieltä sitte kahen aikaan aamuyöstä paariin. Kotio mää tulin aamulla puol kymmenen aikaan. Sit lauvvantaina mää nukuin päivän. Ja lähin illalla taas seittemän aikaan seuraaviin pileisiin. Siälä mää join aika monta mansikka-markariittaa. Emmää sit jaksanu kuiteskaa enää ku kahteen asti yöllä.

No viime perjantaina mää sit vedin vielä viimeset kunnon reenit. Mää menin "Stühle raus" eli "Tuolit ulos" -tapahtumaan. Siis terassikauren virallisiin avajaisiin. Kello oli siinä neljän kieppiin iltapäivästä kun mää tilasin mun ekan siiderin. Kotona mää olin aamulla kaheksalta. Ja taas mää nukuin päivän. Mut emmää sit enää lauvvantai-iltana viittiny lähtee, ettei tuu ylikuntoo.

Sanoinks mää jo, että Raipe on kone?!

Käkikello - Kuckucksuhr

2010-04-28T00:31:00.008+02:00

Sain sähköpostiini hauskan vitsin. Saksaksi. Ohessa vapaa suomennokseni ja alla vielä kielikurssilaisille alkuperäisteksti.

Ja minullehan ei muuten koskaan voisi käydä näin, eihän....

Olin taas tässä päivänä muutamana menossa ystävättärieni kanssa ulos. Lupasin miehelleni, että olisin viimeistään keskiyöllä kotona. Mutta niinkuin siinä aina ruukaa käydä, drinksujen, tanssimisen ja flirttailun tuoksinassa unohdin ajankulun. Tulin vasta kolmelta aamulla kotiin... tuhannen päissäni!

Kun tulin ovesta sisään, alkoi käkikello juuri kukkua kolmea. Pelästyin, varmana siitä, että mieheni saattaisi herätä käkikellon kukuntaan ja päätin kukkua itse vielä yhdeksän kertaa...

Tyytyväisenä ja ylpeänä siitä, että siinäkin kunnossa keksin niin hyvän idean, painelin makuuhuoneeseen. Menin sänkyyn nerokkaan ideani rauhoittamana. Seuraavana aamuna aamiaisella mieheni kysyi mihin aikaan olin tullut edellisyönä kotiin. "Keskiyöllä, niinkuin olin luvannut!" Hän ei sanonut mitään, eikä näyttänyt epäilevän mitään. "Huh," ajattelin, "pelastuin! Hän ei epäile sanojani!" Mutta sitten yllättäen hän sanoi: "Ai niin muuten, luulen että käkikellomme ei ole kunnossa." Vapisten kysyin: "Miten niin kultaseni?" Ja hän vastasi:"No, eilen yöllä käki kukkui kolme kertaa, sitten - en oikein ymmärrä sitä itsekään - se huusi kerran 'Perkele!' ja kukkui taas neljä kertaa. Sitten se oksensi eteiseen, kukkui taas kolme kertaa, nauroi itsensä kipeäksi, kukkui vielä kerran, pinkaisi raput yläkertaan, tallasi kissan hännän päälle, kompastui rikkoen sohvapöydän, asettui lopulta viereeni sänkyyn ja - röyhtäisyn saattelemana - voihkaisi viimeisen 'kukkuunsa'. Sitten tuli hiljaista. Voit varmaan kysäistä kellosepältä vieläkö kellon voisi korjata."

- - - - - - - -

Ein toller Witz. Aber so was könnte mir nie passieren....

Letztens habe ich mich mal wieder mit meinen Freundinnen getroffen. Ich versprach meinem Mann, dass ich um Punkt 24 Uhr wieder zu Hause sein würde. Aber wie das so ist, zwischen Cocktails, Tanz und Flirt vergaß ich die Zeit. Ich kam erst um 3 Uhr morgens zu Hause an ... und das komplett betrunken!

Als ich zur Tür hereinkam, fing gerade der Kuckuck an, dreimal "Kuckuck" zu rufen. Erschrocken stellte ich fest, dass der Kuckuck meinen Mann aufwecken könnte, und fing an, neunmal "Kuckuck" zu rufen ...

Zufrieden und stolz, in meinem Zustand noch einen so guten Einfall gehabt zu haben, begab ich mich ins Schlafzimmer. Ich legte mich ins Bett und war beruhigt dank meines schlauen Einfalls. Am nächsten Morgen beim Frühstück fragte mich mein Mann, wann ich denn letzte Nacht zu Hause angekommen sei. Ich sagte: "Um Mitternacht, wie ich es dir versprochen hatte!" Er sagte nichts weiter und wirkte auch nicht weiter misstrauisch. "Ja," dachte ich mir, "gerettet! Er hegt keine Zweifel an meiner Aussage!" Aber dann sagte er plötzlich: "Ach übrigens, ich denke, mit der Kuckucksuhr stimmt etwas nicht." Zitternd fragte ich: "Ach so? Warum denn, mein Schatz?" Und er antwortete: "Nun ja, gestern Nacht rief der Kuckuck dreimal 'Kuckuck', dann - ich kann es mir gar nicht erklären - schrie er auf einmal 'Scheiße!' und dann rief er noch viermal 'Kuckuck'. Dann übergab er sich im Flur, rief weitere dreimal 'Kuckuck', lachte sich kaputt, rief erneut 'Kuckuck', rannte die Treppe hinauf, trat dabei der Katze auf den Schwanz, stolperte über den Couchtisch, der unter dem Gewicht zerbrach, legte sich schließlich an meiner Seite ins Bett, und - begleitet von einem Rülps - stöhnte er ein letztes 'Kuckuck', dann war Ruhe. Kannst ja mal beim Uhrmacher nachfragen, ob das noch zu reparieren ist!"

Irish Pub Tour

2010-04-06T20:44:00.008+02:00

Where would one go, if one would like to make an Irish Pub Tour? Ireland...??? Too obvious!!! So I went to Düsseldorf.

Pub #1 O'Reilly's
Downstairs all the people are watching football on TV. So we take the stairs up, we are greeted by a very nice young man, in English as it should be, and he shows us the way to the smoking room. And I can't wait to get my first Magners. Slainte! For some reason or another there's no music, the room is not that cosy and not very Irish, my pint of cider is bloody expensive (well, not as expensive as in Finland - if it makes it any easier - and it does for me), also for Kilkenny you've got to pay more than in other pubs (which we'll find out later), but at least the service is very nice. I give *** out of five "Virpi-stars".

Pub #2 Buck Mulligan's
Instead of an Irish Pub we find a Tapas Bar. No cider, no stars.

Pub #3 Tir Na Nog
It's Karaoke night. We stand by the door for a few minutes listening to a young woman singing. Even if they are serving free shots during the karaoke we decide to skip this one for now. Maybe, just maybe, some people shouldn't sing (and yes, I'm referring to myself too). Sorry. At this point * for the pub even for existing.

Pub #4 Fatty's
A pint of Magners is 50 cents cheaper than in the first pub! The ambiance is nice, you get very friendly service in English (or in German if that's what you wish) and always something to nibble with your drink. After this visit ****.

Pub #5 Sutton's
Just a few metres away from Fatty's. Same owner, same drinks, same nibbles, same prices. Quite loud and busy, but at least Joa can rest his eyes on those two firm, young waitresses, while trying to explain he's just checking out the girls for Stefan. Then we get a phone call from Joa's brother, leave the pub very hastily and give ***.

It's time to have a Moscow Mule in Bar Ellingtons:

And after an hour or two, and after a cocktail or two...

Pub #6 The Harps
Nothing there. No cider for me. No stars for this nonexistent pub. Or are we already too drunk to find it?

Pub #7 McLaughlins's
The sign is still there. But that's all. No lights. No open door. No nothing. I'm thirsty. I need a drink. A cider. Soon. Now!

Pub #3 Tir Na Nog
We return to number three. Thanks to the Catholic Church the karaoke is over by midnight. There's no music at all. It's Good Friday and listening to music is a sin. So we concentrate on drinking and smoking. The waitress tries but she can't speak English. 'Please' is all I get out of her. They don't even got Magners so I have a Bulmers. The English one. Not the Irish one that's called Magners outside of Ireland. Do you understand any of this anymore? Me neither, guess I'm getting drunk. Slowly. But surely. Just don't call me Shirley! Joa has been way past getting drunk after his Moscow Mule. Or Moscow Mole as he keeps calling it. This pub is a bit boring. And you have to pay to get to the loo! I don't wanna pay for that, it's my civil right to pee without a fee, isn't it? We leave and all I left behind is my already earlier given *.

Pub #4 Fatty's
It's a sin to play music anywhere tonight, so it's funnily quiet here too, but we still have time for one more round. This is my - this is our - favourite Irish Pub in Düsseldorf Old Town. I would so much like to give all the five rating stars I have, but at the very last minute the owner/boss/chief/head of the pub comes in wearing a Toronto Maple Leafs jersey #13!!!! As I leave, I keep singing "Mats Sundin är..." and have to stick to my ****.

The pub closes at 3:00 a.m. We leave at 3:10. We are hungry. We eat in Burger King at 3:20. Which is weird, 'cause it's also supposed to be open only till 3:00. Joa pay my burger. We go my room.

The next day after sauna and a lovely dinner (I had lamb and the best chocolate cake ever) we decide to have one more pint (which turns out to be two pints) in our favourite Irish Pub and end up witnessing a bar fight. "Like the good old days", as one of the regular guests says. And there's even music before midnight... even if it still is a sin!

Suomikuvaa

2010-03-31T14:08:00.004+02:00

Otetaan yksi suomalainen, viedään se Bochumissa baariin ja esitellään pöytäseurueelliselle uusia tuttavuuksia: "Tämä on Virpi Suomesta". Ja hetikohta seurueen jäsenet alkavat innoissaan pudotella tietämystään Suomesta. Tämän ja muutaman muun viime aikaisen keskustelen perusteella tässä TOP 10 lista suomalaisista, jotka ovat bochumilaisille tuttuja:

1. Virpi Kuitunen
2. Tarja Turunen (ja Nightwish)
3. Mika Häkkinen ja muut formulakuskit
4. Eläkeläiset
5. Lordi
6. HIM ja Ville Valo
7. Leningrad Cowboys
8. Jari Litmanen ja Sami Hyypiä
9. Matti ja "se-joku-muu-toinen" Hautamäki (tämä siis suora lainaus, ei omaa tietämättömyyttäni).
10. Allekirjoittanut itse ;-)

Yksi on tiennyt Matti Nykäsen, toinen Jari Kurrin, kolmas Tarja Halosen, eikä Kaurismäkikään täysin vieras ole. Sunrise Avenuen musiikkia kehutaan, vaikka sitä ei jokainen suomalaisbändiksi ole tiennytkään. Menestyksemme formula- ja rallikisoissa tiedetään, ja samalla ihmetellään miksi suksi ei enää luista eli mitä talvilajien taitajillemme on tapahtunut. Euroviisumenestyksemme - tai lähinnä kai menestyksettömyytemme - on useimmille tuttu. Kiekkokansaksi meidät myös tiedetään ja kummastellaan miksi jalkapallo ei suju, vaikka meillä on niin hyviä jalkapalloilijoita (ks. lista).

Yllättävän monet ovat osanneet sanoa perkele ja kippis - jo ennenkuin allekirjoittanut on heille sellaisia sanoja opettanut. Ja lähes kaikilla on varma tieto, että Suomessa on kylmää, pimeää ja alkoholi on kallista. Itsemurhatilastot ja kesäyön aurinko herättävät ihmetystä. Kaupungeista tunnetaan Helsinki ja Lahti. Lisäksi satunnaisesti Tampere ja Turku, mutta onpa joku tiennyt Savonlinnan ja Lappeenrannankin. Kouvolaa ei tähän mennessä ole maininnut kukaan!!! No, niin no... Lappi on tuttu, ainakin TV:stä. Viimeksi tänään tuli kaksi ohjelmaa poroineen, lumihankineen ja saamelaisineen. Finlandia-vodka on tuttu ja nykyään täällä myös jo Suomen kansallisjuomaksikin tituleerattu Jekkupelle. Jälkimmäisestä on syyttäminen tai kiittäminen allekirjoittanutta.

Ja otetaanpa toistamiseen se yksi suomalainen ja viedään se toiseen baariin, jonka tiskiin jo etukenossa nojailee eräs tuttu naama. Ja kun snapsia otettaessa hänellekin selviää, että Suomesta ollaan, niin sammaltaen alkaa hän luetella: "Ilves, Tappara, Pelicans, Jokerit, Blues...." Etukenostaan huolimatta vain pari joukkuetta jää mainitsematta. Sen jälkeen ei ole tarvinnut enää netistä kiekkotuloksia seurata, sitä vain painelee taas tämänkin tekosyyn turvin Mandraan ja etsii tuon tutun naaman käsiinsä, niin jo vain saa tietoonsa SM-liigan tulokset. Ihan varmaa ei ole, oliko kyseinen tuttu naama jo aiemmin Ilveksen kannattajia, vai onko ottanut liikaa napanteria sen yhden suomalaisen kanssa ja joutunut vaikutuksen alaiseksi - ja vielä näin surkean kauden aikana.

Mutta jotta en harhautuisi varsinaisesta asiastani sen enempää, kiitän Kajtsua vinkistä ja liitän oheen linkin, josta itse kukin voi seurata minkälaista Suomi-kuvaa maailmalle nyt markkinoidaan: The Daily Ape Show.

Hölökynkölökyn ja hauskaa pääsiäistä! Maalatkaa munat ja syökää suklaapupuja.

Maksupolitiikkaa

2010-03-11T11:43:00.002+01:00

Jälleen kerran aivan tavallinen perjantai-ilta Mandrassa. Allekirjoittanut istuu baaritiskillä Joan kanssa odottelemassa Miskaa saapuvaksi oluselle pitkän työpäivänsä jälkeen.

Miska saapuu. Istuu seuraamme. Juo oluen. Tilaa pippurikanaa. Juo toisen oluen. Syö alkusalaattinsa Sammyn opetusten mukaan erillään pääruuasta. Tilaa kolmannen oluensa. Syö pippurikanansa. Ottaa vielä neljännen oluen.

Sitten pukee takin päälleen, laittaa huivin kaulaansa ja hatun päähänsä, ja aikoo poistua. Käydään seuraavanlainen keskustelu Miskan ja baarimikon kesken:

Miska: Kiva, kiitti, mooooi! (Alkuperäiskielellä "tschüs")
Harry: Tota, meinasitko sä maksaa jotain?
Miska: En mä ikinä maksa täällä. Moi!

Tyylikäs (ja kukkarolle edullinen) poistuminen.
Ei valitettavasti onnistu minulta.

Small talk

2010-02-19T08:44:00.005+01:00

Ainahan sitä on mukava tavata uusia ihmisiä ja vaihtaa muutama sananen. Lähinnä kertoilla itsestään, aksenttini kun melko pian paljastaa etten ihan syntyperäisiä bochumilaisia ole ja se herättää useimmissa kiinnostuksen. Toisinaan vain keskustelukumppani ei ole enää kovin vastaanottavaisessa kunnossa ja sitä tuumii, että on parempi lopettaa jutustelu ennenkuin koko elämäntarina menee uusiksi.

Mieshlö: Saako tiedustella mistä päin maailmaa noin kaunis ja sympaattinen rouva on tänne eksynyt?
Minählö: Suomestahan minä.
Mieshlö: Ja mikäpä on rouvan tänne Bochumiin tuonut?
Minählö: No, aviomies oli aikoinaan Nokialla täällä töissä.

Noin viisi minuuttia myöhemmin:

Mieshlö: Baarimikko hei, laitetaanpas tälle punatukkaiselle jotain juotavaa!
Baarihlö: Mitäs laitetaan?
Mieshlö: Jaa, no, mitä ne irlantilaiset ruukaa juoda.... Kuules irlantilaistyttö, mitä tahtoisit juoda?

Toiset viisi minuuttia myöhemmin:

Mieshlö: Minusta on todella hienoa, että isäsi päätti lähteä tänne Nokialle töihin ja otti sinut mukaan.

- - -

It is always nice to meet new people and have a few words. And after these few words it's pretty obvious that I'm not German and then they just want to know everything about me. But sometimes, when their receiver's not working due to too many beers, they manage to get a few details wrong and the story of my life is being rewritten.

Man: May I ask where such a beautiful and sympathetic lady is from?
Me: I'm from Finland.
Man: And what brings you here in Bochum?
Me: My husband used to work for Nokia.

Five minutes later:

Man: Bartender, give this redhead something to drink!
Bartender: What is she having?
Man: Well, what do they drink in Ireland... Hey you Irish girl, what would you like to drink?

Another five minutes later:

Man: I find it absolutely great that your father decided to come to Bochum and you came along.

Ö, ö, hö ö, hö ö mö

2010-02-03T10:20:00.004+01:00

Ei, en ole alkanut änkyttää, enkä myöskään ole nauttinut liikaa kuohuviiniä aamiaisella. Minua vain eilen muistutettiin ruotsin kielen kauneudesta. Tiedoksi niille pitkän ruotsin lukijoille, jotka eivät noin lyhyitä sanoja tunnista, että kyseessä on erittäin tarpeellinen lause: "saari, saari, heinäsaari, heinäsaaren neito".

Jos on ruotsin kieli kaunista ja tässä tapauksessa melko lyhyttä ja ytimekästäkin, niin ytimekästä on saksan kielikin. Jouduin eilen syystä tahi toisesta lukemaan oleskelulupaani ja törmäsin ihmeelliseen sanaan: freizügigkeitsberechtigte. Tavattuani sitä pari minuuttia jouduin vielä kirjoittamaan kyseisen sanan sisältävän lauseen ja lähettämään sen eteenpäin sähköpostitse. Kun olin lopulta varma, että kaikki g:t, k:t ja ch:t ovat oikealla paikallaan, aloin miettiä sanan suomennosta. Päädyin käännökseen "vapaaseen liikkumiseen oikeutetut henkilöt" eli neljällä sanalla sain ilmaistua sen, mihin tehokas saksalainen tarvitsee vain yhden sanan. Otan toki vastaan ehdotuksia paremmista ja ennenkaikkea lyhyemmistä käännöksistä. Siihen asti jatkan niin vapaata liikkumistani oleskeluluvan lupauksen mukaan kuin saksan kielen ihmettelyä ja ihailuakin.

- - -

And for my not-Finnish-speaking-wannabe-readers the same in English. You might wonder the title of my blog entry, but no, I'm neither stuttering nor am I drunk this early in the morning. It's Swedish and it means: "island, island, grassy island, grassy island's maiden".

Not only was I yesterday reminded of how beautiful the Swedish language is, but I also learned a new German word. For one reason or another I needed to check out what my residence permit says and I found a very nice word: freizügigkeitsberechtigte. I would translate it "the legitimate free movement of persons" but if anyone out there can translate it better, please let me know. I still bet you can't say it with just one word like the Germans do! How very compact, I can only admire the German language while enjoying my legitimate free movement!

Frohes neues!

2010-01-25T00:15:00.002+01:00

Eli "hyvää uutta" (vuotta)! Uusi vuosi, uudet kujeet - mutta tässä vielä katsaus vuoteen 2009.

Due to popular demand (yes, there are at least three of you) I will try to write something in English too every now and then. So happy new year to my English-speaking readers too - but first let us take a look at my year 2009.

Tammikuu / January:

Ai ettei meillä muka ole täällä lunta!
And one keeps telling it hardly ever snows in Ruhrgebiet!

Sitä ollaan niin kansainvälistä että... Siinä Eurooppa yhdistyy kun saksansuomalainen istuu Belgiassa irkkupubissa juomassa englantilaista siideriä sen jälkeen kun on onnistunut ruokkimaan itsensä olemattomalla hollanninkielellään.
How very international. This is what EU is all about. Imagine a Finn, who lives in Germany, having an English cider in an Irish Pub in Belgium after managing to order some food in her nonexistent Dutch.

Helmikuu/February:

Karnevaaliaika!
It's the carnival time!

Maaliskuu/March:

Ei kai maaliskuussa mitään sen tärkeämpää ole kuin Pyhän Patrickin päivä?? Sitä juhlittiin ensin Leedsissä ja toistamiseen Bochumissa. Slainte! PS. Mitä tuo Sallisen poika tuossa alemman kuvan vasemmassa reunassa tekee?! ;-)
Is there anything else important going on in March besides the St. Patrick's Day?? Celebration in Leeds and in Bochum. Slainte!

Huhtikuu/April:

Maijulainen tuli, näki ja koitti... kuinka se saksan kieli sujuu. Kielikurssin kevätlukukauden pakolliseen opetusohjelmaan kuuluivat mm. nalleleikit sekä tärkeä opetus: "Pidä aina aurinkolasit mukanasi". Kurssin priimusoppilaalle tarjottiin myös päiväretki Hollantiin ja leffatietämyksestä kisailtiin aiheella "Päiväni murmelina".
Maiju's language course in Germany, part one: Teddy bear = Teddybär. Sunglasses = Sonnenbrille.

Toukokuu/May:

Pleikkariko vain lapsille ja nuorille? Myös ikämiehille! Kitarasankarit ja laulutähdet pääsivät esiintymään Miskan täyttäessä 39 vuotta.
Playstation is not just for kids. Miska turned 39 and that was the night of Guitar Heros and Sing Stars.

Kesäkuu/June:

Take it easy Desperado!
Kotkat laskeutuivat Kölniin ja terassilla nautittujen Kölschien jälkeen nautimme upeasta musiikista.
Eagles in Cologne. We enjoyed some Kölsch and some great music.

Ja sitten oli naimiset. Lontoossa. Veljeni. Ja ihana Raakel. Upeat juhlat. Olen sanaton (kerrankin).
And then there was a wedding. In London. My brother. And the lovely Rachel. I'm speechless (for once). And more importantly, now I'm Irish-in-law!

Häiden jälkeen lomailua Lontoossa ja Leedsissä.
After-wedding-holiday in London and in Leeds.

Heinäkuu/July:

Ensivierailuni Bonniin. Sain selkääni Ikaroksen siivet ja tapasin Haribo-nallen. Haribo macht Kinder froh und Erwachsene ebenso!
My first visit to Bonn. Got the wings of Icarus and met the Haribo-bear.

Elokuu/August:

Mölkky-kausi tuli avattua hieman myöhässä, mutta pääsimmepä paikallislehteen.
Opening of our Mölkky-season made us famous in Ruhrgebiet.

Syyskuu/September:

Maijulainen, kielikurssi, osa 2: Syyslukukaudella tutustuimme mm. Oberhauseniin, kävimme sauvakävelemässä (hei, mihin ne sauvat jäi?!), sekä katselimme Popstarsia, kokki- ja sisustusohjelmia (mites se raskaus...?!).
Maiju's language course, part 2: The Pink Umbrella = der rosarote Regenschirm.

Lokakuu/October:

Täytin vuosia. Ei valokuvia kiitos. Kävimme saunomassa Dülmenissä. Valokuvaaminen kielletty.
I turned 41. No photos please. We went to sauna in Dülmen. Photographing forbidden.

Marraskuu - Joulukuu/November-December:

Urheilu-uutiset:
⑴ Bochum Citylauf (kaupunkijuoksu). 10 km. Miska juoksi. Minä en.
⑵ FC Bayern kävi potkimassa palloa Bochumin areenalla.

Sports:
⑴ Bochum Citylauf (city run). 10 km. Miska ran. Me not so much.
⑵ FC Bayern kicked ball (and ass) in Bochum.

Joulukuu/December:

Joulumarkkinat Kölnissä. Joulukuusi Tampereella. Lumiukko Kouvolassa.
Christmas market in Cologne. Christmas tree in Tampere. Snowman in Kouvola.

Vuosi vaihtuu. Tinaa kauhassa ja Joa tinassa.
Out with the old year, in with the new! The horseshoe still looks quite good. Joa not so much.

Guten Rutsch!

2009-12-30T00:30:00.004+01:00

Eli "hyvää luisua" (uuteen vuoteen)!
Ja näin päättyy vuoden 2009 kielikurssimme.
Opinnot jatkuvat taas ensi vuoden puolella.

Kiitokset vielä mukavista hetkistä Suomessa seuraaville tärkeille henkilöille: RidgeAntsuTupsuTapsuPetriKajtsuMänttisAikkuJuhaRaitschu
MuttiElonpoppooAnuHessu. Lopuksi erityisen lämpöiset terveiset Lahteen:
Olette ajatuksissamme, voimia ja halauksia teille.

Talven riemuja

2009-12-16T01:23:00.003+01:00

Talvi on täällä! Eihän se nyt toki tarkoita, että lunta olisi, mutta lämpötila on painunut jo muutamana yönä alle nollan, eikä päivisinkään nouse paria lämpöastetta korkeammalle. Aurinko paistaa päivisin, tähdet tuikkivat öisin ja pakkanen nipistää nenänpäätä. Tosin talven riemuihin ei siis vielä ainakaan ole kuulunut lumiukon teko tai pulkkamäki, mutta muuten on ollut kivaa. Esimerkiksi viime viikonloppuna.

Perjantai - joulukirkko: Ajelimme Joan kanssa Sauerlandiin määränpäänä pikkukaupunki Werdohl, jonne yksi suosikkilaulajistani oli saapunut pitämään joulukonserttiaan katolisessa ja katollisessa kirkossa. Kuten edelliset kaksi konserttia, joissa olen ollut, tämäkin oli upea elämys. Iloinen yllätys oli myös viulisti-taustalaulajattaren ensimmäinen sooloalbumi, jolta saimme kuulla yhden biisin. Istuin kyyneleet silmissä kaunista laulua kuunnellen ja rukoilin (kuten kirkossa kai kuuluu tehdä), että kyseinen levy olisi myynnissä paikan päällä. Rukoukseeni vastattiin ja olen nyt tuon levyn onnellinen omistaja.

Irkkumusiikkitunnelmissa oli sitten tietysti päästävä Mandraan juomaan siideriä. Vakaa päätöksemme ja ilmeisesti jo ennalta tuhoontuomittu suunnitelmamme oli kaksi siideriä ja kotiin. Kuka lie, vai minä itse, eli mitä, tilasi sitten sen kolmannenkin, mikä aiheutti tietysti sen, että kotiin ei voinut kävellä suoraan, vaan piti poiketa Weiher Stubessa katsomassa mikä on tilanne.

Tilanne: Martinin syntymäpäivä, paikalla myös bochumilainen muusikko, jonka kanssa yhteinen sävel löytyy irkkumusiikin parista, sekä pari tanskalaista, jotka minut nyt ensimmäistä kertaa tavattuaan riemastuivat vallan ja huusivat innoissaan: "Suomiperkelekippis!"

Lopputulos: Ilmaisia napantereja juotuamme yritin vakuuttaa edellämainitulle muusikolle, etten suinkaan ole irlantilainen vaikka hän on aina niin luullut, ja tanskalaisten kanssa inhosimme yhteistuumin ruotsalaisia ja norjalaisia. Kotiinpaluu on hieman hämärän peitossa. Seuraavana päivänä en sentään puhunut norjaa, mutta muistin kyllä sujuvasti puhuneeni edellisiltana tanskaa. Ja ruotsia. Ja englantia. Ja saksaa. Ja suomea. Keskustelun aiheista ja varsinkaan sen tasosta ei ole käsitystä.

Lauantai - talviurheilua: Pitkät kalsarit ylle, lämpimät sukat jalkaan, hanskat käteen... Ja menoksi.

Tilanne: Hieman heikossa hapessa edellisen illan jäljiltä selvisin metromatkasta stadionille. Ennen peliä maistui kylmä cola. Ja sitten alkoikin kutkuttavan jännittävä jalkapallopeli Vfl Bochum vs. FC Bayern München.

Lopputulos: FC Bayern voitti maalein 5-1. Mutta kiitos voitosta ei kuulu tällä kertaa pelkästään koko joukkueelle, vaan molemmille joukkueille - Bochum teki myös yhden Baijerin maaleista.

Pelin jälkeen reipas kävely keskustaan, Glühwein-mukillinen ja Spanferkel-sämpylä. Puhelu Miskalle (joka on taas vaihteeksi käymässä näillä kulmilla), komento joulumarkkinoille ja lentävää joulupukkia ihmetellen Eierpunschin siemailu. Koti ja peti alkoi houkuttaa, mutta Mandran ohi ei voinut kävellä pysähtymättä yhdelle siiderille.

Tämän viikon riemuihin kuuluu mm. kahden päivän Kölnin reissu. Torstaina Joan kanssa ja houkuttelemana 1/4 Beatles-konsertti ja perjantaina Nokia Night of the Proms, jonka tämänvuotinen ohjelmisto saa meidät muutaman vuoden tauon jälkeen lähtemään taas paikan päälle. Miskalle svenskapoppii ja allekirjoittaneelle progee. Oi näitä talven riemuja!

Viivin meikkikoulu

2009-12-07T00:17:00.003+01:00

Pitäähän sitä yrittää ainakin näyttää huolitellulta kun tuolla Bochumin yössä liikkuu. Aika tarkistaa siis meikkivarasto ja välineet. Puutteet: ripsiväri ja meikkisienet. Siispä ostoksille. Ripsiväri löytyykin ongelmitta. Mutta, mutta... Missäs ne meikkisienet nyt ovat? Ei meinaa löytyä, ei. Haahuilen ympäri kauppaa ja tässä vaiheessa mukanani oleva saksalainen, miespuolinen ystäväni kysyy mitä oikein etsin. Vastaan hänelle, että kertoisin, jos minulla juuri tällä hetkellä olisi aavistuskin siitä mitä "meikkisieni" on saksaksi. Sitten löydänkin ne ja hyllyn reunassa lukee 'Make-Up Sch'. Riemastun kun muistan lyhenteen perusteella saksankielisen sanan, käännyn ystäväni puoleen ja kerron hänelle, että nyt löysin etsimäni. Näen kuinka ystäväni naamalle leviää vieno hymy... Ei vaan hän repeää nauramaan. Ja samalla sekunnilla tajuan, että olen juuri, ja luonnollisesti melko kovaan ääneen, sanonut etsineeni meikkipippeliä.

Jättäkäämme meikkivinkit siis sikseen ja palatkaamme saksan opiskeluun:
Schwanz = edellä mainitsemani ruumiinosa (myös eläimen häntä)
Schwamm = sieni (meikki- tai pesu- sellainen)

10 Jahre in Deutschland

2009-11-29T19:03:00.008+01:00

29.11.1999

Muuttokuormamme on lähtenyt aamulla Tampereelta ja itse olemme laskeutuneet Düsseldorfiin klo 21:20. Otamme vuokra-auton ja ajamme Bochumiin. Hotelli Novoteliin. Radiosta tulee uutiset. En ymmärrä sanaakaan vaikka olin kuvitellut, että kahden vuoden peruskoulusaksalla ja kahden vuoden hotelli-ja ravintolakoulusaksalla jotenkuten täällä saattaisi pärjätäkin. No, ehkä uutisten kuunteluun vaaditaan vielä yksi jatkokurssi.

On pimeä ja sataa vettä. Hotellilla puramme matkalaukut. Yksi viinipullo on hajonnut laukussani ja ripustelen alkoholilta löyhkääviä vaatteita tuolin selkänojalle. Väsyttää. Ja jännittää. Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen Miska opettaa minulle mitä tuhkakuppi on saksaksi (der Aschenbecher) ja käytännön kielikurssini on alkanut.

Elämä, siis tavallinen arki, on yhtä seikkailua. Siinä on nimittäin seikkailun tuntua kun ensimmäistä kertaa lihatiskillä yrittää saada puoli kiloa naudan jauhelihaa (ein Pfund Rindgehacktes) tai lääkärin luona yrittää selittää, että sattuu korvaan, taitaa olla välikorvantulehdus (die Mittelohrentzündung). Sanakirja laukussani kuljen päivästä toiseen villeissä seikkailuissani postista pankkiin ja kahvilasta rautatieasemalle. Vielä kun löytäisi kotiin...

29.11.2009

Sitä kielikurssia on nyt kestänyt päivälleen 10 vuotta. Ja opin kuin opinkin saksaa. Tosin kuulemma Wattenscheidin (Bochumin melko itsenäisen kaupunginosan) murteella. Sielläkään eivät oikein osaa puhua kunnolla, näin minulle kerrottiin. Ja sanakirjan olen jättänyt kotiin jo kauan sitten. Ihanaa on ollut, vaikka koko ulkomaille muuttaminen ei sujunut ihan omien suunnitelmieni mukaan. Olin nimittäin sanellut Miskalle omat ehtoni: Minne tahansa läntiseen Eurooppaan, mutta ei missään nimessä saksankieliseen maahan. Eli jotain meni pahasti pieleen. Toisaalta, onhan 50% ehtojen täyttymisestä jo aika hyvä saavutus.

Mikä täällä sitten on hyvää?

Alkoholi - halpaa ja myynnissä joka paikassa. Ja sitä saa vaikka aamuneljältä huoltoasemalta. Ja lähikaupastamme saa nykyään Koskenkorvaa!
Asuminen - edullista. Naapurit yleensä mukavia.
Biletys - baarit avoinna kellon ympäri ja terassit vuoden ympäri. No ei ihan kaikki. Mutta harvoin tarvii aamuneljältä huoltoasemalle lähteä kaljaa hakemaan.
Huumori - naurattaa. Monia hyviä stand up -koomikoita. Kyllä näiltä huumorintajuakin löytyy, vaikka maailmalla muuta väitetään.
Ihmiset - avoimia, mukavia, ystävällisiä ja kohteliaita. Useimmat myös melko pitkiä.
Matkustaminen - helppoa. Koko Eurooppa aivan nurkan takana ja Suomikin yllättävän lähellä.
Multikulti eli monikulttuurisuus - kaikki kielet ja ihonvärit edustettuina. Juuri kun luulit olevasi porukan ainoa ulkomaalainen.
Musiikki - esimerkiksi Udo Lindenberg. Schlageria eli saksalaista iskelmämusiikkia tulee kuitenkin välttää.
Ravintolatarjonta - hyvää ruokaa joka makuun. Myös allergikolle. Ja muutakin kuin makkaraa.
Weihnachtsmarkt eli joulumarkkinat - taas on se aika ja yhä se jaksaa ilahduttaa ja ihastuttaa.

Entä huonoa?

Siideri ja salmiakki - saatavuus heikkoa.
Lumi ja pakkanen - saatavuus heikkoa.
Sauna - saatavuus heikkoa.
Jääkiekko - saatavuus heikkoa.

Viimeksi Suomi-Saksa jalkapallo-ottelua katsoessani (olen altistunut ja alistunut... seuraan silloin tällöin jalkapalloa) kuulin selostajan toteavan: "Kyllä suomalaiset nyt tekevät saksalaisten elämän vaikeaksi." Olen itse yrittänyt olla helppo, ja viime aikoina olen kuullut olevani harvinaisen aito ja yllättävän mukava. Tuo jälkimmäinen kommentti vielä vähän mietityttää: miten niin "yllättävän" mukava...?!?!

Mutta minkälaista Suomi-kuvaa minä sitten oikein olen levittänyt Ruhrin alueelle? Ahkerasti pidän yllä mielikuvaa suomalaisten runsaasta alkoholin käytöstä. Siis biletän. Läpi yön. Ja samalla olen ajanut alas mielikuvan suomalaisten puhumattomuudesta ja totisuudesta. Puhun liikaa, vaikken aina osaisikaan, ja nauran kuulemma paljon. Mikä taas johtuu siitä, että yleensä aina minulla on kivaa.

Minä olen 10-vuotisjuhlani viime yönä juhlinut. Miska ei ollut mukana juhlissa. Hän on Suomessa. Missäpä muuallakaan. Ja Miskan matkustusmäärillä voimme kai sanoa, että ei hän täällä ole asunutkaan kuin vasta kahdeksan vuotta. Mutta minä nostan nokan kohti uusia toilailuja ja seuraavia kymmentä vuotta, edelleen uteliaana ja iloisin mielin!

Ruokaa amore - Ei kiitos

2009-11-17T01:01:00.002+01:00

Tai siis kyllä kiitos. Pari kirjasuositusta kylmien (tai täällä kun on mittarissa ollut viime päivinä +15 astetta niin miksei lämpimienkin) iltojen iloksi.

Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos
"Minä rakastan miehiä, jotka heittäytyvät pelleiksi kaikkien nähden. Erityisesti minua ilahduttavat insinöörit, jotka yhtäkkiä riehaantuvat soittamaan ilmakitaraa."

Anthony Capella - Ruokaa amore
"Anni, amori e bicchieri di vino nun se contano mai."
"Vuosia, rakastajia ja viinilasillisia ei sovi laskea."

FKK

2009-11-09T23:17:00.003+01:00

Lokakuun viimeisenä keskiviikkona soitamme ovisummeria vähän vaille kolme iltapäivällä. Ovi avataan, meidät otetaan sisään koska olemme yli 16-vuotiaita, nimemme merkitään kirjaan ja saamme avaimet ranteeseen. Siirrymme pukuhuoneeseen. Minä, Miska ja Joa. Riisuudumme, sujautamme tohvelit jalkoihimme, pukeudumme aamutakkeihimme, otamme pyyhkeet olalle ja seikkailumme alkaa. Hetken kuluttua ripustammekin jo aamutakit naulaan, potkaisemme tohvelit pois jaloistamme ja siirrymme suihkutiloihin. Kuusi, seitsemän, kahdeksan suihkua ja vain yhdestä tulee lämmintä vettä. Jonotamme siihen vuoronperään.

Valo-Sauna
Astumme sisään nauttimaan miedosta 60 asteen löylystä, vaihtuvista värivaloista katossa ja eteerisistä öljyistä, joiden tuoksu nousee kiukaalta. Saunassa on lisäksemme yksi mies ja yksi nainen. Keskustelen Miskan kanssa kiivaasti, kunnes muistan, että näissä saunoissa pitää rentoutua ja rauhoittua, eli olla hiljaa. Niinpä yritän pitää suuni kiinni ja ihailen lauteiden kaiteisiin kaiverrettuja nuottiviivastoja nuottiavaimineen ja nuotteineen. Istumme pyyhkeittemme päällä niin, että pieninkään kohta ihosta ei kosketa laudetta - hiki kun on pahaksi puulle. Ainakin jos saksalaisia saunomisohjeita on uskominen. Pikkuhiljaa eteeriset öljyt alkavat aiheuttaa päässäni epämiellyttävää oloa ja päätän lähteä kastautumaan kylmäaltaaseen, sillä tässä kohtaa en vielä tiedä, että kylmästä vedestä ei tule olemaan pulaa.

Suuri-Sauna
Kävelemme pihan poikki kauimpana olevaan suureen saunaan. Keskellä pihaa on uima-allas, miehet ja naiset kuljeskelevat kuka alasti, kuka aamutakissaan, joku makailee lepotuolissa, joku istuu ravintolan terassilla ja polttelee sikaria. Suuri-Saunassa on alkamassa kello 16 show, mutta sitä ennen ehdimme tilata pullolliset Lapin Kultaa. Lopulta tungemme itsemme lauteille. Ala- ja keskilauteilla on melko täyttä, mutta emmepä me ylälaudetta vähempää haluaisikaan. Saunassa ei ole liian kuuma, mutta ilmanvaihtoa ei ole ja happi tuntuu loppuvan melko pian. Sinnittelemme kuitenkin läpi vihtomisrituaalin. Pyynnöstäni saunatyttö hakkaa meitä kahta suomalaista kovalla kädellä. Muutama saksalainen jättää oksilla kiduttamisen kokonaan väliin. Lopuksi kunnon löylyt ja siinä kohtaa suomitytönkin pitää päästä ulos happea haukkaamaan. Joa on karannut jo hetkeä aiemmin, vain Miska vielä sinnittelee löylyssä. Lapin Kulta -huikat naamaan ja kylmä suihku ulkotiloissa. Ei, ei ole yhtä ainokaista suihkua, josta tulisi lämmintä vettä. Vaihtoehtokin toki löytyy. Suihkun sijaan voi kaataa ämpärillisen vettä päällensä. Kylmää vettä.

Tuli-Sauna
Tässä saunassa on takkamainen tulisija keskellä pyöreää löylyhuonetta. Asetumme pyyhkeillemme makaamaan ja nautimme liekkien lepatuksesta. Yllättävän nopeasti tulee taas hapen puute ja päätämme lähteä uimaan. Ennen uima-altaaseen menoa on käytävä suihkussa. Arvaatteko...? Kyllä, suihkusta tulee vain jääkylmää vettä. Mutta altaan vesi tuntuu yllättävän lämpimältä ja siinä me pulikoimme lokakuun kirkkaansinisen, pilvettömän taivaan alla. Altaasta ei meinaa malttaa nousta pois. Mutta saunakierroksen on jatkuttava.

Maa-Sauna
Lämpötila on jotain 110 ja 120 asteen välillä. Saamme nauttia lämmöstä ja rauhasta omalla porukalla. Nälkä alkaa kuitenkin kurnia ja kurkkuakin kuivaa, joten siirrymme suihkun - kylmän sellaisen - kautta ravintolaan. Ravintolaan on tosin pukeuduttava... aamutakkiin ja tossuihin. Pojat juovat Lapin Kultaa, itse tyydyn cokikseen. Syömme pastaa ja kanaa. Ja nautimme takkatulesta.

Ruusu-Sauna
Tämä ei ollut minun juttuni. Saunassa on kyllä miellyttävä ruusun tuoksu, mutta vaikken nyt ihan allergiakohtausta saanut, niin en oikein pystynyt nauttimaankaan. Joten melko pian houkuttelen pojat mukaani höyrysaunaan.

Dampfbad
Täällä riittää muiden saunojenkin edestä kosteutta ja vihdoin on helppo hengittää. Olemme taas kolmestaan ja juttumme alkavat olla melko alatyylisiä. Nauramme aikamme saunan höyryissä, kunnes päätämme lähteä pihalle etsimään sitä viimeistä saunaa, joka meiltä on vielä kokematta. Mutta ensin uimaan. Kylmän suihkun kautta!!! Ilta on jo pimentynyt ja taivaalla mollottaa kuu muutama tuikkiva tähti seuranaan. Altaan vesi tuntuu jo vähän viileämmältä, mutta tämä lokakuinen naku-uinti kuutamossa on yksi hienoimpia hetkiä, joita olen saanut elää. Joa viihtyy altaassa vähän pidempäänkin, joten poikkean Miskan kanssa suosikikseni nousseessa Maa-Saunassa.

Stuga-Rex-Sauna
Viimeinen sauna. Saunassa on miellyttävän lämmin. Heittäydymme kaikki lauteille makaamaan. Kukaan ei jaksa enää puhua. En edes minä. Olo ei ole aikoihin ollut näin rento. Käymme vielä baarissa ottamassa janojuomat ja sitten Joa lähteekin jo pesulle. Minä houkuttelen vielä Miskan hetkeksi Valo-Saunaan ja sen jälkeen on meidänkin aika hakea shampoot ja siirtyä pesutiloihin. Hurraa, suihkusta tulee lämmintä vettä ja viimeiset koivun lehdet huuhtoutuvat selästä. Vähän vaille yhdeksän maksamme laskun ja reilun puolen tunnin ajomatka kotiin alkaa.

Suomalainen saunakylä, Dülmen
Eihän se nyt ihan 100% suomalaista saunomista ollut - nimim. "Missä kiulu, missä kuuppa, saako heittää löylyä?" - mutta hieno elämys, upea kokemus ja hauska seikkailu. Ja rentouttava. Edellisten kolmen kuukauden hirveä stressi ja ahdistus jäi kyllä näiden seitsemän saunan lauteille. Tänne me mennään uudestaankin! Kiitos vielä saksalaisille ystävillemme Dortmundiin, jotka lahjoittivat meille vapaaliput odotellessamme heidän oman suomalaissaunansa valmistumista. Loma Kurkilinnassa teki siis tehtävänsä ja jatkossa vietämme ilmeisesti lauantait heidän luonaan. Ja ehkä keskiviikotkin. Eivätkös ne ole ne perinteisimmät saunapäivät?

Niin, ja tuo kirjoitukseni otsikko, FKK - Freikörperkultur (engl. free body culture) viittaa tämän suomitytön ensimmäiseen julkiseen saksalaissaunomiseen. Vähän niinkuin Vesivehmaan jenkan tyyliin: "Siinä meni nuoret sekä vanhat saman lailla"... ja miehet ja naiset. Että ei ne meidän kaverisekanakusaunat ole mitenkään kummallisia, varsinkin kun niissähän me ollaan monesti jopa pukeissa - kumisaappaat jalassa tai perkele-pipot päässä. Tai ainakin stringit kiukaalla. Halit kaikille mun saunakavereille Suomeen!

Kun saapuu syys

2009-10-25T21:02:00.002+01:00

Lempivuodenaikani on vihdoinkin täällä! Tai onhan se jo ollut jonkin aikaa, mutta mitä synkemmäksi ja pimeämmäksi menee, sitä parempi. Ei sillä, etteikö lämpimät, aurinkoiset syyspäivätkin olisi ihania. Silloin voi käydä kävelyllä, nauttia puiden väriloistosta ja hypätä kadun varteen kerättyyn lehtikasaan. Vain lyödäkseen varpaansa isoon kiveen, joka on piiloutunut lehtien alle.

Sadepäivänä voi illan pimetessä kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan, sytyttää pari kynttilää, syödä suklaata ja juoda punaviiniä. Ja lukea hyvää kirjaa. Vaikka syntymäpäivälahjaksi saatua Anna-Leena Härkösen 'Ei kiitos' ja samalla haikeana hymähdellä miten maailma onkaan muuttunut viidessäkymmenessä vuodessa. Vuonna 1959 eräs silloin neljätoistavuotias tyttö nimittäin kirjoitti päiväkirjaansa: "Saimme pinon Anni Polvan rakkausromaaneja luettavaksi. Ne ovat aika rohkeita, kun niissä suudellaan paljon." Härkösen kirjassa ei suudella kovinkaan paljon, mutta k*llit, p*llit ja p*llut vilahtelevat tekstissä sitäkin ahkerammin.

Hyvän kirjan lisäksi hieno elokuva ilahduttaa aina. Tänä syksynä se elokuva oli 'Julie & Julia'. Ruokaa ja rakkautta. Pariisin maisemia. Ja Meryl Streepin uskomaton roolisuoritus. Tosin nälkähän siinä tulee ja kotiin palattua on pakko laittaa pientä yöpalaa ja aamulla taas ihmetellä, että kumma kun housut kiristää.

Hyvästä ruuasta puheen ollen. Minulle tarjottiin upea syntymäpäiväillallinen Bochumin El Torossa. Etanoita, pihviä lisukkeineen ja normaalit ruokajuomat - kyllä olikin taas pää kipeä seuraavana aamuna. Mutta tulipa taas kostettua etanoille! Minä nimittäin ällöän yli kaiken tuolla kaduilla sankoin joukoin lötkiviä jättietanoita ja kun taas sain upottaa haarukkani ensimmäiseen valkosipulivoissa lötkineeseen etanaan, tunsin outoa voitonriemua!

Mandrassa tarjosivat minulle muuten pullollisen kuohuviiniä syntymäpäiväni kunniaksi. Joa olisi sen kyllä maksanut, mutta olin sen kuulemma täysin ansainnut, joten se meni sitten talon piikkiin. Joalta sain myös syntymäpäivälahjaksi hajonneen pikkurillisormukseni tilalle uuden. Se on keskisormessani. Jippii, olen hoikka. Sormistani.

Postimies toi myös lahjatoimituksen Thaimaasta. Olin edellisiltana ollut tyhjentämässä sen kuohuviinin Mandrassa, joten aamulla aikaisin kun ovikello soi, olen ehkä hieman väsyneenä ja tukka sekaisin avannut oven ja kuitannut lähetyksen. Jälkeenpäin olen vain miettinyt sitä, muistinko vetää aamutakin päälleni vai olenko paljastanut posteljoonille ne vyötärölleni kertyneet yöpalat ... ja vähän muutakin.

Syksy. Hyvää ruokaa on ollut tarjolla. Juomaakin riittävästi. Elämyksiä. Kokemuksia. Ystäviä. Kirpeää, kuulasta ja myräkkää - sellaista syksyihmisen elämää. Nyt sytytän taas kynttilät ja rauhoitun kuuntelemaan hyvää musiikkia, Esimerkiksi Christy Mooren 'Shine on You Crazy Diamond'

Saksalainen aamiainen

2009-09-30T16:16:00.005+02:00

vrt. "ranskalainen aamiainen"

klo 16:00
Café Konkret: Sämpylöitä, croissantteja, leikkeleitä, keitetty kananmuna, maitokahvia, tuoremehua... Aamiaisseurana Joa, jonka kanssa olemme vakaasti päättäneet, että vaikka onkin torstai eli mandratai, tänään ei oteta kuin pari siideriä/olutta ja sitten mennään kiltisti kotiin.

klo 17:55
Mandra: Olen tilannut ensimmäisen siiderini terassilla, kun yhtäkkiä pöydässämme vilisee kantapeikkoja. Nautimme syysillan auringonlaskusta, juttelemme, nauramme ja siinä sivussa tilaan toisen, kolmannen ja ehkä neljännenkin siiderini.

klo 22:10
Weiher Stube: Heitän Joan kanssa dartsia kierroksen, pari ja mukavaa on. Taidan jopa voittaa välillä. Tunnelma latistuu hieman kun baarimikko Martin sanoo yllättäen, että tänään suljemme vähän aikaisemmin, pitää lähteä bileisiin, kaikki ulos.

klo 23:55
Niinpä kaksi vodkatuoremehua ja kaksi snapsia myöhemmin huomaan istuvani taksissa Joan, Martinin ja Michaelin kanssa matkalla bileisiin. Hieno omakotitalo, jonkun henkilön syntymäpäivä, paljon tuntemattomia ihmisiä, pari tuttua naamaa, kitaramusiikkia, kirjahyllyssä paljon kirjoja, seinillä paljon tauluja, pihalla baari, keittiössä tarjolla herkkuruokaa.

klo 02:30
Yhtä vodkatuoremehua ja kolmea suklaamoussea myöhemmin istun taas taksissa - tällä kertaa takapaksissa Michaelin kanssa. Joa on kai etupenkillä. Ja kyydissä on myös kolme naista. Luulen. Taksikuski kyselee osoitteita. Ja vaikka kuinka yritän sanoa kotiosoitteeni Schhlldin-Ssshhccmitsch-Srtraascche, suustani pääsee ilmeisen kovalla äänellä: Mandragora, bitte!

klo 03:45
Mandra: Baarimikko Otze pyytää meitä lähtemään kotiin. Baarihan on mennyt jo kello 03:00 kiinni. Luulen juoneeni vielä siiderin tai snapsin tai molemmat. Oletan, että olen ne myös maksanut. Käsittääkseni olen myös tullut suunnitelman mukaisesti kiltisti kotiin.

Aamiainen oli herkullinen.

Vinkkejä edulliseen ravintolailtaan

2009-09-15T16:43:00.002+02:00

1. Opettele korjaamaan vetoketjuja

Istut baarissa. Yhdellä. Lasisi on tyhjä kun luoksesi saapuu täysin tuntematon mies takki kädessään: "Anteeksi, mutta voisiko rouva auttaa. Vetoketju on jumissa ja kokemukseni mukaan naiset ovat näissä asioissa parempia kuin miehet." Tuskan hiki nousee otsallesi kun kiskot vetoketjua suuntaan jos toiseenkin, ja mutiset samalla: "Nyt taisi löytyä se ainoa nainen, joka ei tätä osaa... Toivottavasti tämä ei mene rikki..." Mutta ihme tapahtuu ja jumiutunut vetoketju liikkuu taas. Tuntematon mies katsoo tyhjää lasiasi ja kysyy: "Mitäpä se rouva juo, tarjoan toki vaivanpalkaksi drinksun."

Ja näin olet saanut ilmaisen vodkan tuoremehulla.

2. Juo punaviiniä olutkuppilassa

Tuttu baarimikko kysyy mitä haluat juoda. "Hmm... taitaapa mieleni tehdä punaviiniä." Lasiisi kaadetaan normaalit 20 cl punaviiniä. Baarimikko katsoo pulloon, pohjalla on vielä vähän jäljellä, mutta ei tarpeeksi kokonaiseen annokseen. Niinpä hän kumoaa loputkin lasiisi todeten samalla, että eipä täällä kukaan muukaan juuri punaviiniä juo.

Ja näin olet saanut 30 cl punaviiniä 20 cl:n hinnalla.

3. Tiedä baarimikkosi syntymäpäivä

Ole sattumalta noin tuntia ennen vuorokauden vaihtumista paikalla. Juo siideri, pari. Yllättäen vuorokausi vaihtuu ja baarimikkosi täyttää vuosia. Kanta-asiakkaana saat kaakkua sekä ilmaisia snapsuja. Sattumaa ja yllätystä tässä ei tosin ole se, että olet paikalla (koska istut siellä muutenkin joka torstai-ilta) vaan se, että baarimikolla on syntymäpäivä.

Ja näin olet saanut pari... kolme... viisi... (kuka niitä enää aamuneljältä jakshhaa lashhkea) ilmaista napanteria. Ja hirveän päänsäryn seuraavalle päivälle.

Aamuhetki kullan kallis

2009-08-18T02:33:00.007+02:00

Kello seitsemän aamulla. Palaan Bochumin yöstä. Ehdin varmaan kömpiä sänkyyn ennenkuin aviomieheni herää. Samalla sekunnilla kun avaan kotioven kuulen herätyskellon piipityksen. Kelaan pikaisesti selityksiä mielessäni. Uskoisikohan se, jos sanoisin, että olen tässä juuri aamulenkille lähdössä... korkokengät jalassa ja käsilaukku olalla. Ei, ei auta valehdella.

Siispä rehellisellä pelillä: "Huomenta rakashh, meni vähän pitkäksh.. mutta en oo oikeesshhtaan hirveesshti juonu, että josshh hetken annat mun nukkua, niin kyllä tää tässhtä, onhan meillä rankka työpäivä edessshhhä." Hyvä, kyllä se varmaan uskoi, että olen selvinpäin.

Aviomiehestä selvitty. Seuraavaksi pitää vielä selvitä pomosta, joka noin neljä tuntia nukuttuani astuu makuuhuoneeseen: "Milloinka meinasit niitä firman nettisivuja tarkistaa?" Minä pinnistelen ja pinnistelen, mutta ei. Ei mitään käsitystä mistä on kyse. Mieti, mieti... Vastaa jotain järkevää: "Mutta mähän jo klikkasin sitä nallekarhua." Huh, ei se varmaan huomannut mitään outoa, taisin selvitä säikähdyksellä tästäkin.

Mikä Mikä-Mikä-Maa?

2009-07-20T13:41:00.002+02:00

Edelliseen kirjoitukseeni saamani kommentin johdosta lienee syytä paneutua Mikä-Mikä-Maahan hieman tarkemmin, eli kun nyt pilkkua alettiin viilata, niin viilataan sitten kunnolla. Wikipedia kertoo englanniksi Neverlandista seuraavaa:

Neverland (also spelled Never Land or expanded as Never Never Land) is a fictional world featured in the works of J. M. Barrie and those based on them. It is the dwelling place of Peter Pan, Tinker Bell, the Lost Boys, and others. Although not all people in Neverland cease to age, its best known resident famously refused to grow up, and it is often used as a metaphor for eternal childhood (and childishness), immortality, and escapism.

It was introduced as 'the Never Never Land' in 1904 performances of the theatre play Peter Pan, or The Boy Who Wouldn't Grow Up by Scottish writer J. M. Barrie. In his 1911 novelization Peter and Wendy, Barrie referred to 'the Neverland', and its many variations were 'the Neverlands'. (Viivimarinoitu huomautus: Ei pidä sotkea the Netherlands'iin eli Hollantiin!) In the earliest drafts of Barrie's play, the island was called 'Peter's Never Never Never Land', a name possibly influenced by the contemporary term for outback Australia. In the 1923 published version of the script, it was shortened to 'the Never Land'.

Ja lopuksi voimme vielä jatkaa saksankurssiamme asian tiimoilta: Neverland on saksaksi Nimmerland.

Unet(tavaa)

2009-07-16T11:20:00.000+02:00

Liekö mikään tylsempää kuin kuunnella kaverin kertovan edellisyön unestaan. Siinä ei tule kuin korkeintaan uni silmään kuuntelijalla. On se vaan niin (haukotus) ... pitkäveteistä. Ja yritä nyt sitten siinä pysyä hereillä kun kaveri alkaa vielä analysoida tarkoittaako se unessa nähty lentokone yllättävää lomamatkaa vai olisiko taustalla sittenkin jotain seksuaalista (no ehkä siinä tapauksessa, että konetta ohjasi komea lentokapteeni tai käytävällä tepasteli hehkeä lentoemo - kuka nyt mistäkin tykkää).

Ja nyt rakkaat lukijat, alla uneni reilun kuukauden takaa. Tylsää? No taatusti, mutta ainakin selvitin unessani erään ihmiskuntaa ikuisesti vaivaavan arvoituksen.

On siis kesäkuinen ilta. Juuri ennen nukahtamistani näen seinällä varjon. Tuijotan sitä hetken ja vaivun uneen.

Seison mummolan keittiössä. Olen surullinen ja ahdistunut. Suljen ovia, keräilen tavaroita. Keittiön huonekalut seisovat paikoillaan ja makuukammarista kuuluu seinäkellon tikitys. Puristan kädessäni avainta. Laitan sen mummon vanhaan ompelulaatikkoon. Samalla huomaan, että se on seinäkellon vetoavain. Äitini tulee kammarista ja sanoo, että kaikki on hyvin, voimme lähteä. Hänen täytyy vain vielä piilottaa talon avain kiven alle. Aistin ympärilläni kaikki lapsuudestani tutut, nyt jo edesmenneet ihmiset: mummoni, vaarini, kummini, isotätini. Suljen peloissani kammarin oven, tuntuu kuin talon kummitukset eivät enää haluaisi minun käyskentelevän täällä. Käännyn vielä kerran katsomaan taakseni keittiön ovelta, aivastan, ja samassa kammarin ovi aukeaa ja ohitseni lehahtaa jotakin mustaa ja ohutta.

Seuraavassa silmänräpäyksessä seison saunalle kulkevalla polulla. Puristan silmäni kiinni, sillä en halua nähdä ikkunoissa vilkuttavia kummituksia. Etsin äitiäni ja huomaan hänet puuliiterin nurkalla piilottamassa avainta kiven alle. Sen kiven, joka on juuri siinä nurkalla, josta käännytään ulkohuussiin. Sitten hän yrittää asettaa jotain maahan, puun juurelle. Sen puun, jonka runkoon oli nikkaroitu oravien ruokailukoppi. Äitini huutaa, ettei hän tästä yksin selviydy. Se jokin musta ja ohut, jota hän levittää maahan, rimpuilee vastaan ja karkaa. Ohi vilahtaessani se huutaa iloisesti ja tajuan, että se on Peter Panin varjo!

Yritän saada sitä kiinni, kun ohitseni juoksee yhtäkkiä valkoinen jänis liivi yllään ja taskunauris kourassaan. Tuttu jänis, joka seikkaili Ihmemaassa Liisan kanssa. Se tarttuu minua kädestä ja toisesta kädestäni ottaa kiinni itse Peter Pan, joka on jahtaamassa varjoaan. En ymmärrä mihin he minua vievät. Kaikki ympärilläni on ensin valkoista, sitten alan nähdä värien sekamelskaa, kuulen naurua ja iloista puheensorinaa. Kaikki tuntuu pehmeältä ja tajuan, että äänet ja naurut ovat kuolleitten sukulaisteni ja ystävieni. Minulle tulee hyvä olo... Täälläkö he kaikki ovat! Mutta mikä tämä paikka on? Jänis sanoo: "Welcome to Neverland!"

Herään. Varjo seinältä on kadonnut. Minua hymyilyttää. Olen unessani saanut selville kuolemanjälkeisen elämän salaisuuden: Me mennään kaikki Mikä-Mikä-Maahan!

Ikiteini (aikuinen nainen mä oon)

2009-07-08T10:09:00.000+02:00

No tää oli niinku Englannissa ja sit tää meni kauppaan tiätsä. Tää halus ostaa pari pulloo niinku siiderii tai sillee, ja sit tää on siin kassalla ku se kassan mimmi (se oli kait sillee niinku joku islamilainen tai mitä ne on, ku sil oli niinku semmonen verhojutska, tiätsä, päässä) ni se sit niinku kuiteskii kysy tältä paperit. Niinku et onko ikää... Ai vitsi tätä vähän nauratti. Siis haloo! Eihän multoo enää niinku moneen vuoteen kysytty papereita tai sillee. Vähänks noloo.

- - -

Olin Englannissa. Leedsissä. Menin supermarketiin. Halusin ostaa kaksi pulloa siideriä. Nuori, kaunis kassatyttö kysyi henkilöllisyyspapereitani. Nähtyään syntymävuoteni pyysi anteeksi ja kiitti. Minä kiitin häntä. Autolle kävellessäni nauroin niin, että meinasi tulla pissat housuun. Englannissa siiderin oston ikäraja on 18 vuotta. Minä olen kohta 41 vuotta. Ja tämä tarina on tosi!

Miete juhannukseksi

2009-06-18T18:04:00.001+02:00

Jos on totta kaikki mitä aatella saan,
viisi syytä saa meidät juopottelemaan
Hyvä viini - ystävä - kuiva suu
tai lähentyvä kuivuuskin, juu
tai syy mikä tahansa muu.

- Henry Aldrich (1648-1710): Viisi syytä juomiseen -

HAUSKAA JUHANNUSTA!

Eli mitä?!

2009-06-07T14:40:00.000+02:00

Otsikon kuuluisa lausahdus lanseerattiin Lahdessa viime vuonna uuden vuoden alla. Se on jäänyt elämään ja on erittäin käytännöllinen. Voi olla, että Miska tänään reissultaan palattuaan joutuu vaimolleen tuon kysymyksen esittämään pariinkin kertaan.

1. Otsassani on laastari ja sen alla tikit.

2. Oikea silmäkulmani ja luomeni on melkoinen värien kirjo:
mustaa, violettia, sinistä ja punaista.

3. Sohva on palanut. No, ei koko sohva. Ei edes iso osa.
Oikeastaan vain pieni läikkä on palon jäljiltä hiilenmusta.

4. Tilasin 617 eurolla vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja postimyynnistä. Ovelaakin ovelampana suunnitelmanani tietenkin piilottaa vaatteet, ja erityisesti lasku, ennen Miskan kotiinpaluuta. Arvatkaa onko paketti saapunut. Eli ei. Villi veikkaukseni on, että se saapuu huomenna klo 14 ja 16 välillä. Olenko itse kotona. Eli en. Kuka sen vastaanottaa. Eli Miska. Rekkalastillinen kesäkuteita. Ennenkuin pidätte minua lopullisesti tärähtäneenä (otsatikeistä ja mustasta silmästä huolimatta), kerrottakoon, että vaatteet ovat vain sovitettavaksi ja luultavasti joudun näillä vartalonmuodoillani suurimman osan palauttamaan. Voipi olla, että ainoa joka sopii, on käsilaukku. Jos sekään.

Kaiken muun luulen pystyväni selittämään, mutta mitä sanon niistä postimyynnistä tulevista miesten alushousuista, jotka ovat kokoa "kaksimetrinen/satakiloinen"...

Eli mitä??!!

Ranskalainen aamiainen

2009-05-29T16:09:00.000+02:00

Kun maailmanmatkaaja mieheni/pomoni palaa reissuiltaan, on yksi tärkeimmistä tehtävistäni taloutemme kirstunvartijana sekä firmamme kirjanpitäjänä valita (joskus luovuuttakin käyttäen) firman kirjanpitoon menevät kuitit. Parin viimeisen Ranskan reissun kuitteja setviessäni olin juuri päässyt kummastelemasta Casino-kuitteja (kuulemma paikallinen ruokakauppaketju), kun eteeni osui seuraavanlainen kuitti:

1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 25 cl Pression 3,50
1 Trucchia 12,00

Vaikka kuinka mietin ja pähkäilin, en päissäni (enkä selvinpäin) keksinyt mistä on kyse. Joten eikun Miskan juttusille. Sekunnin pohtimisen jälkeen Miska huudahti: "No sehän on tietysti viis kaljaa ja yks munakas. Kävin Käpylä-Teamin kanssa aamiaisella!" Niinpä niin, tietysti, kuinka en tuota itse keksinyt. Mainittakoon vielä, että Käpylä-Team ei ole mikään isompi joukkue vaan kaksi henkilöä. En laittanut kyseistä kuittia firman kirjanpitoon. Niin hyvää selitystä en minäkään veroviranomaiselle keksi, että ranskalaisen aamiaisen pystyisin uskottavasti selvittämään.

Merci.

Saksan oppikurssi osa 2: Sanojen monimerkityksellisyydestä

2009-04-28T23:33:00.000+02:00

Nyt kun jokainen on oppinut sanomaan saksaksi välilevynpullistuma, opetan seuraavan tärkeän sanan. 'Nüchtern'.

Kun asioit Saksassa lääkärin kanssa ja hän pyytää sinua saapumaan vaikkapa laboratoriokokeisiin 'nüchtern', hän tarkoittaa ettet saa syödä ja juoda mitään aiemmin - mahasi täytyy siis olla tyhjä. Ainahan ei tarvitse tyhjin vatsoin mennä (on siis sallittua syödä se aamupuuro tai juoda päiväkahvit ennen vastaanotolle menoa) ja tässä tapauksessa lääkärisi sanoo, että voit tulla 'nicht nüchtern'.

Mutta kun olet istunut taas sen keskiviikon vastaisen yön Jedermannsissa, juonut ne kahdeksan drinkkiä ja auringon jo noustua hoippunut kotiin leipomon kautta, silloinkin olet 'nicht nüchtern' ja tässä ei nyt tarkoiteta vain niitä mahassasi vellovia vodkatuoremehuja ja kinkkusämpylää (josta joka tapauksessa pudotit puolet keittiön lattialle), vaan myös ja ennen kaikkea sitä, että et ole selvinpäin.

Kun sitten istut vastaanotolla sopimassa leikkausaikaa (keskusteltuasi ensin etunimesi lausumisesta, sekä unkarin ja suomen kielten sukulaisuussuhteesta) ja kirurgi antaa lopuksi ohjeen, jonka mielessäsi käännät suomeksi "Ei sitten tarvitse tulla selvinpäin" on siinä hetken aikaa naurussa pitelemistä.

Mutta sitten onneksesi huomaat, että leikkaus on sovittu keskiviikkoaamulle, joten voit huoletta hoippua kapakista leipomon kautta kodin sijaan sinne vastaanotolle. 'Nicht nüchtern'.

Bandscheibenvorfall

2009-04-19T22:38:00.000+02:00

Ja näin on taas opittu uusi saksankielinen sana eli välilevynpullistuma. Vihdoinkin löysin lääkärin, joka halusi tutkia vuosia vaivanneen kipuni olkapäässä ja käsivarressa, ja vihdoinkin löytyi syy lähes sietämättömille kivuilleni. Syynä ei sittenkään ollut liiallinen siiderin kumoaminen tai toisinaan päivittäin useitakin minuutteja kestänyt toimistotyö. Kaularangastani löytyi kaksikin välilevynpullistumaa ja nyt saan hoitoa. Jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen pystyin jättämään opiaattiset särkytipat pois ja olen vain normaalissa sekavuustilassani - en enää lääketokkurassa.

"No, sen siitä saa kun nakkelee niskojaan..."
(Kiitos Kajtsulle tuosta kommentista, nauraminenkin helpottaa kipuja.)

Tässä eräänä iltana istuskelin muuten baarissa (mikä ei liene kovin yllättävää) ja jutustelin erään naisen kanssa (mikä on yllättävää, koska useimmiten minut löytää herraseurasta) ja hän oli hieman pettynyt kun olinkin suomalainen enkä norjalainen. Syynä tähän oli se, että hän on innokas a-ha -fani ja olisi mielellään tutustunut aitoon, oikeaan norjalaiseen eli a-ha:n maanmieheen. Mutta koska parempaakaan ei ollut tarjolla, niin kelpuutti sitten kuitenkin pohjoismaalaisen juttuseurakseen, varsinkin kun myönsin itsekin pitäväni kyseisen bändin musiikista. Hän valitteli myös, että on joutunut käymään bändin keikoilla äitinsä kanssa ja innostui kovin, kun löysi vihdoinkin a-han musiikista pitävän, oman ikäisensä tuttavan... Myönnettäköön, että hän oli nauttinut ehkä muutaman napanterin liikaa, eikä ollut enää aivan skarpissa kunnossa, mutta ei minulla silti mitään sitä vastaan ole, että 24-vuotias neitokainen pitää minua ikätoverinaan.

Napantereista tulikin mieleeni eräs toinen ilta jolloin istuskelin baarissa (ei edelleenkään kovin yllättävää) ja tällä kertaa lähes selvinpäin (todella yllättävää, mutta "opiaattitipat" ja yksi lasi punaviiniä olivat enemmän kuin tarpeeksi sille illalle). Istuin iltaa, tai oikeastaan aamuyötä, Jedermannsissa, ja herraseurassa kuten tapoihini kuuluu. Seuralaiseni Joan eräs tuttu tuli pöytäämme istumaan tuoden mukanaan kaksi Jekkupelleä (tiedättehän te: Jägermeister+Baileys), tarkoituksenaan nauttia ne Joan kanssa. Pahoitteli siinä, ettei tuonut minulle, mutta oli ajatellut, että tämä uusi snapsi, johon oli hiljattain tutustunut, on liian raju juoma naisihmiselle. Joa meinasi tukehtua omaan Jekkupelleensä selittäessään, että tämä naisihminen on juurikin se henkilö, joka tämän snapsin on Bochumiin lanseerannut. Ihan varmaksi en enää muista kuka siellä Suomessa sen minulle vuosia sitten opetti, mutta kiitos - snapsi on tullut tutuksi ja levinneisyys on laajempi kuin olen kuvitellutkaan. Omakin maineeni siinä sivussa leviää, mistä ei liene haittaa. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja toisinaan tunnettavuus tietyissä piireissä saattaa auttaa.

Mutta ehkä vielä on liian aikaista lausua ääneen unelmaa, joka pikkuhiljaa alkaa muuttua haaveesta suunnitelmaksi. Ensin hoidetaan parit Jekkupellet ja juodaan kaularanka kuntoon.

PS. Miska, tulisit sinäkin välillä kotona käymään...

Pääsiäisen kärsimysnäytelmä??

2009-04-07T14:30:00.000+02:00

Kuka sitä nyt juhannuksena kokkoa kaipaa. Kun se on sitäpaitsi jo poltettu. Pääsiäisenä. Saksassa. Eli mitä? Oli miten oli tai ei ollut, tämän saksalaisen pääsiäiskokon myötä toivotan kaikille hauskaa pääsiäistä.
Sattuneesta syystä ja toisesta en ole ehtinyt paljon kirjoitella ja seuraavat päivätkin menevät toipuessa ja rästitöitä tehdessä.
En nyt viitsi mitään nimiä mainita enkä ketään sormella osoitella, mutta enempi tai vähempi syyllinen on eräs lahtelainen blondi. Hän tuli, näki ja koitti...

HILFE!!!
UND FROHE OSTERN!!

Hello! I'm Branwell the Bear

2009-03-26T09:00:00.000+01:00

Lapsellista

2009-03-25T01:08:00.000+01:00

Niinpä niin, kyllähän minulle on useinkin sanottu, että olen lapsellinen - ja jotkut ovat joskus kyselleet, koska aion vihdoinkin aikuistua... Sitä odotellessa pari faktaa.

1) Kyllä, minä keräilen nallekarhuja, siis pehmoleluja. Niitä on makuuhuone täynnä: hyllyillä, ikkunalaudalla, sängyllä... Niitä on vierashuoneen kaapin päällä, työpöydälläni ja kirjahyllyssä. Myös äskeisellä Englannin reissullani kokoelmani karttui, kun minua kaupassa anovasti katsonut nalle tarttui mukaani. Kun esittelin sitä innoissani veljeni vaimokkeen kohta 15-vuotiaalle tyttärelle, hän totesi: "You're just a big child, aren't you." Nalle löytyi muuten Haworthin kylästä, jonka kirjoitti maailmankartalle Brontën sisarukset, ja niinpä nalle (selvästikin poika) on nyt nimeltään Branwell eli kirjailijasiskosten veljen kaima.

2) Flunssa, tuo aina silloin tällöin itse kutakin kiusaava vaiva aiheuttaa toisinaan jälkitauteja. Aikuisilla kai melko usein joko keuhkoputken- tai poskiontelotulehduksen. Minä en semmoisista mitään tiedä, koska minulla on tapana sairastaa korvatulehdus, tuo yksi pienten lasten yleisimmistä sairauksista. Tiesittekö muuten, että yli 90% prosenttia kaikista korvatulehduksista ilmenee alle viisivuotiailla?

Niinpä otankin nyt Branwellin kainalooni ja painun pehkuihin potemaan korvatulehdustani. Hyvää yötä!

Dopingia

2009-03-09T11:40:00.000+01:00

Tapahtuipa tässä eräänä iltana viime viikolla. Kuten aina, tarkoitus oli ottaa vain pari lasillista viiniä Biercafessa, mutta kuten aina, eihän se siihen jäänyt. Siinä vaiheessa kun olisi ollut enemmän kuin viisasta lähteä kotiin, minut vietiinkin vielä toiseen baariin, jonka nimeä ja tarkkaa sijaintia en enää seuraavana päivänä muistanut - jossain tuossa nurkan takanahan se oli, mutta minkä nurkan, jäi vähän epäselväksi.

Jotain on kuitenkin jäänyt mieleen. Kun menimme sisään, minut tietenkin esiteltiin baarimikolle. Ojensin käteni, nuori mies sanoi nimekseen Martin ja minä sanoin nimeni, lausuen niin selvästi kuin mahdollista: V-I-R-P-I, varmana siitä, että seuraava kysymys on, kuten aina: "Anteeksi, mitä, mikä, Virbe...???" Mutta hämmästykseni olikin suuri, kun Martin huusi innoissaan ja nimeni täysin oikein ääntäen: "Virpi, Virpi.... Virpi Kuitunen!"

Martin on innokas hiihtourheilufani ja taisinpa siinä saada ilmaisen snapsunkin, tai pari, ihan vain siksi, että hän vihdoinkin sai tutustua oikeaan, aitoon suomalaiseen. "Voitelu" pelasi Martinin ja Peterin toimiessa "huoltajina" ja minä, Joa ja Christof jaksoimme "dopingin" voimalla aamuun asti. Melko rankkaahan tällainen "urheilu" on, mutta tällä kertaa kuntohuippu osui kohdalleen. Vielä kun tietäisi kuka tämän "treenileirin" maksoi. Minä se en ollut, joten kiitos sponsoreille.

En tiedä mitä Suomi-kuvalle tämän illan myötä tapahtui, liekö kirkastunut vai himmentynyt, mutta parhaani tein - katsotaan mihin se riittää.

PS: Sille, joka hommaa Martinille ja Peterille omistetun nimmarin Virpi Kuituselta, tarjoan seuraavalla kerralla pari doping-lasillista tuossa mainitsemassani baarissa - sehän sijaitsee aivan nurkan takana. Eli mitä Nelly, lähetkö baariin?

Paluu tarjoilijaksi

2009-02-22T13:50:00.000+01:00

Tarina alkoholin vaaroista eli mitä tulikaan luvattua

Aivan tavallinen lauantai-ilta Mandrassa: Olemme Joan kanssa kumonneet muutaman tuopillisen ja jutustelemme baarimikko-Kennyn kanssa. Aamuyön tunteina puhe kääntyy seuraavan lauantain karnevaalitapahtumaan, johon pojat ovat menossa töihin. Kenny voivottelee, ettei ole löytänyt tarpeeksi tarjoilijoita. Ja siinä samassa Joa saa loistavan idean: Viivihän osaa tarjoilla!!! Joa kysyy ensin, ja sitten Kenny: "Lähdetkö tarjoilemaan?" Ja koskapa siinä siideripäissäni kuvittelen olevani erinomaisen hyvä ja ammattitaitoinen tarjoilija, lupaudun. Todella loistava idea. Loistava ajatus pojilta kysyä minua mukaan ja vielä loistavampi ajatus minulta suostua.

Sunnuntai-iltapäivä: Heräilen tuskaisena.. Olen nähnyt kauheita painajaisia, että olen Mandrassa tarjoilemassa ja kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Mietin mitä kaikkea alkoholi saakaan ihmisen tekemään. Lupautua nyt tarjoilemaan 12 vuoden tauon jälkeen. Saksankielellä. Ja pitäisi vielä osata päässälaskuakin, kun eihän siellä mitään kassa- tai laskukoneita ole.

Maanantai: Olen taas ollut unissani Mandrassa töissä ja kaikki on mennyt vielä pahemmin pieleen kuin edellisyön unessani. Tapaan Joan ja ujosti kyselen, etteivät pojat kai ihan tosissaan olleet, että menisin heille töihin. Joa sanoo, että päätös on Kennyn ja jos en ole Kennystä mitään kuullut, niin ehkä minua ei tarvitakaan. Huokaisen helpotuksesta ja naureskelen mitä kaikkea sitä siideripäissään tuleekaan luvattua. Mutta onneksi sitä lupausta ei tarvitse lunastaa. Eihän?

Tiistai-ilta: Olen vaipunut puoliuneen televisiota katsoessani. Kännykkä soi. Outo numero, kuka lienee, no vastaan kuitenkin. "Hei, Kenny Mandrasta täällä! Mites se ensi lauantai, lähdetkö tarjoilemaan.... Kyllä sä pärjäät... Sä oot just sellanen tyyppi mitä me sinne tarvitaan... Mustat vaatteet päälle... Nähdään lauantaina klo 17 Mandrassa ja ajellaan siitä yhdessä karnevaalipaikalle." Olen siis suostunut. Tällä kertaa selvinpäin. Tosin unenpöpperöisenä. Soitan paniikissa Joalle. Joa nauraa, että itseäni saan syyttää kun menen lupaamaan. Lähden drinkille Cotton Clubille, jossa Joa on töissä. Myöhemmin jatkamme yhdessä Jedermannsiin, jossa tapaamme Kennyn. Pojat valavat parhaansa mukaan uskoa minuun, mutta minä vain imen vodka-tuoremehuani ja panikoin.

Lauantai klo 17:15: Lähdemme Joan kanssa Mandraan. Kaikki karnevaalitapahtuman tarjoilijat ovat kokoontuneet sinne. Juomme kuohuviinit ja toivotamme itsellemme ja toisillemme menestyksekästä iltaa. Minä en ikinä tule selviytymään tästä illasta... Klo 18:30 ensimmäinen asiakas istuu minulle osoitetussa 40 hengen pöydässä. Otan tilauksen, toimitan juoman, ja iloitsen onnistumisestani. Seuraavan kerran ehdin katsoa kelloa puoli yhdeksän aikaan. Enkä ole vielä kertaakaan mokannut. Pari seuraavaa tuntia on melko hiljaista karnevaaliohjelman takia, mutta yhdentoista aikaan juokseminen alkaa taas. Sämpylöiden, snapsien ja colan voimalla jaksamme koko porukka. Muut tarjoilijat ovat nuoria, taitavia, todellisia ammattilaisia ja vähän nolona katselen heidän raatamistaan, minun rauhallinen "senioripöytäni" kun antaa minulle mahdollisuuden vähän pitempiin pausseihin. Siltikin olen ylpeä itsestäni. En ole kaatanut mitään, en ole rikkonut mitään, en ole sotkenut yhtään tilausta, tarjotin pysyy kädessäni, melusta huolimatta onnistun kommunikoimaan saksaksi - eikä edes jalkani ole kipeät... vielä. Yhden aikaan pöytäni alkaa tyhjetä ja toimettomana seisoskellessani huomaan, että jalkojani särkee s***nasti. Vielä pari tuntia pitää jaksaa; siivoan pöytiä, sillä viimeinenkin asiakkaani on kaikonnut.

Sunnuntaiaamu klo 05: Istumme koko porukka laskemassa tienestejämme, juomassa kuohuviiniä ja valittamassa jalkojamme ja selkiämme. Minun selkäni on kunnossa, mutta tarjotinkämmeneni kramppaa. Väsynyt hysteriamme yltyy entisestään kun bongaamme juhlasalissa juoksentelevan rotan (tässä vaiheessa päätän nostaa väsyneet jalkani viereiselle tuolille). Saan kehuja Joalta ja Kennyltä, ja karnevaalien "pomolta", joka on syystä tai toisesta kiinnittänyt erityisesti minuun huomiota. Juuri kun ajattelen, etten enempää voi toivoa, käteeni isketään melko mojova palkkio (ei kukaan ollut etukäteen sanonut, että tästä huvista vielä maksetaankin). Vielä viimeinen lasi kuohuviiniä ja vihdoinkin kuuden aikaan saan kyydin kotiin. Väsyneenä, mutta onnellisena, ja edelleenkin ylpeänä itsestäni, kaadun vaakatasoon kellon näyttäessä 06:52 ja jatkan työskentelyä unissani - mutta tällä kertaa mikään ei mene pieleen.

Viivimarinoitu

2008-11-25T19:57:00.000+01:00

Tämä on Viivin uusi blogi. Tässä blogissa puhutaan pelkkää asiaa eli tämä on juuri oikea paikka kaikille, jotka pitävät ruuasta, juomasta, juhlimisesta, musiikista, elokuvista, matkustelusta ja mukavista ihmisistä. Ja minusta. Sillä tämä blogihan kertoo enemmän tai vähemmän - yleensä enemmän - minusta.

Ja lopuksi vielä varoituksen sana: Tässä blogissa saatetaan kertoa hurjista bileistä, alkoholin nauttimisesta, tupakoinnista ja miehistä (muistakin kuin siitä omasta). Joten vaikka en savolainen olekaan, siirrän vastuun lukijalle.

Tervetuloa mukaan viivimarinoituun elämääni!